Vaimo ilmoitti tammikuussa aivan täysin yllättäen haluavansa eron. Nyt muutaman kuukauden oman kovan yrittämisen jälkeen ei mitään ole tapahtunut, vaan vaimo haluaa aloittaa elämässään kaiken "alusta", olla täysin itsenäinen sekä aivan vapaa. Muuten menee kuulemma elämä kolmekymppisen naisen ohi ja katuu tekemättömiä ratkaisuja ja elämätöntä elämää sitten myöhemmin. Olen tyrmistynyt ja ymmällä sillä pidin meitä oikeasti onnellisena pariskuntana. Ihmettelen vain.
Nyt on kodin tavarat jaettu, yhteishuoltajuudesta sovittu ja vaimo muuttaa ulos omaan asuntoonsa vappuna. Palaan sitten vapun jälkeen lapsemme kanssa puolityhjään kotiin...olen edelleen täysin ihmeissäni, enkä ymmärrä mitä pian tapahtuu.
Onko teillä hyviä käytännön vinkkejä ja ohjeita eron jälkeiseen elämään sekä sopeutumiseen ? Onko vastaavia kokemuksia ?
Nyt on kodin tavarat jaettu, yhteishuoltajuudesta sovittu ja vaimo muuttaa ulos omaan asuntoonsa vappuna. Palaan sitten vapun jälkeen lapsemme kanssa puolityhjään kotiin...olen edelleen täysin ihmeissäni, enkä ymmärrä mitä pian tapahtuu.
Onko teillä hyviä käytännön vinkkejä ja ohjeita eron jälkeiseen elämään sekä sopeutumiseen ? Onko vastaavia kokemuksia ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko taas käynyt niin että mies "herää" vasta kun ovi kolahtaa ja vaimo on mennyt? Itse yritin saada mieheen kontaktia kolme vuotta, kertoa että minulla on paha olla liitossamme. Kaikui kuuroille korville. Mies heräsi vasta kun olin mennyt ja nyt kaksi vuotta eron jälkeen alkaa tajuta että kaikki on ohi, ollut jo aikaa sitten.
Ei kukaan lähde toimivasta liitosta ihan noin vain. Jos asioista puhutaan avoimesti ei yllätyksiä tule. Vielä jos opittais kuuntelemaan toista niin hyvä tulee.
Teidän kannattais puhua asiat selviksi vaikka eroattekin. Selvittää kunnolla missä mentiin metsään. Kyllä se siitä vähitellen alkaa helpottaa.
Niin oli meilläkin. Kyllästyin lopulta siihen, että mikään ei muuttunut. Loputtomasti ei jaksa yksinäänkään puhua ja vastakaikua kun ei saanut, rakkauskin hiipui. Niin se vain joskus käy.
Tyypillinen "minä itse" viesti. Liitto hajoaa jos toinen sitä haluaa. Yleensä nainen vaatii mieheltä valtavia taloudellisia ponnistuksia kun muillakin on. Rakkautta, syvää kiintymystä tai sitoutumista liittoon on itse ollut kyvytön mieltämään omaksi asiakseen. Itse ollaan täydellisiä. Voe voe, kun ei teissä kiinnosta kuin se jalkojen väli ja sekin vain vähän aikaa. Ikävintä tässä on lasten kohtalo. Tämä palsta on joka vuosi täynnä näitä täysin samoja hokemia. Elämä jää elämättä, vain yksi elämä, oikea mies/nainen, ei kunnioiteta jne. jne. Onneksi jotkut naiset ja miehet jotka ovat hurahtaneet tähän mielikuvitusmaailmaan kertovat kokemuksistaan täällä. Siis kuinka se arki tuli jota alitajuntaisesti pelkäsi koko ajan. Toisen, siis sen syypään, hyvät puolet tulevat mieleen ja niiden muiden "ihanien" pikapanojen huuma alkaa haihtua. Se on niin vaikeaa kun yleensä kaksois tai kolmoiselämä ei onnistu.
Sun vaimosi haluaa elää uudestaan nuoruuttaan ja usko pois,vuoden päästä ryömii takaisin.Mutta älä ota,anna tommosen mennä!Ansaitset parempaa!
......että ompi hänellä uusi mies kuvioissa,kun noin nopeasti kaikki tapahtuu! Tullut se tosi rakkaus eteen hänelle,ehkäpä...
Pidä nyt sinä kuitenkin lapsesta hyvä huoli, ettei
hänen tarvitse hirveästi kärsiä tilanteesta.
