Jorma taittoi matkan Messukeskukselle jalan, sillä hän halusi minimoida riskin ja hankkia tuoretta happea elimistöönsä ummehtuneen yöilman sijaan.
Jorma harppoi hyvää vauhtia kohti kaikkien tapahtumien äitiä, Messaria, joka siintyi taivaanrannassa valasmaisena kaarena.
Jormalla oli evolutiiviset kuulokkeet korvillaan ja hän oli olemukseltaan rytmillinen, sulavalinjainen ja moderni. Jorma svengasi, oli chilli ja rare yhdessä hengenvedossa. Jormalla oli boogie päällä.
Mitä lähemmäs Jorma Messukeskusta ehti, niin sitä enemmän ihmisiä tuntui olevan liikkeellä. Väljyys kaikkosi ja Jorman sulava ja joutava vauhti hidastui. Lopulta Jorman oli käveltävä muiden mukana, sillä Jorma ei halunnut töniä ketään, koska urbaanit luovijat eivät tällaista harrasta. Urbaanit luovijat liikkuvat väkijoukossa väkijoukkona, ja vain havutakat, eli maalaiset, näin toimivat yrittäen näin korostaa erinomaisuuttaan urbaanissa miljöössä.
Lopulta oli niin että Messukeskuksen ovilla ihmiset olivat jo muodostaneet huomaamattaan jonkinlaisen jonon esiasteen.
Koska Jorma oli tarkkaavainen ja tiedostava 'citymáán', hän havaitsi välittömästi jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joka ei sopinut kuvioon. Huolimatta kaikesta järjestäytyneisyydestä, paikalla oli myös poikkeus. Tämä mainittu poikkeus heilutti raivoisasti harjanvarren päähän naulattua kylttiä ilmassa, jossa luki, "Ausvitch".
Ratsupoliisin hevonen oli puraissut kyltistä pois palasen, ja jauhoi kyllästyneen oloisena pahvisaalistaan kuin ajatellen kesälaitumia. Hahmo oli hommssuinen ja eksyneen oloinen. Jorma saattoi päätellä henkilön mikroilmeistä, että tämä oli varsin tuskainen ja eksyneen oloinen. Jorma ei eksynyt kaupunkiinsa, mutta vielä harvemmin hän eksyi itseensä.
Valtava lihaskimppu Jorman edessä itki. Mies oli kalpea ja voi pahoin. Vanhus, luultavasti lihaskimpun äiti, piteli poikaansa käsivarresta ja lausui lohduttavia sanoja päättymättömänä virtana. Hän tuki lastaan kaikessa, niin hyvässä kuin tämän pahassa. Jorma päätteli, että lihaskimppu kärsi pahasta piikkikammosta, ja että tämä kuului siihen pieneen prosentuaaliseen joukkoon kansalaisista, joihin Jorma ei kuulunut. Uutisoitiin, että korpien kätköihin ja puiden taakse puistoissa olisi piiloutuneina näitä samasta fobiasta kärsiviä ihmisraukkoja. Saattoi myös olla niin, että vuosien päästä löydettäisiin autioiden maalaistalojen kellareista muumioituneita denialisteja, jollaisiksi heitä nimitettiin. Jorma tunsi syvää surua näiden ihmisten puolesta, tiedostaen että ei voisi yltää parhaimpina päivinäänkään ymmärtämään näiden ihmisten inhimillistä hätää.
(hihitystä)
Jorma harppoi hyvää vauhtia kohti kaikkien tapahtumien äitiä, Messaria, joka siintyi taivaanrannassa valasmaisena kaarena.
Jormalla oli evolutiiviset kuulokkeet korvillaan ja hän oli olemukseltaan rytmillinen, sulavalinjainen ja moderni. Jorma svengasi, oli chilli ja rare yhdessä hengenvedossa. Jormalla oli boogie päällä.
