Miesystäväni ja minä emme asu yhdessä. yhdessäolomme rajoittuu viikonloppuihin. Edessä oleva kesäloma ahdistaa minua. Tuntuu, etten osaa tehdä mitään, kun mies pyörii koko ajan saman katon alla. Mulla on vielä lisäksi lapsetkin edellisestä liitosta. Heillä on myös sopeutumisvaikeuksia. Miesystäväni on "passiivinen", hänelle riittää tv ja nukkuminen... Miltä tämä teistä kuulostaa? Minä en jaksa koko ajan elää toisen ehdoilla ja olla passaamassa kuin vierasta. Mitä pitäisi tehdä?
Pitempi yhdessäolo ahdistaa
sinkkuainestako?
152486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miltäkö kuulostaa? Niin tutulta! :)
Meilläkin vain viikonloppuisin yleensä nähty, ja jos sitten pitäisi viettää viikkokin yhdessä niin jo alkaa ahdistamaan. Vaikka sitä toista kaipaisikin silloin kun hänen luonaan ei ole.
Mielenkiintoinen juttu...
Mäkin olen ajatellut tuon ahdistuksen johtuvan pitkälti siitä, että mies tykkää lomilla syödä paljon, nukkua pitkään ja katsella leffoja. Sitten kun tahtoo olla toisen kanssa ja etukäteen ajatellutkin että loma vietetään yhdessä, niin itsekseen ei oikein osaa lähteä. Mutta kun sitten menen, kaupungille tai lenkille tai minne vain niin jaksan häntä taas paljon paremmin. Se vain, jos mies tulee minun luokseni niin eipä sitä toista osaisi kotiin jättää ja lähteä itse vaikka kavereita tapaamaan.
En oikein osaa antaa vastauksia, kun itsellä ihan samaa ongelmaa. Olen huomattavasti väsyneempi silloin kun olen miehen kanssa kuin jos olen yksin, aika kumma juttu! Tuntuu, että se toinen siinä jaloissa, puuttuu mun tekemisiini, sanomisiini ja kaikkeen. Yksin ei tarvitse selitellä kenellekään. Siltikään sitä ei yksin aina tahdo olla..
Kuvailit juuri samalla myös minun tilanteeni :) Just tuota yritin sanoa.
Et ole oikean ihmisen kanssa. Toisen ihmisen kanssa olemisen pitäisi tuoda lisäarvoa niin paljon, että yleisesti ottaen hänen seuransa ja läsnäolonsa antaa sinulle moneksi päiväksi energiaa.
Itsellä paljon kokemusta tuosta.
No,jatka sinäkin omaa elämääsi normaalisti miehestä välittämättä,jos hän röhnää sohvalla ja katsoo telkkaria,niin anna katsoa.Mene omiin harrastuksiisi tai keksi muuta tekemistä.Yritä toki saada miehesi mukaan jotta hänenkään lomansa ei menisi sohvan pohjalla...
Nainen, jolla on pienet lapset harvoin tarvitsee enempää hoidettavia. Niin yksinkertaista se on.
Ymmärrän kyllä miehenkin passiivisuuden suhteessa toisen miehen lapsiin. Äityli osaa jo kaiken niin mitäs mää sitten enää teen...yritän vaan pysyä pois jaloista tms...
Kandesi varmaan vahtaa ajatuksia hiukka tiuhemmin niin kohtaisitte useemmin samalla tasolla.
Puhu miehelle, mutta älä loukkaa. Kerro asiallisesti että haluaisit viettää enemmän aikaa vain lastesi kanssa kotosalla tai puuhailla juttuja itseksesi. Kerro miten koet passaamisen. Että jos mies aikoo majailla luonasi, opetelkoon ottamaan itse tarvitsemansa ja myös siivoamaan jälkiään ja joskus myös muidenkin jälkiä. Näytät missä on tarvikkeet. Voit myös yrittää olla päästämättä miestä kotiisi, kerrot vaikka puhelimessa ettei nyt sovi, on muuta. Kyllä järkipäisen miehen pitäisi ymmärtää. Ellei ymmärrä ja sulla hermot kiristyy niin... ehkäpä voitte "pysytellä ystävinä" ?
