Tunne ja sen odote?

Huomaan, että monilla on tunnetila, jota ohjaa jokin odote, mikä on täysin päässä itse kehittelemää. Siihen vaikuttaa kaikki se mitä on jo koettu ja mieli pistää siihen väriä.

Syntyy ”päiväuni”, mitä tavoitellaan jopa epätoivoisesti.

Tarkoitus ei ole latistaa, mutta reaalielämässä tapahtuu vaikka mitä upeaa ja se jää usein tuon ”päiväunen” taa.

Tuli vaan mieleen, ennenkuin tästä lampsin peiton alle. Se on öitä, folks! 😴

122

704

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Missä kohtaa tuntuu eniten?

      • Kerro sä? Mulla ei ole erikoisempia tunteita mihinkään... no nyt väsyttää jo... 🤔


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Kerro sä? Mulla ei ole erikoisempia tunteita mihinkään... no nyt väsyttää jo... 🤔

        Sinähän näistä aloituksia tehtailet. Luulisi, että jossain kohtaa tuntuu sinullakin erityisen voimakkaasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinähän näistä aloituksia tehtailet. Luulisi, että jossain kohtaa tuntuu sinullakin erityisen voimakkaasti.

        Ja huvittavinta on lähinnä se, että tiedätkö edes itsekään mistä puhut? Jos tiedät, voisit kertoa sen meillekin niin että ymmärrät sinä ja muutkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinähän näistä aloituksia tehtailet. Luulisi, että jossain kohtaa tuntuu sinullakin erityisen voimakkaasti.

        Ei mulla tunnu mitään erikoista. Ei ahdista kun ei ole naista, ei ahdista kun ei ole tässä läheisyyttä tai seksiä. Enkä edes toivo että saisin kumpaakaan tai mitään muutakaan. Mistä mä tiedän lopulta mitä se vois olla? En maalaile mitään itseni kiusaksi.

        Mutta täällä ollaan huolissaan että kuoleeko naisenpuutteeseen ja kysellään montako rokotetta pitäis ottaa, että ois hyvä.... noi kaikki on vain hypoteesejä, ei toteamuksia...

        Ehkä kannattais kelsilla sitä mitä on ja aistia mitä tulee, eikä koettaa ennustella ja elää jossain mitä ei vielä ole?

        Nyt kyllä meen unille, tsekkaan mitä tänne on aamuun mennessä tullut.


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Ei mulla tunnu mitään erikoista. Ei ahdista kun ei ole naista, ei ahdista kun ei ole tässä läheisyyttä tai seksiä. Enkä edes toivo että saisin kumpaakaan tai mitään muutakaan. Mistä mä tiedän lopulta mitä se vois olla? En maalaile mitään itseni kiusaksi.

        Mutta täällä ollaan huolissaan että kuoleeko naisenpuutteeseen ja kysellään montako rokotetta pitäis ottaa, että ois hyvä.... noi kaikki on vain hypoteesejä, ei toteamuksia...

        Ehkä kannattais kelsilla sitä mitä on ja aistia mitä tulee, eikä koettaa ennustella ja elää jossain mitä ei vielä ole?

        Nyt kyllä meen unille, tsekkaan mitä tänne on aamuun mennessä tullut.

        Niinno. Tulitko yhtään viisaammaksi? Et. Minä väittäisin ilkeästi, että tulit jopa entistä tyhmemmäksi tämän aloituksesi myötä.


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Ei mulla tunnu mitään erikoista. Ei ahdista kun ei ole naista, ei ahdista kun ei ole tässä läheisyyttä tai seksiä. Enkä edes toivo että saisin kumpaakaan tai mitään muutakaan. Mistä mä tiedän lopulta mitä se vois olla? En maalaile mitään itseni kiusaksi.

        Mutta täällä ollaan huolissaan että kuoleeko naisenpuutteeseen ja kysellään montako rokotetta pitäis ottaa, että ois hyvä.... noi kaikki on vain hypoteesejä, ei toteamuksia...

        Ehkä kannattais kelsilla sitä mitä on ja aistia mitä tulee, eikä koettaa ennustella ja elää jossain mitä ei vielä ole?

        Nyt kyllä meen unille, tsekkaan mitä tänne on aamuun mennessä tullut.

        Sulle ei tee hyvää olla näillä sivuilla. -sivusta


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinno. Tulitko yhtään viisaammaksi? Et. Minä väittäisin ilkeästi, että tulit jopa entistä tyhmemmäksi tämän aloituksesi myötä.

        Voi että....noinko paljon kiukututtaa? Harmi.... :o(


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulle ei tee hyvää olla näillä sivuilla. -sivusta

        Tarviiko sitten tehdä hyvää?


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Tarviiko sitten tehdä hyvää?

        No haluatko huonon olon? Siitä kai kiinni?


      • Anonyymi kirjoitti:

        No haluatko huonon olon? Siitä kai kiinni?

        Eipä mulla ole huono olo. Mä vaan tykkään ajoittain avautua näin, eikä se mua haittaa.

        Ja jos seuraat ketjua kokonaisuudessaan, niin niin avautuu mini muukin tässä. Ei siis huonoa ollenkaan.


    • Anonyymi

      Mene ja tunkeuru oikein johonkin tyttöjen kauneushoitamoon LD

    • Anonyymi

      Menepä villisti johonkin ttyttöjen kampaamoon, eli parturiin_ joku kauneushoitola :D

    • Anonyymi

      Hyvä juu menet vahingossa tyttöjen kampaajalle vaikka tarkoitusoli mennä parturiin.

      Sitten menet tyttöjen kampaajalle vahingossa.

    • "reaalielämässä tapahtuu vaikka mitä upeaa"
      Kahteen vuoteen ei ole tapahtunut mitään. Korona tappaa kaiken elämän.

      • No samaahan vois sanoa vaikka keleistä.... tälleen syystalvella on niin vaihtelevat kelit, että ei voi tehdä kaikkea, mitä kesällä pystyi.... Syksy tappaa kesän kivat jutut...

        Mutta jos katsoo vaikka lasten touhua, niin edes lisääntynyt vaatetus, ei aiheuta flekmaattisuutta ja apatiaa...siinä lätäkössä pompitaan suu niin messingillä ja lehdissä uidaan.
        Jäätyneissä lätököissä luistellaan ja muksahdellaan. Lapsi on hyvä esimerkki siitä, että ne osaa ottaa ilon irti siitä mitä on. Kyllä siihen kykenee osa aikuisistakin.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No samaahan vois sanoa vaikka keleistä.... tälleen syystalvella on niin vaihtelevat kelit, että ei voi tehdä kaikkea, mitä kesällä pystyi.... Syksy tappaa kesän kivat jutut...

        Mutta jos katsoo vaikka lasten touhua, niin edes lisääntynyt vaatetus, ei aiheuta flekmaattisuutta ja apatiaa...siinä lätäkössä pompitaan suu niin messingillä ja lehdissä uidaan.
        Jäätyneissä lätököissä luistellaan ja muksahdellaan. Lapsi on hyvä esimerkki siitä, että ne osaa ottaa ilon irti siitä mitä on. Kyllä siihen kykenee osa aikuisistakin.

        Aikuisena ihmisiltä katoaa joskus ilo ja ennenkaikkea kyky elää hetekssä ja nauttia pienistä asioista. On niin paljhon huolta ja vastuuta, ettei voi keksittyä mihinkään. Keskittymistä ja pienistä hetekisträ ailoitsemista täytyy opetellea, kun taas lapsen ei tarvitse, koska lapselta kaikki tulee niin luonnnostaan. Itsekin lapsena pystyin keskittymään käsillä olevaan ja elin hetkessä, mutta nyt välillä murehdin kaikenlaista. Toki nautin pienistä hetkistäkin, kesän tulosta ja syksyn ruskasta jne. mutta nyt se ei ole enää ihan sama asia kuin lapsena, jolloin mitään ei tarvinnut opetella ja asiat ikään kuin menivät vain omalla painollaan ja yleensä ilman sen kummenpia miettimättä.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Aikuisena ihmisiltä katoaa joskus ilo ja ennenkaikkea kyky elää hetekssä ja nauttia pienistä asioista. On niin paljhon huolta ja vastuuta, ettei voi keksittyä mihinkään. Keskittymistä ja pienistä hetekisträ ailoitsemista täytyy opetellea, kun taas lapsen ei tarvitse, koska lapselta kaikki tulee niin luonnnostaan. Itsekin lapsena pystyin keskittymään käsillä olevaan ja elin hetkessä, mutta nyt välillä murehdin kaikenlaista. Toki nautin pienistä hetkistäkin, kesän tulosta ja syksyn ruskasta jne. mutta nyt se ei ole enää ihan sama asia kuin lapsena, jolloin mitään ei tarvinnut opetella ja asiat ikään kuin menivät vain omalla painollaan ja yleensä ilman sen kummenpia miettimättä.

        No itselläkin on niin monta rautaa tulessa vaikka missä, ettei paljoa jää aikaa mihinkään haahuiluun. :o(
        Syksyt ja keväät on kiireisintä aikaa ja ne johtunee ihan omakotitalon ja auton, sekä moottoripyörän jne omistuksesta...Ja lisäksi siitä, että haluan tehdä kaiken itse...
        Kesä taas on kiirettä töitten kanssa ja talvelle jää kaikki se, mitä ei kerkeä muulloin tehdä...


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        No samaahan vois sanoa vaikka keleistä.... tälleen syystalvella on niin vaihtelevat kelit, että ei voi tehdä kaikkea, mitä kesällä pystyi.... Syksy tappaa kesän kivat jutut...

        Mutta jos katsoo vaikka lasten touhua, niin edes lisääntynyt vaatetus, ei aiheuta flekmaattisuutta ja apatiaa...siinä lätäkössä pompitaan suu niin messingillä ja lehdissä uidaan.
        Jäätyneissä lätököissä luistellaan ja muksahdellaan. Lapsi on hyvä esimerkki siitä, että ne osaa ottaa ilon irti siitä mitä on. Kyllä siihen kykenee osa aikuisistakin.

        Lapsi elää hetkessä siihen saakka, kun eka luokka tulee eteen ja siitä alkaa määrittely, lokerointi ja muiden asettamat odotukset. Jännä juttu, miten aikuisina nautimme lasten ilosta samalla unohtaen, että olimme itsekin muinaisuudessa ja toisessa elämässä lapsia. Ainakin itse muistan lapsuudestani katkelmia mutta missä vaiheessa tai missä kohtaa muistot tuolta ajalta haihtuvat, ainakin suurimmaksi osaxi. Siinä kohtaa, kun "järjestäytynyt yhteiskunta" astuu kuvioihin. Kuitenkin ja onneksi, joillakin se leikkimielisyys ja "epäsovinnaisuus" säilyy läpi elämän. - cu-*olutta*


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lapsi elää hetkessä siihen saakka, kun eka luokka tulee eteen ja siitä alkaa määrittely, lokerointi ja muiden asettamat odotukset. Jännä juttu, miten aikuisina nautimme lasten ilosta samalla unohtaen, että olimme itsekin muinaisuudessa ja toisessa elämässä lapsia. Ainakin itse muistan lapsuudestani katkelmia mutta missä vaiheessa tai missä kohtaa muistot tuolta ajalta haihtuvat, ainakin suurimmaksi osaxi. Siinä kohtaa, kun "järjestäytynyt yhteiskunta" astuu kuvioihin. Kuitenkin ja onneksi, joillakin se leikkimielisyys ja "epäsovinnaisuus" säilyy läpi elämän. - cu-*olutta*

        No nykyään tuota aletaan jo tupata aikaisemmin....lapsilla on jo eskarit, sitä ennen muskarit ja päiväkodeissakin on jo ammattilaiset työntämässä pedagokiikkaa niin että rutisee...