Mitä lähemmäs Jorma Messukeskusta ehti, niin sitä enemmän ihmisiä tuntui olevan liikkeellä. Väljyys kaikkosi ja Jorman sulava ja joutava vauhti hidastui. Lopulta Jorman oli käveltävä muiden mukana, sillä Jorma ei halunnut töniä ketään, koska urbaanit luovijat eivät tällaista harrasta. Urbaanit luovijat liikkuvat väkijoukossa väkijoukkona, ja vain havutakat, eli maalaiset, näin toimivat yrittäen näin korostaa erinomaisuuttaan urbaanissa miljöössä.
Lopulta oli niin että Messukeskuksen ovilla ihmiset olivat jo muodostaneet huomaamattaan jonkinlaisen jonon esiasteen.
Koska Jorma oli tarkkaavainen ja tiedostava 'citymáán', hän havaitsi välittömästi jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joka ei sopinut kuvioon. Huolimatta kaikesta järjestäytyneisyydestä, paikalla oli myös poikkeus. Tämä mainittu poikkeus heilutti raivoisasti harjanvarren päähän naulattua kylttiä ilmassa, jossa luki, "Ausvitch".
Ratsupoliisin hevonen oli puraissut kyltistä pois palasen, ja jauhoi kyllästyneen oloisena pahvisaalistaan kuin ajatellen kesälaitumia. Hahmo oli hommssuinen ja eksyneen oloinen. Jorma saattoi päätellä henkilön mikroilmeistä, että tämä oli varsin tuskainen ja eksyneen oloinen. Jorma ei eksynyt kaupunkiinsa, mutta vielä harvemmin hän eksyi itseensä.
Valtava lihaskimppu Jorman edessä itki. Mies oli kalpea ja voi pahoin. Vanhus, luultavasti lihaskimpun äiti, piteli poikaansa käsivarresta ja lausui lohduttavia sanoja päättymättömänä virtana. Hän tuki lastaan kaikessa, niin hyvässä kuin tämän pahassa. Jorma päätteli, että lihaskimppu kärsi pahasta piikkikammosta, ja että tämä kuului siihen pieneen prosentuaaliseen joukkoon kansalaisista, joihin Jorma ei kuulunut. Uutisoitiin, että korpien kätköihin ja puiden taakse puistoissa olisi piiloutuneina näitä samasta fobiasta kärsiviä ihmisraukkoja. Saattoi myös olla niin, että vuosien päästä löydettäisiin autioiden maalaistalojen kellareista muumioituneita denialisteja, jollaisiksi heitä nimitettiin. Jorma tunsi syvää surua näiden ihmisten puolesta, tiedostaen että ei voisi yltää parhaimpina päivinäänkään ymmärtämään näiden ihmisten inhimillistä hätää.
(hihitystä)
Vastaukset 23
Vanhimmat
On niin jännittävä juttu tuo rokotekin että pelottaakin useita ihmisiä.
Jormaa haastatellaan
Koska Jorma istui epämukavalla ja nuhjuisella ruokalan tuolilta haiskahtavalla istuimella, hän ei ollut heti tilanteen tasalla.
Jorma korjasi takapuolensa asentoa yrittäen kiivetä vikkelään kulkeville sanallisille ostoskärryille. Jormalta pyydettiin henkilöllisyystodistusta. Jorma kaivoi ylpeänä esiin Suomen passin; Jorma ei ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan, koska maasta oli helppo nousta pois, mutta äärimmäisen hankalaa laskeutua mihinkään. Ja kaikki mikä nousi ylös, tuli myös alas, Jorma filosofoi.
- Jorma IV, hoitajatar totesi, mutta Jorma ei enää kuullut tätä, sillä hän oli lumoutunut hoitajattaren rinnoista. Paikalla oli myös toinen hoitajatar, joten Jorma tunsi olevansa hoitajattarien kanssa samassa loosissa kuin yhteiskunnallisen toiminnallisuuden perusyksikössä, jossa kohtasivat samaan aikaan monen monet asiat, elleivät vielä runsaammat.
Jorman mielestä hän oli nähnyt maailman kauneimmat rinnat, eikä hän huomannut lainkaan että hänet rokotettiin. Rokotus ei tuntunut miltään eikä missään, mutta yhteiskunnallisen toiminnallisuuden perusyksiköstä poistuminen kirpaisi Jormaa.
