Rakastuin ulkomailla asuessani syvästi naiseen, joka ensin sanoi olevansa hetero. Välillemme syntyi heti ensimmäisenä päivänä vahva veto. Yhdessäolo oli todella luontevaa, halusimme olla aina kaksin ja viestittelimme yömyöhään. Puhuimme hyvin intiimeistä asioista toisillemme luontevasti jo viikon tuttavuuden jälkeen, kuin olisimme tunteneet aina.
Emme koskaan esittäneet mitään, olimme myös väsyneitä ja ahdistuneita välillä toistemme seurassa. Minulla oli huonoinakin päivinä hänen kanssaan onnellinen olo, sellainen että tulen nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni.
Aloin huomata pian kiinnostusta: hän alkoi pukeutua vähän paremmin, meikata ja vaikuttaa hermostuneelta, kun olin läsnä. Hän haki syitä koskettaa minua jatkuvasti. Mitään muuta ei tapahtunut, sillä kumpikin seurustelimme tuolloin.
Lopulta tulin hänelle kaapista, ja hän totesi, ettei itsekään ole varma, onko hän hetero. Myöhemmin paljastin, että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä. Hän sanoi, että olen saanut hänet sekaisin. Että hän ei ole vielä varma, mitä tämä on, että hän on siksi hyvin varovainen. Hän myönsi, että meillä oli paljon "kuumia hetkiä". Mutta hän ei tekisi mitään kumppaninsa selän takana.
Kun lähtöpäivänä halasimme toisiamme, halauksessa oli valtava lataus. Suukotin häntä hiuksiin, hän huokaisi syvään ja sanoi "minä rakastan sinua". Se tuntui olevan spontaania ja aitoa.
Nyt olemme olleet erossa puoli vuotta. Hän on sanonut, että olin kuin ihme joka tuli hänen elämäänsä, ettei hän olisi koskaan voinut uskoa kokevansa jotain tällaista. Ja että hän on onnellinen sitten, kun tulen hänen luokseen, ja hänellä on yksinäinen ja surullinen olo ilman minua.
Lopulta kerroin, että haluaisin olla hänen kanssaan yhdessä, mutta minun pitää selvittää suhdekuvioni ensin Suomessa loppuun, en voisi roikottaa häntä missään välitilassa. Hän paljasti juuri tulleensa jätetyksi nöyryyttävällä tavalla. Että hänen sydämensä ei särkynyt, sillä hän ei rakastanut poikaystäväänsä (heillä oli hyvin hyvin tuore ja kasuaalin kuuloinen deittailukuvio). Että hän rakastaa minua todella, mutta hänen pitää ensin toipua tästä erosta.
Hän sanoi, että voin tehdä hänestä osan hänen jokapäiväistä elämäänsä, sillä ääneni kuuleminen tekee hänet todella onnelliseksi. Hän tuntuu puhuneen minusta paljon ystävilleen ja laittaa joskus vain myöhään illalla ilman mitään kontekstia viestin "ikävä sinua". Hän siis tuntuu ajattelevan minua jatkuvasti.
Nyt olen itse hirveässä välitilassa. Olen naimisissa ja arkeni mieheni kanssa on perustasaista, mutta en ole koskaan tuntenut seksuaalista tai romanttista vetoa häneen. Olen aina vältellyt seksiä hänen kanssaan, ja olen kyllä yrittänyt tehdä asialle jotain. Olen miettinyt eroa jo useamman vuoden, mutta toisaalta tiedän, että useimmissa pitkissä suhteissa seksistä tulee jossain vaiheessa murheenkryyni. En kuitenkaan näe tulevaisuutta tämän miehen kanssa, sillä myös unelmamme ovat erilaisia. Haluaisin kuitenkin tutkia tätä piilossa ollutta seksuaalisuuteni puolta.
Mutta mistä voin tietää, että tämä nainen on rakastunut minuun eikä vain ihastunut mahdollisuuteen olla naisen kanssa? Mistä voin tietää, että minun mieleni ei vain etsi jotain uutta ja jännittävää kokemusta laastariksi epätyydyttävän parisuhteeni jälkeen? Mistä tiedän, etten elä utopiassa?
Koen olevani järkevä ja rauhallinen ihminen, ja tunnen itseni ja oman mieleni hyvin. En tee päätöksiä hätiköidysti. Siksi halusin tulla takaisin Suomeen ja pohtia elämääni rauhassa. Nyt puolen vuoden jälkeen omat tunteeni ovat ihan yhtä syvät ja intuitioni selkeä.
