Mahadeva

Kiitos tiedosta. Mielenkiintosita että goa-transsissa shiva on melko paljon esillä.

Papalakana kirjoitti:

Kiitos tiedosta. Mielenkiintosita että goa-transsissa shiva on melko paljon esillä.

>>Mielenkiintosita että goa-transsissa shiva on melko paljon esillä.>>

No itse en ihmettele tuota yhtään. Onhan Shiva myös tama-gunan hallitseva Jumaluus. :D

Bhaga kirjoitti:

>>Mielenkiintosita että goa-transsissa shiva on melko paljon esillä.>>

No itse en ihmettele tuota yhtään. Onhan Shiva myös tama-gunan hallitseva Jumaluus. :D

CERNin alueella sijaitsevasta Shivapatsaasta, joka on itse asiassa kuuluisa veistos, joka esittää puolijumalan Shivan tanssia (tanssivana Shivana tunnettu hahmo, "Nataraja").

CERN on Euroopan Hiukkasfysiikan Tutkimuslaboratorio, ja sen yhteydessä on tällainen symbolinen patsas. Tämän veistoksen taustalla on ajatus siitä, että tieteellinen tutkimus ja hindulainen filosofia voivat kohdata toisensa. Shivapatsas on lahja Intialta CERNille, ja se edustaa tieteen ja jumalallisen tasapainoa – erityisesti ajatus siitä, että luominen ja tuhoaminen ovat kaksi puolta samasta prosessista, aivan kuten kvanttifysiikassa. Shivan tanssi on symboli maailmankaikkeuden kiertokululle, luomisen, säilyttämisen ja tuhoamisen jatkuvalle syklille.

Veistos on tietyllä tavalla myös tieteellinen symboli siitä, miten tutkimus ja tiede voivat auttaa meitä ymmärtämään universumin syvempiä mysteereitä, samalla kun se kunnioittaa kulttuurista ja filosofista perintöä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

CERNin alueella sijaitsevasta Shivapatsaasta, joka on itse asiassa kuuluisa veistos, joka esittää puolijumalan Shivan tanssia (tanssivana Shivana tunnettu hahmo, "Nataraja").

CERN on Euroopan Hiukkasfysiikan Tutkimuslaboratorio, ja sen yhteydessä on tällainen symbolinen patsas. Tämän veistoksen taustalla on ajatus siitä, että tieteellinen tutkimus ja hindulainen filosofia voivat kohdata toisensa. Shivapatsas on lahja Intialta CERNille, ja se edustaa tieteen ja jumalallisen tasapainoa – erityisesti ajatus siitä, että luominen ja tuhoaminen ovat kaksi puolta samasta prosessista, aivan kuten kvanttifysiikassa. Shivan tanssi on symboli maailmankaikkeuden kiertokululle, luomisen, säilyttämisen ja tuhoamisen jatkuvalle syklille.

Veistos on tietyllä tavalla myös tieteellinen symboli siitä, miten tutkimus ja tiede voivat auttaa meitä ymmärtämään universumin syvempiä mysteereitä, samalla kun se kunnioittaa kulttuurista ja filosofista perintöä.

Lue lisää

https://preview.redd.it/statue-of-shiva-the-god-of-destruction-at-cern-large-hadron-v0-9yrjzpxqo9ac1.jpeg?width=640&crop=smart&auto=webp&s=005f7753b83704b99942eabcaba7f2ecfe51a7df
Shiva Sveitsissä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

https://preview.redd.it/statue-of-shiva-the-god-of-destruction-at-cern-large-hadron-v0-9yrjzpxqo9ac1.jpeg?width=640&crop=smart&auto=webp&s=005f7753b83704b99942eabcaba7f2ecfe51a7df
Shiva Sveitsissä.

Lue lisää

Veistos on tietyllä tavalla myös tieteellinen symboli siitä, miten tutkimus ja tiede voivat auttaa meitä ymmärtämään universumin syvempiä mysteereitä, samalla kun se kunnioittaa kulttuurista ja filosofista perintöä.

Kokonaisuudessaan tämä patsas on aika vahva symboli – tieteellisen tiedon ja mystiikan yhdistämistä!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Veistos on tietyllä tavalla myös tieteellinen symboli siitä, miten tutkimus ja tiede voivat auttaa meitä ymmärtämään universumin syvempiä mysteereitä, samalla kun se kunnioittaa kulttuurista ja filosofista perintöä.

Kokonaisuudessaan tämä patsas on aika vahva symboli – tieteellisen tiedon ja mystiikan yhdistämistä!

Lue lisää

CERNin alueella sijaitsevasta Shivapatsaasta.

Miksi juuri Shiva (Nataraja)?

Shiva Nataraja edustaa myös tuhon ikuisesti jatkuvaa sykliä — aivan kuten hiukkasfysiikka tutkii aineen ja energian peruskiertokulkua.

Patsaan tulkinnassa:

Tanssi symboloi maailmankaikkeuden dynaamista luonnetta.

Tulirengas kuvaa kosmista energiaa.

Tämän vuoksi se sopii hyvin CERNin tutkimusfilosofiaan: universumin perusolemuksen ymmärtäminen.

Anonyymi00007 kirjoitti:

CERNin alueella sijaitsevasta Shivapatsaasta.

Miksi juuri Shiva (Nataraja)?

Shiva Nataraja edustaa myös tuhon ikuisesti jatkuvaa sykliä — aivan kuten hiukkasfysiikka tutkii aineen ja energian peruskiertokulkua.

Patsaan tulkinnassa:

Tanssi symboloi maailmankaikkeuden dynaamista luonnetta.

Tulirengas kuvaa kosmista energiaa.

Tämän vuoksi se sopii hyvin CERNin tutkimusfilosofiaan: universumin perusolemuksen ymmärtäminen.

Lue lisää

Shivan hiukset (jata) edustavat kosmista virtausta ja energiaa.

Energiaa, joka virtaa maailmankaikkeuden läpi

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shivan hiukset (jata) edustavat kosmista virtausta ja energiaa.

Energiaa, joka virtaa maailmankaikkeuden läpi

CERNissä sijaitseva Nataraja-patsas (tanssiva Shiva) esittää Shivan kosmista tanssia, jossa hän tanssii luomisen, ylläpidon ja tuhon sykleissä — aivan kuten hiukkasfysiikassa energia ja aine muuttuvat jatkuvasti muodosta toiseen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

CERNissä sijaitseva Nataraja-patsas (tanssiva Shiva) esittää Shivan kosmista tanssia, jossa hän tanssii luomisen, ylläpidon ja tuhon sykleissä — aivan kuten hiukkasfysiikassa energia ja aine muuttuvat jatkuvasti muodosta toiseen.

Lue lisää

Shivan hiukset, jotka levittäytyvät ympäriinsä tanssin aikana, symboloivat kosmista energiaa, joka virtaa avaruudessa — ja monet ovat nähneet tässä yhtäläisyyksiä hiukkasten liikkeeseen ja energian dynamiikkaan, joita CERN tutkii LHC-kiihdyttimellään.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Shivan hiukset, jotka levittäytyvät ympäriinsä tanssin aikana, symboloivat kosmista energiaa, joka virtaa avaruudessa — ja monet ovat nähneet tässä yhtäläisyyksiä hiukkasten liikkeeseen ja energian dynamiikkaan, joita CERN tutkii LHC-kiihdyttimellään.

Lue lisää

Nataraja – tanssiva Shiva

Nataraja esittää Shivan tanssimassa kosmista tanssia, jossa:

Hänen hiuksensa leviävät laajalle kuin energia-aallot.

Hänen tanssinsa tapahtuu tulirenkaan sisällä — tämä rengas symboloi maailmankaikkeutta ja sen jatkuvaa luomisen ja tuhon sykliä.

Hän polkee yhden jalan alla tietämättömyyden demonin — symboli tiedon ylivallasta kaaoksen yli.

Hiukset siis kuvastavat energian virtausta – aivan kuten hiukkaset liikkuvat kiihdyttimessä CERNissä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Nataraja – tanssiva Shiva

Nataraja esittää Shivan tanssimassa kosmista tanssia, jossa:

Hänen hiuksensa leviävät laajalle kuin energia-aallot.

Hänen tanssinsa tapahtuu tulirenkaan sisällä — tämä rengas symboloi maailmankaikkeutta ja sen jatkuvaa luomisen ja tuhon sykliä.

Hän polkee yhden jalan alla tietämättömyyden demonin — symboli tiedon ylivallasta kaaoksen yli.

Hiukset siis kuvastavat energian virtausta – aivan kuten hiukkaset liikkuvat kiihdyttimessä CERNissä.

Lue lisää

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

Anonyymi00012 kirjoitti:

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.


A. Maharajan tekstistä katkelma.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

************************
Mutta ammoisista ajoista lähtien tunnemme myös monia tähän paikkaan liittyviä kertomuksia. Tämä on erityinen pyhä paikka, joka liittyy Prajāpati Dakṣaan, ihmiskunnan kantaisään. Hän laskeutui korkeammista maailmoista levittääkseen ihmiskunnan ja antoi ihmiselle elämän lait. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan kokonainen Prajāpati-dynastia.
Dakṣa oli yksi suurista. Hän oli Brahmān, maailmankaikkeuden luojan, poika. Siksi hän tunsi olevansa erityinen persoona ja vastuussa ihmiskunnan leviämisestä maan päällä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

**********************

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.
Siitä lähtien Intiassa uskollisen vaimon itsensäpolttamisen rituaalia kutsutaan hänen nimensä mukaan — satī.


Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00013 kirjoitti:

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.


A. Maharajan tekstistä katkelma.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

************************
Mutta ammoisista ajoista lähtien tunnemme myös monia tähän paikkaan liittyviä kertomuksia. Tämä on erityinen pyhä paikka, joka liittyy Prajāpati Dakṣaan, ihmiskunnan kantaisään. Hän laskeutui korkeammista maailmoista levittääkseen ihmiskunnan ja antoi ihmiselle elämän lait. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan kokonainen Prajāpati-dynastia.
Dakṣa oli yksi suurista. Hän oli Brahmān, maailmankaikkeuden luojan, poika. Siksi hän tunsi olevansa erityinen persoona ja vastuussa ihmiskunnan leviämisestä maan päällä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

**********************

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.
Siitä lähtien Intiassa uskollisen vaimon itsensäpolttamisen rituaalia kutsutaan hänen nimensä mukaan — satī.


Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Seuraavassa muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Seuraava teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Satīn itsensäpoltto
(materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)

Tämä on niin muinainen jumaluus, että aivan sen otsassa on piste — kolmas silmä. Tässä pisteessä, kolmannessa silmässä, on sormenjälkiä, koska ihmiset ovat hieroneet tätä jumaluutta monien tuhansien vuosien ajan. Näin jumaluudelle nimeltä Satī on ilmestynyt tämä piste.
Juuri tässä paikassa oli yajña-kuṇḍa — kuningas Dakṣan, prajāpatin, ihmiskunnan kantaisän, uhrauspaikka. Juuri tässä paikassa hänen tyttärensä Satī paloi mystisen joogan tulessa suojellakseen puolisonsa, Śivan, kunniaa.
Dakṣa loukkasi Śivaa, koska piti itseään koko ihmiskunnan kantaisänä. Hänellä oli suuri ylpeys, eikä siksi voinut ymmärtää suuren joogan harjoittajan, suuren mystikon, ominaisuuksia. Tämä kertomus havainnollistaa selvästi, että ulkoiset ominaisuutemme, kuten älykkyys ja varallisuus, eivät ole verrattavissa henkisiin aarteisiimme.
Näin ihmiskunnan kantaisä Dakṣa loukkasi Śivaa ... Mutta kaikkein eniten häntä loukkasi se, että Śiva ei osoittanut hänelle vastavuoroista kunnioitusta, kuten isälle.

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja. Opettajan ei tarvitse osoittaa kunnioitusta kenellekään, koska opettaja vastaanottaa kunnioituksen oppilailtaan.
Näin Śiva, säilyttäen asemansa, halusi osoittaa ympärillään oleville, ettei hän ole sidoksissa aineellisiin eikä sosiaalisiin rajoihin, kastiin tai mihinkään yhteiskunnalliseen asemaan, vaan on keskittynyt totuuden etsimiseen.
Mutta Dakṣa ei voinut arvostaa näitä ominaisuuksia, koska hän piti itseään ihmiskunnan kantaisänä. Satī, loukkaantuneena isänsä — joka oli Śivan appi — käytöksestä, synnytti uhrauksen aikana itsessään mystisen tulen ja paloi.
Hänen kehonsa tuhka levitettiin ympäri Intiaa. Niistä paikoista, joihin hänen kehonsa tuhka levitettiin, tuli pyhiä paikkoja. Mutta tämä on kaikkein tärkein paikka. Purāṇoissa se mainitaan monia tuhansia vuosia sitten.
Emme tiedä tarkkaa aikaa, jolloin tämä tapahtui, mutta tiedämme, että se tapahtui täällä, ja olemme hyvin onnekkaita, että voimme tässä pyhässä temppelissä näyttää teille nämä muinaiset intialaiset pyhät paikat.
oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Anonyymi00014 kirjoitti:

Seuraavassa muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Seuraava teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Satīn itsensäpoltto
(materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)

Tämä on niin muinainen jumaluus, että aivan sen otsassa on piste — kolmas silmä. Tässä pisteessä, kolmannessa silmässä, on sormenjälkiä, koska ihmiset ovat hieroneet tätä jumaluutta monien tuhansien vuosien ajan. Näin jumaluudelle nimeltä Satī on ilmestynyt tämä piste.
Juuri tässä paikassa oli yajña-kuṇḍa — kuningas Dakṣan, prajāpatin, ihmiskunnan kantaisän, uhrauspaikka. Juuri tässä paikassa hänen tyttärensä Satī paloi mystisen joogan tulessa suojellakseen puolisonsa, Śivan, kunniaa.
Dakṣa loukkasi Śivaa, koska piti itseään koko ihmiskunnan kantaisänä. Hänellä oli suuri ylpeys, eikä siksi voinut ymmärtää suuren joogan harjoittajan, suuren mystikon, ominaisuuksia. Tämä kertomus havainnollistaa selvästi, että ulkoiset ominaisuutemme, kuten älykkyys ja varallisuus, eivät ole verrattavissa henkisiin aarteisiimme.
Näin ihmiskunnan kantaisä Dakṣa loukkasi Śivaa ... Mutta kaikkein eniten häntä loukkasi se, että Śiva ei osoittanut hänelle vastavuoroista kunnioitusta, kuten isälle.

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja. Opettajan ei tarvitse osoittaa kunnioitusta kenellekään, koska opettaja vastaanottaa kunnioituksen oppilailtaan.
Näin Śiva, säilyttäen asemansa, halusi osoittaa ympärillään oleville, ettei hän ole sidoksissa aineellisiin eikä sosiaalisiin rajoihin, kastiin tai mihinkään yhteiskunnalliseen asemaan, vaan on keskittynyt totuuden etsimiseen.
Mutta Dakṣa ei voinut arvostaa näitä ominaisuuksia, koska hän piti itseään ihmiskunnan kantaisänä. Satī, loukkaantuneena isänsä — joka oli Śivan appi — käytöksestä, synnytti uhrauksen aikana itsessään mystisen tulen ja paloi.
Hänen kehonsa tuhka levitettiin ympäri Intiaa. Niistä paikoista, joihin hänen kehonsa tuhka levitettiin, tuli pyhiä paikkoja. Mutta tämä on kaikkein tärkein paikka. Purāṇoissa se mainitaan monia tuhansia vuosia sitten.
Emme tiedä tarkkaa aikaa, jolloin tämä tapahtui, mutta tiedämme, että se tapahtui täällä, ja olemme hyvin onnekkaita, että voimme tässä pyhässä temppelissä näyttää teille nämä muinaiset intialaiset pyhät paikat.
oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Lue lisää

Leskenpoltto on Sati-tarinan väärinkäyttöä

Aina kun on kyse Intiasta, kristityt kärsivät levottomuudesta ja raivoasta ”idän vaarallisia oppeja” vastaan. Ensinnäkin leskenpoltto on laissa kielletty ja siitä rangaistaan ankarasti. Nykyään Intiassa, jos joku edes puhuu lesken poltosta hyväksyttävään sävyyn, saa tästä puhumisesta kaksi vuotta vankeutta.
Intiaa vihaavat puhuvat leskenpoltosta, ikään kuin se olisi ainoa asia, jota Intiassa tehdään tauotta.

