Jos nainen antaa selviä merkkejä että sitä kiinnostaa tutustua minuun yms, mutta itselläni menee silloin täysin paskat housuun henkisesti ei meinaa edes uskalla katsoa naista ja puhuminen menee täysin tukkoon vaikka itseänikin ehkä kiinnostaisi. En pelkkää vaikka nainen haukkuisi, hakkaisi ja ryöstäisi mut jos menisin sille puhumaan, mutta jotenkin sitä täysin jämehtyy ja haluaisi juosta karkuun. Itse en kyllä yhtään tiedä mistä se johtuu.
Onko kohtalon tovereita jotka on selvinneet samasta ongelmasta tai edes tietoa miten vian voisi korjata?
Onko kohtalon tovereita jotka on selvinneet samasta ongelmasta tai edes tietoa miten vian voisi korjata?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on sama ongelma (tämäkin ongelma siis)... Paljon riippunee myös siitä, miten nainen osaa lukea tuota lukkoon menemistä ja häkeltymistä. Joidenkin mielestä se voi (näin luulen) olla jopa tavallaan söpöä, jos he tästä pystyvät huomaamaan että mies on kiinnostunut.
Omassa tapauksessani tää "lukkoon meneminen" valitettavasti tuntuu ilmenevän jonkinlaisena töykeytenä (katsekontaktin välttely, lyhyet töksähtelevät vastaukset)... jotenkin sitä kai vaan olemuksellaan viestittää, että haluaa toisen jättävän rauhaan vaikka oikeasti tilanne onkin täysin päinvastainen :(
Tuohan onkin tavallaan hellyttävää jos mies vaikuttaa kiinnostavalta - voisihan siitä vaikka huomauttaa itse, ettei ole aivan kotonaan vieraiden seurassa. Karkuun ei ainakaan kannata juosta.
Saatan myös mennä kipsiin joskus, mutta jos se onkin se toinen joka on kipsissä minun takiani, osaan paremmin rentoutua. Kai se antaa jonkinlaista vallantunnetta.
Itse olen jo 29v nainen ja edelleen on tota ongelmaa...ei ehkä noin pahana, mutta melkein aina menen siinä vaiheessa ihan lukkoon jos olen itse kiinnostunut miehestä tai mies osoittaa kiinnostusta minuun.Niin kauan kun jutellaan vain kaverina keksin puhuttavaa tuntikausiksi, mutta heti kun kyseessä on toisenlainen mielenkiinto, niin muutun tylyksi,en katso silmiin,teen tahtomattani kaiken niin, että mies kuvittelee etten ole kiinnostunut.Ja tämä kaikki tapahtuu melkein huomaamattani, jälkeenpäin aina harmittelen.Kiva olis kuulla joltain vinkkiä miten tällaisesta pääsee eroon...
Seurustelin yli viisi vuotta ja kipsi ei lähtenyt jalasta koko aikana. Olen luonteeltani puhelias, mutta miesystävä sai kärsiä täysin mauttomasta käytöksestäni ja tuppisuustani. Nyt eron jälkeen meistä on tullut hyvät ystävät ja juttua riittää taas... Tällä hetkellä tapailen miestä, jonka kanssa juttukin toimi ihan alusta saakka. Tiedä häntä onko hän mulle oikea vai sitten totaalisen väärä, kun kipsiä ei oo missään ;), mutta ainakin on helpompi elämä...
Kipsi saattaa tosi usein olla molemminpuoleinen. Eihän siitä juttelusta mitään tuu kun keksii jotain sanottavaa ja toinen vastaa pisteellä, silloin keskustelu ei etene ja täytyy taas keksiä uusi aihe. Ei oo koskaan vaan toisen vika. Tuntuu vaan joskus että sillä vastapelurilla ei oo mitään haluja auttaa tilanteessa ja jatkaa esim. vastakysymyksellä (voipi olla että kipsissä on sekin).
Itse on ainakin kokemuksesta tullut varovaiseksi sanomisiensa suhteen (kipsi kasvaa) kun vastapelurit ymmärtävät helposti sanoman tahallaan/tahattomasti väärin. Yksillä treffeillä kerroin, että isosiskoni on juuri saanut vauvan jne. parilla lauseella. Jolloin mies myöhemmin deittailun loputtua paljasti, että hän oli saanut kuvan, että minäkin haluan lapsia siitä paikasta. Minulla on todella suuri kynnys aloittaa keskustelu monista aiheista, koska homma menee helposti överiksi aivan tahattomasti.