Olen tapaillut erästä miestä aika tiuhaan muutaman viikon, ja olen nyt täysin ymmälläni hänen suhteensa. Alussa hän oli hirmu aloitteellinen (noin seksuaalisesti siis), ja kehui miten kaunis ja ihana olen, mutta itse en oikein halunnut vielä ryhtyä tositoimiin kun ei tunnettu. Mutta nyt kun ollaan tutustuttu paremmin ja nukuttu monta yötä yhdessä, hän ei tee enää oikein mitään aloitteita koskeakseen minua. Mistä oikein kiikastaa? Ei ainakaan ujoudesta, siitä ei ainakaan silloin aluksi ollut merkkiäkään.
Muutoin en ihmettelisi tätä vaan ajattelisin että hän on ylipäänsä menettänyt kiinnostuksensa, mutta lähestulkoon joka ikinen tapaamisemme ja suurin osa yhteydenotoista on hänen aloitteestaan! (hänellä on tosi kiireinen työ, ja minulla taas paljon joustavammin aikaa tapailuun) Ja sitten ei kuitenkaan oikein tapahdu mitään, jutellaan vaan jne. Itse olen tehnyt paljon aloitteita, esim halailen ja pussailen ja olen tosi iloinen että näemme, mutta hän ei vie asiaa sen pidemmälle. Hän halaa ja pitää kädestä kiinni ja sen semmoista, mutta emmehän ikinä pääse tällä vauhdilla seksiin saakka. Treffien jälkeen on aika pettynyt olo ja tulee sellainen etäinen fiilis, ja päätän että en viitsi enää ottaa yhteyttä. Mutta hän tekee sen sitten aina parin päivän sisään, ja sitten ajattelen että ehkä nyt sitten jotakin tapahtuisi, ehkä hän olisi innostuneempi. Jotenkin minusta alkaa tuntua että olemme oikeastaan lähinnä kavereita. Toisaalta sitä on tosi vaikea uskoa kun muistelee miten hän aluksi minua kohteli. Mutta voiko miehillä mennä tuollainen himo sitten vain ohi, ilman että on harrastettu seksiä? Ja miksi ihmeessä hän haluaa jatkuvasti minua tavata? ei meillä nyt niin syvällistä suhdetta ole että tämä mitään ystävyyttä olisi tai sellaiseksi olisi edes kehittymässä. Voiko mies vain muuttua yhtäkkiä ujoksi kun hän on paremmin tutustunut tyttöön?
Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Tarvitsen huomiota ja hellyyttä ja intiimimpää läheisyyttä jotta tämä suhde pääsisi kehittymään mihinkään. Emme ole vielä siinä vaiheessa että puhuisimme asioista ihan suoraan, joten en ole saanut sanotuksi mitään, enkä kyllä tietäisikään että miten tällaisen ottaa puheeksi. En ole nimittäin ennen todellakaan tapaillut mistä jota olisi tarvinnut rohkaista koskemaan minua, aina oikeastaan päinvastoin... Muutoinkin tuntuu siltä että menemme ehkä entistä enemmän lukkoon jos otan tämän jutun puheeksi, pitäisihän tällaisten asioiden edetä aika lailla omalla painollaan? Kerran jo melkein kysäisin häneltä että miksei hän halua koskea minua, mutta en sitten uskaltanutkaan, tuntui että sitten ne vähätkin fiilikset katoaisivat. Ja mitä sellaiseen kysymykseen voisi edes vastata ilman että toinen loukkaantuisi.
Mitä olette mieltä miehet, pitäisikö minun tehdä jotain vai odotella vain että koska (jos koskaan) mitään tapahtuu? Tuntuu että ollaan täysin umpikujassa.