        Siinä missä me syötiin hiekkaa, nykykakrut katsoo tabletilta tiivitaaveja ja valitsevat hymiöitä.

        Sellaista se....


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        No nykyään tuota aletaan jo tupata aikaisemmin....lapsilla on jo eskarit, sitä ennen muskarit ja päiväkodeissakin on jo ammattilaiset työntämässä pedagokiikkaa niin että rutisee...

        Siinä missä me syötiin hiekkaa, nykykakrut katsoo tabletilta tiivitaaveja ja valitsevat hymiöitä.

        Sellaista se....

        Nykyäänhän kirjoitetaan jatkuvasta psykologipulasta, voisi toki kysyä, että millä motiivilla mutta senhän tiesivät papit jo satoja vuosia sitten, että aivopesu aloitetaan pikkupennusta. Voi ounastella, mitä se on vuosikymmenien päästä, ruiskutetaan jo kohtuun ykkösiä ja nollia, hyi saatana. - cu-*olutta*


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nykyäänhän kirjoitetaan jatkuvasta psykologipulasta, voisi toki kysyä, että millä motiivilla mutta senhän tiesivät papit jo satoja vuosia sitten, että aivopesu aloitetaan pikkupennusta. Voi ounastella, mitä se on vuosikymmenien päästä, ruiskutetaan jo kohtuun ykkösiä ja nollia, hyi saatana. - cu-*olutta*

        Kaippa se vaan menee siihen, kun halutaan, että yhteiskunta hoitaa kaiken....

        Niinhän se hoitaa lapset, vanhukset, vammaiset jne. Ja tuottava väestö sitten koitetaan pitää vaan töissä, enempi ja enempi...

        Ja se kelpaa ihmisille hiton hyvin. Kaupunkeihin kaikki menee, lapset voi tyrkkyä harrastuksiin, kouluun jne. Vanhukset ja vammaiset on laitoksissa, niin voi keskittyä vaan käymään töissä ja kuluttamaan.

        Kai ne tuolla jenkkilässä tään meiningin kehitteli ja nyt sitä painetaan ympäri maailmaa...


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Kaippa se vaan menee siihen, kun halutaan, että yhteiskunta hoitaa kaiken....

        Niinhän se hoitaa lapset, vanhukset, vammaiset jne. Ja tuottava väestö sitten koitetaan pitää vaan töissä, enempi ja enempi...

        Ja se kelpaa ihmisille hiton hyvin. Kaupunkeihin kaikki menee, lapset voi tyrkkyä harrastuksiin, kouluun jne. Vanhukset ja vammaiset on laitoksissa, niin voi keskittyä vaan käymään töissä ja kuluttamaan.

        Kai ne tuolla jenkkilässä tään meiningin kehitteli ja nyt sitä painetaan ympäri maailmaa...

        Poissa silmistä, poissa mielistä ja sitten aikanaan noiden hautajaisissa, olet fyysisesti läsnä mutta ajatukset omassa arjessa ja lehtiartikkelissa kerrotaan, kun ei riitä kantajia. Joskus ohimennen vilkaisin, kun oli jotain nuorten urheilukisoja ja samalla vilkaisin yleisöä ja siellä (2000-luvulla) näiden vanhemmista yxsuntoinen oli nenä kiinni luurissa. Ehkä... voisi kärjistäen sanoa, että siinä on Tuotettu lapsi ( tai seuraava versio) yhteiskuntaan. - cu-*hyvää*


      • Anonyymi kirjoitti:

        Poissa silmistä, poissa mielistä ja sitten aikanaan noiden hautajaisissa, olet fyysisesti läsnä mutta ajatukset omassa arjessa ja lehtiartikkelissa kerrotaan, kun ei riitä kantajia. Joskus ohimennen vilkaisin, kun oli jotain nuorten urheilukisoja ja samalla vilkaisin yleisöä ja siellä (2000-luvulla) näiden vanhemmista yxsuntoinen oli nenä kiinni luurissa. Ehkä... voisi kärjistäen sanoa, että siinä on Tuotettu lapsi ( tai seuraava versio) yhteiskuntaan. - cu-*hyvää*

        Niin kai se menee....ja kun tarpeeksi pitkään näin menee, ei kukaan enää muista mitään paremmasta.


    • Anonyymi

      "Syntyy ”päiväuni”, mitä tavoitellaan jopa epätoivoisesti."

      Mulle taisi syntyä painajainen, kun yritin ainoastaan päästä irti holhouksesta.
      Faija on lähtenyt asumaan mökilleen, yksin. Eikä suostu palaamaan kaupunkiin; jollen mä mene itse häntä sieltä mökiltä noutamaan. Eli juoksuttaa yhä edelleen mua juoksunauhassaan, jos menen... ja jos en mene, mä saatan tappaa hänet taipumattomuudellani. Eli hyvin pyyhkii mun "päiväuneni".

      Mimmi nukkuu ja voi hyvin... mä voin kaikkea muuta kuin hyvin.
      Öitä sinnekin, mä kyllä en taida saada unta tänäyönä.

      • No dramaattisella reagoinnilla voi olla samanmoisia vaikutuksia. Nyt tiedät, mistä sen dramatiikan oot perinyt. :oD


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        No dramaattisella reagoinnilla voi olla samanmoisia vaikutuksia. Nyt tiedät, mistä sen dramatiikan oot perinyt. :oD

        Olipa lohduttavaa kuulla... eipä ole koskaan tullut mieleenikään, ett jotain samanmoisia geenejä olis meissä kummassakin. Isässä ja tyttäressä!
        Postaan sulle kiitokseksi, analyysistäsi...

        Chris Rea - the road to hell 1989 full version
        https://www.youtube.com/watch?v=gUUdQfnshJ4


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa lohduttavaa kuulla... eipä ole koskaan tullut mieleenikään, ett jotain samanmoisia geenejä olis meissä kummassakin. Isässä ja tyttäressä!
        Postaan sulle kiitokseksi, analyysistäsi...

        Chris Rea - the road to hell 1989 full version
        https://www.youtube.com/watch?v=gUUdQfnshJ4

        Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna.


      • Suatana kirjoitti:

        Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna.

        Suatana: "Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna."

        Niinkö huonosti on asiat? Mitä tuolla oikein tarkoitat?


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna.

        Martyrointia?


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Suatana: "Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna."

        Niinkö huonosti on asiat? Mitä tuolla oikein tarkoitat?

        Tuntuu löytyvän sisuksista vikaa jatkuvasti lisää. Nyt sitten tutkitaan taas lisää ja määrätään kontrollit. Täsmennän kun olen itsekin viisaampi.

        Ottaa aivoon että kuvat otettiin jo reilu vuosi sitten ja alkuvuonna ja nyt vasta joku näkee jotain kuvissa mikä antaa aihetta huoleen. Hups, emme huomanneet aiemmin.


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        Tuntuu löytyvän sisuksista vikaa jatkuvasti lisää. Nyt sitten tutkitaan taas lisää ja määrätään kontrollit. Täsmennän kun olen itsekin viisaampi.

        Ottaa aivoon että kuvat otettiin jo reilu vuosi sitten ja alkuvuonna ja nyt vasta joku näkee jotain kuvissa mikä antaa aihetta huoleen. Hups, emme huomanneet aiemmin.

        Tee hoitovirheilmoitus siitä terveydenhuollon henkilöstä, joka siitä kuvasta antoi väärät/huolimattomat tiedot aiemmin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tee hoitovirheilmoitus siitä terveydenhuollon henkilöstä, joka siitä kuvasta antoi väärät/huolimattomat tiedot aiemmin.

        Varmasti ainakin, jos jatkotutkimuksissa hyvänlaatuinen onkin pahanlaatuinen löydös.

        Väsyttää tämä touhu ja sairaudet, lisääntyvät rajoitteet. Plääh. Öitä nyt kumminkin.


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        Varmasti ainakin, jos jatkotutkimuksissa hyvänlaatuinen onkin pahanlaatuinen löydös.

        Väsyttää tämä touhu ja sairaudet, lisääntyvät rajoitteet. Plääh. Öitä nyt kumminkin.

        Tosi ikävä juttu. Muistan rukouksissa sinua. Öitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tosi ikävä juttu. Muistan rukouksissa sinua. Öitä.

        On kyllä. Ensin pyöritellään kaksi vuotta tutkien, jotain löytyy. Jatketaan pyörittelyä ja taas jotain uutta löytyy.

        Tällä menolla mä en pääse vaivoistani mihinkään ennen kun henki on lähtenyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa lohduttavaa kuulla... eipä ole koskaan tullut mieleenikään, ett jotain samanmoisia geenejä olis meissä kummassakin. Isässä ja tyttäressä!
        Postaan sulle kiitokseksi, analyysistäsi...

        Chris Rea - the road to hell 1989 full version
        https://www.youtube.com/watch?v=gUUdQfnshJ4

        No voit jatkaa tuota perimää eteenpäin jatkossa, tai sitten opetella tunnistamaan itsessäsi se ja alkaa reagoimaan tunteisiin toisin.

        Lisäksi vaikka isälläsi tuntuu olevan se tarve jyrätä, senkin voi ottaa vastaan ja kanavoida uudelleen.

        Osta aikaa, jos joku rupeaa kuplimaan. Tyyliin: odotas mä mietin... ja mieti miten sanoitat sen, mitä mieltä esimerkiksi jostain isäsi mielipiteestä olet. Vaikka tuosta Mimmin isän ”takaisinottamisesta”: -Tiedän, että sinä haluat, että leikittäisiin Mimmille isää ja äitiä, mutta minä en sitä halua. Eikä minun tarvitse. Muista, että minä olen aikuinen ja päätän itse omasta elämästäni, jos sinä haluat tukea minua, tue tässä päätöksessäni.

        Joskus vastaavaa käytiin läpi, kun sulla oli sen edellisen kämpän remonttihommissa jotain isäsi jyräämisitä kehissä myös, tuli hotelliyötä ja draamaa...

        Olet aikuinen nainen, mutta ala käyttäytyäkin sen mukaan. Elä osoita mieltä, vaan sano se ääneen.

        Sori, nyt mä kaivoin oman isä-roolini esiin, mutta altistat sille itsesi, kun tänne kirjoitat. Ja satun välittämään susta, kuten oon sanonut.


      • Suatana kirjoitti:

        On kyllä. Ensin pyöritellään kaksi vuotta tutkien, jotain löytyy. Jatketaan pyörittelyä ja taas jotain uutta löytyy.