Jorma laahusti apaattisena odotusalueelle, joka oli kuin väljä elokuvateatteri, jossa ihmiset katsoivat elokuvaa, jota ei ollut. Jorma etsi itselleen vapaan tuolin ja ryhtyi muistelemaan näkemiään täydellisiä muotoja, niiden lähettämää tummaa äänenvärinää ja rauhallisia sanoja, joissa ei ollut paniikin, hädän tai ahdistuksen häivää.
(hihitystä)
Messukeskuksessa ei oo enää rokotuksia
Jätkäsaaren piste on niin tarinaan sopimaton ja tylsä putiikki, että otin hieman takapakkia.
Mulla on kirjallinen vapaus.
(naurua)
Messukeskus vapautettiin Q-Anon toimesta. Sisäänkäynnin yläpuolella luki Arbeit maht frei mikä oli liikaa. Piikitykset loppuivat tämän takia.
Jorma Jätkässä
Jorman esitelmöidessä Jätkäsaaressa hotelli Clarionissa mahdollisuudesta ottaa rokote vaikka joka päivä, hän rajasi mahdollisen rokotusmassan rokotettavat jo rokotettuihin. Rokottamattomat pitivät Jorman logiikkaa aukottomana ja pistävän terävänä. Rokottamattomien keskuudessa oltiin vahvalla äänienemmistöllä sitä mieltä, että Jorma oli mies paikallaan Jätkässä. Jorma ymmärsi verotuksen päälle jotain sen suhteessa moderniin yhteiskuntaan.
Ravintolassa oli harvakseltaan asiakkaita ja heistä jokainen oli rokottamaton. Kekseliäät rokottamattomat olivat kiivenneet kaikenlaisiin paikkoihin piiloon pistoksia: ylähyllylle, autotalliin tai häkkivarastoon. Jotkut taas olivat päättäneet kerrankin repäistä ja eristäytyä yhteiskunnan rokoteinnokkuudesta hotellien uumeniin.
Mitä enemmän rokottamattomalla oli rahaa, sitä ylempää hän kykeni ostamaan itselleen elintilaa. Rikkaiden rokottamattomien harmiksi hotellin skybar ei ollut kaupan - saati edes vuokrattavana. Tästä kuitenkin käytiin sekä kapitalistista debattia osakkeenomistajien ja rokottamattomien kanssa, että olisiko tällainen toiminta enää hotellibisnekselle ominaista strategiaa tai toimintaa. Rokottamattomat olivat sitä mieltä, että kaikki oli kaupan ja osakkeenomistajat toppuuttelivat ja väittivät etteivät he olleet kaupan. Tästäkin kiisteltiin, että mikä oli kaupan ja mikä ei. Ja että kuka omisti mitäkin.
Räikeänä esimerkkinä olivat ahvenanmaalaiset: kukaan ei tiennyt, mitä saarelle kuului, sillä siihen ei saatu yhteyttä, eikä se ottanut yhteyttä emämaahansa, jonka arveltiin olevan jonkinlainen mikroskooppinen kapina tai nuhde. tilannetta voitaisiin verrata murrosikään. Eli toisin sanoen oli niin että ei tiedetty olivatko ahvenanmaalaiset enää elossa vai eivät. Ja jos olivat, niin luulivatko he emämaan kansalaisten menehtyneen piikittömyyteen tai piikillisyyteen, tai selvinneen näillä samoilla tavoilla, tai niiden sekoituksella.
Tilanne oli sekava, eikä tieto kulkenut suuntaan tai toiseen, sillä tiedon perimmäisen idean hajottua informaation tuottaminen ja jakaminen oltiin katsottu hyödyttömäksi.
Rokottamattomat kuuntelivat Jorman tiedotustilaisuutta kuin lauma näätiä oravan edessä.
(hirn)
Jow-Joema eLin...sukunimenä elin.