Leskenpoltto, jos, sitä harjoitetaan salaa, on Sati-tarinan väärinkäyttöä, jolla pyritään saamaan ahneelle perheelle aineellisia tuloja ilman, että se huolehtii perheenjäsenistä, eli rikastuttamaan itseään aineellisesti. Kyse on omasta ahneudesta, ei perinteestä.

Sati, Shivan vaimo, nainen, joka rakasti miestään Shivaa niin paljon, että poltti itsensä vapaaehtoisesti.

Seuraavassa elämässään Satista tuli jälleen Shivan vaimo. Kyse on rajat ylittävästä rakkaudesta, ei mistään muusta.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Leskenpoltto on Sati-tarinan väärinkäyttöä

Aina kun on kyse Intiasta, kristityt kärsivät levottomuudesta ja raivoasta ”idän vaarallisia oppeja” vastaan. Ensinnäkin leskenpoltto on laissa kielletty ja siitä rangaistaan ankarasti. Nykyään Intiassa, jos joku edes puhuu lesken poltosta hyväksyttävään sävyyn, saa tästä puhumisesta kaksi vuotta vankeutta.
Intiaa vihaavat puhuvat leskenpoltosta, ikään kuin se olisi ainoa asia, jota Intiassa tehdään tauotta.

Leskenpoltto, jos, sitä harjoitetaan salaa, on Sati-tarinan väärinkäyttöä, jolla pyritään saamaan ahneelle perheelle aineellisia tuloja ilman, että se huolehtii perheenjäsenistä, eli rikastuttamaan itseään aineellisesti. Kyse on omasta ahneudesta, ei perinteestä.

Sati, Shivan vaimo, nainen, joka rakasti miestään Shivaa niin paljon, että poltti itsensä vapaaehtoisesti.

Seuraavassa elämässään Satista tuli jälleen Shivan vaimo. Kyse on rajat ylittävästä rakkaudesta, ei mistään muusta.

Lue lisää

https://i.redd.it/58qvoxih5ntb1.jpg

https://eazyarts.in/cdn/shop/files/RLG-026-2_2510fea1-aac2-410f-98d2-b7aa31c4bfeb.png?v=1726394698&width=1445

https://i.etsystatic.com/41376578/r/il/4cdc00/7023151997/il_794xN.7023151997_g4lb.jpg

https://as1.ftcdn.net/jpg/15/25/37/56/1000_F_1525375669_sumqMcO7wZH8XAEHStjwliAKWhRXSfTj.jpg


https://www.iamfy.co/cdn/shop/files/m_2Fx1000_2F7a1ec908-1c6b-4e69-8e21-63a1670be50f.jpg?v=1760749226

https://img.freepik.com/premium-photo/divine-love-shiva-parvati_1239886-6173.jpg?semt=ais_hybrid&w=740&q=80

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://i.redd.it/58qvoxih5ntb1.jpg

https://eazyarts.in/cdn/shop/files/RLG-026-2_2510fea1-aac2-410f-98d2-b7aa31c4bfeb.png?v=1726394698&width=1445

https://i.etsystatic.com/41376578/r/il/4cdc00/7023151997/il_794xN.7023151997_g4lb.jpg

https://as1.ftcdn.net/jpg/15/25/37/56/1000_F_1525375669_sumqMcO7wZH8XAEHStjwliAKWhRXSfTj.jpg


https://www.iamfy.co/cdn/shop/files/m_2Fx1000_2F7a1ec908-1c6b-4e69-8e21-63a1670be50f.jpg?v=1760749226

https://img.freepik.com/premium-photo/divine-love-shiva-parvati_1239886-6173.jpg?semt=ais_hybrid&w=740&q=80

Lue lisää

Shiva on henkinen olento. Hän ei ole tavallinen kuolevainen, vaan ikuinen henkinen guru ja jumalallinen olento.

Sati / Parvati. Sati ja hänen uudelleensyntymisensä Parvatina ovat aina Shivan jumalallisen energian (śakti) ilmentymiä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Shiva on henkinen olento. Hän ei ole tavallinen kuolevainen, vaan ikuinen henkinen guru ja jumalallinen olento.

Sati / Parvati. Sati ja hänen uudelleensyntymisensä Parvatina ovat aina Shivan jumalallisen energian (śakti) ilmentymiä.

Lue lisää

Daksha-yajña, Sati-itsensäpoltto ja Shivan kunnia ovat faktoja, aineellisen maailman tapahtumia, mutta ne palvelevat korkeampaa henkistä tarkoitusta: opettavat kunnioitusta jumalallista energiaa kohtaan ja osoittavat Shivan aseman korkeimpana opettajana.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Daksha-yajña, Sati-itsensäpoltto ja Shivan kunnia ovat faktoja, aineellisen maailman tapahtumia, mutta ne palvelevat korkeampaa henkistä tarkoitusta: opettavat kunnioitusta jumalallista energiaa kohtaan ja osoittavat Shivan aseman korkeimpana opettajana.

Lue lisää

Nämä tapahtumat ovat historiallisia kosmisia tapahtumia, mutta ne liittyvät aineelliseen maailmaan, eivät lopulliseen henkiseen todellisuuteen, jossa Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Nämä tapahtumat ovat historiallisia kosmisia tapahtumia, mutta ne liittyvät aineelliseen maailmaan, eivät lopulliseen henkiseen todellisuuteen, jossa Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä.

Lue lisää

Parvati, joka ennen syntyi Sati-nimisenä, on aina Shivan ikuinen puoliso. Shiva on henkinen olento, sat-chit-ananda, ja hänen olemuksensa pysyy muuttumattomana aineellisten tapahtumien yli. Hänen jumalallinen energiansa, śakti, ilmenee eri muodoissa: Sati, Parvati ja myöhemmin Durga. Kaikki nämä ilmentymät ovat aina erottamattomia Shivasta henkisellä tasolla, vaikka aineellisessa maailmassa ne näyttävät erillisiltä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Parvati, joka ennen syntyi Sati-nimisenä, on aina Shivan ikuinen puoliso. Shiva on henkinen olento, sat-chit-ananda, ja hänen olemuksensa pysyy muuttumattomana aineellisten tapahtumien yli. Hänen jumalallinen energiansa, śakti, ilmenee eri muodoissa: Sati, Parvati ja myöhemmin Durga. Kaikki nämä ilmentymät ovat aina erottamattomia Shivasta henkisellä tasolla, vaikka aineellisessa maailmassa ne näyttävät erillisiltä.

Lue lisää

Kun puhutaan Sati-tarinasta ja hänen “itsensäpoltostaan”, tämä ei tarkoita, että Sati olisi ollut tavallinen kuolevainen fyysinen olento. Hänen kehoaan käytettiin materiaalisen maailman tapahtumassa, ja se näkyi aineellisena muodossa ihmisille, mutta itse olemus oli henkinen. Toisin sanoen: hänen aineellinen kehonsa paloi ja tuhka levisi, mutta tämä keho oli hänen henkisen energiansa henkinen ilmentymä aineellisessa maailmassa, ei syntynyt biologinen keho kuten tavallisilla ihmisillä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Parvati, joka ennen syntyi Sati-nimisenä, on aina Shivan ikuinen puoliso. Shiva on henkinen olento, sat-chit-ananda, ja hänen olemuksensa pysyy muuttumattomana aineellisten tapahtumien yli. Hänen jumalallinen energiansa, śakti, ilmenee eri muodoissa: Sati, Parvati ja myöhemmin Durga. Kaikki nämä ilmentymät ovat aina erottamattomia Shivasta henkisellä tasolla, vaikka aineellisessa maailmassa ne näyttävät erillisiltä.

Lue lisää

Voidaan vertata tätä siihen, miten Krishna ilmenee maailmassa eri ilmenemismuodoissa: hänellä on näkyvä muoto, mutta hänen todellinen olemuksensa on henkinen. Sama pätee Shivan ja Sati/Parvatin tapauksessa: aineellinen tapahtuma todellisesti tapahtui, mutta kehot ovat henkisen energian ilmentymiä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Voidaan vertata tätä siihen, miten Krishna ilmenee maailmassa eri ilmenemismuodoissa: hänellä on näkyvä muoto, mutta hänen todellinen olemuksensa on henkinen. Sama pätee Shivan ja Sati/Parvatin tapauksessa: aineellinen tapahtuma todellisesti tapahtui, mutta kehot ovat henkisen energian ilmentymiä.

Lue lisää

Todelliset historialliset tapahtumat aineellisessa maailmassa tapahtuivat näin: Daksha järjesti uhrirituaalin (yajña) ja loukkasi Shivaa, koska ei ymmärtänyt hänen henkistä asemaansa ja oli täynnä ylpeyttä ihmiskunnan kantaisänä. Sati, loukkaantuneena isänsä toiminnasta ja puolustaakseen Shivan kunniaa, syöksyi mystisen joogisen tulen läpi. Hänen aineellinen kehonsa paloi, ja sen tuhka levisi eri paikkoihin Intiassa, jotka myöhemmin tulivat tunnetuksi pyhinä paikkoina.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kun puhutaan Sati-tarinasta ja hänen “itsensäpoltostaan”, tämä ei tarkoita, että Sati olisi ollut tavallinen kuolevainen fyysinen olento. Hänen kehoaan käytettiin materiaalisen maailman tapahtumassa, ja se näkyi aineellisena muodossa ihmisille, mutta itse olemus oli henkinen. Toisin sanoen: hänen aineellinen kehonsa paloi ja tuhka levisi, mutta tämä keho oli hänen henkisen energiansa henkinen ilmentymä aineellisessa maailmassa, ei syntynyt biologinen keho kuten tavallisilla ihmisillä.

Lue lisää

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, vaikka aineellisen maailman tapahtumat voivat näyttää erolta.

Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden:

ilman śaktia Shiva on “toimimaton”
ilman Shivaa śakti on “suuntaamaton”

Tämä on klassinen Shiva–Shakti-dualismi, joka on samalla ei-dualismia: kaksi puolta, mutta yksi todellisuus.



Henkinen taso - Shiva ja śakti ovat aina yksi
Aineellinen taso - ne näyttävät erillisiltä

Satin itsensäpoltto tapahtui oikeasti.
Shiva reagoi siihen todellisena tapahtumana.
Dakshan yajña oli konkreettinen historiallinen episodi.

Satin tarina avautuu tässä valossa enemmän kuin yksittäisenä tapahtumana. Kun hän astuu tuleen, kyse ei ole lopusta, vaan rajasta — hetkestä, jossa näkyvä muoto väistyy ja paljastaa sen, mikä ei koskaan katoa. Hänen kehonsa palaa, mutta se mitä hän on, ei voi tuhoutua. Se vain vetäytyy pois yhdestä ilmiasusta ja valmistautuu ilmestymään toisessa.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, vaikka aineellisen maailman tapahtumat voivat näyttää erolta.

Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden:

ilman śaktia Shiva on “toimimaton”
ilman Shivaa śakti on “suuntaamaton”

Tämä on klassinen Shiva–Shakti-dualismi, joka on samalla ei-dualismia: kaksi puolta, mutta yksi todellisuus.



Henkinen taso - Shiva ja śakti ovat aina yksi
Aineellinen taso - ne näyttävät erillisiltä

Satin itsensäpoltto tapahtui oikeasti.
Shiva reagoi siihen todellisena tapahtumana.
Dakshan yajña oli konkreettinen historiallinen episodi.

Satin tarina avautuu tässä valossa enemmän kuin yksittäisenä tapahtumana. Kun hän astuu tuleen, kyse ei ole lopusta, vaan rajasta — hetkestä, jossa näkyvä muoto väistyy ja paljastaa sen, mikä ei koskaan katoa. Hänen kehonsa palaa, mutta se mitä hän on, ei voi tuhoutua. Se vain vetäytyy pois yhdestä ilmiasusta ja valmistautuu ilmestymään toisessa.

Lue lisää

Dakshan uhri toimii näyttämönä tälle tapahtumalle. Se edustaa järjestystä, joka luulee ymmärtävänsä kaiken, mutta jää sokeaksi syvemmälle totuudelle. Hänen ylpeytensä ei ole vain henkilökohtainen virhe, vaan kuva ihmisen rajallisuudesta: kyvystä nähdä rituaali, mutta ei sen ydintä.


Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan ja osoittaa, ettei jumalallinen todellisuus ole sidottu sen sääntöihin. Kun hän myöhemmin ilmestyy Parvatina, kyse ei ole paluusta, vaan jatkuvuudesta — samasta liekistä, joka syttyy uudessa muodossa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Dakshan uhri toimii näyttämönä tälle tapahtumalle. Se edustaa järjestystä, joka luulee ymmärtävänsä kaiken, mutta jää sokeaksi syvemmälle totuudelle. Hänen ylpeytensä ei ole vain henkilökohtainen virhe, vaan kuva ihmisen rajallisuudesta: kyvystä nähdä rituaali, mutta ei sen ydintä.


Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan ja osoittaa, ettei jumalallinen todellisuus ole sidottu sen sääntöihin. Kun hän myöhemmin ilmestyy Parvatina, kyse ei ole paluusta, vaan jatkuvuudesta — samasta liekistä, joka syttyy uudessa muodossa.

Lue lisää

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan

Anonyymi00026 kirjoitti:

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan

Koko kertomus liikkuu kahdella tasolla yhtä aikaa. Ulkoisesti siinä on eroa, menetystä ja jälleennäkemistä. Sisäisesti mikään ei ole koskaan eronnut. Shiva ja śakti pysyvät yhtenä, vaikka maailma kertoo heidän tarinaansa kahtena.


Näin tarina ei ainoastaan kuvaa tapahtumia, vaan paljastaa näkökulman todellisuuteen: sen, että kaikki muutos koskee muotoa, ei olemusta. Se, mikä todella on, ei hajoa, vaikka se näyttäisi katoavan.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Koko kertomus liikkuu kahdella tasolla yhtä aikaa. Ulkoisesti siinä on eroa, menetystä ja jälleennäkemistä. Sisäisesti mikään ei ole koskaan eronnut. Shiva ja śakti pysyvät yhtenä, vaikka maailma kertoo heidän tarinaansa kahtena.


Näin tarina ei ainoastaan kuvaa tapahtumia, vaan paljastaa näkökulman todellisuuteen: sen, että kaikki muutos koskee muotoa, ei olemusta. Se, mikä todella on, ei hajoa, vaikka se näyttäisi katoavan.

Lue lisää

Kun sanotaan, että Parvati ilmestyi uudelleen Satin jälkeen opettaakseen ihmiskuntaa, tämä sopii hyvin Gaudiya-ajatteluun. Tällaiset ilmestymiset eivät ole sattumanvaraisia tai karmisesti pakotettuja, vaan tietoisia jumalallisia tekoja — līlāa, jossa jumaluus toimii maailmassa tarkoituksella. Tapahtuma on todellinen, mutta sen tarkoitus on opettava: se paljastaa ylpeyden seuraukset, uskollisuuden voiman ja omistautumisen merkityksen.

Kun kertomus kuvaa Shivan ja Parvatin rakkautta ja heidän ykseyttään, Gaudiya-perinne ei kiellä tätä. Päinvastoin, se tunnistaa siinä aidon hengellisen suhteen — bhaktin muodon, jossa uskollisuus, antautuminen ja rakkaus ovat keskiössä. Shiva ei tässä ole vain puoliso, vaan myös suuri jumalallinen persoona, jota kunnioitetaan syvästi.

Silti tämän ykseyden merkitys rajautuu. Vaikka Shiva ja Parvati näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena — tietoisuutena ja voimana, miehenä ja naisena — tämä ei ole Gaudiya-teologian mukaan todellisuuden korkein taso. Heidän liittonsa on todellinen ja pyhä, mutta se kuuluu kosmisen järjestyksen piiriin, ei sen ylimpään lähteeseen.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Kun sanotaan, että Parvati ilmestyi uudelleen Satin jälkeen opettaakseen ihmiskuntaa, tämä sopii hyvin Gaudiya-ajatteluun. Tällaiset ilmestymiset eivät ole sattumanvaraisia tai karmisesti pakotettuja, vaan tietoisia jumalallisia tekoja — līlāa, jossa jumaluus toimii maailmassa tarkoituksella. Tapahtuma on todellinen, mutta sen tarkoitus on opettava: se paljastaa ylpeyden seuraukset, uskollisuuden voiman ja omistautumisen merkityksen.

Kun kertomus kuvaa Shivan ja Parvatin rakkautta ja heidän ykseyttään, Gaudiya-perinne ei kiellä tätä. Päinvastoin, se tunnistaa siinä aidon hengellisen suhteen — bhaktin muodon, jossa uskollisuus, antautuminen ja rakkaus ovat keskiössä. Shiva ei tässä ole vain puoliso, vaan myös suuri jumalallinen persoona, jota kunnioitetaan syvästi.

