8% taistelujoukkojen sotilaista syyllistyi rintamakarkuruuteen 1944

Minä luulin, että jåpa 17% rantaruotsalaista lähui lippahovoon sotahommista!

Todellisuudessa tapahtui suurhyökkäyksen jälkeisessä perääntymisvaiheessa väliin niin, että joukot menvät hajalla. Rintaman takana ne koottiin ja lähes kaikki palasivat vitjaan!

Karkuri oli vain se, joka ei palannut vaan jatkoi matkaa ja niitä ei montaa ollut!

Suomi ei painiskellut toki yksin ongelman kanssa!

Näin kävi vastapuolella:

Figes: Vallankumouksen Venäjä 1891-1991.

Kun Neuvostoliitto oli romahtamaisillaan saksalaisten uhatesssa Stalingradia Stalin antoi heinäkuun 28. päivänä 1942 päiväkäskyn no 227. ”Ei askeltakaan taaksepäin”, jota ei tunnustettu julkisesti ennen kuin vasta 1988. Se määräsi joukot puolustamaan Neuvostoliiton maaperän jokaista metriä ”viimeiseen veripisaraan”, ja uhkasi”panikoivia” ja ”pelkureita”, jotka laistavat velvollisuudestaan. Erityisiä ” sulkuyksiköitä” (zagradotrjady) asetettiin vahvistamaan NKVD:n yksikköjä. Ne kulkivat Neuvostoliiton rintaman takana ja ampuivat sotilaat, jotka jättäytyivät jälkeen tai yrittivät paeta taistelusta. Sodan aikana nämä joukot ampuivat 158.000 Neuvostoliiton sotilasta; 436.000 vangittiin, 422.000 pantiin ”hyvittämään verellään” rikoksensa isänmaata vastaan palvelemalla erityisissä rangaistuspataljoonissa, joita käytettiin kaikkein vaarallisimpiin tehtäviin.

Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee Suomen ruotsalaisten sotilaskarkuruudesta ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäskin tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista.

Suhteellisesti jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla.

Tämä lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa.

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 kovissa taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin prosentuaalinen osuus Uumajan lohkolle muuttaneista ruotsinkielisistä jalkaväkijoukoista on melkoisesti suurempi kuin heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!

7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli!

Munsalan soutureiden tilanne näyttäisi laskennan perusteella jopa vieläkin karmeammalta. Tuo 500 miestä taisteluissa kuluneen pataljoonan vahvuudeksi saattaa olla jopa yläkanttiin. Silloin tuo 17%:n suhteellinen lukema saattaisi nousta liki 20%:iin ja se on kyllä aika häpellistä näille "itsensä Isänmaan pelastajiksi" ristineille rantahurreille!

>>Pataljoonassa on noin 1000 miestä ja siitähän se lähtee laskenta liikkeelle.

Asia ei ole ihan yksiselkoinen. 1943 loppuun mennessä tehtiin laaja uudellen järjestely. Esimerkiksi pataljoonan vahvuus ei ollut noin 1 000, vaan koska kiväärikomppanioiden neljännet joukkueet oli poistettu jo -41, niin teoreettinen vahvuus oli 893. Käytännössä pataljoona oli aniharvoin yli 800.
Komppanian vahvuus oli siinä 150.

Selvennystä voi löytyä Jatkosodan historian 4. osasta. Siinä on tuo uudelleenjärjestely selvitetty. Asemasodan aikanakin tappiot ja sairastumiset pienensivät vahvuuksia. Yksi ainoa taistelupäivä saattoi pienentää taisteluosia jopa 20 %. >>

Muistutettakoon jälleen, että Neuvostoliitto oli ainoa II maailmansodan osallistuja, jota vastaan taisteli noin 1,2 miljoonaa sen omaa kansalaista.