Viestien perusteella myös nainen vaikuttaa olevan edelleen yhtä vakavissaan. Unelmoimme toistemme kotimaihin muutosta, suunnittelemme tulevaisuutta eteenpäin, hän haluaa kovasti esitellä minut ystävilleen. Viimeksi hän sanoi, että hänen asuntonsa on minun asuntoni, voin tulla koska vain. Ja että hän on onnellinen seuraavan kerran, kun tulen hänen luokseen.
Mistä voin tietää, että riski on ottamisen arvoinen?
Emme koskaan esittäneet mitään, olimme myös väsyneitä ja ahdistuneita välillä toistemme seurassa. Minulla oli huonoinakin päivinä hänen kanssaan onnellinen olo, sellainen että tulen nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni.
Aloin huomata pian kiinnostusta: hän alkoi pukeutua vähän paremmin, meikata ja vaikuttaa hermostuneelta, kun olin läsnä. Hän haki syitä koskettaa minua jatkuvasti. Mitään muuta ei tapahtunut, sillä kumpikin seurustelimme tuolloin.
Lopulta tulin hänelle kaapista, ja hän totesi, ettei itsekään ole varma, onko hän hetero. Myöhemmin paljastin, että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä. Hän sanoi, että olen saanut hänet sekaisin. Että hän ei ole vielä varma, mitä tämä on, että hän on siksi hyvin varovainen. Hän myönsi, että meillä oli paljon "kuumia hetkiä". Mutta hän ei tekisi mitään kumppaninsa selän takana.
Kun lähtöpäivänä halasimme toisiamme, halauksessa oli valtava lataus. Suukotin häntä hiuksiin, hän huokaisi syvään ja sanoi "minä rakastan sinua". Se tuntui olevan spontaania ja aitoa.
Nyt olemme olleet erossa puoli vuotta. Hän on sanonut, että olin kuin ihme joka tuli hänen elämäänsä, ettei hän olisi koskaan voinut uskoa kokevansa jotain tällaista. Ja että hän on onnellinen sitten, kun tulen hänen luokseen, ja hänellä on yksinäinen ja surullinen olo ilman minua.
Lopulta kerroin, että haluaisin olla hänen kanssaan yhdessä, mutta minun pitää selvittää suhdekuvioni ensin Suomessa loppuun, en voisi roikottaa häntä missään välitilassa. Hän paljasti juuri tulleensa jätetyksi nöyryyttävällä tavalla. Että hänen sydämensä ei särkynyt, sillä hän ei rakastanut poikaystäväänsä (heillä oli hyvin hyvin tuore ja kasuaalin kuuloinen deittailukuvio). Että hän rakastaa minua todella, mutta hänen pitää ensin toipua tästä erosta.
Hän sanoi, että voin tehdä hänestä osan hänen jokapäiväistä elämäänsä, sillä ääneni kuuleminen tekee hänet todella onnelliseksi. Hän tuntuu puhuneen minusta paljon ystävilleen ja laittaa joskus vain myöhään illalla ilman mitään kontekstia viestin "ikävä sinua". Hän siis tuntuu ajattelevan minua jatkuvasti.
Nyt olen itse hirveässä välitilassa. Olen naimisissa ja arkeni mieheni kanssa on perustasaista, mutta en ole koskaan tuntenut seksuaalista tai romanttista vetoa häneen. Olen aina vältellyt seksiä hänen kanssaan, ja olen kyllä yrittänyt tehdä asialle jotain. Olen miettinyt eroa jo useamman vuoden, mutta toisaalta tiedän, että useimmissa pitkissä suhteissa seksistä tulee jossain vaiheessa murheenkryyni. En kuitenkaan näe tulevaisuutta tämän miehen kanssa, sillä myös unelmamme ovat erilaisia. Haluaisin kuitenkin tutkia tätä piilossa ollutta seksuaalisuuteni puolta.
Mutta mistä voin tietää, että tämä nainen on rakastunut minuun eikä vain ihastunut mahdollisuuteen olla naisen kanssa? Mistä voin tietää, että minun mieleni ei vain etsi jotain uutta ja jännittävää kokemusta laastariksi epätyydyttävän parisuhteeni jälkeen? Mistä tiedän, etten elä utopiassa?
Koen olevani järkevä ja rauhallinen ihminen, ja tunnen itseni ja oman mieleni hyvin. En tee päätöksiä hätiköidysti. Siksi halusin tulla takaisin Suomeen ja pohtia elämääni rauhassa. Nyt puolen vuoden jälkeen omat tunteeni ovat ihan yhtä syvät ja intuitioni selkeä.