Muutoin en ihmettelisi tätä vaan ajattelisin että hän on ylipäänsä menettänyt kiinnostuksensa, mutta lähestulkoon joka ikinen tapaamisemme ja suurin osa yhteydenotoista on hänen aloitteestaan! (hänellä on tosi kiireinen työ, ja minulla taas paljon joustavammin aikaa tapailuun) Ja sitten ei kuitenkaan oikein tapahdu mitään, jutellaan vaan jne. Itse olen tehnyt paljon aloitteita, esim halailen ja pussailen ja olen tosi iloinen että näemme, mutta hän ei vie asiaa sen pidemmälle. Hän halaa ja pitää kädestä kiinni ja sen semmoista, mutta emmehän ikinä pääse tällä vauhdilla seksiin saakka. Treffien jälkeen on aika pettynyt olo ja tulee sellainen etäinen fiilis, ja päätän että en viitsi enää ottaa yhteyttä. Mutta hän tekee sen sitten aina parin päivän sisään, ja sitten ajattelen että ehkä nyt sitten jotakin tapahtuisi, ehkä hän olisi innostuneempi. Jotenkin minusta alkaa tuntua että olemme oikeastaan lähinnä kavereita. Toisaalta sitä on tosi vaikea uskoa kun muistelee miten hän aluksi minua kohteli. Mutta voiko miehillä mennä tuollainen himo sitten vain ohi, ilman että on harrastettu seksiä? Ja miksi ihmeessä hän haluaa jatkuvasti minua tavata? ei meillä nyt niin syvällistä suhdetta ole että tämä mitään ystävyyttä olisi tai sellaiseksi olisi edes kehittymässä. Voiko mies vain muuttua yhtäkkiä ujoksi kun hän on paremmin tutustunut tyttöön?
Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Tarvitsen huomiota ja hellyyttä ja intiimimpää läheisyyttä jotta tämä suhde pääsisi kehittymään mihinkään. Emme ole vielä siinä vaiheessa että puhuisimme asioista ihan suoraan, joten en ole saanut sanotuksi mitään, enkä kyllä tietäisikään että miten tällaisen ottaa puheeksi. En ole nimittäin ennen todellakaan tapaillut mistä jota olisi tarvinnut rohkaista koskemaan minua, aina oikeastaan päinvastoin... Muutoinkin tuntuu siltä että menemme ehkä entistä enemmän lukkoon jos otan tämän jutun puheeksi, pitäisihän tällaisten asioiden edetä aika lailla omalla painollaan? Kerran jo melkein kysäisin häneltä että miksei hän halua koskea minua, mutta en sitten uskaltanutkaan, tuntui että sitten ne vähätkin fiilikset katoaisivat. Ja mitä sellaiseen kysymykseen voisi edes vastata ilman että toinen loukkaantuisi.
Mitä olette mieltä miehet, pitäisikö minun tehdä jotain vai odotella vain että koska (jos koskaan) mitään tapahtuu? Tuntuu että ollaan täysin umpikujassa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos olet hänet joskus jo torjunut (vieläpä ilmeisesti useamman kerran), niin ainakin itse tuossa tilanteessa odottaisin sinulta suoraa vihjettä seksiin.
Kiitos vastauksesta, ehkä näin sitten tosiaan on. Mutta millainen olisi suora vihje? "haluan seksiä kiitos"???
"Mä olisin nyt valmis." Eiköhän mies jo tuosta vihjeestäkin ymmärrä mihin.
Sanot ukolles vaikka ruokapöydässä että -miten olis illalla pitkäveto?:)
No se varmaan riippuu vähän miehestä, nimittäin kaikki ei välttämättä tykkää ohjailusta, mutta esimerkiksi kiihkeän suutelun yhteydessä otat hänen kädestä kiinni ja viet sen omalle herkälle alueellesi. Tai kuiskaat vaan sopivalla hetkellä hänen korvaansa, että "haluan sua just nyt", niin eiköhän se siitä. Jos tuossa vaiheessa ei ala mitään tapahtua, niin voit jo kyllä kysyä, että kiinnostaako miestä ollenkaan.
viime aikoina ja tajunnut ettei naisia mihinkään tarvitse eikä niillä mitään tee ja nyt vain kiltteyttään antaa sun roikkua siinä kiinni. Etsitkö itse siitä mihestä mitään muuta kuin turvallisuuden tunnetta? tuskin, koska se on rahan lisäksi ainut mitä naiset mieheltä haluaa. Peli menetetty.