Jorma poistuu bildingistä
WTC:n hississä Jorma kohtasi rokotetodellisuuden karun puolen. Jorma oli juuri aikeissa soittaa itselleen päivällisseuraa, kun hissin ovi avautui hänen edessään. Hissin peräseinää vasten nojasi nihkeältä vaikuttava nainen, joka roikotti kalpean käden otteessa Boss'in bisnesnaisille luotua asiakirjasalkkua. Jorma ihastui tähän upeaa artefaktiin, ja tunsi janoavansa sitä itselleen. Jorma päätti astua samaan hissiin naisen yläkerran kanssa. Kuitenkin ennen tätä Jorma tarkisti rokotuspassinsa, piikitystilanteensa ja itsensä voimassaoloajan. Hississä hoippuva bisnesnainen tuskin eläisi kovin kauan, Jorma tuumi.
Ehkä hissin voisi pysäyttää.
(naurua)
Jorma ambulanssissa
Soitettuaan hätänumeroon, Jorma haukkasi himoitsemansa asiakirjasalkun hampaisiinsa kuin krokotiiliemo poikasensa, nappasi hervottomaksi valahtaneen ja hissiin kaatuvan bisnesnaisen käsivarsilleen ja kiiruhti ulos kadulle odottamaan ambulanssia.
Sitä saikin odottaa, sillä rokottamattomia kuljeteltiin edestakaisin pitkin kaupungin sairaaloita ja lisää haettiin maakunnista, jos potskut uhkasivat käydä vähiin. Sairaaloiden uunit tupruttivat paksua savua Töölönlahdelle. Jorma tunsi tuoksun.
Ambulanssissa oli väsynyt miehitys: Kuljettaja nukkui ratissa ja ajoi unissaan, sillä hän oli kotoisin Uudenmaankadulta, asui Uudenmaankadulla ja kuolisi Uudenmaankadulle. Hoitaja ensihoitaja taas ei muistanut omaa nimeään, tai edes mitä ammattia edusti. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, missä hän oli ja miksi. Ensihoitaja tuntui olevan hieman väsynyt ja toisaalla. Jorma päätti antaa ensiapua bisnesnaiselle ja siirtyi sitten ratin taakse.
Jorma oli aina halunnut ajaa ambulanssia. Jorma oli elementissään.
(hihitystä)
Traffic
Jorma etsi nappulaa, josta olisi voinut saada hälytysäänet päälle, mutta hän ei löytänyt sellaista. Jorma päätti, että välkkyvät siniset saisivat tällä kertaa riittää. Hän voisi soittaa torvea, jos joku imbesilli seisoisi keskellä jalkakäytävää aikomatta väistää hälytysajoneuvoa.
Jorma kaasutti raitiovaunukiskoille tähtäimenään Töölö.
Ensimmäisen kerran Jorma joutui painamaan torvea sairaalan ajorampin edessä, koska hän ei päässyt sinne.
Sairaalan oli piirittänyt kylttejä heilutteleva ja aggressiiviselta vaikuttava joukko rokotusvastaisia ihmisiä.
Jorma seurasi tilannetta ymmärtämättä näkemäänsä. Tuon tuosta joku mellakoitsijoista pyörtyi kuumeeseen ja hoitohenkilökunnan oli haettava hänet väkijoukosta sairaalaan oman henkensä uhalla.
Metelöitsijät hakkasivat hoitajia kylteillä ja huutelivat emätinsanoja ja potkivat näitä. Meno oli melkoista. Jormalle tuli mieleen Pariisi. Pariisilaiset olivat yhtä trendikkäitä mielipiteidensä saralla. Jorma tunsi elävänsä ristiriitaisen todellisuuden keskellä sen ainoana järkevänä kansalaisena bisnessalkku hampaissaan.
Sitten Jorma hoksasi, mistä ulinan sai päälle ambulanssin kojetaulusta, ja hän ylsi kliimaksiin. Kun Jorma soitteli vielä äänitorvea, meteli oli sellainen että ihmiset pitelivät korviaan ja säntäsivät kauemmas. Jorma kurvasi pääovista sisään ensiapuun ja hälytti hoitajat paikalle. Nämä kiiruhtivat pelastamaan kaikki hädässä olevat. Jormaa ei tarvinnut millään lailla tilkitä tai hoitaa, sillä hän oli mies elämänsä kunnossa.
Jorma paukautti hieman henkseleitään ja antoi katseensa lipua sairaalamiljöössä.