Niin, en aina jaksaisi pyytää joka asiaa erikseen. Varmaan syy on minussa että jo viisi vuotta pelkästään lasten kanssa, on tehnyt minusta jotenkin niin itsenäisen, että toisen aikuisen läsnäolo ahdistaa. Ja mikä ahdistaa eniten on se, ettei lasten ollessa toisella vanhemmalla, ole mulla kuitenkaan vapaata. Samaa tiskiä, ruuan laittoa yms... mikään ei muutu.
mitä järkeä yleensä on olla parisuhteessa, jos se tuntuu rasitteelta. Itsellänikin on ollut sama tilanne pari kolme kertaa ja aina vain on samanlaiset tuntemukset kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Olen nyt ratkaissut asian niin, etten enää aio parisuhteessa olla vaan lapseni kanssa kahdestaan. On kyllä paljon helpompaa ja vapaampaa elämä. Täytyy vain tyytyä siihen yksinäisyyteen jos seurustelu aiheuttaa pelkkää stressiä, eikä aikakaan riitä lapsista huolehtimiseen ja miehen paapomiseen millään. Nyt on helpompi hengittää vaikka yksinäistä joskus onkin. Ärsyttää kuitenkin katsella jotakin sohvalla makailevaa ukkoa, kun itsellä on koko ajan kädet täynnä töitä, joihin toinen ei voi,halua tai osaa osallistua.
Ei ole kiva tuntea jatkuvasti syyllisyyttä siitä, että laiminlyö joko lapsiaan tai miestä.
Jos kerran asutte erillänne niin miksi ette vietä aikaa miehen luona silloin, kun lapsesi ovat isällään? Hän voisi vaikkapa passata sitten sinua ja pitää vieraanaan :).
Saat miehestä ikuisen riesan, ellet nyt ryhdy tositoimiin. Ehdotahan ainakin "vain -me -kaksi"-aikoina että tapaatte ystäviänne, käytte jossain tapahtumissa ja ulkona syömässä. Ellei ne miehelle käy, mene edes itse ja mies pysykööt kotonaan...
Apua, jätä se heti
Minulla sama tilanne, asutaan eri osoitteissa..ja kun mies tulee viettämään viikonloppua luokseni, olen tämän viikonlopun jälkeen ihan puhki. Olen varmaan tottunut elämään yksin (12 vuotta), ja minua ahdistaa kun kotiini tulee joku, kun olen tottunut elämään yksin. Mieheni on kyllä muuten ihana ja auttavainen...mutta en tiedä, mikä tässä mättää..
Asun himassani leveästi 5 huoneessa yksin nyt kun koirakin hiljan jouduttiin lopettamaan. Vaimo punkkaa tyttären luona samoin poika. Mä kunnostan paitsi omaa kämppää niin siinä sivussa pojan ja välillä tyttärenkin kämppää. Joten touhua piisaa ilman mitään turhia kitinöitä ja valituksia. Heh,heh,heh.
Silloin kun on ihan väärän ihmisen kanssa se on juuri tuollaista. Ei siinä oikeasti edes halua olla, vaan se on suorittamista jossa toisen läsnäolo rassaa. Kannattaa etsiä sellainen ihminen jonka seurassa on hyvä olla ja haluaakin olla.
Sinä siis tarjoat miehelle ilmaiset hotellin tasoiset viikonloput täysihoidolla plus oman kehosi?
Nainen, onko sinulta kaikki ruuvit pudonneet???!!!
Ilmoita heti tänään tuolle loiselle ettei sillä ole enää asiaa sinun ja huolellisesti harkiten tekemiesi lastenne kotiin! Sinun ja lastenne yhteinen aika on liian vahäistä jokatapauksessa. Tuo aika jonka sinä käytät palvelemaan loista, on varastettu lapsiltasi! HEILLE sinun aikasi kuuluu , ei aikuisille loismiehille!
Käytä hyvä nainen nyt pikkuisen järkeäsi jos sitä enää on jäljellä: Millaisen kuvan sinä annat lapsillesikin itsestäsi? Luuletko että lapsesi voivat kunnioittaa sinua käyttäytyessäsi kuvaamalla tavalla?
no seeksiäää vaikka vasikalta !
pakko saada !!