Aloittaja on 31-vee. Erosimme ex-tyttöstäväni (29v) kanssa neljännen kerran neljän vuoden sisällä. Kaksi vuotta olimme kihloissa. Tämä neljäs ero on ollut kaikista kamalin. Olen tehnyt jotain niin hirvittävää, että yhä vielä tunnen asiasta syyllisyyttä ja pelkään, etteivät välimme korjaannu enää koskaan.
Tyttöystäväni teki eropäätöksen, mutta eron jälkeen asuimme vielä vähän aikaa saman katon alla. Harrastimme seksiäkin. Eksä alkoi kuitenkin tapailla muita miehiä, se on ihan sallittavaa. Hän harrasti seksiä erään miehen kanssa ja joutui kertomaan minulle siitä, koska seksi oli suojaamatonta. Eksä kertoi minulle myös miehen nimen. Omalta mustasukkaisuudeltani, en sitten kyennyt estämään itseäni, vaan ajoin yhtenä viikonloppuna osoitteeseen, jossa mies asui. Samalla soitin eksälleni vihaisen puhelun, että näin hänen autonsa siellä. Ajoin pois paikalta. Tiesin, missä mies asui, koska olin yhtenä viikonloppuna käynyt siellä mutkan, viemässä eksälle joitain tavaroita, koska hän oli miehen luona kylässä tyttöystäviensä kanssa. He viettivät siellä peli-iltaa.
Tämän jälkeen anelin eksältäni anteeksiantoa. Kirjoitin kirjeitä ja laitoin tukkukaupalla viestejä. Sanoin tekeväni, mitä tahansa anteeksipyynnön eteen. Niinpä luovutin hänelle yhteisen kissamme. Samana viikonloppuna, kun ajoin paikalle, jossa eksäni oli, join itseni tukevaan humalaan ja riehuin asunnossamme. Kissamme sattui olemaan asunnossa samana iltana. Maksoin myöhemmin asunnon seinään tulleen vahingon. Olen myös haukkunut tätä uutta miestä eksälle ja pyytänyt tätäkin myöhemmin anteeksi.
Käyttäytymiseni on ollut todella epäkypsää ja typerää. Kadun syvästi tekojani. Eksäni on syystäkin väsynyt eroon. Olemme viestitelleet ja olleet tekemisissä muuton vuoksi. Asumme nyt eri osoitteissa. Välimme ovat todella kylmät. Syyllisyys ei jätä minua rauhaan. Tiedän, että pitäisi mennä eteenpäin ja jättää menneet menneeseen, mutta asia vaivaa minua. Olen päättänyt jättää hänet rauhaan. Toivon, että aika parantaisi haavat, mutta tiedä tuosta.
Tiedän että olen käyttäytynyt kuin mikäkin epävakaa. Suhteemme aikana en ole kuitenkaan koskaan lyönyt häntä tai käyttäytynyt muutoin epäkunnioittavasti häntä kohtaan. En tiedä, mikä minuun meni tällä kertaa. Tiedän, että minulla oli taipumusta mustasukkaisuuteen suhteemme aikana. Yritin tehdä sen eteen kovasti töitä. Olen käynyt terapiassa nyt kolmen vuoden ajan.
Tyttöystäväni teki eropäätöksen, mutta eron jälkeen asuimme vielä vähän aikaa saman katon alla. Harrastimme seksiäkin. Eksä alkoi kuitenkin tapailla muita miehiä, se on ihan sallittavaa. Hän harrasti seksiä erään miehen kanssa ja joutui kertomaan minulle siitä, koska seksi oli suojaamatonta. Eksä kertoi minulle myös miehen nimen. Omalta mustasukkaisuudeltani, en sitten kyennyt estämään itseäni, vaan ajoin yhtenä viikonloppuna osoitteeseen, jossa mies asui. Samalla soitin eksälleni vihaisen puhelun, että näin hänen autonsa siellä. Ajoin pois paikalta. Tiesin, missä mies asui, koska olin yhtenä viikonloppuna käynyt siellä mutkan, viemässä eksälle joitain tavaroita, koska hän oli miehen luona kylässä tyttöystäviensä kanssa. He viettivät siellä peli-iltaa.
Tämän jälkeen anelin eksältäni anteeksiantoa. Kirjoitin kirjeitä ja laitoin tukkukaupalla viestejä. Sanoin tekeväni, mitä tahansa anteeksipyynnön eteen. Niinpä luovutin hänelle yhteisen kissamme. Samana viikonloppuna, kun ajoin paikalle, jossa eksäni oli, join itseni tukevaan humalaan ja riehuin asunnossamme. Kissamme sattui olemaan asunnossa samana iltana. Maksoin myöhemmin asunnon seinään tulleen vahingon. Olen myös haukkunut tätä uutta miestä eksälle ja pyytänyt tätäkin myöhemmin anteeksi.
Käyttäytymiseni on ollut todella epäkypsää ja typerää. Kadun syvästi tekojani. Eksäni on syystäkin väsynyt eroon. Olemme viestitelleet ja olleet tekemisissä muuton vuoksi. Asumme nyt eri osoitteissa. Välimme ovat todella kylmät. Syyllisyys ei jätä minua rauhaan. Tiedän, että pitäisi mennä eteenpäin ja jättää menneet menneeseen, mutta asia vaivaa minua. Olen päättänyt jättää hänet rauhaan. Toivon, että aika parantaisi haavat, mutta tiedä tuosta.
Tiedän että olen käyttäytynyt kuin mikäkin epävakaa. Suhteemme aikana en ole kuitenkaan koskaan lyönyt häntä tai käyttäytynyt muutoin epäkunnioittavasti häntä kohtaan. En tiedä, mikä minuun meni tällä kertaa. Tiedän, että minulla oli taipumusta mustasukkaisuuteen suhteemme aikana. Yritin tehdä sen eteen kovasti töitä. Olen käynyt terapiassa nyt kolmen vuoden ajan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan ensiksi, mitä sinä tarvitset on lopettaa viina kaikissa muodoissaan.Tuo on myrkky joka tekee liian monesta täysin sekopään. Viinan varjolla sitten riehutaan mielipuolen lailla ja luullaan että "Määää olin kännissä , määäää voin toimia miten typerästi määäää haluan"
Toiseksi: hanki aivoillesi mitä tahaansa älykkäämpää ajateltavaa. Mene kursseille, ota opinnoissasi ylimääräisiä kursseja, ota toinen/ kolmas työpaikka (ilta- ja viikonlopputyöt nykyisen lisäksi).
Kolmanneksi: Jätä tuo nainen jo rauhaan. Miksi maailmassa yhä kiusaat sitä ja itseäsi!!!!!!! Vain anna jo olla!
Kuten sanoin , viitsi nähdä edes sen verran vaivaa että alat käyttämään aikasi mihin tahaansa tuottavampaan ja kehittävämpään tuon kertomasi sekoilun sijaan.
Vain laske naisesi menemään (hän ei tarvitse eikä kaipaa sinua) ja ota ohjat omiin käsiisi ja tee itsestäsi yhteiskuntaa paljon enemmän hyödyttävä yksilö!!!!!