no, vähän tähän tyyliin olen tosiaan itsekin aina tapaamisten jälkeen ajatellut. Ja sitten olen ollut aika ihmeissäni kun hän taas ehdottaa hyvin pian uudestaan treffejä, ilman että minä ehdin tehdä elettäkään välissä. Joten onko se roikkumista? Välillä tulee mieleeni että hän roikkuu ennemminkin minussa, vaikkakin olen kyllä hyvin ihastunut, ainakin ajoittain. En vain osaa olla tosissani kiinnostunut miehestä, jos hän ei osaa näyttää kiinnostustaan myös minulle.
En varsinaisesti etsi miehestä turvallisuutta, olen kyllä elänyt itsenäisesti pitkiäkin aikoja ja mies kyllä tietää että pärjään missä vain ja osaan elättää itseni. Haluaisin tasa-arvoisen parisuhteen jossa mies on mies ja nainen nainen.
Onko sinulle tullut mieleesi, että ehkä mies on vain hienotunteinen ja haluaa osoittaa olevansa kiinnostunut sinusta myös muussa mielessä kuin petikaverina?
Miten mies reagoi jos sinä yrität viedä tilannetta eteenpäin? Vai onko sinulla periaatteena, että aloitteen pitää tulla mieheltä?
Kaikki ihmiset eivät myöskään ole seksuaalisesti yhtä aktiivisia, joillekin riittää suhteen alussa vain kädestä pitäminen...
Olen kyllä miettinyt että kyseessä voi olla hienotunteisuus. Mutta kuinka kauan sitä voi kestää...? Olenkohan vain liian kärsimätön. ;-)
Ja kyllä, odotan aloitteita miehiltä sillä en osaa niitä itse tehdä. Ne ovat aina tulleet mieheltä enkä edes tiedä mitä pitäisi konkreettisesti tehdä vaikka haluaisinkin.
Olisiko sinulla ideoita? Ja missä vaiheessa pitäisi tajuta että mies ei todellakaan ole kiinnostunut ja lopettaa?
Jotenkin odotan että kyllä mies tekee jotakin jos on kiinnostunut, ja jos on niin epävarma tapaus kyseessä ettei mitään uskalla, niin minunkaan kiinnostus tuskin pysyy elossa kovinkaan pitkään.
vain ole niitä tyttöjä jotka nauttivat nimenomaan siitä että mies vonkaa? Tydytyksen tunne tulee kun huomaa olevansa haluttu ja voi valita milloin haluaa seksiä.
Jatkuva torjutuksi tuleminen lannistaa, ja lopulta ei rituaali enää kiinnosta. Ja ihmettelit miten voit tehdä itse aloitteen? Jospa kokeilisit samalla tavalla kuin hän oli yrittänyt. Sittenpä tiedät mitä se on. Vaikuttaa siltä että oman kuoppasi olet kaivanut
kyllä, tietyllä tapaa olet oikeassa, tarvitsen kyllä ihailua ja selkeän merkin mieheltä että hän haluaa minua, ennen kuin omat haluni edes syttyvät. Siis suhteen alussa. Mielestäni suhteessa molempien osapuolien tulee saada huomata olevansa haluttu ja myös saada valita milloin harrastaa seksiä. Ei se ole naisen yksinoikeus, mutta ainakin aiempien kokemusteni mukaan miehille on riittänyt hyvinkin hienovaraiset viittaukset siihen että olisin jo kiinnostunut seksistä, ei asiaa ole tarvinnut rautalangasta vääntää...Siksi täällä kyselen että haluaisin tietää voiko mies vielä olla kiinnostunut minusta seksuaalisesti, vai pitäisikö minun jo ymmärtää että ei kannata tätä miestä enää tapailla (vaikka hän ehdottaakin tapaamisia).
