Onko ihmiselle tervettä sulkeutua ongelmiensa kanssa sisäänsä, pystymättä puhumaan kenellekään asioista jotka todellakin vaikuttaa omaan koko loppuelämään väistämättä!
Tunnen henkilön joka loukkaa pahasti minua ja erästä toista sillä ettei kykene selvittämään asioita!
Kuulemma ei tarvitse ketään kuuntelemaan, koska kaikilla on omat itsekkäät lähtökohdat ja mielipiteet eikä kukaan voi kenenkään puolesta asioista päättää?
Itse näen kaiken niin toisin ja tiedän että olen joskus ollut ko. henkilölle se uskottu, jolle on puhuttu ja hetkittäin olen sitä edelleen mutta vain todella hetkittäin. Muuten kaikki pysyy sisällä. Ja kyseessä on todellakin muidenkin elämä kuin henkilön itsensä!
Ja toinen asia: Onko onnellisuus se mikä tekee ihmisen elosta elämisen arvoista? Jos tietäisit milloin olet ollut onnellisimmillasi ja sinulla olisi mahdollisuus siihen, kannattaako jäädä johonkin tuuttuun ja turvalliseen vain siksi että kaikki elämässä on kuitenkin epävarmaa??? Onko parempi ottaa riski vai alistua jo valmiiksi onnettomuuten? Onbhan siinä mahdollisuus että tippuu korkeammalta mutta onko sekään pahempi kuin tyytyä siihen turvalliseen???
Mietityttää tällaiset elämää suuremmat asiat, joihin itsellä on niin selkeä kanta mutta olenko väärässä??? Mielipiteitä!
Tunnen henkilön joka loukkaa pahasti minua ja erästä toista sillä ettei kykene selvittämään asioita!
Kuulemma ei tarvitse ketään kuuntelemaan, koska kaikilla on omat itsekkäät lähtökohdat ja mielipiteet eikä kukaan voi kenenkään puolesta asioista päättää?
Itse näen kaiken niin toisin ja tiedän että olen joskus ollut ko. henkilölle se uskottu, jolle on puhuttu ja hetkittäin olen sitä edelleen mutta vain todella hetkittäin. Muuten kaikki pysyy sisällä. Ja kyseessä on todellakin muidenkin elämä kuin henkilön itsensä!
Ja toinen asia: Onko onnellisuus se mikä tekee ihmisen elosta elämisen arvoista? Jos tietäisit milloin olet ollut onnellisimmillasi ja sinulla olisi mahdollisuus siihen, kannattaako jäädä johonkin tuuttuun ja turvalliseen vain siksi että kaikki elämässä on kuitenkin epävarmaa??? Onko parempi ottaa riski vai alistua jo valmiiksi onnettomuuten? Onbhan siinä mahdollisuus että tippuu korkeammalta mutta onko sekään pahempi kuin tyytyä siihen turvalliseen???
Mietityttää tällaiset elämää suuremmat asiat, joihin itsellä on niin selkeä kanta mutta olenko väärässä??? Mielipiteitä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
omasta kokemuksesta voin kertoa,että on todellakin tarve pitää omat asiat sisällään,varsinkin kun on avautunut vuosien aikana ja huomannut kun avautumisen tuloksena on henkisesti lyöty niin jumalattoman alas maan alle. Todellakaan ei voi luottaa kehenkään,vaikka haluaisikin niin kovasti. Toiseen asiaan joskus asia on vain niin että on pakko tyytyä kohtaloon ja pysyä siinä vanhassa kaavassa ja toivoa et asiat muuttuis sitten vaikka itsestään. Toisaalta mitä vahvemman muurin ihminen saa kasattua ympärilleen sitä turvallisempaa oma olo on ja vaikeempi muiden nähdä läpi. Jospa onkin niin et se henkilö joka on sulle joskus uskoutunut ei siitä syystä uskoudu kuin hetkittäin ettei henkilö halua kuormittaa sinua liikaa omilla ongelmillaan varsinkin kun ajattelet vielä noin "tunnen henkilön joka loukkaa pahasti minua..." eihän sinun pitäisi siitä loukkaantua!
kuin ap:lla mutta minua ei ole loukattu
Ongelmahan onkin siinä että juuri se loukkaa että ne asiat pysyy vain sisällä eikä etene mihinkään. Ei siksi että se avautuminen minua loukkaisi! Ja miten voi olla ettei edes parhaille ystäville pysty puhumaan omista elämää suuremmista ongelmista??? Kyseessä ei kuitenkaan ole ketään muuta kuin muutamaa koskettava. Ja kaikki kärsii kuitenkin jo nyt!!!
En pysty ymmärtämään toimintatapaa mut en voi sille mitään, veikkaan että kolme ihmistä loppuenlopuksi kärsii siitä kalliin hinnan!
Se mitä sä et ilmeisesti alkuunkaan ymmärrä on se, että jos jollain on murheita ja on niiden takia oikeasti masentunut, niistä asioista ei pysty puhumaan. Se kuuluu masennukseen, se on valitettavasti täysin normaalia. Mulla on itselläni kokemusta siitä, eli tiedän mistä puhun. Masennus voi aiheuttaa sen, että menee ihan lukkoon ja ei todellakaan pysty puhumaan tunteistaan tai ongelmistaan. Moni masentunut sulkeutuu jopa lähesitensä ulkopuolelle vaikkei sitä todellakan halauisi.
Se, että sä koet ton loukkaavana ei todellakaan paranna tilannetta, se todennäkösesti vain pahentaa sitä, koska tollasen kyllä vaistoaa hyvin helposti. Ja kun sen vaistoaa paha olo vaan pahenee, ja sitten kierre onkin valmis. Ei kukaan masentunu halua tehdä muille pahaa oloa, mutta jos ei jaksa edes omia murheita, niin sille ei voi mitään jos noin käy.
Sun pitäs yrittää ymmärtää sitä, koska tollasella asenteella sä et niin tee, vaan ainoastaan pahgennat tilannetta.
oikeastaan kaiken, mutta onko se myös asia joka kielletään ja sulkeudutaan siitäkin mahdollisuudesta?
Ei kai ole kokemusta moisesta, mutta se todellakin auttaisi ymmärtämään kaikkea paljon paremmin!
-Kiitoksia
"mutta onko se myös asia joka kielletään ja sulkeudutaan siitäkin mahdollisuudesta?"
Kyllä se jossain määrin on.
Monesti kun oikeen masentunut, niin harva myöntää edes tutuilleen että on masentunut. Moni masentunut tosiaan kieltää sen että olo on niin paha kuin mitä se on. Ja sitten kun kuitenkin tarviis apua ja jonkun jolle purkaa tunteita, muttei pysty siihen, niin sulkeutuminenhan siitä seuraa.