        Tällä menolla mä en pääse vaivoistani mihinkään ennen kun henki on lähtenyt.

        Sairauksien kanssa sairas osaa olla itse tosi kovilla. Pitäisi tietää itse missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, minne mennä ja milloin. 😕

        Tuossa katselin erään nuoren naisen vlogia, mikä sairastaa syöpää. Tosi urhea nainen. Mutta näkee, miten hän käy läpi väsyttävää elämänvaihetta, missä takuita lopputuloksesta ei ole.

        https://youtu.be/bgR1QTtfHmE

        Tuossa joku pätkä häneltä, kannattaa vilkaista. Minusta aika käsittämättömän rauhallinen ja urhea tapa ottaa vastaan jotain vakavaa. Tunteita ja ajatuksia herättävää.

        Jotenkin tuntuu, ettei tälläiset, jotka eivät ole sairastuneet ihmeemmin, kuten minä, ei osata myötäelää ”oikein”. 🤔

        Mutta ”jaksuhali” nyt kumminkin. 😊


      • Suatana kirjoitti:

        Tuntuu löytyvän sisuksista vikaa jatkuvasti lisää. Nyt sitten tutkitaan taas lisää ja määrätään kontrollit. Täsmennän kun olen itsekin viisaampi.

        Ottaa aivoon että kuvat otettiin jo reilu vuosi sitten ja alkuvuonna ja nyt vasta joku näkee jotain kuvissa mikä antaa aihetta huoleen. Hups, emme huomanneet aiemmin.

        Suatana: "Ottaa aivoon että kuvat otettiin jo reilu vuosi sitten ja alkuvuonna ja nyt vasta joku näkee jotain kuvissa mikä antaa aihetta huoleen. Hups, emme huomanneet aiemmin."

        Tekeville sattuu. Emme ole täydellisiä, joten virheitä sattuu. Harmi, jos niin on käynyt kohdallasi. Mutta elämä jatkuu?


      • interlocutrice kirjoitti:

        Sairauksien kanssa sairas osaa olla itse tosi kovilla. Pitäisi tietää itse missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, minne mennä ja milloin. 😕

        Tuossa katselin erään nuoren naisen vlogia, mikä sairastaa syöpää. Tosi urhea nainen. Mutta näkee, miten hän käy läpi väsyttävää elämänvaihetta, missä takuita lopputuloksesta ei ole.

        https://youtu.be/bgR1QTtfHmE

        Tuossa joku pätkä häneltä, kannattaa vilkaista. Minusta aika käsittämättömän rauhallinen ja urhea tapa ottaa vastaan jotain vakavaa. Tunteita ja ajatuksia herättävää.

        Jotenkin tuntuu, ettei tälläiset, jotka eivät ole sairastuneet ihmeemmin, kuten minä, ei osata myötäelää ”oikein”. 🤔

        Mutta ”jaksuhali” nyt kumminkin. 😊

        Juu ja kun järjestelmä etenee tahtiinsa, siinä sitten odottelet omaa vuoroasi kunnes kutsu käy.

        Riippuen sitten lääkärin tietotaidoista ja motivaatiostakin miten tarkkaan osaa ottaa eri seikkoja huomioon, ylipäänsä kuunnella potilasta (yleensä kukaan ei kuuntele), niin sen varassa sitten killut ja niihin vastauksiin koitat luottaa.

        Ex appiukko kuoli pari viikkoa sitten syöpään. Pääsi leviämään, kun koronan vuoksi jätettiin vastaanottoja väliin. Lopulta lähti liikuntakyky ja henki.

        Ja koulukaveri aikoinaan, teinityttö sillä oli syöpä mutta niin vaan kävi koulua ja hoidoissa samaan aikaan. Tukka lähti, mutta huivilla peitti pään. Oli sisukas.

        Kuten sanonutkin, kaikilla on ristinsä. Mulla nämä vuosikymmenien kivut, kasvaimet, hormonihäikät, jollain jotain muuta.


      • interlocutrice kirjoitti:

        Sairauksien kanssa sairas osaa olla itse tosi kovilla. Pitäisi tietää itse missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, minne mennä ja milloin. 😕

        Tuossa katselin erään nuoren naisen vlogia, mikä sairastaa syöpää. Tosi urhea nainen. Mutta näkee, miten hän käy läpi väsyttävää elämänvaihetta, missä takuita lopputuloksesta ei ole.

        https://youtu.be/bgR1QTtfHmE

        Tuossa joku pätkä häneltä, kannattaa vilkaista. Minusta aika käsittämättömän rauhallinen ja urhea tapa ottaa vastaan jotain vakavaa. Tunteita ja ajatuksia herättävää.

        Jotenkin tuntuu, ettei tälläiset, jotka eivät ole sairastuneet ihmeemmin, kuten minä, ei osata myötäelää ”oikein”. 🤔

        Mutta ”jaksuhali” nyt kumminkin. 😊

        Niin ja kiitos. *hali*:)


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Suatana: "Ottaa aivoon että kuvat otettiin jo reilu vuosi sitten ja alkuvuonna ja nyt vasta joku näkee jotain kuvissa mikä antaa aihetta huoleen. Hups, emme huomanneet aiemmin."

        Tekeville sattuu. Emme ole täydellisiä, joten virheitä sattuu. Harmi, jos niin on käynyt kohdallasi. Mutta elämä jatkuu?

        Tuollasia virheitä ei pitäs sattu, kun 4-5 eri lääkäriä kuvia on katsonut ja nyt 2 lisää.

        Ärsyttää, että kaikki tilat pääsee pahenemaan pyöritellessä silmiä.


      • Suatana kirjoitti:

        Tuollasia virheitä ei pitäs sattu, kun 4-5 eri lääkäriä kuvia on katsonut ja nyt 2 lisää.

        Ärsyttää, että kaikki tilat pääsee pahenemaan pyöritellessä silmiä.

        En tiedä onko huonoa makua laittaa tänne Kelly Clarksonin laulu "Stronger". Jos selviät tästä vastoinkäymisestä niin voit olla vahvempi jatkossa? Vastoinkäymiset ja harmit auttavat kestämään paremmin seuraavia vastoinkäymisiä? Tietysti jos niitä on liikaa ja vaikeita - niin elämä on hankalaa?

        https://www.youtube.com/watch?v=Sg_1atgn4jk


      • Suatana kirjoitti:

        Tämän biisin voi soittaa mun "hautajaisissa", ehkä jo ensi vuonna.

        Ja mulle sitten AC/DC:n "Highway to hell" =D vaikka tykkään kyllä tosta Chris Reastakin.


      • Suatana kirjoitti:

        On kyllä. Ensin pyöritellään kaksi vuotta tutkien, jotain löytyy. Jatketaan pyörittelyä ja taas jotain uutta löytyy.

        Tällä menolla mä en pääse vaivoistani mihinkään ennen kun henki on lähtenyt.

        Toivottavasti ei nyt kumminkaan mitään vakaa kuten vaikka syöpä.


      • Suatana kirjoitti:

        On kyllä. Ensin pyöritellään kaksi vuotta tutkien, jotain löytyy. Jatketaan pyörittelyä ja taas jotain uutta löytyy.

        Tällä menolla mä en pääse vaivoistani mihinkään ennen kun henki on lähtenyt.

        Siis kuolemanvakavaa.


      • Suatana kirjoitti:

        Juu ja kun järjestelmä etenee tahtiinsa, siinä sitten odottelet omaa vuoroasi kunnes kutsu käy.

        Riippuen sitten lääkärin tietotaidoista ja motivaatiostakin miten tarkkaan osaa ottaa eri seikkoja huomioon, ylipäänsä kuunnella potilasta (yleensä kukaan ei kuuntele), niin sen varassa sitten killut ja niihin vastauksiin koitat luottaa.

        Ex appiukko kuoli pari viikkoa sitten syöpään. Pääsi leviämään, kun koronan vuoksi jätettiin vastaanottoja väliin. Lopulta lähti liikuntakyky ja henki.

        Ja koulukaveri aikoinaan, teinityttö sillä oli syöpä mutta niin vaan kävi koulua ja hoidoissa samaan aikaan. Tukka lähti, mutta huivilla peitti pään. Oli sisukas.

        Kuten sanonutkin, kaikilla on ristinsä. Mulla nämä vuosikymmenien kivut, kasvaimet, hormonihäikät, jollain jotain muuta.

        Ko0ronan takia on kuulemma jäänyt sairauksia diagnosoimatta, kun terveyskeskusten ja sairaaloiden resurssit on keskitetty suurelta osin koronan hoitoon ja testaukseen. Harmi, koska on oikeasti ihmisiä, jotka tartteisivat kipeästi hoitoa ja jotkut nopeastikin. Toki toisaalta ymmärrän tämän koronan, mutta toisaalta taas ei saisi jättää hoitamatta tai diagnosoimnatta vaivoja, jotka voivat hoitamattomina heikentää elämänlaatua tai pahimmillaan jopa johtaa kuolemaan.


      • Suatana kirjoitti:

        Juu ja kun järjestelmä etenee tahtiinsa, siinä sitten odottelet omaa vuoroasi kunnes kutsu käy.

        Riippuen sitten lääkärin tietotaidoista ja motivaatiostakin miten tarkkaan osaa ottaa eri seikkoja huomioon, ylipäänsä kuunnella potilasta (yleensä kukaan ei kuuntele), niin sen varassa sitten killut ja niihin vastauksiin koitat luottaa.

        Ex appiukko kuoli pari viikkoa sitten syöpään. Pääsi leviämään, kun koronan vuoksi jätettiin vastaanottoja väliin. Lopulta lähti liikuntakyky ja henki.

        Ja koulukaveri aikoinaan, teinityttö sillä oli syöpä mutta niin vaan kävi koulua ja hoidoissa samaan aikaan. Tukka lähti, mutta huivilla peitti pään. Oli sisukas.

        Kuten sanonutkin, kaikilla on ristinsä. Mulla nämä vuosikymmenien kivut, kasvaimet, hormonihäikät, jollain jotain muuta.

        No huomaan, että lääkärit varsinkin osaa olla aika huonoja kommunikoimaan, eivät muista mitä lupaavat jne. Ja toisaalta se kaikki sellainen vastuu kannattaakin sieltäpäin unohtaa. Koittaa vaan aina joka kerta kun käy sellaisella, sisäistää, mitä se lääkäri haluaa, että tehdään. Mitä kokeita otetaan ja milloin ja mihin pitää soittaa jne.

        Narut kannattaa pitää omissa kätösissään ja pitää kaikki mahdollinen myös itse saatavilla. Ei ne kaikkea sinne omakantaankaan muista laittaa, tai tulevat ainakin hiton hitaasti.