Olen varma,että itselläni VIKA?? toimimattomaan parisuhteeseen oli ja on edelleen isäni alkoholiongelmassa(oli siis tosi paha)ja minä sain VAHVANA!?tehdä ratkaisut ja uskaltaa sanoa asiat äitini puolesta.Voi kuinka toivon,että JOSKUS olen aikuinen ja ehjä tasapuoliseen parisuhteeseen."2xeronnut-vasta nyt asian oikeasti tajunnut-ettei kaikki vika ole aina minun-tai sitten on-asian käsittely kesken ja ikää sentään 46v.
Ota avioero mahdollisuutena. Tämä on myös sinulle loistava mahdollisuus vaihtaa elämäsi suuntaa.
Itse erosin kolmisen vuotta sitten ja täytyy myöntää että se oli yksi elämäni parhaista asioista.
Tämä kaikki LASTA UNOHTAMATTA!
Kun kipu lakkaa alkaa paraneminen ja sen jälkeen alkaa elämästä nauttiminen.
Minulle ero on ollut elämäni kauhein asia,yhtään päivää neljään vuoteen ei ole ollut parempi,kuin huonoin päivä 10v avioliiton aikana.
Näin erilailla me asiat koemme.
ps vieläkin pakaisin mielelläni takaisin,rakkausei ole loppunut,päinvastoin.
ERO ON KAMALAA,EHKÄ KUOLEMAKIN OLISI HELPOMPAA
...jos itselläsi noin. Minulla on pian 2.5 vuotta vaimon lähdöstä, enkä ainakaan vielä ole hillittömistä ponnisteluista huolimatta löytänyt mitään mieltä tähän touhuun. Erot ja ihmiset ovat erilaisia. Nopea toipuminen ja uusi nousu lienee todennäköisempää, jos on itse kokenut suhteen vaikeana ja eroaminen on ollut oma(kin) halu.
On haastavaa "vaihtaa elämän suuntaa" kun sille oli olemassa hyvä¨ja kestävä suunta. Joillakin ihmisillä menee useita vuosia löytää mitään uutta ja aidosti arvokasta. Sen jälkeen kun bilettäminen, uudet suhteet, rauhoittuminen, työhön keskittyminen, matkailu, uudet harrastukset, tuttavapiirin laajentuminen, lukeminen, himokuntoilu, alkoholi, itsensä kehittäminen, keskustelut ym. korviketoiminnot on tiristetty kuiviin, pullahtaa aamuöinen "miksi" ja "voi kun vielä..." esiin. Tuntuu, että ollaan taas takaisin erohetkessä, lähtöruudussa.
Elämä on melko veikeä juttu.
Miten niin moni avioliitto voi päättyä, kun toinen on täysin tyytymätön ja toinen täysin tyytyväinen. Eikö sen nyt käytöksestä tai puheesta huomaa, missä mennään? Toisaalta; älä ota tätä itseesi. TV, elokuvat, kirjat, lehdet, kaikki toitottavat "suuresta rakkaudesta". Joka on jossain. Ihastumisia ja rakastumisia, sitä huumaa, kestää kuitenkin vain hetken. Sitten tulee arki, ja pitää alkaa sovitella, kuka vie roskat, tuo maidot yms. Kun ihminen nyt kuitenkin ELÄÄ, noin ruumiillisena oliona. Tämä realiteetti tulee joillekin vain valitettavan myöhään. Osalle ei koskaan. Tsemppiä.
Alussa olimme onnellisia, mutta sitten alkoi asiat mennä päin vittua. Mies sattui vielä olemaan sitä lajia joka ei puhu eika tajua tilannetta ennenkuin kikki on todellakin pahasti pielessä.
Kun sanoin haluavani erota, hän ei tajunnut syitä, ei tajunnut että minun oli paha olla. Vasta kun muutti pois, näki kokonaiskuvan: minä en jaksanut olla aina se vahva, kantaa kaiken vastuun ja yrittää vielä suojella miehen egoa loukkaantumiselta.
en nalkuttanut, mutta eipä tulos silti ihmeellinen ole. ero tuli.
Mies on vasta eron jälkeen oppinut (joutunut opettelemaan) vastuun ottamista.
Todella ikäviä asioita,mutta kyllä jokaisen pitäisi pystyä avioliitossa selvästi pystyä sanomaan,mikä tuntuu pahalta ja mikä ahdistaa ja niin,että sen toinen oaspuoli varmasti ymmärtää.Kaikkien pahempia on jonkunasteiset vihjaukset,mistä ei ota selvää Erkkikään.
