Yksinäisyyttä pitää vain sietää?

Näinhän se menee monellakin. Itse olen jo eläkkeellä ja varsinkin koronan tultua meni viikkoja että se kaupan kassa oli lähes ainoa jonka kanssa jonkun sanan vaihtoi ihan "nokakkain" , lapsen perhettä näki joskus oven raosta . Edelleen menee niin että kukaan ei uskalla tulla kylään lapsenlapsia lukuunottamatta ja itse käyn kylässä vain heillä. Korona vei ne vähäisetkin livekontaktit muihin , myös niihin vähäisiin kavereihin jotka eivät itse enää pidä mitään yhteyttä kun eivät uskalla tavata. Onneksi aika kuluu harrastusten parissa niin ettei ihan neljän seinän sisälle hautaudu :)

Mulla yks pitkäaikainen tuttava pisti välit poikki, kun rupesin hoitamaan läheistäni, en päässyt noin vain lähtemään mihinkään ja hän oli saanut parempaa seuraa, joten lopetti yhteydenpidon, sanoi vaan ett koeta pärjätä. Pakko oli pärjätä yksin ne melkein kymmenen vuotta mitä kaikkineen kului omaisia hoitaessa. Joten totuin yksinäisyyteen, aiemmat kokemukset tuttavien kans, opetti etten kelpaa ulkoisista syistä kenenkään ystäväksi. Viimeisin tuttava on vahvistanut tuota kuvaa entisestään, sanoi suoraan mun näyttävän vanhalta eli rumalta ja mitä olen hänestä oppinut, hän ei voi sietää rumia ihmisiä lähellään, aiemmin kelpasin paremman puutteessa tukihenkilöksi, saatuaan tasolleen ulkoisesti paremmin sopivia ystäviä, pisti mut ö-mappiin. Joten mun on vaan pakko kestää yksinäisyyttä, tällä ulkonäöllä ei ystäviä hankita, eikä saada, ketään ei mun luonne kiinnosta, kun kuori on liian ruma.

Eipä itselläkään oikeastaan edes tee mieli nähdä ihmisiä, kiitos heidän toimintansa. Ystyvystyn helposti, mutta puuttuvat aina siihen, niin ei uskalla.

Tutustuin naiseen puolen vuoden ajan ja hän ei voinut lopettaa alkoholin käyttöä niin oli pakko siirtyä elämässä jo tuttuun vanhaan vaiheeseen, yksinäisyyteen! No, ei ihan; olen sosiaalisesti aktiinen 74v eläkeläinen ja ajattelin vilkuilla mitä sosiaalista yhteisöä netiltä löytyy raittiille miehelle.
Jos joku nainen sattui kiinnostumaan niin voitaisiin tavata jossan chatissa ja vaihtaa e-mail osoitteita ja toisiakin tärkeitä tietoja mm tulevaisuudessa turvalliseen suhteen luomiseen jne... JK. Ei seikkilijoille!

Itse asun yksin, mut en tunne itseäni kovin yksinäiseksi.
Lapset ovat käyneet kerran.
Rakastani en ole nähnyt kahteen vuoteen (kiitos pandemian)
No nyt jouluna pääsen matkustamaan.

Töissä hoituu sosiaaliset kontaktit, ja vapaa-aika menee rempatessa ja muissa harrasteissa.

Myönnän että joulu yksin oli karu.

Minulla ei ole yksinnäisyyden kanssa ongelmia mutta sosiaalinen kanssakäyminen monien tuttavien kanssa ei anna sitä mitä sisäistä tunnetta kuin luotettavan ystävän kanssa jonka kanssa voi jakaa kaiken. Ennen tunsin turvattomuutta mutta kun sain senioireiden asunnon niin sellaiset ajatukset jäivät pois.
Joulu lähestyy ja täällä järjestävät ohjelmaa mutta korona saattaa vielä asettaa sellaiset joulun vietolle esteet. Koronan kanssa ei kannate tonttuilla!

Mäkin oon yksinäinen. Oon vähän jumissa, enkä tiedä mitä vois tehdä. Oon kolunnu läpi kunnan/lähikuntien kurssitarjonnat ja tapahtumat, mutta kiinnostavimmat on kalliita ja asun sellasessa paikkaa, että sielläkin oisi luultavasti lähinnä keski-ikäisiä ja vanhempia.

Sanoisin että yksinäisyyttä pitää sietää sen verran, että voi olla muutaman päivän yksin hajoamatta. Kuukausia sitä yksinäisyyttä ei saisi kestää, kaikki ansaitsee jonkun. Oisko sun työpaikalla joku kiva, kenet voisit jotenkin salakavalasti pyytää vaikka kahville? Ehkä siitä voisi kehittyä joku syvempikin ystävyyssuhde.

Toivon sydämestäni sinun löytävän sielunkumppaneita, joiden kanssa viettäisit aikaa viikonloppuisinkin!

Taidan olla outo, kun hyvin mielelläni itsekseni olen. Huolimatta siitä, että jokusia ystäviäkin on elämän varrella kertynyt ja yhä yhteyttä pidämme. Sisimmässämme yksin olemme aina. Eihän sinne oman pään sisään kukaan muu pääse, vaikka ymmärtäjiä löytyisi.

Voimia sinulle!

Jaa, työelämässä sen verran paljon ihmiskontakteja että vapaa aikana ei oikein jaksa muita tavata…sosiaalinen ähky varmaan. No, enpä koskaan kokenyt olevan yksinäinen vaikka yksin olisinkin.

Missä päin suomea vaikutat? Ainakin SPR:llä on ystävä toimintaa, toimivuudesta tosin en kyllä osaa sanoa mitään. Ja jos olet 18-29v sinulla on mahdollisuus pyytää apua etsivältä nuorisotyöntekijältä. 30v vuotiaat tai sitä vanhemmat on valitettavasti sen palvelun ulkopuolella.

Täällä on kanssa yksi tämän saman asian kanssa painiva henkilö, joka on yksinäinen ja jolla ei ole ystäviä/kavereita eikä edes hyvänpäiväntuttuja ja kaupan kassa on ainoa jonka kanssa vaihdan kerran viikossa sen "Hei" ja "Kiitoksia", kun saan vaihtorahan ja "Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa" kun olen ostokset pakannut ja lähden.

Niinpä niin. ystäväni kuolivat ja mies ystävänikin. Tämän korona aikana mitä Suomi on ollut! Mutta ei koronaan.Yksinhän pääkaupunki sureva jätetän kun pelätän puhu kuoleista.Kuolemahan on ulkoisteettu kokonan ja pelotava asia minelle. Rohkeana menin joku kerhotoiminta. Ensin naiset lässyn lässyn. Kun en rypää ,aletin eristää.Suurin syy uskalsin ilmaista,tuo henkilö ok! Uskaltaa sanoa suoran miten asiat on !Eikä ole ruskea kieli,ei minulakan!. No siinä tein virheen kaksi tantaa ,ei siedä henkilöä ja se oli siinä.Ei sen puoleen salaseurat ei ennenkään kinostannut: Helsinki lähiöt!Mutta kun kerhotoiminnat,Ne on kaikille ja siellä olaan tasa arvoisa!Eivät ole lastentarhoja,mä en leiki sun kanssa.Ei voi lähteä 1 tai 2 mukaan ,joilla jotain hampaan kolossa 1. systä tai toisesta? En tie kun he pitempään oleet ja minä olin tulokas!Moni tulokas katoaa kun ei jaksa epätasa arvoa.