        Vanhuksien sairastelu se vasta onkin vaikeaa, kun eivät kuule, näe ja muista....sitten kaikki on vielä tietotekniikan ja ainakin hitonmoisten puhelinrobottien takana... :o(

        Mutta ei kaikenkaikkiaan kuitenkaan kannata hermostua, kun itsee siinä potkii nilkkaan, kuitenkin on hienoa, että sairauksille täällä voidaan jotain. :o)


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        En tiedä onko huonoa makua laittaa tänne Kelly Clarksonin laulu "Stronger". Jos selviät tästä vastoinkäymisestä niin voit olla vahvempi jatkossa? Vastoinkäymiset ja harmit auttavat kestämään paremmin seuraavia vastoinkäymisiä? Tietysti jos niitä on liikaa ja vaikeita - niin elämä on hankalaa?

        https://www.youtube.com/watch?v=Sg_1atgn4jk

        38 vuotta sairastelua käy joskus voimille. Sitten kun törmää näihin, hupsista juttuihin niin meinaa keittää yli sietorajan.

        No, ei auta kun toivoa ettei hätää ja paranee ittekseen.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Toivottavasti ei nyt kumminkaan mitään vakaa kuten vaikka syöpä.

        Lisätutkimukset tuo tietoa, tuskin nyt syöpää mutta joku sairaus. Erotusdiagnostiikka on kuitenkin tehtävä.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Ko0ronan takia on kuulemma jäänyt sairauksia diagnosoimatta, kun terveyskeskusten ja sairaaloiden resurssit on keskitetty suurelta osin koronan hoitoon ja testaukseen. Harmi, koska on oikeasti ihmisiä, jotka tartteisivat kipeästi hoitoa ja jotkut nopeastikin. Toki toisaalta ymmärrän tämän koronan, mutta toisaalta taas ei saisi jättää hoitamatta tai diagnosoimnatta vaivoja, jotka voivat hoitamattomina heikentää elämänlaatua tai pahimmillaan jopa johtaa kuolemaan.

        Näinpä. Resurssit on kovilla koronan takia. Henkilökuntaa kiskotaan paikasta toiseen, sitä mukaa kun korona ajaa potilaita taloon ja työntekijöitä saikulle.

        Muut työt pitää karsia, vaikka se tarkoittaa että jonkun hoito viivästyy ja kuolee sitten pahimmassa tapauksessa. Ei ole leikkiä korona. Moni suhtautuu vitsinä, mutta helvetti on irti ja työntekijät sauraaloissa caput.


      • Suatana kirjoitti:

        38 vuotta sairastelua käy joskus voimille. Sitten kun törmää näihin, hupsista juttuihin niin meinaa keittää yli sietorajan.

        No, ei auta kun toivoa ettei hätää ja paranee ittekseen.

        Toivottavasti sairasteluksi kääntyy parempaan suuntaan? Toivossa on hyvä elää.

        Itse tänään juuri sain kuulla, että sisko myy maaseutuasuntonsa Uudeltamaalta. Vuodesta 2006 yhtä joulua lukuunottamatta olen viettänyt jouluni siellä. Siellä oli monta makuuhuonetta, joten isompikin porukka mahtui sinne. Nyt joulujen tulevaisuus on muuttunut. Enää en vietä jouluja Uudellamaalla ainakaan samassa tutussa osoitteessa. Sisko sai hyvän satojentuhansien eurojen hinnan talosta ja tontista, siksi luopui asunnostaan.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No huomaan, että lääkärit varsinkin osaa olla aika huonoja kommunikoimaan, eivät muista mitä lupaavat jne. Ja toisaalta se kaikki sellainen vastuu kannattaakin sieltäpäin unohtaa. Koittaa vaan aina joka kerta kun käy sellaisella, sisäistää, mitä se lääkäri haluaa, että tehdään. Mitä kokeita otetaan ja milloin ja mihin pitää soittaa jne.

        Narut kannattaa pitää omissa kätösissään ja pitää kaikki mahdollinen myös itse saatavilla. Ei ne kaikkea sinne omakantaankaan muista laittaa, tai tulevat ainakin hiton hitaasti.

        Vanhuksien sairastelu se vasta onkin vaikeaa, kun eivät kuule, näe ja muista....sitten kaikki on vielä tietotekniikan ja ainakin hitonmoisten puhelinrobottien takana... :o(

        Mutta ei kaikenkaikkiaan kuitenkaan kannata hermostua, kun itsee siinä potkii nilkkaan, kuitenkin on hienoa, että sairauksille täällä voidaan jotain. :o)

        Joo, olen itse aktiivinen ja mun luonteella narut on mun käsissä, mutta rajallista sekin mihin asti voi vaikuttaa lääkärin päätöksiin.

        En olisi päässyt edes tänne asti ilman omaa sinnikästä vaatimista. Olisvat lopettaneet jo alkuunsa. Onneksi kuitenkin nyt tuli uusi lääkäri messiin, kandi jolla on älliä päässä eikä ole vielä tylsistynyt työhönsä ja mene helpoimman kautta. Hänen ansiosta mulla on toivoa.


      • Suatana kirjoitti:

        Joo, olen itse aktiivinen ja mun luonteella narut on mun käsissä, mutta rajallista sekin mihin asti voi vaikuttaa lääkärin päätöksiin.

        En olisi päässyt edes tänne asti ilman omaa sinnikästä vaatimista. Olisvat lopettaneet jo alkuunsa. Onneksi kuitenkin nyt tuli uusi lääkäri messiin, kandi jolla on älliä päässä eikä ole vielä tylsistynyt työhönsä ja mene helpoimman kautta. Hänen ansiosta mulla on toivoa.

        Joo, no pahinta on kaiketi se, kun mitään ei löydy oikein mitenkään ja kuitenkin jotain on vialla... :o(


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Toivottavasti sairasteluksi kääntyy parempaan suuntaan? Toivossa on hyvä elää.

        Itse tänään juuri sain kuulla, että sisko myy maaseutuasuntonsa Uudeltamaalta. Vuodesta 2006 yhtä joulua lukuunottamatta olen viettänyt jouluni siellä. Siellä oli monta makuuhuonetta, joten isompikin porukka mahtui sinne. Nyt joulujen tulevaisuus on muuttunut. Enää en vietä jouluja Uudellamaalla ainakaan samassa tutussa osoitteessa. Sisko sai hyvän satojentuhansien eurojen hinnan talosta ja tontista, siksi luopui asunnostaan.

        Saa nähdä, toivotaan.

        Onhan sen ylläpidossakin kuluja, joten varmaan ihan kannattava siirto se myynti?


      • interlocutrice kirjoitti:

        Joo, no pahinta on kaiketi se, kun mitään ei löydy oikein mitenkään ja kuitenkin jotain on vialla... :o(

        Sepä se. Nyt kertyy nestettä paikkaan johon ei pitäis ilman tulehduksellisuutta tai sitä syöpää. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä ja vaatii seurantaa.

        Nyt olen itsekseni toivonut, että mun reipas laihtuminen ja vatsakivut, rintakivut on harmitonta. Ja laihduin ruokailumuutosten myötä. Ettei ne liittyis tuohon nesteilyyn.


      • Suatana kirjoitti:

        Sepä se. Nyt kertyy nestettä paikkaan johon ei pitäis ilman tulehduksellisuutta tai sitä syöpää. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä ja vaatii seurantaa.

        Nyt olen itsekseni toivonut, että mun reipas laihtuminen ja vatsakivut, rintakivut on harmitonta. Ja laihduin ruokailumuutosten myötä. Ettei ne liittyis tuohon nesteilyyn.

        Joo, nää osaa olla mystisiä, mutta kantsii olla toiveekkalla mielellä aina. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        Joo, nää osaa olla mystisiä, mutta kantsii olla toiveekkalla mielellä aina. :o)

        Joo. Ehkä kaikille kivuille ja pohjattomalle väsymykselle löytyy syy ja toivottavasti myös hoitokeinoja. Tavallaan joku lopputulos pitää kuitenkin löytyä. Hyvä tai paha.


      • Suatana kirjoitti:

        Joo. Ehkä kaikille kivuille ja pohjattomalle väsymykselle löytyy syy ja toivottavasti myös hoitokeinoja. Tavallaan joku lopputulos pitää kuitenkin löytyä. Hyvä tai paha.

        Toivottavasti löytyy. Joskus se vaan vaatii lisää oireita ja jotain muuta näyttöä, että tietää mistä on kyse....ihminen osaa olla vielä tänäkinpäivänä aika jännä paketti. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        Toivottavasti löytyy. Joskus se vaan vaatii lisää oireita ja jotain muuta näyttöä, että tietää mistä on kyse....ihminen osaa olla vielä tänäkinpäivänä aika jännä paketti. :o)

        Lisää kuvauksia, verikokeita. Eiköhän tuo hahmotu. :)

        Voimabiisi. Saa henkistä kanttia lisää. :)

        https://youtu.be/tG7fk_DUz5g


      • Suatana kirjoitti:

        Saa nähdä, toivotaan.

        Onhan sen ylläpidossakin kuluja, joten varmaan ihan kannattava siirto se myynti?

        Suatana: "Onhan sen ylläpidossakin kuluja, joten varmaan ihan kannattava siirto se myynti?"

        Ei se ollut kyseessä kuluista vaan siitä, että linnun oli lentäneet pois pesästään ja oli tyhjä pesä. Jokaisella kolmella lapsella oli vuonna 2006 valmistuneessa talossa omat huoneet. Sisko koki, että heillä oli liian iso talo, kun lapset olivat muuttaneet pois. Minusta se oli hieno talo jouluna, mutta ehkä Uudenmaan joulut jatkuvat jossain muussa asunnossa tulevaisuudessa? Tottui tällä vuosituhannella melkein aina menemään jouluksi Helsingistä länteen.


      • Suatana kirjoitti:

        Lisää kuvauksia, verikokeita. Eiköhän tuo hahmotu. :)

        Voimabiisi. Saa henkistä kanttia lisää. :)

        https://youtu.be/tG7fk_DUz5g

        No niin. :o) Sulla on uusi teema. :o)


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Suatana: "Onhan sen ylläpidossakin kuluja, joten varmaan ihan kannattava siirto se myynti?"

        Ei se ollut kyseessä kuluista vaan siitä, että linnun oli lentäneet pois pesästään ja oli tyhjä pesä. Jokaisella kolmella lapsella oli vuonna 2006 valmistuneessa talossa omat huoneet. Sisko koki, että heillä oli liian iso talo, kun lapset olivat muuttaneet pois. Minusta se oli hieno talo jouluna, mutta ehkä Uudenmaan joulut jatkuvat jossain muussa asunnossa tulevaisuudessa? Tottui tällä vuosituhannella melkein aina menemään jouluksi Helsingistä länteen.

        Ok. Itse ajattelen liian suuren talon pääasiassa ylläpidollisena "kuormana". Tyhjät huoneetkin pitää pitää lämpiminä ja kunnossapitokaan ei ole halpaa kun neliöitä on paljon. Materiaalit maksaa.

        Kannattavuutta mietein. :)

        Noo, hätä konstit keksii. Etteköhän te keksi missä tavata ja majoitukset vaikka hotelliin, jos uusi koti ei vedä väkeä.


      • Suatana kirjoitti:

        Näinpä. Resurssit on kovilla koronan takia. Henkilökuntaa kiskotaan paikasta toiseen, sitä mukaa kun korona ajaa potilaita taloon ja työntekijöitä saikulle.