Silti tämän ykseyden merkitys rajautuu. Vaikka Shiva ja Parvati näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena — tietoisuutena ja voimana, miehenä ja naisena — tämä ei ole Gaudiya-teologian mukaan todellisuuden korkein taso. Heidän liittonsa on todellinen ja pyhä, mutta se kuuluu kosmisen järjestyksen piiriin, ei sen ylimpään lähteeseen.

Lue lisää

Krishna on alkuperäinen jumaluus, ja hänen sisäinen energiansa ilmenee korkeimmillaan Radhassa. Tässä valossa Shiva ja Parvati eivät ole kaiken alku, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Shiva nähdään erityisenä, ainutlaatuisena olentona — ei tavallisena sieluna, mutta ei myöskään korkeimpana Jumalana — ja Parvati liittyy hänen toimintaansa energiana, joka vaikuttaa maailmassa.

Shiva ja Parvati eivät kirjaimellisesti sulaudu yhdeksi, vaan ovat periaatteellisesti yhtä.

Persoonat säilyvät erillisinä, mutta ovat yhteydessä (acintya-bhedābheda) -yhtä ja erillisiä samanaikaisesti.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Krishna on alkuperäinen jumaluus, ja hänen sisäinen energiansa ilmenee korkeimmillaan Radhassa. Tässä valossa Shiva ja Parvati eivät ole kaiken alku, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Shiva nähdään erityisenä, ainutlaatuisena olentona — ei tavallisena sieluna, mutta ei myöskään korkeimpana Jumalana — ja Parvati liittyy hänen toimintaansa energiana, joka vaikuttaa maailmassa.

Shiva ja Parvati eivät kirjaimellisesti sulaudu yhdeksi, vaan ovat periaatteellisesti yhtä.

Persoonat säilyvät erillisinä, mutta ovat yhteydessä (acintya-bhedābheda) -yhtä ja erillisiä samanaikaisesti.

Lue lisää

oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Anonyymi00030 kirjoitti:

oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.

Mutta Dakṣa tuli ylpeäksi. Hän päätti, että hän on suuri ihmiskunnan kantaisä ja että hän voi antaa ohjeita ja määräyksiä kaikille. Hän ei kyennyt arvostamaan suuren Jumala Śivan voimaa, kunniaa ja suuruutta ja loukkasi häntä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.

Lue lisää

Shiva ja hänen Shaktinsa ovat aina yhdessä, mutta tämä ymmärretään tietyssä kehyksessä. Perusperiaate on, että energia (śakti) ja energian lähde (śaktimān) ovat erottamattomia; ne eivät voi olla olemassa toisistaan irrallaan. Shiva toimii kosmoksessa erityisessä asemassa, usein yhteydessä materiaaliseen energiaan, jota kutsutaan maya-śaktiksi, ja hänen śaktinsa, kuten Parvati tai Durga jne. edustaa tätä energiaa aktiivisena, toimivana voimana.

Samalla korkein todellisuus on Krishna eli Vishnu, ja kaikki muut jumaluudet ymmärretään suhteessa häneen. Tässä näkökulmassa Shiva ei ole täysin sama kuin Krishna/Vishnu, mutta ei myöskään täysin erillinen; hänen asemansa on ainutlaatuinen ja välimuotoinen.

Ikuisella, transsendenttisella tasolla Shiva ja hänen śaktinsa eivät koskaan ole erossa. He muodostavat yhden kokonaisuuden.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Shiva ja hänen Shaktinsa ovat aina yhdessä, mutta tämä ymmärretään tietyssä kehyksessä. Perusperiaate on, että energia (śakti) ja energian lähde (śaktimān) ovat erottamattomia; ne eivät voi olla olemassa toisistaan irrallaan. Shiva toimii kosmoksessa erityisessä asemassa, usein yhteydessä materiaaliseen energiaan, jota kutsutaan maya-śaktiksi, ja hänen śaktinsa, kuten Parvati tai Durga jne. edustaa tätä energiaa aktiivisena, toimivana voimana.

Samalla korkein todellisuus on Krishna eli Vishnu, ja kaikki muut jumaluudet ymmärretään suhteessa häneen. Tässä näkökulmassa Shiva ei ole täysin sama kuin Krishna/Vishnu, mutta ei myöskään täysin erillinen; hänen asemansa on ainutlaatuinen ja välimuotoinen.

Ikuisella, transsendenttisella tasolla Shiva ja hänen śaktinsa eivät koskaan ole erossa. He muodostavat yhden kokonaisuuden.

Lue lisää

Ajallisella tasolla, kuten puranoiden kertomuksissa, kuvataan kuitenkin tilanteita, joissa Shiva ja hänen śaktinsa näyttävät olevan erossa, esimerkiksi kun Parvati syntyy uudelleen tai Shiva vetäytyy askeesiin. Näitä tilanteita ei tulkita lopulliseksi eroksi, vaan ne nähdään līlāna, jumalallisena leikkinä, joka palvelee kosmista tarkoitusta.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ajallisella tasolla, kuten puranoiden kertomuksissa, kuvataan kuitenkin tilanteita, joissa Shiva ja hänen śaktinsa näyttävät olevan erossa, esimerkiksi kun Parvati syntyy uudelleen tai Shiva vetäytyy askeesiin. Näitä tilanteita ei tulkita lopulliseksi eroksi, vaan ne nähdään līlāna, jumalallisena leikkinä, joka palvelee kosmista tarkoitusta.

Lue lisää

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------



Näin näennäinen ristiriita ratkaistaan erottamalla kaksi tasoa: ontologisesti, todellisuuden perimmäisellä tasolla, eroa ei ole, mutta ilmiötasolla, kertomusten ja kokemuksen maailmassa, erottaminen voi näyttää todelliselta. Tilannetta voi verrata aurinkoon ja sen valoon: ne eivät koskaan todellisuudessa eroa toisistaan, mutta pilvet voivat saada ne näyttämään erillisiltä.

Tällaiset kertomukset ovat merkityksellisiä, koska ne korostavat bhaktia eli hartautta, kuvaavat kaipuuta ja jälleenyhdistymistä sekä tekevät jumalallisen suhteen ymmärrettävämmäksi ihmisille. Ne myös havainnollistavat energian eri toimintamuotoja. Lopullisesti tarkasteltuna Shiva ja hänen śaktinsa ovat kuitenkin aina yhdessä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------



Näin näennäinen ristiriita ratkaistaan erottamalla kaksi tasoa: ontologisesti, todellisuuden perimmäisellä tasolla, eroa ei ole, mutta ilmiötasolla, kertomusten ja kokemuksen maailmassa, erottaminen voi näyttää todelliselta. Tilannetta voi verrata aurinkoon ja sen valoon: ne eivät koskaan todellisuudessa eroa toisistaan, mutta pilvet voivat saada ne näyttämään erillisiltä.

Tällaiset kertomukset ovat merkityksellisiä, koska ne korostavat bhaktia eli hartautta, kuvaavat kaipuuta ja jälleenyhdistymistä sekä tekevät jumalallisen suhteen ymmärrettävämmäksi ihmisille. Ne myös havainnollistavat energian eri toimintamuotoja. Lopullisesti tarkasteltuna Shiva ja hänen śaktinsa ovat kuitenkin aina yhdessä.

Lue lisää

Satin kertomus, jossa hän hylkää kehonsa ja syntyy uudelleen Parvatina on todellinen tapahtuma.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Satin kertomus, jossa hän hylkää kehonsa ja syntyy uudelleen Parvatina on todellinen tapahtuma.

Kaikki śaktit ovat lopulta Krishnan energioita, ja Shiva toimii suhteessa tähän energiaan, ei sen itsenäisenä lähteenä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kaikki śaktit ovat lopulta Krishnan energioita, ja Shiva toimii suhteessa tähän energiaan, ei sen itsenäisenä lähteenä.

Sati, Parvati ja Durga ovat sama jumalallinen energia eri ilmenemismuodoissa, kunhan ymmärretään, että kyse on nimenomaan ulkoisen energian eli maya-śaktin eri muodoista. Gaudiya-teologia tekee tässä selkeän eron sisäisen ja ulkoisen energian välillä.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Sati, Parvati ja Durga ovat sama jumalallinen energia eri ilmenemismuodoissa, kunhan ymmärretään, että kyse on nimenomaan ulkoisen energian eli maya-śaktin eri muodoista. Gaudiya-teologia tekee tässä selkeän eron sisäisen ja ulkoisen energian välillä.

Lue lisää

Shiva ei ole tavallinen yksilöllinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa ainutlaatuista välimuotoa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Shiva ei ole tavallinen yksilöllinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa ainutlaatuista välimuotoa.

Ajatus Shivasta ja hänen śaktistaan eräänlaisina kosmisina vanhempina on myös linjassa Gaudiya-ajattelun kanssa. Heidän kauttaan aineelliset kehot syntyvät ja materiaalinen luonto toimii, mutta kaikkien sielujen lopullinen alkuperä on silti Krishna, kuten esimerkiksi Brahma-samhitassa kuvataan.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ajatus Shivasta ja hänen śaktistaan eräänlaisina kosmisina vanhempina on myös linjassa Gaudiya-ajattelun kanssa. Heidän kauttaan aineelliset kehot syntyvät ja materiaalinen luonto toimii, mutta kaikkien sielujen lopullinen alkuperä on silti Krishna, kuten esimerkiksi Brahma-samhitassa kuvataan.

Lue lisää

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä — heitä ei ymmärretä erillisiksi lopullisessa mielessä

Satin itsensäpoltto oli todellinen tapahtuma. Sati, Shiva ja Daksha ovat todellisia olentoja, ja tapahtuma kuuluu kosmiseen historiaan, ei pelkästään symboliseen kertomukseen. Sati hylkäsi kehonsa joogisen tulen kautta puolustaakseen Shivan kunniaa.

Parvati on Shivan ikuinen puoliso. Shivalla on useita ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa.

Näissä kaikissa ilmenemismuodoissa hänen puolisonsa on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri nimillä ja muodoilla, aina Sivan kanssa.

Shivan puoliso on hänen śaktinsa, joka ilmenee eri nimillä, kuten Parvati, Durga ja Sati jne.

eri ilmenemismuodoissa myös Shivan rooli voi hieman vaihdella (esim. kosminen Shiva vs. maailmaan liittyvät muodot)


Shivalla on eri ilmenemismuotoja ja nimiä eri kosmisissa tilanteissa ja rooleissa. Samoin hänen śaktinsa (jumalallinen energiansa) ilmenee eri nimillä ja muodoilla, kuten Sati, Parvati ja Durga jne. jne.

Näissä kaikissa tapauksissa perusajatus on, että: Shiva ja hänen śaktinsa kuuluvat aina yhteen

Kun Shiva ilmenee tietyssä muodossa, myös hänen śaktinsa ilmenee vastaavassa muodossa.

He voivat saada eri nimiä ja muotoja, mutta ovat silti sama jumalallinen pari eri ilmenemisinä

Anonyymi00042 kirjoitti:

Palautetaan:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi

----------------

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä — heitä ei ymmärretä erillisiksi lopullisessa mielessä

Satin itsensäpoltto oli todellinen tapahtuma. Sati, Shiva ja Daksha ovat todellisia olentoja, ja tapahtuma kuuluu kosmiseen historiaan, ei pelkästään symboliseen kertomukseen. Sati hylkäsi kehonsa joogisen tulen kautta puolustaakseen Shivan kunniaa.

Parvati on Shivan ikuinen puoliso. Shivalla on useita ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa.

Näissä kaikissa ilmenemismuodoissa hänen puolisonsa on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri nimillä ja muodoilla, aina Sivan kanssa.

Shivan puoliso on hänen śaktinsa, joka ilmenee eri nimillä, kuten Parvati, Durga ja Sati jne.

eri ilmenemismuodoissa myös Shivan rooli voi hieman vaihdella (esim. kosminen Shiva vs. maailmaan liittyvät muodot)


Shivalla on eri ilmenemismuotoja ja nimiä eri kosmisissa tilanteissa ja rooleissa. Samoin hänen śaktinsa (jumalallinen energiansa) ilmenee eri nimillä ja muodoilla, kuten Sati, Parvati ja Durga jne. jne.

Näissä kaikissa tapauksissa perusajatus on, että: Shiva ja hänen śaktinsa kuuluvat aina yhteen

Kun Shiva ilmenee tietyssä muodossa, myös hänen śaktinsa ilmenee vastaavassa muodossa.

He voivat saada eri nimiä ja muotoja, mutta ovat silti sama jumalallinen pari eri ilmenemisinä

Lue lisää

Shiva ja hänen śaktinsa (kuten Parvati / Durga) nähdään eräänlaisina kosmisina vanhempina, koska: he ovat yhteydessä aineelliseen luontoon ja maailmaan

Kaikkien elävien olentojen kehot syntyvät heidän energiansa kautta, he toimivat luomisen ja ylläpidon prosesseissa tietyssä roolissa

Mutta:

lopullisina alkuperäisinä “vanhempina” pidetään Krishnaa (ja hänen energiaansa)

Shivalla on erityinen välimuoto — ei täysin sama kuin tavallinen jīva, mutta ei myöskään täysin sama asema kuin Krishna

Anonyymi00043 kirjoitti:

Shiva ja hänen śaktinsa (kuten Parvati / Durga) nähdään eräänlaisina kosmisina vanhempina, koska: he ovat yhteydessä aineelliseen luontoon ja maailmaan

Kaikkien elävien olentojen kehot syntyvät heidän energiansa kautta, he toimivat luomisen ja ylläpidon prosesseissa tietyssä roolissa

Mutta:

lopullisina alkuperäisinä “vanhempina” pidetään Krishnaa (ja hänen energiaansa)

Shivalla on erityinen välimuoto — ei täysin sama kuin tavallinen jīva, mutta ei myöskään täysin sama asema kuin Krishna

Lue lisää

Voidaan sanoa, että Shiva ja hänen śaktinsa ovat meidän kaltaistemme olentojen kosmisia vanhempia tai huoltajia, mutta lopullinen alkuperä on Krishna.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Voidaan sanoa, että Shiva ja hänen śaktinsa ovat meidän kaltaistemme olentojen kosmisia vanhempia tai huoltajia, mutta lopullinen alkuperä on Krishna.

Kosminen yhdynnän periaate:

Brahma-samhita selittää, että kaikkien elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta.

Lisääntyminen tapahtuu kahden aspektin, mies- ja naispuolisen energian, yhdistymisen kautta.

Shiva ja hänen śaktinsa aineellisessa luomisessa:

Kun sielut haluavat tulla aineelliseen maailmaan, Shiva ja hänen jumalallinen energiansa, usein nähtynä Mayana, ottavat lingam- ja yoni-muodon.

Tässä “kosmisessa yhdynnässä” sielut saavat fyysiset kehot, jotka Brahma luo.

Tätä tehtävää tekevä Shiva kutsutaan Shambhu Shivaksi, joka polveutuu Sadashivasta.

Shiva ja Vishnu:

Sadashiva asuu henkisen ja aineellisen maailman rajalla, hieman alempana kuin Vishnu hierarkiassa.

Sielujen kiertokulku:

Sielut, jotka kulkevat aineellisen maailman läpi, inkarnoituvat eri kehoihin.

Tätä kuvataan “sielun kiertokulkuna” luonnossa, vertauksena veden kiertokulkuun.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Kosminen yhdynnän periaate:

Brahma-samhita selittää, että kaikkien elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta.

Lisääntyminen tapahtuu kahden aspektin, mies- ja naispuolisen energian, yhdistymisen kautta.

Shiva ja hänen śaktinsa aineellisessa luomisessa:

Kun sielut haluavat tulla aineelliseen maailmaan, Shiva ja hänen jumalallinen energiansa, usein nähtynä Mayana, ottavat lingam- ja yoni-muodon.

Tässä “kosmisessa yhdynnässä” sielut saavat fyysiset kehot, jotka Brahma luo.

Tätä tehtävää tekevä Shiva kutsutaan Shambhu Shivaksi, joka polveutuu Sadashivasta.

Shiva ja Vishnu:

Sadashiva asuu henkisen ja aineellisen maailman rajalla, hieman alempana kuin Vishnu hierarkiassa.

Sielujen kiertokulku:

Sielut, jotka kulkevat aineellisen maailman läpi, inkarnoituvat eri kehoihin.

Tätä kuvataan “sielun kiertokulkuna” luonnossa, vertauksena veden kiertokulkuun.