Haluaisin myös tarkentaa että kyseessä ei todellakaan ole "jatkuva torjutuksi tuleminen" miehen osalta. Hän teki aloitteen seksiin ihan ekoilla treffeillämme (jolloin olimme tunteneet kolme päivää), jolloin en itse edes halunnut harkita vielä että edes nukkuisimme yhdessä. Emmehän tunteneet toisiamme ollenkaan, ja hänkin myönsi ettei oikeasti odottanut että olisimme hypänneet sänkyyn tuolloin. Toinen aloite oli muutama viikko sitten, jolloin minulla oli kuukautiset (tämänkin kerroin hänelle). Ja niiden aikana nyt ei ihan eka kerta uuden ihmisen kanssa ole kovin houkutteleva. Näiden lisäksi ei mitään aloitteita ole näkynyt. Itse olen sen sijaan viime viikkoina lähes aina ollut se joka aloittaa halailun ja suutelun, ja sitten jään vähän ihmettelemään kun se ei johda mihinkään.
Eli sä oot torjunut miehen aloitteet seksiin ja nyt sitten ihmettelet miksei mies tee aloitetta... Äly hoi, älä jätä... Minkä vitun takia et itse voi tehdä aloitetta, jos kiinnostaa?
Itse olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa! Olemme vain tapailleet miehen kanssa pidempään kun aloittaja.
Alussa mies vonkasi seksiä, mutta koska hän ei suostunut käyttämään kortsua, en antanut. Hommasin pillerit ja yhtäkkiä koko touhu ei tunnu kiinnostavan miestä ollenkaan.
Olemme siis tapailleet jo useamman kuukauden. Seksiä ei olla harrastettu kertaakaan. Minä olen yleensä se joka haluaa halia ja pusutella.
Tiedän että mies välittää minusta. Mutta aloitteita seksiin ei tule enää lainkaan. Olen itsekin miettinyt miehen vaihtoa, en halua elää seksittömässä suhteessa. Tuntuu että tilanteemme on aivan lukossa. Itsekään en nyt enää uskalla tehdä aloitetta, koska jotenkin pelkään miehen raktiota. Jos hän ei haluakaan minua? Jos olenkin hänestä fyysisesti vastenmielinen? Ehkä hän haluaa vain kaverisuhteen. Vaikka hän kyllä puhuu minusta tyttöystävänään.
Tätä asiaa on todella vaikea ottaa puheeksi miehen kanssa. Joskus pienessä hiprakassa olen ihmetellyt tilannetta, johon mies on sanonut, että harrastetaan seksiä sitten aamulla. Kun aamu tulee, mitään ei tapahdu.
Ja koska seksin aloittaminen on näin venynyt, ovat suorituspaineetkin aivan hirvittävät jos vihdoin pääsisimmekin aktiin asti (miehellä niitä paineita varmaan vasta onkin...).
Eipä ole kyllä aiemmissa suhteissa tällaista ongelmaa ollut.
Olen niin turhautunut, etten enää tiedä miten päin olla.
En usko että kyse on elimellisestä viasta, koska parilla ekoilla treffeillä kävi kyllä hyvin selväksi että värkki toimii.
Voi hemmetin hemmetti.
Ohoh, ai näitä on enemmänkin liikkeellä... ;-)
Katsoin kalenteriin, ja olemmehan mekin jo tapailleet itse asiassa 2kk, monta kertaa viikossa ja yleensä viikonloput luuhataan enemmän tai vähemmän yötä päivää yhdessä. Itsekin olen vakuuttunut siitä että mies pitää minusta paljon, siitä kertoo monet pienet teot ja sanat. Mutta siitä en ole ollenkaan vakuuttunut että olen hänen mielestään (enää) seksuaalisesti kiehtova. Ja onhan hän muutoinkin välillä hyvin välinpitämätön, mutta se ei niinkään huoleta, on kyllä tuttua aiemmistakin miehistä, välillä tarvitsevat vain etäisyyttä.
No, nyt mies on lähdössä 1,5 viikoksi työmatkalle, ajattelin että odottelen kärsivällisesti sen aikaa ja sitten katsotaan onko meistä mihinkään. Ehkäpä pieni ero saisi taas hormonit hyrräämään....Mutta tosiaan, suorituspaineita tässä alkaa olla puolin ja toisin täälläkin.