Usko pois, minä puhuin ja puhuin ja kävin perheneuvojalla ja yritin kaikkeni. En saanut mieheen kontaktia. Hän ei suostunut myöntämään että mikään olisi pielessä vaikka itsekin voi pahoin. Välillä oli todella masentunut mutta silti vain pysyi kuoressaan. Sitten loppui mielenkiinto. Kolme vuotta jaksoin yrittää parantaa tilannetta. Eron jälkeen mies myönsi että ero oli oikea ratkaisu VAIKKA välillä hän haluaisi minut vieläkin takaisin. Olishan se tuttua ja turvallista että pikku vaimo organisois taas kaiken. Mutta mulla puhaltaa jo uudet tuulet
Hei! Kokemusta on, omasta tahdostani ei erottu, vaan mieheni tähän ratkaisuun päätyi. Juuri näitä aikoja muutama vuosi sitten.
Raskastahan se oli, tulee ylämäkiä ja alamäkiä, tulee kenties (ei kaikille, mutta jätetylle usein) epätoivoa, vihaa ja katkeruutta....mutta sitten vähitellen toivonpilkahduksia. Ja kun oma elämä pääsee raiteilleen (saanut raportoitua kaikille uteliaille sukulaisille ja naapureille asiasta) voi alkaa elää sitä uutta elämää joka on taas uusia mahdollisuuksia täynnä.
Sinun on vain hyväksyttävä, että vaimosi haluaa vapautta. Ota sinäkin tämä mahdollisuutena löytää vielä rinnallesi nainen joka rakastaa sinua, eikä omaa vapautta enään kaipaa. Jos samaa ikähaarukkaa vaimosi kanssa olet, voin sanoa, että sinulla on vielä elämä edessä.
Anna vaan ajan kulua ja kuulostele tuntojasi, mutta älä ihmeessä jää itsesäälissä rypemään, joillekkin on niinkin käynyt. Ja onhan sinulla LAPSI, suuri rikkaus. Häntä ei kukaan ota sinulta pois. Nauti nyt isänä olemisesta ja pidä hyvää huolta lapsesta.
Kaikki kääntyy hyvin, usko pois! Kunhan et jää liian pitkäksi aikaa säälittelemään itseäsi.
Paljon vaahdotaan miehen sikamaisista tempuista erotilanteessa,en huomannut mainintaa suuremmasta rähinästä lasten- tai omaisuudenjaossa.Eräs edesmennyt sohvafilosofi sanoi minulle kerran,kun nainen löytää paremman suhteen ja lähtee hänen mukaansa niin asiat useimmiten hoituvat rauhallisesti.Härregyd jos mies onkin lähtevä osapuoli niin jopa alkaa mekkala,avuksi huudetaan sukua,poliisia ja sosiaalitanttoja.Elele hissukseen,ei kuitenkaan itsesäälissä rypien.Tulet huomaamaan että taisit saada onnenpotkun persauksille vaikka toinen tähtäsi vastakkaiselle puolelle.
Kaiken vanhan loppuminen ei ole huonojuttu.
Siinä tehdään tilaa uusille ajatuksille ja
malleille,siitä saadaan elämään uusia arvoja
joiden vuoksi elämänhalu uusiutuu. Kaikkien
pitäisi kokea sama, elämää ei pidä tuhlata
samassa hiekkalaatikossa loputtomiin.
Kasvakaa ja aikuistukaa elämään.
No vinkki on se että puhu asioistasi, älä jää yksin veivaamaan niitä ja toinen on että aika tekee sen mikä tehtävissä on.
Et ole ainoa joka kokee saman kohtalon. Asioita ei kannata tässä vaiheessa ajatella koska se on turhaa, koita pärjätä tunteittesi kanssa, joskin nekin helpottaa kun aikaa kuluu.
voimia sinulle(teille), kohtalotoveri
...läpi saman tilanteen noin vuosi sitten. Ainoa poikkeus, että lapset lähtivät x:n mukaan.
Monenlaisia tuntoja vuosi toi tullessaan mutta rohkaisuksi voin sanoa, että jokainen kuluva päivä helpottaa ja tuo uutta huomista lähemmäksi.
Tsemppiä !
Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ei kun liikkeelle ja uusia saaliita hakemaan. Hän ei vaon ollut sulle oikea, ymmärrät sen myöhemmin itsekkin. Kun olet uuden löytänyt.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ulos uusiin seikkailuihin. Ei eloa kannata tuhlata tyhmyyksiin!