Lue lisää

Sielu ja tietoisuus:

Sielu ei synny eikä kuole; se on ikuinen (sat), tietoinen (chit) ja ikuisesti nuorekas.

Fyysinen kuolema ei vaikuta sen olemassaoloon.

Shiva ja hänen śaktinsa toimivat aineellisen maailman “vanhempina” tai energian välittäjinä, mutta kaikki lopullinen alkuperä, korkein jumalallinen lähde, on Krishna/Vishnu.

Kosminen yhdynnän periaate heijastuu aineellisessa maailmassa lisääntymisen ja elämän jatkumisen kautta.

Kaikki jumalalliset ilmenemismuodot (Sati, Parvati, Durga) ja Shiva itse ovat osa tätä kosmista toimintaa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Sielu ja tietoisuus:

Sielu ei synny eikä kuole; se on ikuinen (sat), tietoinen (chit) ja ikuisesti nuorekas.

Fyysinen kuolema ei vaikuta sen olemassaoloon.

Shiva ja hänen śaktinsa toimivat aineellisen maailman “vanhempina” tai energian välittäjinä, mutta kaikki lopullinen alkuperä, korkein jumalallinen lähde, on Krishna/Vishnu.

Kosminen yhdynnän periaate heijastuu aineellisessa maailmassa lisääntymisen ja elämän jatkumisen kautta.

Kaikki jumalalliset ilmenemismuodot (Sati, Parvati, Durga) ja Shiva itse ovat osa tätä kosmista toimintaa.

Lue lisää

Brahma-samhita selittää, että elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta, jossa mies- ja naispuoliset energiat yhdistyvät.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Brahma-samhita selittää, että elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta, jossa mies- ja naispuoliset energiat yhdistyvät.

Lue lisää

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

****************

Katkelma, käännösvirheet suomen kielessä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00048 kirjoitti:

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

****************

Katkelma, käännösvirheet suomen kielessä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.

SCS Math

Anonyymi00049 kirjoitti:

Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.

SCS Math

Lue lisää

Kun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Shivalla on monia ilmenemismuotoja ja että hänen puolisonsa — Parvati, Sati ja Durga — ovat yksi ja sama jumalallinen energia eri muodoissa. Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä ja ilmenevät pareina eri kosmisissa tilanteissa. Energia ja sen kantaja eivät ole lopullisesti erotettavissa, ja eri ilmenemismuodot voidaan ymmärtää saman periaatteen variaatioina.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Shivalla on monia ilmenemismuotoja ja että hänen puolisonsa — Parvati, Sati ja Durga — ovat yksi ja sama jumalallinen energia eri muodoissa. Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä ja ilmenevät pareina eri kosmisissa tilanteissa. Energia ja sen kantaja eivät ole lopullisesti erotettavissa, ja eri ilmenemismuodot voidaan ymmärtää saman periaatteen variaatioina.

Lue lisää

Krishna on sekä Shivan että kaikkien śaktien perimmäinen lähde.

Materiaalinen lisääntyminen heijastaa kosmista periaatetta. Samoin käsitys Shambhu-Shivasta, Sadashivasta ja heidän asemastaan henkisen ja aineellisen maailman rajalla.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Krishna on sekä Shivan että kaikkien śaktien perimmäinen lähde.

Materiaalinen lisääntyminen heijastaa kosmista periaatetta. Samoin käsitys Shambhu-Shivasta, Sadashivasta ja heidän asemastaan henkisen ja aineellisen maailman rajalla.

Lue lisää

Shivalla on erilaisia ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa, ja hänen asemansa on ainutlaatuinen: hän ei ole tavallinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa erityistä tattvaa.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Shivalla on erilaisia ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa, ja hänen asemansa on ainutlaatuinen: hän ei ole tavallinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa erityistä tattvaa.

Lue lisää

Aineellisen maailman tasolla Shiva ja hänen śaktinsa toimivat eräänlaisina kosmisina vanhempina: heidän kauttaan materiaalinen luonto toimii ja elävien olentojen kehot syntyvät.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Aineellisen maailman tasolla Shiva ja hänen śaktinsa toimivat eräänlaisina kosmisina vanhempina: heidän kauttaan materiaalinen luonto toimii ja elävien olentojen kehot syntyvät.

Lue lisää

Kaikkien elävien olentojen todellinen alkuperä ei kuitenkaan ole Shiva eikä hänen śaktinsa, vaan Krishna, joka on sekä Shivan että kaikkien energioiden perimmäinen lähde.

Lopulta Shiva ja hänen śaktinsa toimivat yhdessä Krishnan järjestyksessä, ilmentäen hänen energiaansa aineellisessa maailmassa, vaikka he näyttävätkin ilmenevän monina eri muotoina ja niminä eri kosmisissa tilanteissa.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Kaikkien elävien olentojen todellinen alkuperä ei kuitenkaan ole Shiva eikä hänen śaktinsa, vaan Krishna, joka on sekä Shivan että kaikkien energioiden perimmäinen lähde.

Lopulta Shiva ja hänen śaktinsa toimivat yhdessä Krishnan järjestyksessä, ilmentäen hänen energiaansa aineellisessa maailmassa, vaikka he näyttävätkin ilmenevän monina eri muotoina ja niminä eri kosmisissa tilanteissa.

Lue lisää

Shiva (erityisesti Shambhu-muodossa) toimii yhdessä materiaalisen energian kanssa luomisprosessissa, ja tätä kuvataan esimerkiksi Brahma-samhitassa. Siellä käytetään kieltä, joka voi kuulostaa “yhdynnältä” (linga–yoni-symboliikka), mutta keskeinen pointti on tämä:
kyse on myös metafyysisestä vuorovaikutuksesta.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Shiva (erityisesti Shambhu-muodossa) toimii yhdessä materiaalisen energian kanssa luomisprosessissa, ja tätä kuvataan esimerkiksi Brahma-samhitassa. Siellä käytetään kieltä, joka voi kuulostaa “yhdynnältä” (linga–yoni-symboliikka), mutta keskeinen pointti on tämä:
kyse on myös metafyysisestä vuorovaikutuksesta.

Lue lisää

Shiva ei ole materiaalinen olento - hän ei toimi fyysisen kehon tasolla kuten ihmiset.

Koko prosessi tapahtuu tattva-tasolla (ontologisella tasolla).

Anonyymi00057 kirjoitti:

Shiva ei ole materiaalinen olento - hän ei toimi fyysisen kehon tasolla kuten ihmiset.

Koko prosessi tapahtuu tattva-tasolla (ontologisella tasolla).

Shivan keho ei ole materiaalinen, kuten ihmisten, vaan henkinen .

Anonyymi00058 kirjoitti:

Shivan keho ei ole materiaalinen, kuten ihmisten, vaan henkinen .

Shivan keho ei ole materiaalinen, kuten ihmisten, vaan henkinen .

Shiva esiintyy eri ilmenemismuodoissa, mutta jokaisessa muodossa hänen perusluontonsa on aina henkinen (sat-chit-ananda: olemassaolo–tietoisuus–autuus).
Hänen śaktinsa (esim. Sati, Parvati, Durga) ei ole irrallinen materiaalinen energia, vaan osa Krishnan ulkoista (maya-) energiaa, jonka kautta aineellinen maailma toimii.

Shiva on aina henkinen, hänen olemuksensa ei muutu aineellisista tapahtumista.
Sati / Parvati on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri muodoissa.

Śiva ei ole korkein Jumala, vaan erityinen, ainutlaatuinen välimuoto
Śakti ei ole itsenäinen “toinen puoli” korkeimmasta, vaan Jumalan energia (shakti), joka on aina riippuvainen Jumalasta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Śiva ei ole korkein Jumala, vaan erityinen, ainutlaatuinen välimuoto
Śakti ei ole itsenäinen “toinen puoli” korkeimmasta, vaan Jumalan energia (shakti), joka on aina riippuvainen Jumalasta.

Lue lisää

Parvati / Sati edustavat Śivan śaktia.

Śiva ja Śakti ovat erottamattomia, he muodostavat kokonaisuuden, ilman śaktia Śiva ei toimi.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Parvati / Sati edustavat Śivan śaktia.

Śiva ja Śakti ovat erottamattomia, he muodostavat kokonaisuuden, ilman śaktia Śiva ei toimi.

Tämä kokonaisuus toimii kosmisen (aineellisen) todellisuuden tasolla,se ei ole kaikkein korkein metafyysinen taso

Usein Śivan śakti yhdistetään myös Durga-prinsiippiin: hän hallitsee materiaa (prakṛti)
Śiva toimii hänen kanssa.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tämä kokonaisuus toimii kosmisen (aineellisen) todellisuuden tasolla,se ei ole kaikkein korkein metafyysinen taso

Usein Śivan śakti yhdistetään myös Durga-prinsiippiin: hän hallitsee materiaa (prakṛti)
Śiva toimii hänen kanssa.

Lue lisää

Śiva ei nouse suurimmaksi silloin, kun hänet asetetaan valtaistuimelle muiden yläpuolelle, vaan silloin, kun ymmärtää missä hän seisoo. Shiva ei kuulu selkeästi kumpaankaan maailmaan – ei täysin siihen, mikä on muuttumatonta ja puhdasta henkeä, eikä täysin siihen, mikä on muotoa, liikettä ja hajoamista. Hän on rajalla.

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Śiva ei nouse suurimmaksi silloin, kun hänet asetetaan valtaistuimelle muiden yläpuolelle, vaan silloin, kun ymmärtää missä hän seisoo. Shiva ei kuulu selkeästi kumpaankaan maailmaan – ei täysin siihen, mikä on muuttumatonta ja puhdasta henkeä, eikä täysin siihen, mikä on muotoa, liikettä ja hajoamista. Hän on rajalla.

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Lue lisää

Siinä missä Krishna kuvataan usein täyteytenä, leikkinä ja jumalallisena suhteena, Śiva ilmenee hiljaisuutena, joka jää jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Hän ei rakenna maailmaa eikä koristele sitä – hän vetäytyy siitä, istuu sen ulkopuolella ja näkee sen läpi. Silti hän ei hylkää sitä. Hän pysyy läsnä.

Juuri siksi hän tarvitsee śaktinsa. Parvati, joka ilmenee myös Sati-muodossa, ei ole vain kumppani, vaan liike, joka saa hiljaisuuden värähtelemään. Ilman häntä Śiva olisi kuin ääretön, liikkumaton tila – täydellinen, mutta vailla ilmaisua. Ja ilman Śivaa śakti olisi pelkkää liikettä ilman suuntaa, voimaa ilman keskusta.

Yhdessä he eivät ole vain mies ja nainen, vaan olemisen kaksi puolta: tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja ääni jne.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Siinä missä Krishna kuvataan usein täyteytenä, leikkinä ja jumalallisena suhteena, Śiva ilmenee hiljaisuutena, joka jää jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Hän ei rakenna maailmaa eikä koristele sitä – hän vetäytyy siitä, istuu sen ulkopuolella ja näkee sen läpi. Silti hän ei hylkää sitä. Hän pysyy läsnä.

Juuri siksi hän tarvitsee śaktinsa. Parvati, joka ilmenee myös Sati-muodossa, ei ole vain kumppani, vaan liike, joka saa hiljaisuuden värähtelemään. Ilman häntä Śiva olisi kuin ääretön, liikkumaton tila – täydellinen, mutta vailla ilmaisua. Ja ilman Śivaa śakti olisi pelkkää liikettä ilman suuntaa, voimaa ilman keskusta.

Yhdessä he eivät ole vain mies ja nainen, vaan olemisen kaksi puolta: tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja ääni jne.

Lue lisää

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan. Daksha Yajna -kertomuksessa hän ei taistele ylpeyttä vastaan ylpeydellä. Hän antaa sen paljastaa itsensä. Hänen vastauksensa ei ole välitön reaktio, vaan syvempi liike, joka kumpuaa jostain, mitä ei voi horjuttaa.

Kun Sati astuu tuleen, tapahtuma ei koske vain menetystä. Se paljastaa jotain Śivasta.

Hänen rakkautensa ei ole hallintaa, vaan tilaa.

Ja silti, mikään ei lopulta katoa. Sama śakti palaa Parvatina, ei uutena, vaan tunnistettavana jatkumona. Śiva ei muutu, mutta suhde jatkuu. Tämä kertoo, että hänen todellinen luonteensa ei ole kiinnittynyt muotoihin, vaan siihen, mikä säilyy niiden läpi.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan. Daksha Yajna -kertomuksessa hän ei taistele ylpeyttä vastaan ylpeydellä. Hän antaa sen paljastaa itsensä. Hänen vastauksensa ei ole välitön reaktio, vaan syvempi liike, joka kumpuaa jostain, mitä ei voi horjuttaa.

Kun Sati astuu tuleen, tapahtuma ei koske vain menetystä. Se paljastaa jotain Śivasta.

Hänen rakkautensa ei ole hallintaa, vaan tilaa.

Ja silti, mikään ei lopulta katoa. Sama śakti palaa Parvatina, ei uutena, vaan tunnistettavana jatkumona. Śiva ei muutu, mutta suhde jatkuu. Tämä kertoo, että hänen todellinen luonteensa ei ole kiinnittynyt muotoihin, vaan siihen, mikä säilyy niiden läpi.

Lue lisää

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Lue lisää

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Om Namah Shivaya

Anonyymi00069 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Om Namah Shivaya

Lue lisää

Om Namah Shivaya

Om Namah Shivaya

Om Namah Shivaya

Anonyymi00070 kirjoitti:

Om Namah Shivaya

Om Namah Shivaya

Om Namah Shivaya

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Juuri tämä tekee hänestä suuren. Hän ei kilpaile Krishnan kanssa, vaan suuntautuu häneen täydellisellä antautumisella.

Tässä hänestä tulee syvin opettaja – ei sanojen, vaan olemisen kautta. Hän näyttää, miltä näyttää mieli, joka ei vaadi mitään itselleen, mutta on silti täynnä sisäistä rikkautta.

Ja hänen rinnallaan Parvati ei ole vain puoliso, vaan voima, joka tekee tästä hiljaisuudesta elävän. Hän on liike, lämpö ja ilmentyminen – se, mikä tuo esiin sen, mikä muuten jäisi näkymättömäksi.

Parvatia voidaan nähdä kosmisena energiana, joka ohjaa ja ylläpitää maailmaa, mutta samalla hän on myös uskollisuuden ja rakkauden ruumiillistuma. Hänessä näkyy se voima, joka ei hajoa edes silloin, kun muodot vaihtuvat.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Juuri tämä tekee hänestä suuren. Hän ei kilpaile Krishnan kanssa, vaan suuntautuu häneen täydellisellä antautumisella.

Tässä hänestä tulee syvin opettaja – ei sanojen, vaan olemisen kautta. Hän näyttää, miltä näyttää mieli, joka ei vaadi mitään itselleen, mutta on silti täynnä sisäistä rikkautta.

Ja hänen rinnallaan Parvati ei ole vain puoliso, vaan voima, joka tekee tästä hiljaisuudesta elävän. Hän on liike, lämpö ja ilmentyminen – se, mikä tuo esiin sen, mikä muuten jäisi näkymättömäksi.

Parvatia voidaan nähdä kosmisena energiana, joka ohjaa ja ylläpitää maailmaa, mutta samalla hän on myös uskollisuuden ja rakkauden ruumiillistuma. Hänessä näkyy se voima, joka ei hajoa edes silloin, kun muodot vaihtuvat.

Lue lisää

Yhdessä Śiva ja Pārvatī muodostavat kuvan, joka on syvästi kunnioitettava: he eivät ole korkein päämäärä, mutta he ovat täydellinen esimerkki siitä, miten suhde Jumalaan ja todellisuuteen voi ilmetä.

Śiva osoittaa täydellistä antautumista, ja Pārvatī täydellistä uskollisuutta – ja juuri siksi heidän liittonsa on niin voimakas.

Heidän ylistyksensä ei ole siis vain heidän asemansa korottamista, vaan heidän roolinsa ymmärtämistä: he ovat portti, esikuva ja peili.
Heidän kauttaan voi oppia, mitä tarkoittaa irrottautuminen, rakkaus ja se hiljainen tieto, joka ei huuda olevansa korkein – mutta jonka äärellä moni pysähtyy.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Yhdessä Śiva ja Pārvatī muodostavat kuvan, joka on syvästi kunnioitettava: he eivät ole korkein päämäärä, mutta he ovat täydellinen esimerkki siitä, miten suhde Jumalaan ja todellisuuteen voi ilmetä.

Śiva osoittaa täydellistä antautumista, ja Pārvatī täydellistä uskollisuutta – ja juuri siksi heidän liittonsa on niin voimakas.

