En oikein tiedä meneekö tämä nyt oikeaan osoitteeseen, mutta liittyy kylläkin aiheeseen. Olen noudattanut Atkinsin dieettiä nyt pari viikkoa ja toimii tosi hyvin. Paino on pudonnut kolmisen kiloa. Mutta olen tässä mietiskellyt, että johtuisiko tästä vähäisestä hiilihydraattimäärästä, että kuntosalitreenien jälkeiset päivät ovat melkolailla kivuliaita. Olen treenannut 10 kuukautta ihan säännöllisesti, eivätkä lihakset ole kipeytyneet pitkään aikaan treenistä. Ei ennen kuin nyt toisen dieettiviikon aikana! Treeniä ja siinä käytettäviä painoja/toistoja en ole muutellut, mutta kun tuntuu niinkuin lihakset "tökkisivät". Samoin kuin hiki virtaa kuin hanasta, niin treenissä kuin lenkilläkin! Ja tämäkin ilmö on tullut vasta tällä viikolla....onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia??????? Olen havainnut myös sellaista, että kun ruokailen, niin kurkkuun nousee valtava pala ja seuraavaa suupalaa en saa sitten enää syötyäkään. Yritän syödä monipuolisesti kaikkea mitä sallitaan, myös marjoja ja vihanneksia, mutta ruoan pureskelu ja nieleminen ilman nälän tunnetta ei vain tahdo onnistua. Käyköhän tässä niinkuin "mustalaisen hevoselle"; kun oppii olemaan syömättä, niin lähtee henki.......
Miten jaksatte?
Minttu
7725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tunne Atkinsin dieetin vaikutuksia, mutta mietin, miten yleensä onnistuu urheileminen, jos lihasten hiilihydraattivarastot ovat vajavaiset. Tämä voi olla täysin väärä oletus, mutta eikös tuo dieetti perustu siihen, että kun ei ole tarjolla hiilihydraatteja, elimistön on pakko käyttää polttoaineena rasva- ja myös lihassoluja. Maallikon käsitykseni on, ettei niitä sieltä noin vain nopeasti oteta käyttöön.
Hiilihydraattivarastot (eivät ole rasvaa vaan hiilihydraattia, joka on helppo ottaa äkkiä polttoaineeksi) ovat juuri nopeaa voimanponnistusta varten. Eikös urheilijat syökin juuri ennen kilpailua puuroa ja leipää, eikä niinkään proteiineja? Luin tästä jo parikymmentä vuotta sitten, että jos elimistö ei saa tarpeeksi hiilihydraatteja, se kyllä täydentää varastot heti kun taas aletaan syödä hiilihydraattipitoista ruokaa. Voi voi jos ne kilot tulevatkin takaisin!
Entäs se kova hikoilu siellä punttisalilla? Taitaa olla osa lähteneistä kiloista pelkää vettä. Ja entäpäs ne menetetyt lihakset? Kaikkien eri dieettien aikana menetetään lihaksia, kun elimistö valmistaa niistäkin polttoainetta. Voi olla kova työ treenata lihaksensa takaisin.
Pahinta näissä tehokkaissa kuureissa on se, että kun paino putoaa oikein nopeasti, se myös tulee takaisin lähes yhtä nopeasti, jos palataan lähes entisiin ruokailu- ja elintapoihin. Olen sen monta kertaa kokenut, että paino ensin hiipii takaisin yhden ylimääräisen pullan avulla päivässä, sitten kun syödään vielä enemmän, voivat entiset lukemat pilkottaa vaa'assa. Laihtuminen, lihominen, laihtuminen, lihominen (jne.) vasta rasittaakin elimistöä, ja ruoansulatus on jo ehkä mennyt sekaisin, on saatu ärtynyt suolisto ym.
Jos ei ole minkään vakavan sairauden takia kiirettä pudottaa painoa oikein nopeasti, olisi mielestäni parempi pudottaa hitaammin, niin säästyisi painon heilahteluilta, kun uusista hyvistä ruokailu- ja elintavoista on tullut vakiintunut osa elämää. Mutta joillekin sopii varmaan Atkins, joillekin ei, ja kaikki me ollaan erilaisia - onneksi.
Älä kommentoi.
Väitteesi on aikas vääriä.
Atkinssissa dietti ei nimenomaan polta lihaksia vaan rasvaa, siksi esim bodarit laihduttaa atkins tyylisellä ruokavaliolla.