Viestien perusteella myös nainen vaikuttaa olevan edelleen yhtä vakavissaan. Unelmoimme toistemme kotimaihin muutosta, suunnittelemme tulevaisuutta eteenpäin, hän haluaa kovasti esitellä minut ystävilleen. Viimeksi hän sanoi, että hänen asuntonsa on minun asuntoni, voin tulla koska vain. Ja että hän on onnellinen seuraavan kerran, kun tulen hänen luokseen.
Mistä voin tietää, että riski on ottamisen arvoinen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et voi tietää sitä. Arvioi, onko toivottu lopputulos riskin arvoinen.
Tähän on helppoa vastata. Ehdottomasti on riskin arvoinen. Jos saisin olla tämän naisen kanssa, se olisi parempaa kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella. En tiennyt edes, että voisin rakastaa ketään näin syvästi.
Aloittaja
No ota sitten se riski
Mitä riskiä tuossa edes on, jos et edes tunne romanttista tai seksuaalista vetoa miestäsi kohtaan? Ja toisaalta tunteesi naista kohtaan on selvät ja voimakkaat.
Päätöksen teko on usein vaikeaa vaikka vastaus olisi selkeä, usein helpompaa jos joku muu tekisi ratkaisut puolesta. Mutta kyllä tuo sellaiselta kuulostaa että katuisit loppuelämäsi jos et katso tarjottuja kortteja.
Vaikka takeitahan ei mistään koskaan ole.
Yhteinen elämämme on ihan mukavaa. Olemme olleet tosi pitkään yhdessä. Mutta intuitioni kyllä sanoo, että ei tämä ole täyttä elämää, nyt kun tiedän mitä muutakin voi tuntea.
Aloittaja
Et ole koskaan tuntenut seksuaalista etkä romanttista vetoa miestäsi kohtaan, ja olet aina vältellyt seksiä hänen kanssaan. Sillä lailla.
Miksi menit hänen kanssaan naimisiin? Toisin kuin luulet, et ole järkevä. Olet toiminut miestäsi kohtaan todella törkeästi. Hän ei menetä sinussa mitään, kun eroatte.
Voin sanoa, että olen kantanut häpeää ja syyllisyyttä mukanani tästä jo vuosia.
Minulla on vaikea mielenterveyshistoria. Sairastin vaikeaa anoreksiaa, kun tapasin mieheni. Itsetuntoni oli nolla. Inhosin itseäni ja kehoani niin, että sekin oli jo vaikeaa, että kukaan kosketti kehoani. Ihastuin mieheni persoonallisuuteen, mutta olin ihan hukassa seksuaalisuuteni kanssa. Eikä minulla ollut aikaisempia kokemuksia, joten en edes tiennyt, mihin verrata. Ajattelin vain, että minussa on jotain vikaa, että ehkä kehoni ei "toimi".
Suhde kehittyi, meillä on hyvä tunneyhteys ja mukava arki. Painoin kuitenkin seksuaalisuuspuolen taka-alalle. Ajattelin, että olen varmaankin aseksuaali, ja lakkasin vain ajattelemasta asiaa. Olemme puhuneet tästä mieheni kanssa ja hän on ollut asian kanssa ok - tai ainakin näin hän on minulle sanonut. En ole varma, onko hän ollut täysin rehellinen vai sanonut noin vain minun mielikseni.
Kun tapasin tämän naisen, koin ensimmäistä kertaa elämässäni voimakasta seksuaalista vetoa. En aiemmin edes tiennyt, miltä se tuntuu. Vasta nyt, kun olen riittävän toipunut henkisesti ja itsetuntoni on vahvistunut, pystyn ylipäätään arvioimaan, kenestä pidän ja miltä tuntuu tuntea romanttista vetoa johonkuhun. Ja olen tajunnut, että ei tämä ole täyttä elämää kummallekaan meistä, ei minulle eikä miehelleni. On oikein kumpaakin kohtaan, että päästän hänet ja hän voi olla jonkun kanssa, joka pystyy rakastamaan häntä kaikilla tavoilla.
En ole koskaan valehdellut miehelleni tai esittänyt mitään. Ennen kaikkea olen valehdellut itselleni, ja sitä kautta sitten myös miehelleni.