Heidän ylistyksensä ei ole siis vain heidän asemansa korottamista, vaan heidän roolinsa ymmärtämistä: he ovat portti, esikuva ja peili.
Heidän kauttaan voi oppia, mitä tarkoittaa irrottautuminen, rakkaus ja se hiljainen tieto, joka ei huuda olevansa korkein – mutta jonka äärellä moni pysähtyy.

Lue lisää

Sen sijaan se katsoo vielä pidemmälle ja sanoo, että kaiken tämänkin takana on lähde, johon myös Śiva suuntautuu. Ja juuri siksi hänen asemansa on niin erityinen: hän ei ole huipulla seisova hahmo, vaan se, joka kääntyy kohti huippua täydellisellä vilpittömyydellä. Hänestä tulee silta – ei siksi että hän olisi kaiken alku, vaan siksi että hän osoittaa suunnan.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Sen sijaan se katsoo vielä pidemmälle ja sanoo, että kaiken tämänkin takana on lähde, johon myös Śiva suuntautuu. Ja juuri siksi hänen asemansa on niin erityinen: hän ei ole huipulla seisova hahmo, vaan se, joka kääntyy kohti huippua täydellisellä vilpittömyydellä. Hänestä tulee silta – ei siksi että hän olisi kaiken alku, vaan siksi että hän osoittaa suunnan.

Lue lisää

Todellinen guru ei ole se, joka seisoo muiden yläpuolella ja vastaanottaa kunnioitusta, vaan se, joka on täysin läpinäkyvä jumalalliselle totuudelle. Śiva on tässä mielessä korkein opettaja, koska hän ei opeta vain sanoilla, vaan olemuksellaan: hän näyttää, mitä tarkoittaa olla täysin kiinnittymättä mihinkään, mutta silti olla täysin kiinnittynyt Jumalaan.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Todellinen guru ei ole se, joka seisoo muiden yläpuolella ja vastaanottaa kunnioitusta, vaan se, joka on täysin läpinäkyvä jumalalliselle totuudelle. Śiva on tässä mielessä korkein opettaja, koska hän ei opeta vain sanoilla, vaan olemuksellaan: hän näyttää, mitä tarkoittaa olla täysin kiinnittymättä mihinkään, mutta silti olla täysin kiinnittynyt Jumalaan.

Lue lisää

Hänen “välinpitämättömyytensä” sosiaalista kunnioitusta kohtaan – kuten Daksha Yajna -kertomuksessa – ei siis ole ylimielisyyttä. Se on merkki siitä, että hän ei elä yhteiskunnallisten hierarkioiden tasolla lainkaan. Hän ei jätä kunnioittamatta siksi, että olisi muiden yläpuolella, vaan siksi että hänen huomionsa on jo suunnattu johonkin äärettömästi korkeampaan.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19060968/jumala-ja-puolijumalat-mika-ero-heidan-valilla-on

Anonyymi00081 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19060968/jumala-ja-puolijumalat-mika-ero-heidan-valilla-on

Lue lisää

Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on


Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on

Ero on jonkin verran samanlainen kuin ero ”Jumalan” ja ”enkeleiden” välillä. Jumala on vain yksi (eri ilmenemismuodoissa), mutta enkeleitä on miljoonia.

Joku kysyi temppelin (alttarin) rakentamisesta kotiin, ja koska ilmeisesti hän haluaa palvoa Jumalaa (Krishnaa) eikä puolijumalia, tästä on syytä puhua.
Asia on niin, että monissa maailman uskonnoissa palvotaan puolijumalia, ja Jumalaa palvotaan hyvin harvoin. Ihmiset eivät tiedä, että he palvovat puolijumalia, he luulevat palvovansa Jumalaa. Toissijaisen maailman luojan palvominen on puolijumalan palvomista, hän ei ole jumala, vaan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki.


Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Puolijumalat. Keitä he ovat?

Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.

Ensimmäinen puolijumala on Brahma.

Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.

He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.

Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.


Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.

Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.

Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.

Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.

Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.

Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.

Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.

Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.

Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.

Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.

Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.


Siksi bhakta kunnioittaa puolijumalia Jumalan edustajina, mutta ei ylimpänä auktoriteettina.

Vain ne, jotka eivät tunne Jumalaa, pitävät puolijumalia ylimpinä hallitsijoina.

Bhakta kunnioittaa puolijumalia, mutta hän ei koskaan unohda, että Krishna on Korkein.

Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.

Esimerkiksi kysymys:

Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?

Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.

Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.

Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.

Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.

Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on


Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on

Ero on jonkin verran samanlainen kuin ero ”Jumalan” ja ”enkeleiden” välillä. Jumala on vain yksi (eri ilmenemismuodoissa), mutta enkeleitä on miljoonia.

Joku kysyi temppelin (alttarin) rakentamisesta kotiin, ja koska ilmeisesti hän haluaa palvoa Jumalaa (Krishnaa) eikä puolijumalia, tästä on syytä puhua.
Asia on niin, että monissa maailman uskonnoissa palvotaan puolijumalia, ja Jumalaa palvotaan hyvin harvoin. Ihmiset eivät tiedä, että he palvovat puolijumalia, he luulevat palvovansa Jumalaa. Toissijaisen maailman luojan palvominen on puolijumalan palvomista, hän ei ole jumala, vaan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki.


Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Puolijumalat. Keitä he ovat?

Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.

Ensimmäinen puolijumala on Brahma.

Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.

He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.

Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.


Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.

Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.

Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.

Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.

Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.

Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.

Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.

Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.

Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.

Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.

Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.


Siksi bhakta kunnioittaa puolijumalia Jumalan edustajina, mutta ei ylimpänä auktoriteettina.

Vain ne, jotka eivät tunne Jumalaa, pitävät puolijumalia ylimpinä hallitsijoina.

Bhakta kunnioittaa puolijumalia, mutta hän ei koskaan unohda, että Krishna on Korkein.

Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.

Esimerkiksi kysymys:

Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?

Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.

Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.

Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.

Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.

Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.

Lue lisää

Puolijumalat ovat siis Jumalan"henkilökuntaa" aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Puolijumalat ovat siis Jumalan"henkilökuntaa" aineellisessa maailmassa.

Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.

Lue lisää

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Lue lisää

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Hänen “välinpitämättömyytensä” sosiaalista kunnioitusta kohtaan – kuten Daksha Yajna -kertomuksessa – ei siis ole ylimielisyyttä. Se on merkki siitä, että hän ei elä yhteiskunnallisten hierarkioiden tasolla lainkaan. Hän ei jätä kunnioittamatta siksi, että olisi muiden yläpuolella, vaan siksi että hänen huomionsa on jo suunnattu johonkin äärettömästi korkeampaan.

Lue lisää

Ja silti, juuri tässä piilee paradoksi: vaikka hänen ei “tarvitse” osoittaa kunnioitusta, hän tekee sen sisäisesti jatkuvasti. Hänen koko olemuksensa on hiljaista kunnioitusta ja antautumista. Hän on suurin opettaja siksi, että hän on suurin bhakta – ei siksi, että hän olisi vapaa kunnioituksesta, vaan siksi, että hän on täysin täynnä sitä oikeaa kohdetta kohtaan.

Niinpä lause saa syvemmän merkityksen. Opettaja ei tarvitse kunnioitusta, koska hän ei elä itselleen. Mutta juuri siksi hän kunnioittaa täydellisesti sitä, mikä on kaiken lähde – ja opettaa muita tekemään samoin, ei käskemällä, vaan olemalla itse se esimerkki.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Ja silti, juuri tässä piilee paradoksi: vaikka hänen ei “tarvitse” osoittaa kunnioitusta, hän tekee sen sisäisesti jatkuvasti. Hänen koko olemuksensa on hiljaista kunnioitusta ja antautumista. Hän on suurin opettaja siksi, että hän on suurin bhakta – ei siksi, että hän olisi vapaa kunnioituksesta, vaan siksi, että hän on täysin täynnä sitä oikeaa kohdetta kohtaan.

Niinpä lause saa syvemmän merkityksen. Opettaja ei tarvitse kunnioitusta, koska hän ei elä itselleen. Mutta juuri siksi hän kunnioittaa täydellisesti sitä, mikä on kaiken lähde – ja opettaa muita tekemään samoin, ei käskemällä, vaan olemalla itse se esimerkki.

Lue lisää

https://as1.ftcdn.net/jpg/15/25/37/56/1000_F_1525375669_sumqMcO7wZH8XAEHStjwliAKWhRXSfTj.jpg


https://www.iamfy.co/cdn/shop/files/m_2Fx1000_2F7a1ec908-1c6b-4e69-8e21-63a1670be50f.jpg?v=1760749226

https://img.freepik.com/premium-photo/divine-love-shiva-parvati_1239886-6173.jpg?semt=ais_hybrid&w=740&q=80

https://www.youtube.com/watch?v=xvNhyy820zs&list=RDxvNhyy820zs&start_radio=1

Anonyymi00090 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=xvNhyy820zs&list=RDxvNhyy820zs&start_radio=1

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1
Om Namah Shivaya

Anonyymi00091 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1
Om Namah Shivaya

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=FV62nmp4KyM&list=PLaHOKQ21ynzxR-mFyqED9Iz78xGyrVMn7

Karpur Gauram karunavtara

Anonyymi00092 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=FV62nmp4KyM&list=PLaHOKQ21ynzxR-mFyqED9Iz78xGyrVMn7

Karpur Gauram karunavtara

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=AzXS-cY_pe4&list=RDAzXS-cY_pe4&start_radio=1

Anonyymi00093 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=AzXS-cY_pe4&list=RDAzXS-cY_pe4&start_radio=1

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

Erittäin kaunista!

Anonyymi00094 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

Erittäin kaunista!

Lue lisää

Peaceful SHIVA MANTRA


https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

Erittäin kaunista!

Anonyymi00095 kirjoitti:

Peaceful SHIVA MANTRA


https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

Erittäin kaunista!

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0OIxewc9XNA&list=RD0OIxewc9XNA&start_radio=1

Karpur Gauram Karunavataram | Peaceful Shiva Mantra for Inner Peace & Calm

Anonyymi00096 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0OIxewc9XNA&list=RD0OIxewc9XNA&start_radio=1

Karpur Gauram Karunavataram | Peaceful Shiva Mantra for Inner Peace & Calm

Lue lisää

Parvatin "syntymä"

https://www.youtube.com/watch?v=1LUr2DmDdHI

Anonyymi00005 kirjoitti:

https://preview.redd.it/statue-of-shiva-the-god-of-destruction-at-cern-large-hadron-v0-9yrjzpxqo9ac1.jpeg?width=640&crop=smart&auto=webp&s=005f7753b83704b99942eabcaba7f2ecfe51a7df
Shiva Sveitsissä.

Lue lisää

Aivan!

Milloin?

Nimen taustalla on ranskan “transport” (liikenne/kuljetus) ja “développement” (kehitys). Vuonna 1992 Transcet- ja Progecar-yhtiöiden yhdistymisessä syntynyt nimi oli virallisesti “Société européenne pour le développement du transport public”, eli suunnilleen Euroopan yhtiö julkisen liikenteen kehittämiseksi.

Eli jos bussin kyljessä luki Transdev, siinä ei ollut mitään jumalallista viittausta — mutta “Transdev = ylijumala” on kyllä hauska suomalainen väärintulkinta.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Nimen taustalla on ranskan “transport” (liikenne/kuljetus) ja “développement” (kehitys). Vuonna 1992 Transcet- ja Progecar-yhtiöiden yhdistymisessä syntynyt nimi oli virallisesti “Société européenne pour le développement du transport public”, eli suunnilleen Euroopan yhtiö julkisen liikenteen kehittämiseksi.

Eli jos bussin kyljessä luki Transdev, siinä ei ollut mitään jumalallista viittausta — mutta “Transdev = ylijumala” on kyllä hauska suomalainen väärintulkinta.

Lue lisää

Mutta, mutta sana deva/dev.

Sanskritissa deva (देव) tarkoittaa jumalallista olentoa, puolijumalaa

Englannin deity liittyy samaan indoeurooppalaiseen sanajuureen.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Mutta, mutta sana deva/dev.

Sanskritissa deva (देव) tarkoittaa jumalallista olentoa, puolijumalaa

Englannin deity liittyy samaan indoeurooppalaiseen sanajuureen.

Lue lisää

Mutta Transdev-nimen “dev” ei ole otettu sanskritin devasta. Se on yritysnimessä lyhennys sanasta développement (= kehitys).

Anonyymi00080 kirjoitti:

Mutta Transdev-nimen “dev” ei ole otettu sanskritin devasta. Se on yritysnimessä lyhennys sanasta développement (= kehitys).

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja.

Skanda Purāṇan ja muiden tekstien yhteydessä Śiva voidaan todella kuvata korkeimpana vaiṣṇavana, esimerkiksi kuuluisan ilmauksen vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ kautta: ”vaiṣṇavoista Śambhu (Śiva) on suurin

Anonyymi00099 kirjoitti:

Skanda Purāṇan ja muiden tekstien yhteydessä Śiva voidaan todella kuvata korkeimpana vaiṣṇavana, esimerkiksi kuuluisan ilmauksen vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ kautta: ”vaiṣṇavoista Śambhu (Śiva) on suurin

Lue lisää

”Korkein vaiṣṇava” tarkoittaa, että Śivaa pidetään suurimpana Viṣṇun/Kṛṣṇan palvojana ja palvelijana.
Se ei tarkoita, että kyseinen teksti asettaisi Śivan Viṣṇun tai Kṛṣṇan yläpuolelle.

Anonyymi00100 kirjoitti:

”Korkein vaiṣṇava” tarkoittaa, että Śivaa pidetään suurimpana Viṣṇun/Kṛṣṇan palvojana ja palvelijana.
Se ei tarkoita, että kyseinen teksti asettaisi Śivan Viṣṇun tai Kṛṣṇan yläpuolelle.

Lue lisää

Meillä juuri tätä Śivan asemaa korostetaan: Śiva on maha-vaiṣṇava, äärimmäisen kunnioitettava Kṛṣṇan bhakta.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Meillä juuri tätä Śivan asemaa korostetaan: Śiva on maha-vaiṣṇava, äärimmäisen kunnioitettava Kṛṣṇan bhakta.

Prabhupāda sanoi 9.7.1975 Chicagossa:

“vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ: ‘Amongst the Vaiṣṇavas, Śambhu, Lord Śiva, is the greatest Vaiṣṇava.’

Anonyymi00102 kirjoitti:

Prabhupāda sanoi 9.7.1975 Chicagossa:

“vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ: ‘Amongst the Vaiṣṇavas, Śambhu, Lord Śiva, is the greatest Vaiṣṇava.’

Ja samassa yhteydessä hän jatkoi, että Śivaa tulee kunnioittaa vaiṣṇavana ja kutsui häntä “a big Vaiṣṇava”. Hän kuitenkin erotti tämän siitä ajatuksesta, että Śiva olisi itsenäinen korkein Jumala.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Ja samassa yhteydessä hän jatkoi, että Śivaa tulee kunnioittaa vaiṣṇavana ja kutsui häntä “a big Vaiṣṇava”. Hän kuitenkin erotti tämän siitä ajatuksesta, että Śiva olisi itsenäinen korkein Jumala.

Lue lisää

Myös Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 4.24.18:n kommentaarissa sanotaan:

“Lord Śiva is known as the greatest devotee … He is known as the best of all types of Vaiṣṇavas (vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ).

Anonyymi00104 kirjoitti:

Myös Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 4.24.18:n kommentaarissa sanotaan:

“Lord Śiva is known as the greatest devotee … He is known as the best of all types of Vaiṣṇavas (vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ).

Lue lisää

Sanoiko Prabhupāda itse, että Śiva on vaiṣṇavoista suurin?

Kyllä, aivan yksiselitteisesti. Hän siteerasi vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ ja käänsi sen itse: “Amongst the Vaiṣṇavas, Śambhu, Lord Śiva, is the greatest Vaiṣṇava.”

Anonyymi00098 kirjoitti:

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja.

Mainitaanko Vedoissa Krishnaa? Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?

Anonyymi00105 kirjoitti:

Sanoiko Prabhupāda itse, että Śiva on vaiṣṇavoista suurin?

Kyllä, aivan yksiselitteisesti. Hän siteerasi vaiṣṇavānāṁ yathā śambhuḥ ja käänsi sen itse: “Amongst the Vaiṣṇavas, Śambhu, Lord Śiva, is the greatest Vaiṣṇava.”

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Sri Chaitanya Saraswat Math

SCS Math sanoo Śivasta hyvin selvästi:

“Lord Siva's position as the best of Vaisnavas.”