        Muut työt pitää karsia, vaikka se tarkoittaa että jonkun hoito viivästyy ja kuolee sitten pahimmassa tapauksessa. Ei ole leikkiä korona. Moni suhtautuu vitsinä, mutta helvetti on irti ja työntekijät sauraaloissa caput.

        Juu, koronakin pitää ottaa vakavasti ja siihen sairastuneen oireet, mutta mun mielestä on ehkä vähän menty sellaisten kustannuksella, joilla muita hoitoa vaativia sairauksia ja vaivoja. Esim. syöpään sairastuneiden tai sellaisia, joilla jokin kiirellinen hoitoa vaativa vaiva edelle ei saisi laittaa kuitenkaan koronaa, koska onhan syöpä kuitenkin vakavampi vaiva ja koronasta monikin on selvinnyt (kuolleitakin on, mutta ei niin paljon kuin esim. syöpään kuolee vuosittain). Myös esim. keliakaia ja muut suolistovaivat, aivo-ja sydäninfarkti, aivoverenvuoto yms. vaativat aina kiireellistä hoitoa oli korona tai ei. Ei sitä voi jättää vaikka sydänkohtauksen tai aivoinfartin saannutta tienposkeen ja sanoa, että "harmi vaan, ei ole tilaa sairaalassa, kun kaikkialla on koronapotilaita eikä ole tarpeeksi henkilökuntaakaan". No, onpahan hautaustoimiston työntekijöille sitten työtä ja saapahan pappi taas kahvia juodakseen.


      • Suatana kirjoitti:

        Ok. Itse ajattelen liian suuren talon pääasiassa ylläpidollisena "kuormana". Tyhjät huoneetkin pitää pitää lämpiminä ja kunnossapitokaan ei ole halpaa kun neliöitä on paljon. Materiaalit maksaa.

        Kannattavuutta mietein. :)

        Noo, hätä konstit keksii. Etteköhän te keksi missä tavata ja majoitukset vaikka hotelliin, jos uusi koti ei vedä väkeä.

        Suatana: "Noo, hätä konstit keksii. Etteköhän te keksi missä tavata ja majoitukset vaikka hotelliin, jos uusi koti ei vedä väkeä."

        Asuu myös toinen sisko pääkaupunkiseudulla. Kenties hänen luokseen voi mennä jouluksi. Siellä tänä jouluna on kyllä stressaantunut kolme yrityksen toimitusjohtaja-omistaja, joka tekee ennen joulua kuulema 50 tuntia töitä neljässä päivässä, sillä panee firmansa viikoksi joululomalle. Hommat pitää tehdä ennen joulua. Tuskin siskon avomies on innostunut, jos tulen joululomaksi heille silloin, kun hänen pitäisi tiukan sesongin jälkeen levätä.

        Kaitpa sitä tulevaisuudessa ehkä pitäisi majoittua joskus hotelliin?


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        Sepä se. Nyt kertyy nestettä paikkaan johon ei pitäis ilman tulehduksellisuutta tai sitä syöpää. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä ja vaatii seurantaa.

        Nyt olen itsekseni toivonut, että mun reipas laihtuminen ja vatsakivut, rintakivut on harmitonta. Ja laihduin ruokailumuutosten myötä. Ettei ne liittyis tuohon nesteilyyn.

        Mulla tuli mieleen nyt munuaisten vajaatoiminta, alkaa nestettä kertymään yllättävästi.
        Mulla nousi myös verenpaine, vikaa haettiin hakemalla. Kunnes otettiin kaikki mahdolliset labranäytteet. Multa leikattiin lopulta pahalaatuinen kasvain ja kaikki kilpirauhaset.
        Thyroxin lääkitys ja kaikki sivuhäiriötkin paranivat kuin itsestään hiljakseen. Nesteenpoisto lääkitys oli pariviikkoa ja sen jälkeen en ole sitä tarvinnut.
        En edes odotusaikana, vaikka nilkat hieman turpoilivat... laskettiin ihan tavallisiksi raskausajan oireiksi.
        Mulla kaikki hyvin nyt, kun viimein yks endokrinologian lääkäri huomasi testauttaa laboratoriassa kymmeniä verikokeita. Vastaus löytyi niillä ja lääkärin sinnikkyydellä.
        Mulla ei ollut muita oireita kuin verenpaine ja nesteen kertyminen... painon nousu.
        Töitä mä puskin koko ajan kuten ennenkin, mitä nyt vähän väsytti; enemmän mitä aikaisemin.
        Pidä huolta ett joku ottaa sun oireesi; ihan henkilökohtaisesti omaksi huolekseen ja selvittää mahdolliset syyt.
        Tsemppiä sulle!
        trollikka


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulla tuli mieleen nyt munuaisten vajaatoiminta, alkaa nestettä kertymään yllättävästi.
        Mulla nousi myös verenpaine, vikaa haettiin hakemalla. Kunnes otettiin kaikki mahdolliset labranäytteet. Multa leikattiin lopulta pahalaatuinen kasvain ja kaikki kilpirauhaset.
        Thyroxin lääkitys ja kaikki sivuhäiriötkin paranivat kuin itsestään hiljakseen. Nesteenpoisto lääkitys oli pariviikkoa ja sen jälkeen en ole sitä tarvinnut.
        En edes odotusaikana, vaikka nilkat hieman turpoilivat... laskettiin ihan tavallisiksi raskausajan oireiksi.
        Mulla kaikki hyvin nyt, kun viimein yks endokrinologian lääkäri huomasi testauttaa laboratoriassa kymmeniä verikokeita. Vastaus löytyi niillä ja lääkärin sinnikkyydellä.
        Mulla ei ollut muita oireita kuin verenpaine ja nesteen kertyminen... painon nousu.
        Töitä mä puskin koko ajan kuten ennenkin, mitä nyt vähän väsytti; enemmän mitä aikaisemin.
        Pidä huolta ett joku ottaa sun oireesi; ihan henkilökohtaisesti omaksi huolekseen ja selvittää mahdolliset syyt.
        Tsemppiä sulle!
        trollikka

        Multa otetaan kilpparikokeet, verensokeri, lihasentsyymit yms. Turvotus ödeema on kylkiluussa tai sen viereisissä kudoksissa.

        Katotaan mitä kuvat ja kokeet näyttää.


    • Anonyymi

      Edes havaintokaan ei ole puhdas, siellä reaalimaailmassa. Se on rakennettu esiymmärryksen perusteella, ihminen panee merkille asioita, etsii assosiaatioita ja antaa niille merkityksiä.









      J



      .

      • No siinäkin on aukkoja joo...

        Joskus muistan kun oli dokumentti jostain jäänmurtajasta....haastattelivat sitä kokkia..se sanoi, että ruuan oltava murtajalla hyvää. Jos joku oksentaa ruuan jälkeen, ei se koske siihen enää pitkällä tikullakaan, mutta ihmetteli, miten ne samat oksennettua juotuaan viinaa, juovat kyllä sitä uudelleen.


    • Anonyymi

      Kyllä jooh hyvä peli joku microsoftin flight simulator, pitää olla sellainen lento-ohjain jos edes ja sitten lennät pitkiä matkoja kestää jos realiaikaa lennellä, ja voi ulla erilaisia säätilanteitakin.

      • Fiskarssin autoharja on mainio tuote. Siinä on raappa jäätä varten, kuten tavallisessa, mutta erikoisuutena on kumimainen harjasosa.... todella upea tuote.


    • Anonyymi

      Ei ollut yllätys että olet tässäkin asiassa muita parempi.

      • Anonyymi

        Aamen!


      • Anonyymi

        Jos tämä oli tarkoitettu mulle, niin olet käsittänyt asian väärin. Mä olen kuunnellut Chris Rea - the road to hell, kuvastaa mun tämän hetkistä olotilaa.
        Siis mua painaa jonkin näköinen syyllisyys; jos tuolle itsepäiselle tervaskannolle sattuu taas sairaskohtaus... on nyt 60km päässä TYKS:n päivystyksestä.
        Hinta vapaudestani on silloin liian kova, toisaalta ukko tajuaa varmaan mun tunteeni... ja saattaa pluffatakin, kuin pokerissa.


      • Anonyymi

        Miten tossa on parempi kun aloitukses ei ollu mitään järkeä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tämä oli tarkoitettu mulle, niin olet käsittänyt asian väärin. Mä olen kuunnellut Chris Rea - the road to hell, kuvastaa mun tämän hetkistä olotilaa.
        Siis mua painaa jonkin näköinen syyllisyys; jos tuolle itsepäiselle tervaskannolle sattuu taas sairaskohtaus... on nyt 60km päässä TYKS:n päivystyksestä.
        Hinta vapaudestani on silloin liian kova, toisaalta ukko tajuaa varmaan mun tunteeni... ja saattaa pluffatakin, kuin pokerissa.

        Se tervaskanto on ikänsä saanut ajatella olevansa vanhempi ja viisaampi kuin sinä, älä turhaan lähde sitä käsitystä muuksi jänkäämään kun ei se muutu kuitenkaan, siinä mielessä olisi parempi jos antaisit hänen vaan olla olevinaan oikeassa mistä sitten lieneekin kysymys.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se tervaskanto on ikänsä saanut ajatella olevansa vanhempi ja viisaampi kuin sinä, älä turhaan lähde sitä käsitystä muuksi jänkäämään kun ei se muutu kuitenkaan, siinä mielessä olisi parempi jos antaisit hänen vaan olla olevinaan oikeassa mistä sitten lieneekin kysymys.

        -harmiseikirj-

        Tervaskanto kuvittelee mun antavan Mimmin isälle uuden mahdollisuuden. Arvaas toinenkin kerta, annanko mä periksi. Mimmin isä saa nähdä Mimmiä kerran kuussa, mutt en ikinä tule hyväksymään häntä yhdeksi perheemme jäseneksi.

        Jos pandemiatilanne on rauhoittunut vuodenvaihteen jälkeen, on ehkä mahdollista ett hän saa tulla poikiensa kanssa tapaamaan Mimmiä. Mimmi on poikien sisar, joten on tärkeää ett tuntevat toisensa lapsesta saakka. Mimmin sisar on suunnilleen vuoden vanhempi, eli liian pieni ja arvaamaton vielä Mimmin seuraksi.

        "Jos oikeesti rakastaa, se saattaa toisinaan tuottaa myös kipua. Asia on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä, ja unohdettava ikävät asiat!"
        Ne olivat Faijan neuvot mulle, joskus kun petos asioista keskusteltiin!

        Mä en oikein sulata olla vänkäämästä vastaan, mulla on omat periaatteeni, joista pidän kiinni. No, anteeksi voin ehkä antaa; mutten unohtaa asioita, joten ei jatkoon!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tervaskanto kuvittelee mun antavan Mimmin isälle uuden mahdollisuuden. Arvaas toinenkin kerta, annanko mä periksi. Mimmin isä saa nähdä Mimmiä kerran kuussa, mutt en ikinä tule hyväksymään häntä yhdeksi perheemme jäseneksi.

        Jos pandemiatilanne on rauhoittunut vuodenvaihteen jälkeen, on ehkä mahdollista ett hän saa tulla poikiensa kanssa tapaamaan Mimmiä. Mimmi on poikien sisar, joten on tärkeää ett tuntevat toisensa lapsesta saakka. Mimmin sisar on suunnilleen vuoden vanhempi, eli liian pieni ja arvaamaton vielä Mimmin seuraksi.

