Mä oon niin onnellinen, et mulla on tää mies kun kattoo muita onnettomia maailman tyrskyissä ja myrskyissä. Mies on mulle mun ankkuri vaikka puoli maailmaa sekoilis ympärillä ja vois pahoin. Kotona tulee rauha ja hyvä mieli ja kummankaan ei tarvitse enää etsiä ja vaeltaa tuolla onnettomien, ties millaisten, sinkkujen seassa. Meillä on toisemme, rakkaus ja turva. Meidän tiimi. Päivittäin saa kosketusta ja syliä. Elämällä on meille kaikki ovet ja ihanuudet varattuna mitä tarjota koettavaksi -yhdessä. Pyrkikää siihen.
Onnellisuus
Anonyymi
59<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Hui. Uskalsit kuitenkin anonyyminä sanoa tämän kauheiden sinkkujen omalla palstalla suomi24;ssä!
Upea veto, hei! 💪😄
Kyllä. Näkevät, mikä se kirkas valo siellä tunnelin päässä on; rakkaus, kiintymys, turva, yhdessäolo, elämän tasapaino :)
Oletko sinkku?
Ai? Ainako se on vai sitä?
Minä taas välillä luen mm. lehdistä, että Suomessa ontosella paljon parisuhdeväkivaltaa.
Sinkku, tai eronnut.... miten sen kukakin mieltää?
Todella paljon.... sori typo...
Terveessä parisuhteessa. Kaksi aikuista, joilla ei viiraa.
Ok. Mitä ajatuksia tuosta aloituksesta ekana heräsi? Haluatko tuota?
No sepä on kivan mustavalkoista ajattelua.
Mutta ei tarvitse miettiä, viiraako toisella, jos elelee ihan yksin. 😊
No mulle tulee mieleen sellainen naiiviuus aloituksesta. Ehkä alkuhuums tai sitten vuosia jatkunut todella hyvä suhde, mikä ei snna näkymää muualle.
Tälläisenä eronneena alan huomaamaan, että ihmisille tulee vuosia kestäneistä huonoista suhteista ja lapsuudessa tulleista traumoista just niitä viirauksia nuppiin, osa tulee esiin väkivaltana, alkoholismina, mutta myös muina lieveoireina.
Ja tälläisen sivuston lukija/kirjoittaja on iältään 30, joten suurin osa on enemmän tai vähemmän traumatisoituneita... eli juuri niitä, joilla viiraa nupissa. (Itse mukaan lukien) 😀
Jotain on pielessä jos tarvitsee miettiä viiraako. Tarkoitus on vain elää. Rinnakkain. Helppo olla.
Ihan hyviä ajatuksia. Ei siinä mitään. Rehellisiä ajatuksia.
Joo. Kyllä mä oon katsellut ympärilleni. Sieltä se totuus löytyy.
Kun jututtaa ketä ihmistä vaan pitkään ja jakaa kaikkea elämästään, huomaa, että siellä kuplii.
Mutta sitten takaisin sloitukseen: Hyvä kysymys iskee, että miksi vaikkapa nykyään 30 v ihmisen tarvitsisi hakea kumppania? Suhdetta? Ne syyt on vain ainoastaan jotain iänikuisia johonkin selviytymiseen tms. Liittyviä.
Ajat muuttuu... ja maailma. 😊
No jos vaikka on ollut suhteessa, missä on ollut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, ei tarvitse miettimällä miettiä, viiraako toisella vai ei.
Traumat ja muut voi ymmärtää, mutta ei niitten nostamista tunteista pääse eroon kuin kokemalla ne toisin.
Niin ja tähän mun ikäryhmään kuuluu jo aikapaljon eronneita, sellaisia, jotka eivät ole kokeneet jotain kaltoinkohtelua elämässään, tai eivät pelkää sellaista tuntevansa löytynee niin hiuksen hieno osa, että lienee enemmän sattuma, kuin sääntö, että sellaisen kohtaa. 🤔
On hyvä olla toisen lähellä. Iho. Puhe. Ajatuksen vaihto. Vanhuus. Kumppanuus. Auttava käsi. ”Me”.