Tämä on SCS Mathin oma kuvaus Śivan asemasta.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Sri Chaitanya Saraswat Math

SCS Math sanoo Śivasta hyvin selvästi:

“Lord Siva's position as the best of Vaisnavas.”

Tämä on SCS Mathin oma kuvaus Śivan asemasta.

Lue lisää

Lisäksi Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswami Mahārāj selittää Śivan eri aspekteja — Rudra ja Sadāśiva — ja kuvaa Sadāśivan tietoisuuden korkeammaksi, Vaikuṇṭhan palveluun suuntautuvaksi tietoisuudeksi.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Lisäksi Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswami Mahārāj selittää Śivan eri aspekteja — Rudra ja Sadāśiva — ja kuvaa Sadāśivan tietoisuuden korkeammaksi, Vaikuṇṭhan palveluun suuntautuvaksi tietoisuudeksi.

Lue lisää

Śivan asema ei ole pelkästään ”puolijumala muiden joukossa”.
Samalla SCS Mathin teologiassa tehdään hienovarainen ero Rudran, Śivan ja Sadāśivan välillä.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Śivan asema ei ole pelkästään ”puolijumala muiden joukossa”.
Samalla SCS Mathin teologiassa tehdään hienovarainen ero Rudran, Śivan ja Sadāśivan välillä.

Saraswata Mathin omassa opetuksessa Śivan asemaa kuvataan todella korkeasti, eikä sitä pidä pelkistää vain lauseeseen ”Śiva on Kṛṣṇan tavallinen palvelija”.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Saraswata Mathin omassa opetuksessa Śivan asemaa kuvataan todella korkeasti, eikä sitä pidä pelkistää vain lauseeseen ”Śiva on Kṛṣṇan tavallinen palvelija”.

Kysymys:
Onko Shiva korkein?


V. K. Prabhu vastaa:

Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme. Puraaneja on kolmenlaisia: sattvika, rajasika ja tamasika hyvyydessä, intohimossa ja tietämättömyydessä oleville ihmisille. Näiden Puranoiden luettelo ja luokittelu on esitetty Matsya-puranassa. Menetelmämme on yksinkertainen: jos eri puranat väittävät eri asioita, hyväksymme sattvika-puranoiden ja erityisesti puhtainta puranaa (Amala-Puranaa), Bhagavata-puranaa (Srimad Bhagavatamia), koskevat väitteet. Muiden puraanojen väitteet EIVÄT ole vääriä, vaikka ne ovatkin usein ulkoisesti ristiriidassa sattvika-puraanojen kanssa. Kyse on vain tietystä tietämysmetodologiasta.

Esimerkiksi tietämättömyyden vaikutuksen alaisille ihmisille on helpompaa ja luonnollisempaa hyväksyä Shiva Korkeimmaksi, koska hän ei aseta korkeita vaatimuksia hartailleen. Mutta jos kyseinen henkilö sattuu olemaan vilpitön Shivan seuraaja, niin jonkin ajan kuluttua Shiva saattaa paljastaa hänelle Vishnua (Krishnaa) koskevien salaisuuksien salaisuuden ja antaa hänelle Krishna-bhaktin siunaukset. Mutta yleensä näin ei tapahdu yhden elämän aikana. Tällä tavoin Krishna toisaalta suojaa itseään epäpäteviltä henkilöiltä ja toisaalta antaa heille mahdollisuuden kehittyä vähitellen guna-karmansa mukaisesti.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Kysymys:
Onko Shiva korkein?


V. K. Prabhu vastaa:

Vedoissa on monia erilaisia lausuntoja ERI IHMISTYHMILLE, jotka eivät sovi meidän alkuperäiseen ymmärrykseemme. Puraaneja on kolmenlaisia: sattvika, rajasika ja tamasika hyvyydessä, intohimossa ja tietämättömyydessä oleville ihmisille. Näiden Puranoiden luettelo ja luokittelu on esitetty Matsya-puranassa. Menetelmämme on yksinkertainen: jos eri puranat väittävät eri asioita, hyväksymme sattvika-puranoiden ja erityisesti puhtainta puranaa (Amala-Puranaa), Bhagavata-puranaa (Srimad Bhagavatamia), koskevat väitteet. Muiden puraanojen väitteet EIVÄT ole vääriä, vaikka ne ovatkin usein ulkoisesti ristiriidassa sattvika-puraanojen kanssa. Kyse on vain tietystä tietämysmetodologiasta.

Esimerkiksi tietämättömyyden vaikutuksen alaisille ihmisille on helpompaa ja luonnollisempaa hyväksyä Shiva Korkeimmaksi, koska hän ei aseta korkeita vaatimuksia hartailleen. Mutta jos kyseinen henkilö sattuu olemaan vilpitön Shivan seuraaja, niin jonkin ajan kuluttua Shiva saattaa paljastaa hänelle Vishnua (Krishnaa) koskevien salaisuuksien salaisuuden ja antaa hänelle Krishna-bhaktin siunaukset. Mutta yleensä näin ei tapahdu yhden elämän aikana. Tällä tavoin Krishna toisaalta suojaa itseään epäpäteviltä henkilöiltä ja toisaalta antaa heille mahdollisuuden kehittyä vähitellen guna-karmansa mukaisesti.

Lue lisää

Kyse on vain tietystä tietämysmetodologiasta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Kyse on vain tietystä tietämysmetodologiasta.

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).


Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.


Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).


Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.


Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

Anonyymi00113 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

Lue lisää

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Lue lisää

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.

Lue lisää

Niin sanotussa saatanallisessa pahassa ”hindulaisuudessa” – mitä tahansa tuo termi sitten tarkoittikaan – ihmiset eivät palvo lainkaan eri jumalia, vaan saman jumalan eri ilmentymiä, jotka kaikki ovat samaa jumalaa; puolijumalien palvonta on eri asia.


Jumalallinen Totuus on yksi, mutta Hän ilmenee lukemattomissa muodoissa. Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan, vaan Hän paljastaa itsensä eri muodoissa niiden olentojen sydämille, jotka kaipaavat yhteyttä Häneen.

Jos joku tuntee erityistä vetoa tummansävyiseen Śrī Kṛṣṇaan, hän voi palvoa Häntä, jonka kauneus ja suloisuus vetävät puoleensa kaikkia sydämiä. Jos taas joku tuntee syvää rakkautta vaaleaan Balarāmaan, hän voi palvoa Häntä rajattoman voiman, veljellisen rakkauden ja jumalallisen suojelun lähteenä. Kuitenkin Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ole toisistaan erillisiä olentoja — He ovat sama korkein persoonallinen Jumaluus, joka ilmenee kahdessa rakastettavassa muodossa.

Jumalan monet muodot ovat Hänen eri ilmaisuja. Koska jokainen sielu on ainutlaatuinen, Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden lähestyä Häntä sen muodon kautta, joka herättää sydämessä syvimmän rakkauden.

Siksi ihminen voi palvoa sitä Jumalan muotoa, joka tuntuu hänelle kaikkein läheisimmältä ja rakkaimmalta. Kaikki aidot lähestymistavat johtavat samaan äärettömään Persoonaan, joka armollisesti ilmenee monin eri tavoin täyttääkseen rakastajiensa sydämet.

Kaikkinämä muodot eivät ole toisistaan erillisiä jumalia eivätkä itsenäisiä absoluutteja. He ovat yhden advaya-jñāna-tattvan, jakamattoman absoluuttisen todellisuuden, persoonallisia manifestaatioita. Bhagavān kykenee laajenemaan äärettömästi, koska Hänen toimintansa perustuu acintya-śaktiin, käsittämättömään hengelliseen energiaan. Materiaalisessa maailmassa kokonaisuus vähenee jakaantuessaan, mutta hengellisessä todellisuudessa täydellisyys voi synnyttää rajattomasti lisää täydellisyyttä ilman minkäänlaista heikkenemistä.

-----------------------


Śrī Īśopaniṣad

Tieto, joka tuo meidät lähemmäksi Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, Kṛṣṇaa.


Kutsurukous:

oṁ pūrṇam adaḥ pūrṇam idaṁ
pūrṇāt pūrṇam udacyate
pūrṇasya pūrṇam ādāya
pūrṇam evāvaśiṣyate

Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on täydellinen ja koska Hän on absoluuttinen ja täydellinen, niin kaikki Hänestä emanoituvat ilmentymät, kuten tämä ilmiömaailma, on varustettu kaikella tarpeellisella, koska se on itsessään täydellinen kokonaisuus. Kaikki, mikä lähtee Täydellisestä Kokonaisuudesta on Itsessään Täydellistä. Täydellisenä Kokonaisuutena Hän on täydellisessä tasapainossa, vaikka Hänestä lähtee niin monia täydellisiä osasia.
Kun ihmiset väittävät, että "hindulaisuudessa palvotaan monia jumalia", he yksinkertaistavat asiaa liikaa. Kyse ei ole useiden toisistaan riippumattomien jumalien palvonnasta.

On olemassa yksi korkein Jumala, joka voi ilmaista itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa. Nämä muodot eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan erilaisia persoonallisia ilmenemismuotoja. He ovat yhtä Jumalaa samalla tavoin kuin yksi ihminen voi olla samanaikaisesti lapsi vanhemmilleen, vanhempi omille lapsilleen, ystävä ystävilleen ja opettaja oppilailleen jne. Roolit ovat erilaisia, mutta persoona on sama. Ero on siinä, että Jumalan kyky ilmaista itseään on rajaton.

Esimerkiksi Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma eivät ole kaksi erillistä jumalaa. He ovat yksi ja sama korkein Persoona, joka ilmenee kahdessa muodossa jne.


Ihmiset kokevat Jumalan eri tavoin, koska jokainen yksilö on erilainen. Siksi Jumala antaa mahdollisuuden lähestyä itseään siinä muodossa, joka herättää kussakin ihmisessä syvimmän rakkauden ja luottamuksen.

Kyse ei ole siitä, että olisi monta korkeinta todellisuutta, vaan siitä, että yksi ääretön Jumala voi kohdata erilaiset ihmiset eri tavoin.

Tämä on myös tärkein ero Jumalan persoonallisten muotojen ja puolijumalien välillä. Puolijumalat eivät ole korkeimpia jumalia eivätkä Jumalan kilpailijoita. He ovat Jumalan palvelijoita, joille on uskottu erilaisia tehtäviä maailmankaikkeuden ylläpitämisessä. Heitä voidaan kunnioittaa, mutta he eivät ole kaiken alkuperäinen lähde.
Todellisuus on pohjimmiltaan yksi. Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä rajattomasti menettämättä mitään itsestään. Aineellisessa maailmassa jokin kokonaisuus pienenee, kun siitä erotetaan osia. Jumalan kohdalla näin ei ole. Jokainen Hänen ilmenemismuotonsa on Jumala, eikä alkuperäinen Jumala vähene.
Tästä syystä ei pidä ymmärtää monijumalaisuutena tavallisessa merkityksessä. Sen mukaan on olemassa yksi ääretön Jumala, joka voi ilmoittaa itsensä lukemattomilla

Anonyymi00119 kirjoitti:

Niin sanotussa saatanallisessa pahassa ”hindulaisuudessa” – mitä tahansa tuo termi sitten tarkoittikaan – ihmiset eivät palvo lainkaan eri jumalia, vaan saman jumalan eri ilmentymiä, jotka kaikki ovat samaa jumalaa; puolijumalien palvonta on eri asia.


Jumalallinen Totuus on yksi, mutta Hän ilmenee lukemattomissa muodoissa. Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan, vaan Hän paljastaa itsensä eri muodoissa niiden olentojen sydämille, jotka kaipaavat yhteyttä Häneen.

Jos joku tuntee erityistä vetoa tummansävyiseen Śrī Kṛṣṇaan, hän voi palvoa Häntä, jonka kauneus ja suloisuus vetävät puoleensa kaikkia sydämiä. Jos taas joku tuntee syvää rakkautta vaaleaan Balarāmaan, hän voi palvoa Häntä rajattoman voiman, veljellisen rakkauden ja jumalallisen suojelun lähteenä. Kuitenkin Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ole toisistaan erillisiä olentoja — He ovat sama korkein persoonallinen Jumaluus, joka ilmenee kahdessa rakastettavassa muodossa.

Jumalan monet muodot ovat Hänen eri ilmaisuja. Koska jokainen sielu on ainutlaatuinen, Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden lähestyä Häntä sen muodon kautta, joka herättää sydämessä syvimmän rakkauden.

Siksi ihminen voi palvoa sitä Jumalan muotoa, joka tuntuu hänelle kaikkein läheisimmältä ja rakkaimmalta. Kaikki aidot lähestymistavat johtavat samaan äärettömään Persoonaan, joka armollisesti ilmenee monin eri tavoin täyttääkseen rakastajiensa sydämet.

Kaikkinämä muodot eivät ole toisistaan erillisiä jumalia eivätkä itsenäisiä absoluutteja. He ovat yhden advaya-jñāna-tattvan, jakamattoman absoluuttisen todellisuuden, persoonallisia manifestaatioita. Bhagavān kykenee laajenemaan äärettömästi, koska Hänen toimintansa perustuu acintya-śaktiin, käsittämättömään hengelliseen energiaan. Materiaalisessa maailmassa kokonaisuus vähenee jakaantuessaan, mutta hengellisessä todellisuudessa täydellisyys voi synnyttää rajattomasti lisää täydellisyyttä ilman minkäänlaista heikkenemistä.

-----------------------


Śrī Īśopaniṣad

Tieto, joka tuo meidät lähemmäksi Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, Kṛṣṇaa.


Kutsurukous:

oṁ pūrṇam adaḥ pūrṇam idaṁ
pūrṇāt pūrṇam udacyate
pūrṇasya pūrṇam ādāya
pūrṇam evāvaśiṣyate

Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on täydellinen ja koska Hän on absoluuttinen ja täydellinen, niin kaikki Hänestä emanoituvat ilmentymät, kuten tämä ilmiömaailma, on varustettu kaikella tarpeellisella, koska se on itsessään täydellinen kokonaisuus. Kaikki, mikä lähtee Täydellisestä Kokonaisuudesta on Itsessään Täydellistä. Täydellisenä Kokonaisuutena Hän on täydellisessä tasapainossa, vaikka Hänestä lähtee niin monia täydellisiä osasia.
Kun ihmiset väittävät, että "hindulaisuudessa palvotaan monia jumalia", he yksinkertaistavat asiaa liikaa. Kyse ei ole useiden toisistaan riippumattomien jumalien palvonnasta.

On olemassa yksi korkein Jumala, joka voi ilmaista itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa. Nämä muodot eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan erilaisia persoonallisia ilmenemismuotoja. He ovat yhtä Jumalaa samalla tavoin kuin yksi ihminen voi olla samanaikaisesti lapsi vanhemmilleen, vanhempi omille lapsilleen, ystävä ystävilleen ja opettaja oppilailleen jne. Roolit ovat erilaisia, mutta persoona on sama. Ero on siinä, että Jumalan kyky ilmaista itseään on rajaton.

Esimerkiksi Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma eivät ole kaksi erillistä jumalaa. He ovat yksi ja sama korkein Persoona, joka ilmenee kahdessa muodossa jne.


Ihmiset kokevat Jumalan eri tavoin, koska jokainen yksilö on erilainen. Siksi Jumala antaa mahdollisuuden lähestyä itseään siinä muodossa, joka herättää kussakin ihmisessä syvimmän rakkauden ja luottamuksen.

Kyse ei ole siitä, että olisi monta korkeinta todellisuutta, vaan siitä, että yksi ääretön Jumala voi kohdata erilaiset ihmiset eri tavoin.

Tämä on myös tärkein ero Jumalan persoonallisten muotojen ja puolijumalien välillä. Puolijumalat eivät ole korkeimpia jumalia eivätkä Jumalan kilpailijoita. He ovat Jumalan palvelijoita, joille on uskottu erilaisia tehtäviä maailmankaikkeuden ylläpitämisessä. Heitä voidaan kunnioittaa, mutta he eivät ole kaiken alkuperäinen lähde.
Todellisuus on pohjimmiltaan yksi. Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä rajattomasti menettämättä mitään itsestään. Aineellisessa maailmassa jokin kokonaisuus pienenee, kun siitä erotetaan osia. Jumalan kohdalla näin ei ole. Jokainen Hänen ilmenemismuotonsa on Jumala, eikä alkuperäinen Jumala vähene.
Tästä syystä ei pidä ymmärtää monijumalaisuutena tavallisessa merkityksessä. Sen mukaan on olemassa yksi ääretön Jumala, joka voi ilmoittaa itsensä lukemattomilla

Lue lisää

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Lue lisää

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.

Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.


Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?

V. K. Prabhu vastaa:


Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.

Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?

Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.

V. K. Prabhu vastaa:


Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.

Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).

Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.

Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.

Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.

Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...


Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.

Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.

Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.

Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.

Lue lisää

Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?



Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...

”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”

V. K. Prabhu vastaa


Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”

”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”


Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.

Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?


Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.


Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.

Lue lisää

Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?


V. K. Prabhu vastaa:


Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.

Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.

Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.

Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.

Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.

Kysymys:

Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?

V. K. Prabhu vastaa:

Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.

Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.

Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.

Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.

Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.

Lue lisää

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Kysymys:

Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?

Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.

Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.

Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.

Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.

Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.

Lue lisää

"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?

Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?

Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"



V. K. Prabhu vastaa:

Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.


En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.

Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.

Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.

Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.

Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.

Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.

Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.

Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.

Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.


Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.

Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.

Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.


Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.

Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.

Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.

Anonyymi00125 kirjoitti:

"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?

Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?

Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"



V. K. Prabhu vastaa:

Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.


En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.

Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.

Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.

Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.

Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.

Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.

Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.

Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.

Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.

Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.

Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.


Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.

Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.

Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.


Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.

Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.

Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.

Lue lisää

Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.

Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.

Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.

Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.

Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.

Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.

Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.

Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.

Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.

Lue lisää

Eräs ihminen kysyi:

Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?


V. K. Prabhu vastaa:

Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.

Virhe tässä tapauksessa on siinä, että tätä prosessia lähestytään hieman liian yksinkertaistetusti eikä ymmärretä sen mittakaavaa eikä sen tarkoitusta.

Kyseessä on hyvin monitasoinen prosessi.


Ensinnäkin, puhtaasti teknisestä näkökulmasta luominen tapahtuu kahdessa vaiheessa.

Ensimmäistä vaihetta kutsutaan sargaksi, eli näkymättömäksi luomiseksi, ja tätä prosessia johtaa Mahāviṣṇu. Tämä on Jumalan erityinen muoto, jonka tehtävänä on luominen. Juuri tässä sargan, eli näkymättömän luomisen vaiheessa, Mahāviṣṇun kehosta ilmenee pradhāna, niin sanottu ilmenemätön materia, eli materia potentiaalisessa tilassa.

Samassa vaiheessa luodaan myös syyn ja seurauksen laki, jotta oppisimme vastuullisuutta, tekisimme johtopäätöksiä ja niin edelleen.

Tässä samassa vaiheessa ilmenevät myös aineellisen luonnon kolme voimaa eli kolme guṇaa: hyvyys, intohimo ja tietämättömyys. Niiden erilaiset yhdistelmät synnyttävät kaiken moninaisuuden: erilaiset muodot, tilanteet ja niin edelleen.


Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Eräs ihminen kysyi:

Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?


V. K. Prabhu vastaa:

Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.

Virhe tässä tapauksessa on siinä, että tätä prosessia lähestytään hieman liian yksinkertaistetusti eikä ymmärretä sen mittakaavaa eikä sen tarkoitusta.

Kyseessä on hyvin monitasoinen prosessi.


Ensinnäkin, puhtaasti teknisestä näkökulmasta luominen tapahtuu kahdessa vaiheessa.

Ensimmäistä vaihetta kutsutaan sargaksi, eli näkymättömäksi luomiseksi, ja tätä prosessia johtaa Mahāviṣṇu. Tämä on Jumalan erityinen muoto, jonka tehtävänä on luominen. Juuri tässä sargan, eli näkymättömän luomisen vaiheessa, Mahāviṣṇun kehosta ilmenee pradhāna, niin sanottu ilmenemätön materia, eli materia potentiaalisessa tilassa.

Samassa vaiheessa luodaan myös syyn ja seurauksen laki, jotta oppisimme vastuullisuutta, tekisimme johtopäätöksiä ja niin edelleen.

Tässä samassa vaiheessa ilmenevät myös aineellisen luonnon kolme voimaa eli kolme guṇaa: hyvyys, intohimo ja tietämättömyys. Niiden erilaiset yhdistelmät synnyttävät kaiken moninaisuuden: erilaiset muodot, tilanteet ja niin edelleen.


Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.

Lue lisää

Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.

Lue lisää

Avaruuden läpäisee *Paramātma*, ja juuri tämän ansiosta tapahtuu tietty toimintojen yhteensovittaminen, tapahtumien keskinäinen yhteys sekä luonnonlakien toiminta.

Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.

Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.



Sen jälkeen alkaa luomisen toinen vaihe, jota kutsutaan *visargaksi*. Siinä aineelliset peruselementit kootaan yhteen ja niistä muodostetaan konkreettiset muodot. Jotta tämä voisi tapahtua, *Viṣṇu* valtuuttaa siihen erityisen olennon, jota kutsutaan *Brahmāksi*.

*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.

Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Avaruuden läpäisee *Paramātma*, ja juuri tämän ansiosta tapahtuu tietty toimintojen yhteensovittaminen, tapahtumien keskinäinen yhteys sekä luonnonlakien toiminta.

Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.

Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.



Sen jälkeen alkaa luomisen toinen vaihe, jota kutsutaan *visargaksi*. Siinä aineelliset peruselementit kootaan yhteen ja niistä muodostetaan konkreettiset muodot. Jotta tämä voisi tapahtua, *Viṣṇu* valtuuttaa siihen erityisen olennon, jota kutsutaan *Brahmāksi*.

*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.

Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.

Lue lisää

Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.

Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.

Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.

Lue lisää

*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.

Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.

Anonyymi00131 kirjoitti:

*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.

Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.

Lue lisää

Kristityt kuvaavat juuri hänet partaisena, iäkkäänä hahmona, ja tämä muistuttaa *Brahmān* olemusta. Sen sijaan alkuperäinen Luoja, joka toimii hienovaraisella tasolla, on *Viṣṇu*. Se on toinen, korkeampi taso.

Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.

Se on kuin talon suunnitelma olisi ensin paperilla tai kolmiulotteisessa mallissa, ja sitten taloa aletaan todella rakentaa maastoon. Siksi tässä ei ole kyse pelkästään ihmisen luomisesta, kuten sanoitte, vaan koko sen infrastruktuurin luomisesta, jonka sisällä ihminen ilmestyy.

Ihminen ei ole jokin muusta irrallinen olento, vaan yksi lenkki sekä ravintoketjussa että evoluution ketjussa. Kyse ei kuitenkaan ole evoluutiosta darvinistisessa merkityksessä, vaan evoluutiosta vedalaisessa merkityksessä. Perustavanlaatuinen ero on siinä, että darvinistinen evoluutio tarkoittaa pelkästään muotojen muuttumista ja monimutkaistumista satunnaisten mutaatioiden, luonnonvalinnan, vahvimman selviytymisen periaatteen ja muiden vastaavien tekijöiden seurauksena.

Vedat sen sijaan opettavat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Juuri tässä on olennainen ero.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Kristityt kuvaavat juuri hänet partaisena, iäkkäänä hahmona, ja tämä muistuttaa *Brahmān* olemusta. Sen sijaan alkuperäinen Luoja, joka toimii hienovaraisella tasolla, on *Viṣṇu*. Se on toinen, korkeampi taso.

Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.

Se on kuin talon suunnitelma olisi ensin paperilla tai kolmiulotteisessa mallissa, ja sitten taloa aletaan todella rakentaa maastoon. Siksi tässä ei ole kyse pelkästään ihmisen luomisesta, kuten sanoitte, vaan koko sen infrastruktuurin luomisesta, jonka sisällä ihminen ilmestyy.

Ihminen ei ole jokin muusta irrallinen olento, vaan yksi lenkki sekä ravintoketjussa että evoluution ketjussa. Kyse ei kuitenkaan ole evoluutiosta darvinistisessa merkityksessä, vaan evoluutiosta vedalaisessa merkityksessä. Perustavanlaatuinen ero on siinä, että darvinistinen evoluutio tarkoittaa pelkästään muotojen muuttumista ja monimutkaistumista satunnaisten mutaatioiden, luonnonvalinnan, vahvimman selviytymisen periaatteen ja muiden vastaavien tekijöiden seurauksena.

Vedat sen sijaan opettavat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Juuri tässä on olennainen ero.

Lue lisää

Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.

Lue lisää

Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?

Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.

Tietoisuuden evoluutio tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on aikaisemman karman loppuun kuluminen. Toinen syy on se, että yksilöllisen elävän olennon tietoisuus luonnollisesti pyrkii Jumalan luo.


esittänyt tällaisen esimerkin: jokainen aineellisen luonnon elementti pyrkii omaan alkuperäänsä. Jos otamme esimerkiksi jonkin kiinteän esineen, maan elementin, ja päästämme sen irti, se putoaa maahan. Toisin sanoen maa pyrkii maahan. Jos sytytämme tulen, tuli nousee ylöspäin kohti aurinkoa, omaa alkuperäänsä. Joki virtaa valtamereen. Jokainen elementti siis kulkee kohti omaa alkuperäänsä.

Ja koska Vedojen mukaan elävä olento, yksilöllinen tietoisuus, on Jumalan hiukkanen, se luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Ulkoisesta syystä puhuttaessa...

Anonyymi00134 kirjoitti:

Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?

Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.

Tietoisuuden evoluutio tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on aikaisemman karman loppuun kuluminen. Toinen syy on se, että yksilöllisen elävän olennon tietoisuus luonnollisesti pyrkii Jumalan luo.


esittänyt tällaisen esimerkin: jokainen aineellisen luonnon elementti pyrkii omaan alkuperäänsä. Jos otamme esimerkiksi jonkin kiinteän esineen, maan elementin, ja päästämme sen irti, se putoaa maahan. Toisin sanoen maa pyrkii maahan. Jos sytytämme tulen, tuli nousee ylöspäin kohti aurinkoa, omaa alkuperäänsä. Joki virtaa valtamereen. Jokainen elementti siis kulkee kohti omaa alkuperäänsä.

Ja koska Vedojen mukaan elävä olento, yksilöllinen tietoisuus, on Jumalan hiukkanen, se luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Ulkoisesta syystä puhuttaessa...

Lue lisää

Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?

Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?

Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.

Lue lisää

Luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Puhtaasti ulkoinen evoluution syy taas on se, että elävä olento käy läpi oman karmansa ja kuluttaa sitä loppuun.

Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Siksi kaikki tässä aineellisessa maailmassa ei kehity, koska elävällä olennolla on vapaa tahto. Ne, jotka haluavat, kehittyvät. Mutta ne, jotka haluavat jotakin muuta, voivat myös pysyä tässä laskevassa syklissä.

Tämä aihe on tietenkin valtavan laaja. En väitä, että olisin esittänyt sen kokonaan. Olen tavallaan vain hahmotellut tärkeimmät perusasiat. Jos haluatte ymmärtää, kuinka kehitysprosessi tarkalleen tapahtuu ja mitkä ovat luomisen vaiheet,...
Tietenkin tämä ei ole itsessään helppoa luettavaa, mutta ehkä se selventää joitakin asioita.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Puhtaasti ulkoinen evoluution syy taas on se, että elävä olento käy läpi oman karmansa ja kuluttaa sitä loppuun.

Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Siksi kaikki tässä aineellisessa maailmassa ei kehity, koska elävällä olennolla on vapaa tahto. Ne, jotka haluavat, kehittyvät. Mutta ne, jotka haluavat jotakin muuta, voivat myös pysyä tässä laskevassa syklissä.

Tämä aihe on tietenkin valtavan laaja. En väitä, että olisin esittänyt sen kokonaan. Olen tavallaan vain hahmotellut tärkeimmät perusasiat. Jos haluatte ymmärtää, kuinka kehitysprosessi tarkalleen tapahtuu ja mitkä ovat luomisen vaiheet,...
Tietenkin tämä ei ole itsessään helppoa luettavaa, mutta ehkä se selventää joitakin asioita.

Lue lisää

Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Lue lisää

Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan.

Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan.

Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.

Lue lisää

Edellä muutama viimeistä viestiä:


Eräs ihminen kysyi:

Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?


V. K. Prabhu vastaa:

Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Edellä muutama viimeistä viestiä:


Eräs ihminen kysyi:

Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?


V. K. Prabhu vastaa:

Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00140 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

Anonyymi00141 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

Lue lisää

"Mainitaanko Vedoissa Krishnaa? Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Hei taas!

----------------

Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.

Näemme jopa, että Bhagavad-gitan keskellä on piilotettu bhakti. Bhagavad-gita ei kuitenkaan ala välittömästi bhaktista. Bhakti on Bhagavad-gitassa yhdestoista luku, kahdestoista luku. Se on tavallaan piilossa, koska kuusi ensimmäistä lukua puhuvat joogasta. Viimeisissä luvuissa puhutaan gyanasta. Siellä on niin suuri osa - luonnon gunat, Korkeimman Persoonallisuuden jooga - kaikki tämä on kuvattu. Ja vasta aivan lopussa Krishna puhuu tästä sisimmästä aiheesta, bhaktista. Siksi Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoissa. Ja Hän Itse puhuu siitä: …
sanskrit…

…
"Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on hyvin vaikea ymmärtää Minua."

Joskus sanomme: "Vedalainen kulttuuri, opiskelkaa Vedoja, Vedat puhuvat Krishnasta".


Mutta Krishna Itse sanoo: "Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on vaikea ymmärtää Minua." ...sanskrit...
"Mutta niiden, jotka lähestyvät bhaktojani, on helppoa ymmärtää Minua." ... Hän sanoo, että Vedat ovat edelleen jonkinlainen mainos. Vedat ovat jonkin verran propagandaa jostain, mikä on maallisten ihmisten huolenaihe.
"Mutta ne, jotka ymmärtävät Vedoja, tietysti tietävät, että kaikkien Vedojen tarkoitus on tuntea Minut. Mutta itse asiassa, jos haluatte ymmärtää Minua, teidän on mentävä bhaktojeni luo. Ja jos menette heidän luokseen, ymmärrätte Minua paljon helpommin kuin opiskelemalla Vedoja. Ja jo bhaktat selittävät teille Vedojen merkityksen."

_______________

(Sri Chaitanya Saraswat Math

the Mission of the inseparable
Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj)

____________________________
Vedoja ei sinänsä ole helppo ymmärtää. Jos vain luemme Vedoja, päätämme todennäköisesti, että Indra on Vedan ylin jumaluus. Näin ihmiset yleensä tekevät. He lukevat Vedat ja päättelevät, että Vedojen ylin jumaluus on Indra. Koska Vedoissa on todellakin niin paljon Indralle omistettuja hymnejä! Ehkä Indra, ehkä Varuna, ehkä Vayu. Mutta ei missään tapauksessa Krishnaa. Koska Krishnasta ei ole siellä käytännössä mitään. Vain vihjeitä. No, on olemassa ... esoteeriset Upanishadit, jossa puhutaan...Mutta kaiken kaikkiaan ei ole selvää, että mikä on tärkein.

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.

Siksi Guru-Parampara on niin tärkeä.
Itse asiassa se on kaikkein tärkein asia, Guru-Parampara.
Sri Chaitanyan muodossa Hän [Korkein Herra] paljastaa Itsensä, paljastaa lilansa.

Anonyymi00142 kirjoitti:

"Mainitaanko Vedoissa Krishnaa? Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Hei taas!

----------------

Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.

Näemme jopa, että Bhagavad-gitan keskellä on piilotettu bhakti. Bhagavad-gita ei kuitenkaan ala välittömästi bhaktista. Bhakti on Bhagavad-gitassa yhdestoista luku, kahdestoista luku. Se on tavallaan piilossa, koska kuusi ensimmäistä lukua puhuvat joogasta. Viimeisissä luvuissa puhutaan gyanasta. Siellä on niin suuri osa - luonnon gunat, Korkeimman Persoonallisuuden jooga - kaikki tämä on kuvattu. Ja vasta aivan lopussa Krishna puhuu tästä sisimmästä aiheesta, bhaktista. Siksi Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoissa. Ja Hän Itse puhuu siitä: …
sanskrit…

…
"Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on hyvin vaikea ymmärtää Minua."

Joskus sanomme: "Vedalainen kulttuuri, opiskelkaa Vedoja, Vedat puhuvat Krishnasta".


Mutta Krishna Itse sanoo: "Niiden, jotka opiskelevat Vedoja, on vaikea ymmärtää Minua." ...sanskrit...
"Mutta niiden, jotka lähestyvät bhaktojani, on helppoa ymmärtää Minua." ... Hän sanoo, että Vedat ovat edelleen jonkinlainen mainos. Vedat ovat jonkin verran propagandaa jostain, mikä on maallisten ihmisten huolenaihe.
"Mutta ne, jotka ymmärtävät Vedoja, tietysti tietävät, että kaikkien Vedojen tarkoitus on tuntea Minut. Mutta itse asiassa, jos haluatte ymmärtää Minua, teidän on mentävä bhaktojeni luo. Ja jos menette heidän luokseen, ymmärrätte Minua paljon helpommin kuin opiskelemalla Vedoja. Ja jo bhaktat selittävät teille Vedojen merkityksen."