        "Jos oikeesti rakastaa, se saattaa toisinaan tuottaa myös kipua. Asia on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä, ja unohdettava ikävät asiat!"
        Ne olivat Faijan neuvot mulle, joskus kun petos asioista keskusteltiin!

        Mä en oikein sulata olla vänkäämästä vastaan, mulla on omat periaatteeni, joista pidän kiinni. No, anteeksi voin ehkä antaa; mutten unohtaa asioita, joten ei jatkoon!

        No joo, ihan oikeassa olet tuossa ettei tarvitse ottaa perheenjäseneksi, mutta suotta siitä on alkaa muiden läheisten kanssa alkaa riitelemään. Jos faijas ilmoittaa käsityksenään "kyllä ne vielä yhteen palaa" tai jopa yrittää painostaa "teidän pitää palata kimppaan", voit joko aloittaa megalomaanisen draaman niin kuin ilmeisesti on jo käynytkin, tai sitten voit vaan naureskella "niinpä varmaan, usko vaan itekses että niin käy", eiköhän se nestori sitten aikanaan huomaa että juurikin pidät oman pääsi tuossakin asiassa mutta kummankaan ei tarvitse isommin antaa periksi väittelyissä kun heität ne leikkipuheeksi samantien kun niitä alkaa kuulumaan. Toki ymmärrän että voi ärsyttää mutta ihmiset nyt vaan on semmosia että niillä on omia vankkoja käsityksiään asioista, pitää vaan hyväksyä se että niillä on tarvetta tuoda niitä esiin mutta niiden mukaan ei ole pakko itse toimia, voi ottaa ne vaan että jahah vai niin, sitä olet mieltä, joopa joo.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tervaskanto kuvittelee mun antavan Mimmin isälle uuden mahdollisuuden. Arvaas toinenkin kerta, annanko mä periksi. Mimmin isä saa nähdä Mimmiä kerran kuussa, mutt en ikinä tule hyväksymään häntä yhdeksi perheemme jäseneksi.

        Jos pandemiatilanne on rauhoittunut vuodenvaihteen jälkeen, on ehkä mahdollista ett hän saa tulla poikiensa kanssa tapaamaan Mimmiä. Mimmi on poikien sisar, joten on tärkeää ett tuntevat toisensa lapsesta saakka. Mimmin sisar on suunnilleen vuoden vanhempi, eli liian pieni ja arvaamaton vielä Mimmin seuraksi.

        "Jos oikeesti rakastaa, se saattaa toisinaan tuottaa myös kipua. Asia on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä, ja unohdettava ikävät asiat!"
        Ne olivat Faijan neuvot mulle, joskus kun petos asioista keskusteltiin!

        Mä en oikein sulata olla vänkäämästä vastaan, mulla on omat periaatteeni, joista pidän kiinni. No, anteeksi voin ehkä antaa; mutten unohtaa asioita, joten ei jatkoon!

        ""Jos oikeesti rakastaa, se saattaa toisinaan tuottaa myös kipua. Asia on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä, ja unohdettava ikävät asiat!""

        -Mä olen kyllä ihan samaa mieltä tästä asiasta, vaikken sitten taas välttämättä pettämisen hyväksymisestä ja anteeksi antamista hypetäkkään. Mutta joskus sekin on kamala inhimillinen erehdys mikä ei toistu ja satuttaa myös tekijäänsä.

        En puolusta muuta kuin ajatusta, joka on lainausmerkeissä. Tsemiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No joo, ihan oikeassa olet tuossa ettei tarvitse ottaa perheenjäseneksi, mutta suotta siitä on alkaa muiden läheisten kanssa alkaa riitelemään. Jos faijas ilmoittaa käsityksenään "kyllä ne vielä yhteen palaa" tai jopa yrittää painostaa "teidän pitää palata kimppaan", voit joko aloittaa megalomaanisen draaman niin kuin ilmeisesti on jo käynytkin, tai sitten voit vaan naureskella "niinpä varmaan, usko vaan itekses että niin käy", eiköhän se nestori sitten aikanaan huomaa että juurikin pidät oman pääsi tuossakin asiassa mutta kummankaan ei tarvitse isommin antaa periksi väittelyissä kun heität ne leikkipuheeksi samantien kun niitä alkaa kuulumaan. Toki ymmärrän että voi ärsyttää mutta ihmiset nyt vaan on semmosia että niillä on omia vankkoja käsityksiään asioista, pitää vaan hyväksyä se että niillä on tarvetta tuoda niitä esiin mutta niiden mukaan ei ole pakko itse toimia, voi ottaa ne vaan että jahah vai niin, sitä olet mieltä, joopa joo.

        -harmiseikirj-

        Kiitti vinkistä, mä aion nyt käyttää sitä käytännössä. Soitin jo Faijalle ja kerroin ottaneeni toisen nettiyhteydenkin uuteen Applen iPhone 12, jolla voin ottaa yhteyttä töihin, tarpeen mukaan. Vanhalla kännykällä soittelen Emolle ja kotiin, sekä nyt hänelle.

        Mä olen niin stressaantunut Mimmin isän vaatimuksiin, joten lähdin kalastuslomalle. Nyt mua ei saa kukaan ulkopuolinen kiinni, joten saan ajatella tulevaisuutta ihan rauhassa.
        Tällä hetkellä mua ainakin kirvelee se vähättely (jota te miehet pidätte), syrjähypyistä.
        Voi olla ett aika parantaa haavoja, mutt mä tosiaan tarvitsen aikaa, enkä siltikään takaa mitään. Älä nyt hyvä Isä painosta mua, aika näyttää mihin suuntaan vaaka kallistuu.

        Sinulta mä pyytäisin ett menet kotiimme, naiset ei oikein kuulemma pärjää keskenään sen talon lämmittämisessä. Olivat olleet viluisia pari päivää ja yötäkin, kunnes lämmittivät leivinuunin, pari kokonaista pesällistä koivua. Muuri hohkasi liikaa kuumuutta ja oli pakko kuulemma pitää ikkunaa auki ja tuulettaa.
        Sinä olet koko ikäsi lämmittänyt puilla, joten sun apuasi tarvittaisiin kotona. Systeri varmaan kantaisi puut sisälle, kunhan hoitaisit sen lämmityspuolen asian mukaisesti!

        Emokin oli minusta hyvin itkuisen kuuloinen, kun soitin ja tiedustelin mitä kotiin kuuluu.
        Kovasti taitavat kaivata miestä talouteen, hoitamaan tiettyjä asioita. Juntuska kyllä hoitaa ruokapuolen ja siivoukset sekä pyykin pesut. Ajattelin palata viimeistään jouluksi kotiin, jotta koko perhe olisi taas onnellisesti yhdessä.

        Faija sanoi harkitsevansa asiaa, ja hetken kuluttua ilmoitti ett pyytää broidia hakemaan hänet takaisin kotiin. Ennen kuin akat polttaa talon, lämmittäessään sitä... ja samalla taitaa olla saunakin vaarassa!
        trollikka


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        ""Jos oikeesti rakastaa, se saattaa toisinaan tuottaa myös kipua. Asia on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä, ja unohdettava ikävät asiat!""

        -Mä olen kyllä ihan samaa mieltä tästä asiasta, vaikken sitten taas välttämättä pettämisen hyväksymisestä ja anteeksi antamista hypetäkkään. Mutta joskus sekin on kamala inhimillinen erehdys mikä ei toistu ja satuttaa myös tekijäänsä.

        En puolusta muuta kuin ajatusta, joka on lainausmerkeissä. Tsemiä.

        No ymmärrän jotenkuten ajatuksesi... paitsi etten tässä tapauksessa! Kyllä tämä oli tarkoin harkittua, eikä ikään yksittäinen hairahdus.
        Kyllä se yksittäinenkin olis mulle liikaa... mun egoni ei ole niin vahva, en mä pystyisi unohtamaan. Ja tuollainen petos siellä taustalla, myrkyttäisi kuitenkin ennen pitkää suhteen, silloin siitä kärsisi moni muukin perhesuhteessamme.

        Voimia sulle, luin niistä röngen/labratuloksista, selvä hutilointi, jos jotain vakavampaa ilmenee. Tee ilmoitus ja rahallinen korvaus vaatimus, jne. Kyllä sä tiedät kuviot.
        trollikka


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitti vinkistä, mä aion nyt käyttää sitä käytännössä. Soitin jo Faijalle ja kerroin ottaneeni toisen nettiyhteydenkin uuteen Applen iPhone 12, jolla voin ottaa yhteyttä töihin, tarpeen mukaan. Vanhalla kännykällä soittelen Emolle ja kotiin, sekä nyt hänelle.

        Mä olen niin stressaantunut Mimmin isän vaatimuksiin, joten lähdin kalastuslomalle. Nyt mua ei saa kukaan ulkopuolinen kiinni, joten saan ajatella tulevaisuutta ihan rauhassa.
        Tällä hetkellä mua ainakin kirvelee se vähättely (jota te miehet pidätte), syrjähypyistä.
        Voi olla ett aika parantaa haavoja, mutt mä tosiaan tarvitsen aikaa, enkä siltikään takaa mitään. Älä nyt hyvä Isä painosta mua, aika näyttää mihin suuntaan vaaka kallistuu.

        Sinulta mä pyytäisin ett menet kotiimme, naiset ei oikein kuulemma pärjää keskenään sen talon lämmittämisessä. Olivat olleet viluisia pari päivää ja yötäkin, kunnes lämmittivät leivinuunin, pari kokonaista pesällistä koivua. Muuri hohkasi liikaa kuumuutta ja oli pakko kuulemma pitää ikkunaa auki ja tuulettaa.
        Sinä olet koko ikäsi lämmittänyt puilla, joten sun apuasi tarvittaisiin kotona. Systeri varmaan kantaisi puut sisälle, kunhan hoitaisit sen lämmityspuolen asian mukaisesti!

        Emokin oli minusta hyvin itkuisen kuuloinen, kun soitin ja tiedustelin mitä kotiin kuuluu.
        Kovasti taitavat kaivata miestä talouteen, hoitamaan tiettyjä asioita. Juntuska kyllä hoitaa ruokapuolen ja siivoukset sekä pyykin pesut. Ajattelin palata viimeistään jouluksi kotiin, jotta koko perhe olisi taas onnellisesti yhdessä.