(naurua)
Jorma teholla
Vierailevana sankarina ja yhteiskunnan tukipylväänä ja moraalisena esimerkkinä Jormalle myönnettiin erityisoikeus sairaalassa liikkumiseen. Hän sai kulkea kaikkialla. Jorma näki kierroksillaan kaikenlaista: oli törmäilyä jalkaa, pistettyä silmää ja unetonta unta. Kaikke löytyi, eikä mikään ollut muu rajana kuin tapaturman mielikuvituksellisuus. Elämä osasi kampittaa ihmisen, ja siitä tämä rakennus oli elävä esimerkki, Jorma tuumi ja vieraili myös bisnesnaisen luona, joka oli saanut hätä shotin takapuoleensa.
Naine oli jo hereillä ja kuumepiikki ohitse. Lisäksi hän näytti paljon viehättävämmältä ollessaan tajuissaan, mutta sairaalavaatteissa tyylittömältä ja jopa karulta ilman sotamaalausta. Hän oli ehkä luonnollisimmillaan, Jorma tuumi ja istuutui vuoteen vierelle. Naisen kasvot olivat kuin autio merenranta, silmät siniharmaat ja katse väsynyt. Hän tiesi käyneensä lähellä kuolemaa, ja tunsi luultavasti hämmennystä elämänsä jatko-osasta, johon hänen tuli lähteä kuin uusista asetelmista, Jorma pohdiskeli.
- Sattuuko sinulla olemaan pikkusikaria? nainen kysäisi Jormalta.
Jotkut ovat sitten kummallisia ihmisiä, Jorma tuumi. Leikataan leipäveitsellä sormeen ja huomenna viereiseen. Ikuinen oppimattomuuden kierre.
Jorma ei kuitenkaan ryhtynyt torumaan ihmispoloa, sillä mitä mieltä sellaisessa olisi. Jorma tarjosi tukea, kun voipunut bisnesnainen paketoitiin rullatuoliin ja lähdettiin yhteistuumin sikariostoksille lähikauppaan. Mellakoitsijat mellakoivat yhä, mutta he mellakoivat nyttemmin vieraalla äidinkielellä, Joka Jormasta ja bisnesnaisesta oli koomista.
(hihitystä)
Pah
Mulla on pullaa näppiksessä. Pitää imuroida tuote ennen jatkoa.
(reps)
Jorman syvällisiä pohdintoja
Katsellessaan rullatuolissa istuvaa ja viltteihin pakattua bisnesnaista HUS.n koominen pipo päässä sikaria polttelemassa Alepan nurkalla, Jorma vajosi syviin mietteisiin naisen - ja miksei kenen tahansa - monimuotoisuudesta. Elämä oli kuin teatteri, jossa puvustajalla oli valtava merkitys. Tilanne vaati omanlaisensa asun. Millään inhimillisellä keinolla kuin avoimella ja vapaalla mielellä ei voinut sanoa bisnesnaisesta, että missä hän oli ollut vähän aikaa sitten ja mikä hänen toimenkuvansa siellä oli. Mitenkään tähän ei kykenisi kukaan.
Jorma maiskutteli kummallista viimeistä lausettaan. Siinä oli jotain erikoista. Kenties se oli kielioppivirhe tai haja-ajatus oudossa työasussa, Jorma tuumi.
Jorma ei tiennyt naisesta juuri mitään. Yläkerran "tytöt" olivat yläkerran tyttöjä ja näiden touhuista eivät alakerran pojat mitään tienneet. Älykkäänä miehenä Jorma kuitenkin ymmärsi, ettei elämä sen kummallisempaa ollut millään levelillä tai missään kerroksessa. Kaikkialla ja kaikessa eli ja oli sama hiljalleen kiihtyvä rumba vuodesta toiseen ja kvartaalilta seuraavalle.
Tasot eivät käyneet keskenään irrallista dialogia, sillä muuten nämä tasot ja kerrokset olisivat kadonneet. Tämän jälkeen kaikki firmassa olisivat voineet mennä tekemään töitä Kauppatorille ja istua siellä missä lystää ja kenen pöydässä hyvänsä, Jorma tuumi.