Aloittaja
sulla taitaa olla jotain vähän omia katkeria kokemuksia aiheesta tai ainakin vähän kuulostat siltä ?
meidän maailmassa asenteet seksiin on naisille epäreiluja. seksi on yhdyntäkeskeistä ja se menee miehen halujen mukaan ja ehdoilla. ei naisella ole välttämättä siinä tilaa tutkia itseään varsinkaan jos ei ole tosi tosi itsevarma ja itsenäinen.
itse heräsin vasta nelikymppisenä omaan seksuaalisuuteni kun olin siihen asti suorittanut heterosuhteissa autopilotilla.
aloittajalle tsemppiä, et ole tehnyt mitään väärää. mutta myös: satutat miestäsi ja itseäsi sitä vähemmän mitä nopeammin ratkaisun teet. se on oikein myös sinulle itsellesi, että voit elää rohkeasti omannäköistä elämää.
Tiedätkö, pitkä ihmissuhde on kahden kauppa. Miehelläni on ollut monia monituisia tilaisuuksia sanoa, että nyt ei tunnu hyvältä.
Olen hänelle antanut kortit pöytään ja sanonut, että tällainen tilanne on, seksi on minulle vaikeaa, oletko tyytyväinen tässä suhteessa. Olen ollut koko ajan rehellinen hänelle. Parisuhde on muutakin kuin seksiä ja romantiikkaa. Se on yhteistä arkea, jakamista, tukemista, hauskanpitoa, ei-seksuaalista läheisyyttä. Nämä kaikki palikat meillä ovat tosi hyviä. Olemme toistemme parhaat ystävät.
En tietenkään pääse mieheni pään sisään, mutta jos hän on ollut minulle rehellinen, niin kyllä hän myös menettää jotain, jos/kun eroamme. Niin menetän minäkin. Mutta kyllä, hän ansaitsee ihan ehdottomasti parempaa.
Aloittaja
Olet siis koko ajan pitänyt hänet tietoisena siitä, ettet ole koskaan tuntenut seksuaalista etkä romanttista vetoa häntä kohtaan? Ihan suhteenne alusta asti? Nimittäin vaikuttaa siltä, että et ole ollut hänelle päivääkään rehellinen.
En ole käyttänyt noita sanoja, koska se olisi loukkaavaa miestäni kohtaan. Olen sanonut, että seksi ei ole minulle tärkeää, etten oikeastaan kiihotu ja että olen varmaankin aseksuaali. Ja näin ihan oikeasti luulin siihen asti, kunnes tapasin tämän naisen. Vasta silloin tajusin, että kyse taitaakin olla joko miehestäni tai miehistä yleisesti, eikä siitä, että olen aseksuaali.
Aloittaja
Et todellakaan ole toiminut mitenkään väärin. Ihminen voi tyytyä kaikenlaiseen, ja olla tyytyväinen kun ei tiedä paremmasta ja kuvittelee että tällaista se varmaan muillakin on.
Mutta nyt kun tiedät paremmasta ja tiedostat tilanteen, niin kannattaa olla rehellinen itseäsi ja miestäsi kohtaan. Tsemppiä kovasti, kuulostaa ihanalta sinun ja naisesti yhteys! Ei sellaisia montaa kertaa elämässä vastaan tule.
Eli olet valehdellut hänelle koko ajan. Hienoa, että hän pääsee sinusta eroon.
Sinulla oikeastikin taitaa olla jotain henkilökohtaista katkeruutta tai sitten pyrit provosoimaan, koska pidät niin kiinni tuosta "valehtelusta". Ihminen kehittyy ja oppii koko ajan itsestään lisää. Myös seksuaali-identiteetti kehittyy. Jos ei ole koskaan paininut itse sen kanssa, onko homo, hetero vai bi, ei voi ymmärtää.
Minua tämä ei valitettavasti enää hetkauta. Tunnen itseni sen verran hyvin ja minulla ja miehelläni on niin kypsä ja aikuinen suhde, että olemme päässeet näiden oikea ja väärä -nimittelyjen yläpuolelle ja pystymme näkemään molemmat, että ihmismieli ja elämä on paljon monimutkaisempaa.
Aloittaja
Minä en tietääkseni liity tilanteeseen mitenkään. Etkö oikeasti ymmärrä valehdelleesi miehellesi koko ajan?
En kyllä ymmärrä onko ap nainen vaiko mies? Ja mitä hän loppupeleissä haluaa?
Olen itse nainen, ja tulin biseksuaalina ulos kaapista pari vuotta sitten. Nyt en ole enää varma, olenko sittenkään bi vai sitten kuitenkin lesbo. Asia on siis minulle vielä hyvin tuore. Mietin seksuaalisuusasioita nyt ensimmäistä kertaa avoimesti ja ns. terveenä.
Aloittaja