        Faija sanoi harkitsevansa asiaa, ja hetken kuluttua ilmoitti ett pyytää broidia hakemaan hänet takaisin kotiin. Ennen kuin akat polttaa talon, lämmittäessään sitä... ja samalla taitaa olla saunakin vaarassa!
        trollikka

        Juurikin noin, hoidit kyllä hienosti tuon, sinustahan tulee vielä diplomaatti :) jokainenhan meistä arvostusta kaipaa ja tuo että hoksasit vetää oikeasta narusta, naisväki pulassa ja kaipaa osaavaa miestä hoitamaan hommat kunnolla niin ettei pala koko kiinteistö :) Kyllä ne asiat siitä suttaantuu mutta just noin, koetat ottaa vaan rennosti arvostelut ja muiden mielipiteet, ne on vaan mielipiteitä ja sulla se loppupelissä kuitenkin on aina valta tehdä itseäsi koskevat päätökset. Hyvää viikonloppua ja kalaonnea sulle, pidä tosiaan lomaa äläkä mieti liikaa kuitenkaan niitä arkijuttuja, niitä varmaanj ehtii pähkimään.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ymmärrän jotenkuten ajatuksesi... paitsi etten tässä tapauksessa! Kyllä tämä oli tarkoin harkittua, eikä ikään yksittäinen hairahdus.
        Kyllä se yksittäinenkin olis mulle liikaa... mun egoni ei ole niin vahva, en mä pystyisi unohtamaan. Ja tuollainen petos siellä taustalla, myrkyttäisi kuitenkin ennen pitkää suhteen, silloin siitä kärsisi moni muukin perhesuhteessamme.

        Voimia sulle, luin niistä röngen/labratuloksista, selvä hutilointi, jos jotain vakavampaa ilmenee. Tee ilmoitus ja rahallinen korvaus vaatimus, jne. Kyllä sä tiedät kuviot.
        trollikka

        Juu en siis pettämistä hypetä, mutta noin muuten tuossa isäsi tekstissä on tolkkua. Joskus pitää kestää kipuakin, rakkauden vuoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No joo, ihan oikeassa olet tuossa ettei tarvitse ottaa perheenjäseneksi, mutta suotta siitä on alkaa muiden läheisten kanssa alkaa riitelemään. Jos faijas ilmoittaa käsityksenään "kyllä ne vielä yhteen palaa" tai jopa yrittää painostaa "teidän pitää palata kimppaan", voit joko aloittaa megalomaanisen draaman niin kuin ilmeisesti on jo käynytkin, tai sitten voit vaan naureskella "niinpä varmaan, usko vaan itekses että niin käy", eiköhän se nestori sitten aikanaan huomaa että juurikin pidät oman pääsi tuossakin asiassa mutta kummankaan ei tarvitse isommin antaa periksi väittelyissä kun heität ne leikkipuheeksi samantien kun niitä alkaa kuulumaan. Toki ymmärrän että voi ärsyttää mutta ihmiset nyt vaan on semmosia että niillä on omia vankkoja käsityksiään asioista, pitää vaan hyväksyä se että niillä on tarvetta tuoda niitä esiin mutta niiden mukaan ei ole pakko itse toimia, voi ottaa ne vaan että jahah vai niin, sitä olet mieltä, joopa joo.

        -harmiseikirj-

        Jatkoa edelliseen kommenttiini. Sain äsken varmistuksen Broidilta, hän oli kuskannut Faijan matkalaukkuineen takaisin kotiin. Emo oli enemmän kuin tyytyväinen, kuulemma.

        Soitin päivällä myös firmaan ja tilasin 2 kpl; 30 ihmiselle mansikka/kermatäytekakun ja toisen suklaakermakakun, (laktoosittoman) ne toimitetaan huomenna iltapäivällä, mun kotiväelleni. Juntuska tekee parhaansa ja leipoo huomenna voisilmä pikkupullia.
        Niin sitt saavat juhlia isänpäivää sunnuntaina, kaikki ne jotka paikalle tulevat; ainakin vanhin veljeni ja hänen perheensä... muista en tiedä.

        Mä syötän Mimmin ja me mennään nukkumaan, hyvillä mielin.
        Kiitti vielä kerran, taisin oppia toisen tavan... Faijan käsittelyyn, ilman riitelyä!
        trollikka


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkoa edelliseen kommenttiini. Sain äsken varmistuksen Broidilta, hän oli kuskannut Faijan matkalaukkuineen takaisin kotiin. Emo oli enemmän kuin tyytyväinen, kuulemma.

        Soitin päivällä myös firmaan ja tilasin 2 kpl; 30 ihmiselle mansikka/kermatäytekakun ja toisen suklaakermakakun, (laktoosittoman) ne toimitetaan huomenna iltapäivällä, mun kotiväelleni. Juntuska tekee parhaansa ja leipoo huomenna voisilmä pikkupullia.
        Niin sitt saavat juhlia isänpäivää sunnuntaina, kaikki ne jotka paikalle tulevat; ainakin vanhin veljeni ja hänen perheensä... muista en tiedä.

        Mä syötän Mimmin ja me mennään nukkumaan, hyvillä mielin.
        Kiitti vielä kerran, taisin oppia toisen tavan... Faijan käsittelyyn, ilman riitelyä!
        trollikka

        Hyvä mielihän tässä mullekin tulee kun noin hyvin sujuttelit asiat kuntoon. Faijaskin on varmaan tyytyväinen kun ei tarvitsekaan mökillä murjottaa itsekseen. Ei ehkä kysyttäessä myöntäisi mutta on sulle varmaan salaa kiitollinen kun tarjosit kunniallisen tavan tulla pois ilman että tarvitsi myöntää olleensa liian jyrkkänä omissa toimissaan ja saattaahan hänkin pikkuhiljaa alkaa oppimaan että aina ei ehken ole järkevintä mennä äärimmäisyyksiin vaikka asioista kinaa tulisikin. Noin kun vedät jatkossakin, joustat muttet katkea, ja annat tilaisuuden joustoon myös vastapuolelle ilman kasvojen menetystä niin pärjäät jörrikän kanssa varmaan hyvin kinatilanteissa.

        -harmiseikirj-


    • Anonyymi

      Näkisin sen jonkin verran sisäisenä tyytymättömyytenä, minkä saattaa itselleen myöntääkin tai sitten ei ja samantien haluaa työntää sen-siis odotuksen tulevasta- sivuun mutta samalla pitää kuitenkin aina juosta näkemään kulman taakse, josko se "päiväuni" sieltä saadaan kiinni. Vähän itseään ruokkivaa ja olen huomannut, että jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä vaikka saisivat/saavat päiväunen päästä kiinni. Mikään ei ole sillä hetkellä hyvä, koko ajan pitää juosta mielestään paremman perässä ja nykyhetkeen suhtaudutaan jonkinlaisena varikkotankkauspaikkana. - cu-

      • Minä näen ihmisten tyytymättömyyden juuri siksi jatkuvana, että ”päiväuniunelma” ei ole tästä maailmasta... sitä ei löydy täältä. Se löytyy vaan sieltä ”päiväunimaailmasta”.


    • Anonyymi

      Jos tykkkää myös Ohisalosta jne niistä...

    • Anonyymi

      Siis mitä aloitus meinaa? Ei päätä eikä häntää.

      • Katsele mitä muut vastaa, jos se aukeaisi...


    • Anonyymi

      Itse olet juuri tuollaisten yltiöpäisten odotteiden kävelevä esimerkki.

      -harmiseikirj-

      • Ai jahah vai niin, sitä olet mieltä, joopa joo. 😀


    • "tunnetila, jota ohjaa jokin odote..........päässä itse kehittelemää. "Moni käyttää tuosta myös sanoja haave, toive tai unelma. En minä osaa sanoa onko tuossa nyt varsinaisesti mitään pahaa. Voisihan sitä olla itsekkin välillä eteenpäin pyrkivä ja päämäärätietoinen unelmiensa metsästäjä sen sijaan että aina olisi excel- ja vuokaavioihin takertuva anlyyttinen suunnittelija. Ainakin olisi useammin sellainen mitä treffi-ilmituksissa haetaan.

      Siinä olen samaa mieltä että jos "päiväuni" alkaa lähestyä jo pakkomiellettä niin ollaan vaikeuksissa. Varsinkin jos niitä on useita ja monilla elämän osa-alueilla.

      • No minusta päiväuni ja haave on eri juttu. Päiväunessa yhdistyy fantasia ja unelma niin, ettei erota mikä edes on se itse unelma. Siitä tulee sellainen ”kuninkaan linnunmaitojuusto”.
        Asia, jota ei siis ole olemassa.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No minusta päiväuni ja haave on eri juttu. Päiväunessa yhdistyy fantasia ja unelma niin, ettei erota mikä edes on se itse unelma. Siitä tulee sellainen ”kuninkaan linnunmaitojuusto”.
        Asia, jota ei siis ole olemassa.

        Minä taas näen päiväunen hetkellisenä ohikiitivänä välähdyksenä jossa ei olla reaalitasolla yhtään vaan nimenomaan unessa. Siitä kuitenkin herätään nopeasti ja sen erottaa selkeästi reaalimailmasta jolloin se ei tule häiritseväksi tekijäksi.


      • M184 kirjoitti:

        Minä taas näen päiväunen hetkellisenä ohikiitivänä välähdyksenä jossa ei olla reaalitasolla yhtään vaan nimenomaan unessa. Siitä kuitenkin herätään nopeasti ja sen erottaa selkeästi reaalimailmasta jolloin se ei tule häiritseväksi tekijäksi.

        No nimenomaan....kaikki ei sitä osaa hahmottaa.


    • Anonyymi

      Minä odotan Madalorian 2. tuotantoa, jännittävä on varmasti tuo.

    • Päiväuni? Joo, on mulla niitä. Vaikka niputtaisin ne nyt yhteen kuitenkin haaveiden, toiveiden kanssa samaan kategoriaan.

      Mulla on ollut epärealistisia kuvitelmia. No kun jossain vaiheessa on hieman järkeäkin tipahtanut sekaan, niin on ymmärtänyt mahdottomiksi, liian taivaanrannan maalarin piirtelmiä unikuvia, saavuttomattomia.

      Siksi yritänkin pitää nuo päiväunet realismin valossa, tavoittelemisen arvoisilta asioita. Ja osaan olen jo päässytkin. Mä saan virtaa niistä. Nautin. Koen olevani kuin voittaja.

      • No sama itsellä. Ne yleensä on niitä, että suunnittelen tekeväni sitä, tätä ja tuota, eikä tule mietittyä, että pitäähän mun myös tehdä tuo ja tuo...

        Oikeastaan paras mun päiväunista olisi jopa realistiseen toteutukseen kelpaava....nimittäin karsia elämästä kaikkea pois.... sellaista, mistä en saa itse juuri mitään ja toisaalta se vaatii minulta yhtä jos toista... Kunhan keksin, mistä aloittais?


      • interlocutrice kirjoitti:

        No sama itsellä. Ne yleensä on niitä, että suunnittelen tekeväni sitä, tätä ja tuota, eikä tule mietittyä, että pitäähän mun myös tehdä tuo ja tuo...

        Oikeastaan paras mun päiväunista olisi jopa realistiseen toteutukseen kelpaava....nimittäin karsia elämästä kaikkea pois.... sellaista, mistä en saa itse juuri mitään ja toisaalta se vaatii minulta yhtä jos toista... Kunhan keksin, mistä aloittais?

        Joo se aloitus on vaikeinta, karsinnassa siis.

        Mutta se mitä sanoit että tehdäkseen jotain, on aina ensiksi tehtävä kymmenen muuta asiaa, ennen kuin pääsee päämäärään. Sen olen saanut oppia ja sehän se ketuttaakin kun kaikki on niin helkkarin hidasta.