Noin nyt alkuun vaikka nämä tarpeet.
Kirjoituksestasi näkee, että kyllä sinä silti etsit ja kaipaat, sitä mitä ei vielä ole nimetty.
Enkä kiellä.
Mutta mitä se todella on mitä kaipaan....
Kun lopettaa tupakanpolton, sitä kaipaa, mutta se ei ole hyväksi.
Ehkä kaikkea mitä kaipaa, ei silti kannata rimpuilla jotenkin saada? Olisiko parempi vaikka korvata tupakka jollain muulla? Pitäisikö hankkia vain seksisuhde? Kirjekaveri? 🤔
Tarvitseeko se olla joku yksi ihminen? 🤔
Lähellä voi olla useakin ihminen. Ihoa voi koskettaa vaikka hieroja. Puhua voin vaikka kelle, tai kirjoittaa näin tässä sulle. Ajatuksiahan tässä vaihdetaan. Vanhenen ystävien kanssa samaa tahtia. Kumppani on myös minun auto, traktori ja moottoripyörä. Saan sieltä jotain ja annan sinne jotain. Sitä paremmin nämä toimii, mitä paremmin mä muistan huolehtia niiden tarpeista. Auttavaa kättä annan läheisilleni ja saan sitä vastavuoroisesti myös. Omat vanhemmat, sisarukset, lapset, ystävät, kaverit ja tutut... me. Ei siinä yksi tyyppi lisää ole merkittävä.
Kumppanuus on ihan eri asia kuin naapurit.
Kumppanuus on muutakin kuin parisuhde.
No kyllä parisuhdekumppanuus eroaa näistä muista, ei yhtiökumppanuutta lähdetä läheisimpään kumppanuuteen vertaamaan eikä siitä saa sitä, mitä kahden todella läheisen, intiimisti läheisen ihmisen välillä on. Parisuhdekumppanuus on omaa laatuaan. Se erilailla henkinen ja fyysinen kuin muut kumppanuudet ja sitä myöten antaa hyvin spesiaalisti takaisin tai vastaavasti jättäisi puuttumaan tiettyjä asioita.
Totta. Mutta myös intensiivisyydellään aiheuttaa yhtä sun toista negatiivistakin elämään, joten ei se aina autuaaksi tee.
Enimmäkseen nykyään naiset pärjää ja voi paremmin yksin, kuin parisuhteessa. Ja uskon, että mieskin pystyy voimaan paremmin. Ihmissuhteet voi olla väljempiä ja voi jakaa kuormitusta useamman kanssa.
Minusta hakeutuminen parisuhteeseen on lopulta kukttuurillinen päähänpinttymä ja tarvehakuinen dilemma. Siitä kyllä voi sanoutua irti ja elää stressittömämmunkin. 😊
Noihan on hienoja asioita ja luultavasti enemmistö parisuhteeseen menijöistä juuri tavoitteleekin näitä mainitsemiasi asioita plus vielä muutakin. Kaikki on aika helppoa, kun ollaan rakastuneita ja onnellisia, jutut sujuu.
Mutta se miten ne jutut saa sujumaan vanhuuteen asti, jos nuorista puhutaan. Se onkin se pääasiallisin dilemma.
Eikö täällä muut kirjoittele kuin tuo yks. Ap trolli?
Hyvä te!
Mulla taas menee niin päin että minä olen ankkuri ja rauha, mutta muija on varttihullu, joka sekottaa pakkaa aina. Yksin olis paljon rauhallisempaa.
Mut sä tykkäät epävakaista naisista, et sä muuten siihen jäis. Ja tiiätkö miks? Koska silloin sä voit päteä rauhallisuudessas, olla edes yhdellä elämänalueella se kingi.
Hyvä psykologinen lähestyminen. Noin.