Bisnesnaista palelsi, vaikka hänellä oli kolme kerrosta vilttejä ympärillään. Jotkut olivat sitten niin kylmänarkoja, Jorma tuumasi ja tuuppasi sikarilta lemuavan misun takaisin HUS:n talliin.
(käkätystä)
Jorma dialogissa
- Onko nyt lämpimämpi?
- Kiitos, on. Kuinka ihmeessä voi näin paleltaa tällaisissa kääreissä?
- Varmaan hätäshotin aiheuttamaa. En olisi huolissani. Haluatko jotain? Vaikka teetä tai jotain?
- Kiitos, mutta ei kiitos. Elimistöni on uupunut ja se tuntuu hylkivän kaikkea. Lisäksi tunnen menneeni kuin pois päältä. Tämän lisäksi päänikin on aivan tyhjä. Astuin hissiin, sitten makasin sairaalassa. En muista edes painaneeni nappulaa.
- Minä voin kyllä täyttää tyhjät kohdat, Jorma totesi.
- Pidän huumoristasi. Meissä on paljon samaa, vaikka joudumme elämään eri kerroksissa, nainen sanoi.
- En ymmärtänyt, mitä tarkoitit, Jorma sanoo hämmentyneenä.
- Kyllä minä muistan mihin minussa kiinnitit ensimmäisenä huomiosi.
Nainen puhkesi sanojensa jälkeen nauruun.
(naurua)
Jorman poistuessa sairaalasta, hän tunsi maailman muuttuneen. Ensinnäkin kaikki rokotusta vastustavat mellakoitsijat olivat kadonneet ja heidän barrikadinsa tilalla oli vain ritiseviä kyynelkaasukranaatteja. Lisäksi ajoradalla ajelehti kaikenlaista irtotavaraa, kuten rikkoutuneita silmälaseja ja pirstoutuneita kännyköitä. Mitään muuta ei ollut mellakasta jäljellä kuin nämä sirpaleet ja pariton hansikas, jonka kohtalo oli sinetöity. Ei yhtään banderollia tai iskulausetta. Ei mitään. Kaikki oli pyyhitty pois tai poimittu talteen, viety pois raudoissa tai roskapusseissa.
Jorma seisoi taistelutantereella ihmetellen hävityksen määrää ja laajuutta. Vielä hetki sitten heitä oli ollut satoja, mutta nyt ei ketään. Ei sieluakaan. Kaupunki tuntui olevan hiljaisimmillaan metelin jälkeen. Kaupunki ympärillä tuntui pidättävän hengitystään lukinneena ovensa ja verhonneena ikkunansa. Kaupunki oli vetäytynyt kauemmas itseensä, eikä näyttäytynyt. Jormaa kylmäsi. Tällaistako tämä oli, Jorma kyseli itseltään.
(hirn)
Jorma keilaamassa
Yhteiskunnallisten murrosten ja kriisien keskellä on hyvä keilata välillä. Jorma oli mestarikeilaaja. Jorma oli siinä mielessä hieman outo mestarikeilaaja, että hänellä ei ollut ensimmäistäkään palkintoa vitriinissä, koska hänellä ei ollut edes vitriiniä. Jorma oli matalan profiilin mestarikeilaaja.
Kun Jorma sai palkinnon - yleensä ruman pystin - niin hän jätti sen bussipysäkille, josta sen joku onnellinen saattoi poimia voitonnälkäänsä. Jorma ei tuntenut tarvitsevansa tällaisia referenssejä, sillä vitriini niiden ympärillä pölyttyi ja näkymä palkintokaappiin vain ahdisti älyissään olevaa ihmistä.