Nykyään on myös pitkän matkan lajeja harrastavat urheilijat siirtyneet rasvaa polttavaan ruokavalioon, koska silloin ei tule hiilareiden loppumisesta johtuvaa sippaamista, vaan koska elimistö polttaa jo valmiiksi rasvaa niin polttoainetta riittää. Esim viimeisimmän triatloni kilpailun ( havajin teräsmies kilpailu ) voittaja ei tankannut ollenkaa hiilareita, vaan oli nimen omaan katogeenisellä ruokavaliolla.
Itse olen ottanut vastaavalla dietillä 15 kiloa pois, jonka jälkeen palasin " normaaliin" ruokavalioon. Paino nousi noin kilon ja on pysynyt siinä jo kuukauden. Tosin palaan takaisin katogeeniseen ruokavalioon, koska olo oli paljon parempi ja virkeämpi.
American Kidney Fund on julkaissut sivuillaan tutkimustietoa siitä, miten ainakin bodarit, jotka syövät erittäin runsaasti proteiineja, voivat siten vioittaa munuaisiansa. Myös Atkinsin dieetissä, jos siinä syö runsaasti proteiineja ja on ketoositilassa, jossa nesteitä lähtee kehosta, rasittaa munuaisia, jos ketoosissa ollaan pitkiä aikoja. Runsasproteiininen ravinto, lihalla mässäily, rasittaa kai munuaisia ilman ketoosiakin. Siitä on taas htth://atkinsexposed.org sivuilla linkissä Long-term side effects, Kidney Scarring -sivulla.
Kannattaisiko joskus testata, erittyykö virtsaan valkuaista, josta näkee onko munuiaset rasittuneet. Munuaisia ei voi parantaa, mutta onneksi munuaistauti kehittyy hyvin hitaasti eli vie ainakin kymmenen vuotta.
Varmastikaan ei Atkins vioita kenenkään munuaisia, jos ei vuosikausia noudata sitä ketooseineen ja runsaine liha-aterioineen. Ja yhtä paljon munuaisia rasittaa korkea hoitamaton verenpaine, samoin diabetes.
Aika tärkeiltä näyttää siis munuaiset, kun lähes kaikki elintoiminnot on niihin yhteydessä. Netistä löytyykin paljon sivuja esim. hakusanoilla "(diabetic) kidney disease".
Suora linkki pääsivulle, josta puuttui 'www':
http://www.atkinsexposed.org
ja Kidney Scarring -sivulle:
http://www.atkinsexposed.org/atkins/41/Kidney_Scarring.htm
sekä artikkeliin "Peeing Your Bones Down the Toilet", jossa käsitellään luustoa:
http://www.atkinsexposed.org/atkins/42/Peeing_Your_Bones_Down_the_Toilet.htm
Tarkoitus ei ole pelotella, mutta tietoa tarvitaan laihdutuskuureistakin, onhan kyseessä kallein aarteemme, terveys.
http://www.sportsnutritionsociety.org/site/admin/pdf/Manninen SNRJ 1-1-45-51-2004.pdf
Eli tuolta löytyy Anssi Mannisen juttu "High-protein weight loss diets and purported adverse effects: where is the evidence?"
Manninen on kommentoinut asiaa useassakin paikassa, ja on sitä mieltä, että nää munuais- ja osteoporoosipelottelut on POTASKAA, ainakaan ei löydy tutkimuksia, joissa osoitettais niiden pitävän paikkansa.
hiilareita salipäivinä.
Lue lisää aiheesta www.karpit.net foorumilta, sieltä löytyy otsikko "karpit ja liikunta".
Äläkä välitä tosta 1.vastauksesta hittojakaan; siinä on taas joku joulupukkiin uskova sekoilemassa ilman parempaa tietämystään.
Itseäni alkoi heikottaa ja pyörryttää myös salilla, ja tuntui että voimat on poissa. Täytyy syödä kunnon ateria (vaikkakin sitten vähähiilarista) ja ennen salia jotain hiilaria on pakko ottaa polttoaineeksi, ainakin minun. Minä olen ottanut tämän dieetin tosi "vasemmalla kädellä" - ensin jaksoin hyvinkin, mutta karkinhimosta en päässyt.. Joka tapauksessa, 3 kg lähti, eikä ole tullut takaisin, vaikka en ole orjallisesti noudattanut. Ja 3 kg minulle on siis jo hyvin, koska ei aivan hirveästi ole ylimääräistäkään. Parempi hitaasti ja varmasti kuin nopeasti ja pipo tiukalla. Summa summarum: jos urheilee, on pakko syödä hiilareita enemmän kuin muut tällä palstalla pyörivät.