Kyllä syyt ovat paljon käytännöllisemmät tälle parisuhteelle.
Multa läks ankkuri lapasesta https://youtu.be/Ggm9rc0KU_4
Toivon mukaan riittävän pitkälle. Ja matkaan..
Hmm, on se joskus tuollaista ollut parissa suhteessa itselläkin, kunnes lakkasi olemasta.
Tuota ylläpitääkseen molempien pitää ymmärtää ja jaksaa miten ylläpitää ja viitsiä.
Panos/tuotos -suhde. Eli mitä panostamisella saa ratkaisee sen kauanko ja paljonko viitsii panostaa.
Melko yksinkertaista sijoittamisen logiikkaa.
Lopulta tiet tulevat samaan risteyspisteeseen. Aikamme kuljetaan, opitaan, nähdään. Sitten tiedetään, mitä halutaan ja mitä pidetään. Mikä riittää ja mistä koostuu hyvä elämä. Ei se heti näy kenellekään, mutta vuosien jälkeen.
Niin kyllä.
Mun elämä taitaa olla loputonta opettelua. :'D
Ja kuolinvuoteella huomaa, ettei mitään oppinutkaan. No, siinähän se meni.
Juuri näin.
Kammottava masennys iskee jo päälle kuin hirttotuomia teemu-johanneksella eikä pääse sairaalaan.... ::D
Aika huv'ivä ja hyvänh makkuisia Nicorelle-p0rukumit :D
Minä olen onnellinen ihan sinkkuna. Olen onnellinen, että isä on elossa ja siskot. Lisäksi olen onnellinen siitä, että minulla on molempia sukupuolia olevia ystäviä. Lisäksi taloudellisesti menee nyt hyvin. Seuraavana kesänä on jopa 700 euroa vara pistää televisioon ja satasia jää vielä vararahastoon. Elämässäni en nyt kumppania kaipaa vaan olen onnellinen ilman vastakkaisen sukupuolen edustajaa ihan sinkkuna. :)
Rikas pirulainen.
Anonyymi: "Rikas pirulainen."
Ei se rikas ole sellainen, jolla ei ole varaa autoon. Minulla on rahaa televisioon, mutta ei riittävästi autonhankkimiseen tai sen ylläpitoon. Tänään julkaistiin listaa tosi rikkaista, joihin en itse kuulu.
Elän (aina) elämäni parasta aikaa. Aikuisiän siihen on kuulunut jonkinmuotoinen parisuhde. Silti parisuhde ei ole koko elämä.
- Sheena
Mutta sen ympärille muotoutuu paljon asioita.
Kuten?
Etkö todella tiedä vai…onko tämä pelleilyä?
Aloittajan tilanne on epänormaali, joten kovinkaan moni edes parisuhteellisista ei voi samastua siihen.
Perustelut.
Puolet+pelkistä+avioliitoista+päättyy+eroon.+Tietääkö+kukaan+edes+kuinka+moni+kaikista+avoliitoista+ja+parisuhteista?+Varmasti+useampi+kuin+vain+50%.+Näin+ollen+enemmistö+ihmisistä+ei+koe+alottajan+tilannetta+itselleen+läheiseksi+edes+suurinta+osaa+ajasta,+osa+luultavasti+ei+koskaan+ja+ne+loputkin,+jotka+saattavat+pysyä+yhdessä,+vain+häivähdyksenomaisesti.+Aloittajan+tilanne+on+epänormaali,+eikä+epänormaali+vähemmistötilanne+ole+koskaan+yleistettävissä+yleispäteväksi,+saati+tavoiteltavaksi+tilaksi,+vaikka+tilanteen+harvinaisuus+saattaakin+joissakin+romanttisesti+orientoituneissa+yksilöissä+aiheuttaakin+jopa+kateutta.+Mutta+kuten+sanottu,+aloittajan+tilanne+ei+ole+normaali+valtaosalle+ihmisistä,+eikä+sitä+käsittääkseni+tältä+pohjalta+voida+pitää+tavoiteltavana+asiaintilana,+koska+kyseessä+on+subjektiivinen+poikkeama+enemmistön+käyttäytymiseen+nähden.+Vai+onko+enemmistö+ihmisistä+väärässä?