Jorman heitto oli pelottavan tarkka. Lisäksi tämä rullaava liike tuntui toistuvan heitto heiton jälkeen. Vaikka Jorma kävisi toisella puolella kaupunkia syömässä salaatin, ja tulisi kuuden tunnin päästä takaisin peliin omalle heittovuorolleen, niin Jorman heitto johtaisi kaatoon. Tämä oli pomminvarma juttu. Tämän vuoksi kukaan ei halunnut pelata hänen kanssaan, ja Jorma tyytyi keilaamaan yksin. Oli jollain tavalla luonnonvastaista näytellä jotain muuta. Jos nipisteli taidoistaan, kaikki huomasivat sen. Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä keino kiertää tämä ongelma oli se että Jorma veti muutaman tuopin liikaa ennen peliä. Ja jos ei vieläkään alkanut negatiivista tulosta syntyä, niin Jorma otti muutaman lisää. Viimeistään 58 mukin jälkeen Jormalle alkoivat muodostua luonnolliset rajat, ja hän saattoi jopa osua ränniin.
Jorma hinkkasi kuulaansa ja katseli radalle.
(hirn)
Metamorfoosi
Ensimmäinen heitto oli katastrofi. Jorman heitto ei yltänyt edes perille, vaan keilapallo jäi keiloista muutaman sentin päähän. Jorma tuijotti radalle ihmeissään. Mitä nyt tehtäisiin tai ajateltaisiin, hän kyseli itseltään. Hän kokeili otsaansa, mutta se ei tuntunut erityisen sairaalta. Jorma vatkasi käsivarsiaan kuin rentoutumisharjoituksissa, mutta oikeastaan hän skannasi itsestään hermostollista vikaa tai häiriötä. Jokin oli vialla, ja vikaa voitiin etsiä vain tietyin metodein. Tällaista vikaa ei kuitenkaan löytynyt. Jorma istuutui alas ja otti vastaan surunvalitteluja ja tsemppausta. Oli paljon sellaista puhetta, että kyllä sitä kaikille sattuu ja tapahtuu, ja että kyllä se huomenna siitä lähtee taas liikkeelle. Tästä huolimatta Jorma oli menettänyt jotain sellaista, josta kenelläkään ystävällisellä ihmisellä ja kanssaheittäjällä ei ollut mitään käsitystä. Ei hajuakaan. Jormalle tämä alkoi valjeta, kun hän päätti lopettaa keilaamisen tähän yhteen huonoon heittoon.
Jorma ymmärsi heittonsa olleen menestys. Tämä valkeni hänelle vasta kadulla, kun hän tuli ymmärtäneeksi mitä menestys oli ja mitä sen menettämisestä seurasi. Jorman suupieliin levisi hymy. Hymy oli ainutlaatuinen, uusi ja ihmeellinen.
(reps)
Tutkimusmatka
Keilasalissa oli kaikki liike pysähtynyt ja ihmiset kerääntyneet Jorman jättämän radan päähän ihmettelemään suoritettua heittoa. Oli nimittäin niin, että vaikka keilapallo ei ollut osunut keiloihin, niin se oli tehnyt tai tekemässä jotain muuta.
Jorman poistuttua salista, koettiin kummallinen ja ikimuistettava hetki, kun keilapallo, jota päätettiin lähteä noutamaan pois radalta, ei kaikista epäonnistuneista yrityksistä huolimatta suostunut liikahtamaan paikoiltaan, sillä se pyöri niin nopeasti, että se oli muuttunut joksikin muuksi kuin keilapalloksi. Siihen ei voitu koskea.
Ihmiset odottivat sen pysähtymistä, mutta eivät ymmärtäneet sitä mitä Jorma kadulla oli ymmärtänyt: Se ei tulisi pysähtymään.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=oFGKJKQcCVk&ab_channel=KOROLOVA
Jouko-Iremwli Pppwl rulww käymään Luxwmvueai vierailemaan.
Mutta joskus näyti vihaiselle joku tyttö urheillessani, ei näyttänyt enää sitten kun tunsi minut.
Oikein jännityselokuvan nimenä: Vihaisen näköinen tyttö.
Oletko sukua Tuntemattoman Sotilaan Vanhaselle, kun olet noin kova hihitteleen ?
Öm...
En osaa sanoa. Periaatteessa kaikki ovat sukua toisilleen, mutta pidän ajatusta sen verta järjettömänä, että en taatusti ole sukua kenellekään Vanhaselle.
(hirn)
Poliizawillw kaikenlaisten polttomoottien käyttö kieltö kokonaan vuosituhanneksi :D