        Esimerkkinä vaikka tuo talo, josta puhutaan toisessa ketjussa. Pelkkä aitaprojektikin voi olla tuhannen etukäteistunnin jälkeen vasta saavutettavissa oleva asia. Mutta kun se on saavutettu...

        Mulla oli pitkäaikainen haave hankkia maata. Hankin sitä sitten sattuman oikusta. Nyt mulla on selkeä suunnitelma, miten rahoitan tien (muutaman vuoden päästä) ja vielä kauempana miten saan sinne mökin.

        Mikään tässä elämässä ei tule todellakaan ilmaiseksi eikä vähällä vaivalla. Ensin teet työtä ja tienaat ja kituutat saadaksesi mahdollisuuden... sitten teet itse kaiken että saat jotain hankituksi. Ehkä se palkitsee. Ehkä se on turhaa. Tosiasihan on että ei täälät mitään saa mukaansa, ja kenelle mikäkin jää.... aivan sama. Mutta haaveet, toiveet ja päiväunetkin pitävät meidät skarppina siinä, että annetaan jokin merkitys asioille.


      • elisakettu kirjoitti:

        Joo se aloitus on vaikeinta, karsinnassa siis.

        Mutta se mitä sanoit että tehdäkseen jotain, on aina ensiksi tehtävä kymmenen muuta asiaa, ennen kuin pääsee päämäärään. Sen olen saanut oppia ja sehän se ketuttaakin kun kaikki on niin helkkarin hidasta.

        Esimerkkinä vaikka tuo talo, josta puhutaan toisessa ketjussa. Pelkkä aitaprojektikin voi olla tuhannen etukäteistunnin jälkeen vasta saavutettavissa oleva asia. Mutta kun se on saavutettu...

        Mulla oli pitkäaikainen haave hankkia maata. Hankin sitä sitten sattuman oikusta. Nyt mulla on selkeä suunnitelma, miten rahoitan tien (muutaman vuoden päästä) ja vielä kauempana miten saan sinne mökin.

        Mikään tässä elämässä ei tule todellakaan ilmaiseksi eikä vähällä vaivalla. Ensin teet työtä ja tienaat ja kituutat saadaksesi mahdollisuuden... sitten teet itse kaiken että saat jotain hankituksi. Ehkä se palkitsee. Ehkä se on turhaa. Tosiasihan on että ei täälät mitään saa mukaansa, ja kenelle mikäkin jää.... aivan sama. Mutta haaveet, toiveet ja päiväunetkin pitävät meidät skarppina siinä, että annetaan jokin merkitys asioille.

        No tollaiset unelmat on helppokin toteuttaa, ainakin niin hyvin, kun vaan itse voi...

        Mä ehkä ajan takaa sellaisia unelmia, jotka liittyy ehkä just ihan muihin ihmisiin. Lasketaan kovasti varaa siihen, että joku muukin haluaa sitä samaa kuin itse...sellaiset tuppaa olemaan just niitä päiväunia.

        Mullakin on maaseutuhaaveita...pitää nyt katsoo mihin tää maailma menee ja koittaa funtsia, että onko liian iso rasti yhdelle ukolle. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No tollaiset unelmat on helppokin toteuttaa, ainakin niin hyvin, kun vaan itse voi...

        Mä ehkä ajan takaa sellaisia unelmia, jotka liittyy ehkä just ihan muihin ihmisiin. Lasketaan kovasti varaa siihen, että joku muukin haluaa sitä samaa kuin itse...sellaiset tuppaa olemaan just niitä päiväunia.

        Mullakin on maaseutuhaaveita...pitää nyt katsoo mihin tää maailma menee ja koittaa funtsia, että onko liian iso rasti yhdelle ukolle. :o)

        En usko että maaseutuhaave olis liian iso rasti sulle. Olet kuitenkin aikaansaapa, tiedät miten hommat tehdään ja teet kitisemättä (tai no ehkä joskus vähän kitiset, mutta se on ihan normaalia. Niinhän me kaikki) . Onhan enosikin pärjännyt.

        Mutta muihin ihmisiin laskeutuvat odotteet.... Niin. Se on unelma. Mutta. Sitä voi laskea asteella tai parilla. Kun olisi edes osa siitä ihmisestä sellaista, kenellä on samanlaiset intressit kuin itsellekin. Olkoon se muu sitten sitten vaikka sitä omaa eläämää, persoonallisutta jne. Kuten sinullakin on omia juttuja. Ethän sinäkään voi täsmälleen olla kenellekään sataprosenttisen samaa haluava. En usko että mulla on ikinä ollut minkäänlaista ihmissuhdetta, joka vastaisi täysin samoja odotteita kuin itselläni. Sen kun hyväksyy...


      • elisakettu kirjoitti:

        En usko että maaseutuhaave olis liian iso rasti sulle. Olet kuitenkin aikaansaapa, tiedät miten hommat tehdään ja teet kitisemättä (tai no ehkä joskus vähän kitiset, mutta se on ihan normaalia. Niinhän me kaikki) . Onhan enosikin pärjännyt.

        Mutta muihin ihmisiin laskeutuvat odotteet.... Niin. Se on unelma. Mutta. Sitä voi laskea asteella tai parilla. Kun olisi edes osa siitä ihmisestä sellaista, kenellä on samanlaiset intressit kuin itsellekin. Olkoon se muu sitten sitten vaikka sitä omaa eläämää, persoonallisutta jne. Kuten sinullakin on omia juttuja. Ethän sinäkään voi täsmälleen olla kenellekään sataprosenttisen samaa haluava. En usko että mulla on ikinä ollut minkäänlaista ihmissuhdetta, joka vastaisi täysin samoja odotteita kuin itselläni. Sen kun hyväksyy...

        No tavallaan siitä ei passais tullakaan rasti...vaan oikeastaan tapa elää... :o)

        Ehkäpä mä pitäydyn muista irti... Paljon helpompaa... :o) Siis sopivan matkan päässä pidän omasta elämästä, niin ei tartte pähkiä mitään sellaista. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No tavallaan siitä ei passais tullakaan rasti...vaan oikeastaan tapa elää... :o)

        Ehkäpä mä pitäydyn muista irti... Paljon helpompaa... :o) Siis sopivan matkan päässä pidän omasta elämästä, niin ei tartte pähkiä mitään sellaista. :o)

        Hmm. Mun mielestä on pääasia, ettei tarvitse edes miettiä moista. Kun se kolahtaa kohdalla, et mitään voi. Meet ja vikiset vaan :)


      • elisakettu kirjoitti:

        Hmm. Mun mielestä on pääasia, ettei tarvitse edes miettiä moista. Kun se kolahtaa kohdalla, et mitään voi. Meet ja vikiset vaan :)

        No kunhan meen enempi metsikköön, sitä paremmin ei kukaan tuu sotkemaan. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No kunhan meen enempi metsikköön, sitä paremmin ei kukaan tuu sotkemaan. :o)

        Sustahan on tulossa jo oikein vanhapoika :)


      • elisakettu kirjoitti:

        Sustahan on tulossa jo oikein vanhapoika :)

        Joo, siinä ois oikeastaan aika hieno tavoite. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        Joo, siinä ois oikeastaan aika hieno tavoite. :o)

        Päiväuni? :-D

        (en mä oikein usko. Olet niin naisten perään että....)


      • elisakettu kirjoitti:

        Päiväuni? :-D

        (en mä oikein usko. Olet niin naisten perään että....)

        No voi olla...mutta kun ei hakeudu naisten luo, eikä mihinkään tindereihin tms. Niin ei ne kotoakaan hae. Tekemättä mitään on jo pitkällä unessa. :o)


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Sustahan on tulossa jo oikein vanhapoika :)

        Älä sä häntä hauku. Siinä ei ole mitään vikaa.


    • Anonyymi

      Entä jos menee piiloon miehen sängyn alle ja hyökkää sieltä sitten esiin yönpimeydestä.

    • Anonyymi

      Säikäyttää oikein miestä että mikä ihmie kummitus tulee sänkyni alta.

    • Anonyymi

      Jos menee kummittelmaan toisen sängyn alle jaq tekemän ääniä kuin Teemu-OInkeri

      Sitten niin hassua olisi: täältä löytyy joku teinityttö tai kaksi :D

    • Anonyymi

      Joo voisi olla tyttöjen mielestä hassua jos on piiloutunut jonkun sängyn alle ja tekemään kummusmaisia ääniäå

    • Anonyymi

      Joz menee pelottelemaan tekemällä kummitusmaisia ääniä toisen sängyn alle, niin isäntä taarkistaa tilannetta ja sieltä löytyy jotain teinityttöjä, isäntä silloin: tyttöset kotiin nukkumaan, hauska temppu oli kyllä.

    • Anonyymi

      Harmis nyt mimmin iskäksi ja aisuriksi. Lipilipi.

    • Anonyymi

      "reaalielämässä tapahtuu vaikka mitä upeaa ja se jää usein tuon ”päiväunen” taa."

      Tismalleen.

      Ei välttämättä edes pelkkä tunnetila, vaan jokin päähänpinttymä, kuten käsittelemätön trauma, vääristyneet käsitykset, haitalliset ajatukset ohjaa asennetta, tahtotilaa ja koko elämää.

      Ihmisellä on aina ongelmia, joita ei voi ratkaista eikä siirtää syrjään, vaan joiden kanssa pitää tulla toimeen. Tärkeä on erottaa sellaiset ongelmat niistä, joita voi ratkaista/korjata/muuttaa.

      - Sheena

    • Anonyymi

      Happimaski sellainen joo avupvälineenä letkut jotka tuovat keuhkoihin happea jne.

      Ja nimenä; Teppo-Iina Hengetön.

    • Anonyymi

      On tärkeää, että ihmisillä on haaveita ja unelmia, itse asiassa ne myös suojaa masennukselta ja vie eteenpäin. Tärkeää on tietty, ettei täysin todellisesta elämästä vieraannu.

    • Anonyymi

      Olen selvästi tunteessa in it ja sen päällä. Jes. Kyllä vaan.

    • Anonyymi

      Tunne mitä tunnet...

      • Anonyymi

        Tunnetko niin kuin tunnen, lauloi myös Kirka.


    • Anonyymi

      Odotukset on kovat!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vakava rikosepäily Seinäjoella

      Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html
      Seinäjoki
      42
      2816
    2. Mitä on woketus?

      Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k
      Maailman menoa
      434
      2383
    3. Olet saanut kyllä tunnisteita

      Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens
      Ikävä
      23
      2322
    4. Mies pakko olla rehellinen

      Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau
      Ikävä
      19
      2143
    5. Oletko jo luovuttanut?

      Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?
      Ikävä
      142
      1796
    6. Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin

      Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin
      Maailman menoa
      142
      1752
    7. Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen

      Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat
      Tv-sarjat
      24
      1285
    8. Hirvenmaitojuusto

      Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,
      Ruoka ja juoma
      3
      1187
    9. Vanhentunut runsaasti.

      Ei hyvä juttu. Mieheltä pötkylänaiselle.
      Ikävä
      74
      1079
    10. Kerro mulle miksi juuri me

      Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.
      Ikävä
      67
      997
    Aihe