Minä taas ajattelen, että nuo aloittajan tunteet kumppanuudesta ja kumppania kohtaan ovat kaikille mahdollisia, mutta harvan parisuhde jatkuu loputtomasti noissa tunnelmissa. Yleensä tulee elämään jotain mikä herpaannuttaa ja pari ei enää läydä takaisin tuohon tunnetilaan. Välttämättä.
Eli nuo tuntemukset voi jäädä lyhytaikaisiksi, muutamiksi vuosiksi, harvemmin vuosikymmeniksi jos ikinä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Tuollainen onnellinen tilanne on mahdollista jokaiselle ja jokaisessa parisuhteessa, mutta se vaatii halua ja tekoja molemmilta osapuolilta.
On ihan tieteellisesti todistettu, että rakastumisen tunnettakin on mahdollista pitää yllä. Läheisyys, kosketus, silmiin katsominen, suuteleminen ja seksi, nuo kaikki lisäävät oksitosiinin ja kaikkien muidenkin rakatumiseen liittyvien hormonien erittymistä. Siihen rakkauspöllyiseen tilaan on siis mahdollista päästä vaikka 40 vuoden parisuhteen jälkeen, jos molemmat haluavat.
Lisäksi vaaditaan sitten tietysti myös muita asioita. Luottamusta, keskustelukykyä, avoimuutta, rehellisyyttä, jne. Suhteen ylläpitäminen vaatii vaivannäköä molemmilta, mutta kyllä se kaikille mahdollista on.
Olis aivan mahtavaa, jos kykenisi ylläpitämään fiiliksiä kumppanin kanssa läpi taipaleen. Loppuun asti. Vaikka olen jo luopunut tavallaan toivostakin. Ainakin omat suhteeni näyttää kääntyvän aina sellaisiksi, että siinä vaiheessa kun mun liekkini vielä roihuaa, toisen jo hiipuu. :(
Helvetin mälsää. Ja näinpä olen heittänyt nämä haaveet ikuisesta onnellisesta suhteesta hevonkuuseen. :)
Kestää aikansa, mitä se aika sitten on niin muutamia vuosia enintään. Sori, kyynisyyteni. :)
Kyllä kaikkia imisia aina vblilla masenttaa, on normaalia.
Mutta arvaabn että eveliina tipahtaa seuraavaksi Seviytyjät -ohjelmastsa, xuosikki ohjelmzani.
Onnellisuus tabletti, kuin apletti ja ja masennus-pillerikin aina mielialan mukaan erilainen hilleri, pilleri.
Jännityselokuvan nimi voisi olla: Kuoleman Kumpparit tai Paholaisen Sandaalit.
Kuoleman Kumisasapas, olisikin hyvä kauhuelokuvan nimi.
Kuoleman Kumppari ja Saatanan Sateenvarjo ... kauhu pätkä.
Jos jaksaa höpötellä tuollaisiakin juttuja nuorten naisten kanssa, kuin joku Kauhujen Kumisaapas... Saattanan Sateenvarjo , tai Saakelin Sandaalit Goalt.
Musta on aina ihanaa kun ihmiset on onnellisia ja tyytyväisiä. En kuitenkaan ole ihan varma välittyykö sun tekstistäs aitoa onnellisuutta. Toivon, että et vaan osaa ilmaista onneasi. Tuo kuulostaa lähinnä alentuvalta ja onnellisilla ihmisillä ei yleensä ole tarvetta olla alentuvia. Muiden ihmisten onnellisuus toisenlaisessa elämässä ei ole pois sinun onnestasi, eikä vähennä sen arvoa.
Mikä olisi sitten Kammottava Hirviö paikka?