_______________

(Sri Chaitanya Saraswat Math

the Mission of the inseparable
Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj)

____________________________
Vedoja ei sinänsä ole helppo ymmärtää. Jos vain luemme Vedoja, päätämme todennäköisesti, että Indra on Vedan ylin jumaluus. Näin ihmiset yleensä tekevät. He lukevat Vedat ja päättelevät, että Vedojen ylin jumaluus on Indra. Koska Vedoissa on todellakin niin paljon Indralle omistettuja hymnejä! Ehkä Indra, ehkä Varuna, ehkä Vayu. Mutta ei missään tapauksessa Krishnaa. Koska Krishnasta ei ole siellä käytännössä mitään. Vain vihjeitä. No, on olemassa ... esoteeriset Upanishadit, jossa puhutaan...Mutta kaiken kaikkiaan ei ole selvää, että mikä on tärkein.

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma. Vedojen suosituin asia, suosituin asia on hyvä karma. Jos kaivamme hieman syvemmälle, jos ajattelemme sitä, näemme siellä myös ajatuksia gyanasta. Upanishadeissa, Vedanta Sutrassa - siellä on ajatuksia gyanasta, eli vapautumisesta. Sekä karman että gyanan Krishna antaa hyvin helposti. Tässä mielessä Hän antaa ensimmäisenä sen, mitä Häneltä pyydetään: hyvän karman, vapautuksen jollekin. Mutta bhakti on Hänen hyvin salattu aiheensa. Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.

Siksi Guru-Parampara on niin tärkeä.
Itse asiassa se on kaikkein tärkein asia, Guru-Parampara.
Sri Chaitanyan muodossa Hän [Korkein Herra] paljastaa Itsensä, paljastaa lilansa.

Lue lisää

"Mainitaanko Vedoissa Krishnaa? Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Hei taas!

----------------

Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma.


Krishnan tieto on "seitsemän lukon takana". Tämä ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille, vaan pikemminkin niille, jotka haluavat jo pois tästä maailmasta.

Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.

Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. He ovat yksi Persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

Anonyymi00143 kirjoitti:

"Mainitaanko Vedoissa Krishnaa? Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Hei taas!

----------------

Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta

Voimme siis sanoa, että toisaalta Herra paljastaa Itsensä Vedoissa. Näin on. Mutta samaan aikaan Hän myös kätkee Itsensä suuressa määrin. Koska Vedojen suosituin teema on edelleen hyvä karma.


Krishnan tieto on "seitsemän lukon takana". Tämä ei ole tarkoitettu kaikille ihmisille, vaan pikemminkin niille, jotka haluavat jo pois tästä maailmasta.

Krishna PIILOTTAA ITSENSÄ niiltä, jotka himoitsevat aineellisia hedelmiä, jotka haluavat olla aineellisessa maailmassa. Yli 90 prosenttia Veda-kirjallisuudesta on omistettu karma-kandalle - toiminnalle niiden tulosten vuoksi.

Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. He ovat yksi Persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

Lue lisää

"Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Krishna on Govinda.

Anonyymi00144 kirjoitti:

"Olen nimittäin kuullut väitteen, että niissä oolisi kyllä puhetta Govindasta, mutta ei viittauksia itse Krishnaan. Onko se totta?"

Krishna on Govinda.

Govinda on Krishnan nimi.

Bhagavad-gītāssa tämä näkyy aivan selvästi: Arjuna puhuttelee Krishnaa nimellä Govinda esimerkiksi 1. luvun jakeessa 32.

Vielä olennaisempaa on, että Govinda ei ole vain myöhemmin Krishnalle annettu lempinimi. Nimi esiintyy Vishnu-sahasranāmassa Vishnun nimenä, ja Krishna-Vaishnava-perinteessä Krishna ymmärretään Govindaksi — jopa Brahma-saṃhitān kuuluisa ilmaus on Govindam ādi-puruṣaṃ, jossa Govinda on alkuperäinen Jumalan persoona.

Myös Bhāgavata Purāṇassa nämä nimet esiintyvät rinnakkain: jakeessa 10.36.6 sanotaan “kṛṣṇa kṛṣṇeti … govindaṃ śaraṇaṃ yayuḥ” — siis samassa yhteydessä puhutaan Krishnasta ja Govindasta.

Anonyymi00141 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

Lue lisää

Ymmärsinkö oikein: Vedoissa on mainittu jumaluuden ylin persoonallisuus, mutta ei varsinaisesti nimiä Vishnu/Krishna?

Anonyymi00145 kirjoitti:

Govinda on Krishnan nimi.

Bhagavad-gītāssa tämä näkyy aivan selvästi: Arjuna puhuttelee Krishnaa nimellä Govinda esimerkiksi 1. luvun jakeessa 32.

Vielä olennaisempaa on, että Govinda ei ole vain myöhemmin Krishnalle annettu lempinimi. Nimi esiintyy Vishnu-sahasranāmassa Vishnun nimenä, ja Krishna-Vaishnava-perinteessä Krishna ymmärretään Govindaksi — jopa Brahma-saṃhitān kuuluisa ilmaus on Govindam ādi-puruṣaṃ, jossa Govinda on alkuperäinen Jumalan persoona.

Myös Bhāgavata Purāṇassa nämä nimet esiintyvät rinnakkain: jakeessa 10.36.6 sanotaan “kṛṣṇa kṛṣṇeti … govindaṃ śaraṇaṃ yayuḥ” — siis samassa yhteydessä puhutaan Krishnasta ja Govindasta.

Lue lisää

Krishnalla on valtavasti nimiä, esimerkiksi Govinda, Gopāla, Mādhava, Dāmodara, Vāsudeva, Mukunda, Keśava ja Śyāmasundara.
Vishnulla on myös suuri määrä nimiä. Tunnetuin luettelo on Vishnu-sahasranāma, ”Vishnun tuhat nimeä”, jossa on perinteisesti 1000 nimeä.
Näissä on paljon päällekkäisyyttä. Esimerkiksi Keśava, Mādhava ja Govinda voivat esiintyä sekä Vishnun että Krishnan nimityksinä.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Krishnalla on valtavasti nimiä, esimerkiksi Govinda, Gopāla, Mādhava, Dāmodara, Vāsudeva, Mukunda, Keśava ja Śyāmasundara.
Vishnulla on myös suuri määrä nimiä. Tunnetuin luettelo on Vishnu-sahasranāma, ”Vishnun tuhat nimeä”, jossa on perinteisesti 1000 nimeä.
Näissä on paljon päällekkäisyyttä. Esimerkiksi Keśava, Mādhava ja Govinda voivat esiintyä sekä Vishnun että Krishnan nimityksinä.

Lue lisää

Veda-kirjallisuudessa esiintyy myös Vishnu erittäin selvästi. Ṛgvedan kuuluisa Vishnu-hymni 1.154 kuvaa Vishnun kolmea askelta (triṇi padāni), ja Vishnu saa siellä hyvin merkittävän aseman.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Govinda on Krishnan nimi.

Bhagavad-gītāssa tämä näkyy aivan selvästi: Arjuna puhuttelee Krishnaa nimellä Govinda esimerkiksi 1. luvun jakeessa 32.

Vielä olennaisempaa on, että Govinda ei ole vain myöhemmin Krishnalle annettu lempinimi. Nimi esiintyy Vishnu-sahasranāmassa Vishnun nimenä, ja Krishna-Vaishnava-perinteessä Krishna ymmärretään Govindaksi — jopa Brahma-saṃhitān kuuluisa ilmaus on Govindam ādi-puruṣaṃ, jossa Govinda on alkuperäinen Jumalan persoona.

Myös Bhāgavata Purāṇassa nämä nimet esiintyvät rinnakkain: jakeessa 10.36.6 sanotaan “kṛṣṇa kṛṣṇeti … govindaṃ śaraṇaṃ yayuḥ” — siis samassa yhteydessä puhutaan Krishnasta ja Govindasta.

Lue lisää

Tattis!

Anonyymi00147 kirjoitti:

Veda-kirjallisuudessa esiintyy myös Vishnu erittäin selvästi. Ṛgvedan kuuluisa Vishnu-hymni 1.154 kuvaa Vishnun kolmea askelta (triṇi padāni), ja Vishnu saa siellä hyvin merkittävän aseman.

Lue lisää

Entä Govinda?


Govinda on Krishnan nimi, mutta se ei tarkoita, että jokainen Vedojen Govinda-viittaus olisi automaattisesti Vrindavanin Krishna.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Entä Govinda?


Govinda on Krishnan nimi, mutta se ei tarkoita, että jokainen Vedojen Govinda-viittaus olisi automaattisesti Vrindavanin Krishna.

Samoin Brahma-saṃhitān kuuluisa:

govindam ādi-puruṣaṃ tam ahaṃ bhajāmi

”Palvon Govindaa, alkuperäistä persoonaa.”

on erittäin tärkeä, mutta Brahma-saṃhitā ei ole neljän Veda-saṃhitān osa.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Samoin Brahma-saṃhitān kuuluisa:

govindam ādi-puruṣaṃ tam ahaṃ bhajāmi

”Palvon Govindaa, alkuperäistä persoonaa.”

on erittäin tärkeä, mutta Brahma-saṃhitā ei ole neljän Veda-saṃhitān osa.

Lue lisää

”Mainitaanko Krishna Vedoissa?”

”Krishna on Vedoissa, mutta Hän on siellä osittain salattuna. Vedat puhuvat Hänestä Vishnuna, Nārāyaṇana, Govindana jne., ja myöhemmät tekstit paljastavat, kenestä nämä viittaavat.”

Anonyymi00150 kirjoitti:

”Mainitaanko Krishna Vedoissa?”

”Krishna on Vedoissa, mutta Hän on siellä osittain salattuna. Vedat puhuvat Hänestä Vishnuna, Nārāyaṇana, Govindana jne., ja myöhemmät tekstit paljastavat, kenestä nämä viittaavat.”

Lue lisää

”Mainitaanko Krishna Vedoissa?”

”Krishna on Vedoissa, mutta Hän on siellä osittain salattuna. Vedat puhuvat Hänestä Vishnuna, Nārāyaṇana, Govindana jne., ja myöhemmät tekstit paljastavat, kenestä nämä viittaavat.”

Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. He ovat yksi Persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

Anonyymi00151 kirjoitti:

”Mainitaanko Krishna Vedoissa?”

”Krishna on Vedoissa, mutta Hän on siellä osittain salattuna. Vedat puhuvat Hänestä Vishnuna, Nārāyaṇana, Govindana jne., ja myöhemmät tekstit paljastavat, kenestä nämä viittaavat.”

Krishna AVAA itsensä VAIN NIILLE, jotka ovat valmiita puhtaaseen omistautuneeseen palveluun. Mutta epäsuorasti Krishna on läsnä kaikkialla Vedoissa. Krishna ja Vishnu eivät eroa toisistaan, OVAT SAMA HENKILÖ. He ovat yksi Persoonallisuus, mutta eri ilmenemismuodoissa.

Lue lisää

Vishnu on Nārāyaṇa. Sama henkilö.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Vishnu on Nārāyaṇa. Sama henkilö.

Vedoja on vaikea ymmärtää. Krishna kätkee Itsensä jopa Vedoilta


Tässä mielessä Krishna piilottaa bhaktin ulkopuolisten katseilta.

KRISHNA PIILOUTUU TAHALLISESTI, JOTTA HYVÄKISKÄYTTÄVÄT IHMISET EIVÄT PÄÄSE HÄNTÄ LÄHELLE.


KRISHNA EI PAKOTA KETÄÄN VÄKIVALTAISESTI.

JOS JOKU EI HALUA TUNTEA HÄNTÄ, HÄN VAIN YSTÄVÄLLISESTI POISTUU PAIKALTA.

Anonyymi00150 kirjoitti:

”Mainitaanko Krishna Vedoissa?”

”Krishna on Vedoissa, mutta Hän on siellä osittain salattuna. Vedat puhuvat Hänestä Vishnuna, Nārāyaṇana, Govindana jne., ja myöhemmät tekstit paljastavat, kenestä nämä viittaavat.”

Lue lisää

Kiitos!

Pureksija kirjoitti:

Kiitos!

Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?

Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?


Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.

Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.

FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.

TATTVA - STATUS.

JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?

Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?


Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.

Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.

FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.

TATTVA - STATUS.

JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

Lue lisää

MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

Anonyymi00155 kirjoitti:

MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

Anonyymi00156 kirjoitti:

MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

Henkimaailaman korkeimmilla planeetoilla ei edes tiedetä, että Krishan on Jumala, koska muuten ystävyyssuhteet ei ole mahdollisia.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Henkimaailaman korkeimmilla planeetoilla ei edes tiedetä, että Krishan on Jumala, koska muuten ystävyyssuhteet ei ole mahdollisia.

Brahma Samhitassa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Brahma Samhitassa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Lue lisää

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Lue lisää

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.


5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.



Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

**********************

Mutta Krishna:

Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

Anonyymi00161 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.


5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.



Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

**********************

Mutta Krishna:

Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

Lue lisää

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


"Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Anonyymi00165 kirjoitti:

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta


“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Anonyymi00166 kirjoitti:

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta


“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Lue lisää

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Lue lisää

Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.

Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

Anonyymi00170 kirjoitti:

Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

Lue lisää

Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

Lue lisää

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

Lue lisää

Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

Lue lisää

Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Jopa Jumalan kieltäminen voisi jollain tavalla sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

Lue lisää

Līlā (jumalallinen leikki)

Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Līlā (jumalallinen leikki)

Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

Lue lisää

Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

Lue lisää

Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Maailma nähdään tietoisuuden kouluna ja leikkikenttänä, jossa ihminen voi älyn kautta valita suunnan kohti syvempää henkistä todellisuutta, ja jossa myös vastakohdat ja ristiriidat kuuluvat kokonaisuuteen.

Lue lisää

Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy

Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.

Anonyymi00180 kirjoitti:

Korkeimmassa merkityksessä tätä kokonaisuutta hallitsee tai personoi Jumala, joka ei pakota ketään uskomaan tai toimimaan tietyllä tavalla, vaan suhteet häneen perustuvat vapauteen. Tässä vapaudessa myös epäusko, epäily ja jopa vastustus voivat esiintyä, eivät lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen kenttää. Tätä elävää, dynaamista ja monimuotoista todellisuutta kuvataan usein käsitteellä leikki, jossa erilaiset tilanteet ja näkökulmat ovat osa kokonaisuutta.

Lue lisää

Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.

Anonyymi00181 kirjoitti:

Ihmisen erityisyys tässä rakenteessa on älyssä ja valinnanvapaudessa, sillä hän voi suuntautua joko alaspäin kohti aineellista sitoutumista tai ylöspäin kohti henkistä ymmärrystä. Tämä suunta määrittää sen, miten tietoisuus kehittyy.

Tämän rakenteen läpäisee ajatus siitä, että maailma ei ole staattinen, vaan dynaaminen ja vuorovaikutteinen. Vastakohdat ja jännitteet eivät ole virheitä vaan osa järjestelmää, joka mahdollistaa liikkeen ja kehityksen.

Lue lisää

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

Tälle mallille on tyypillistä:

Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

Pelko toimii motivaationa

Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

Teologisesti tämä tarkoittaa:

Jumala nähdään tuomarina

Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta

Anonyymi00183 kirjoitti:

Kristinusko (sensuroinnin jälkeen)

Usko tai joudut ikuiseen helvettiin

Tälle mallille on tyypillistä:

Jumalaan uskominen esitetään velvollisuutena

Epäuskoa seuraa uhka (esim. ikuinen rangaistus)

Pelko toimii motivaationa

Vapaa tahto on näennäinen: valinta tehdään rangaistuksen alla

Teologisesti tämä tarkoittaa:

Jumala nähdään tuomarina

Suhde Jumalaan perustuu alisteisuuteen, ei rakkauteen

Usko syntyy usein pakosta, ei sisäisestä oivalluksesta

Lue lisää

Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.


Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Emme pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.



Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.


Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Lue lisää

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.


Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.


Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
Gaudiya:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta


Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.


Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.


Rangaistus ei ole hengellinen kasvu
Gaudiya:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opasta


Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Lue lisää

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.


Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

Tyypillisiä piirteitä:

“Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

Poikkeaminen tulkitaan uhkana

Pelko toimii järjestyksen välineenä

Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

uskonsotina

pakkokäännytyksinä

harhaoppisyytöksinä

yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

ihmisen ahankārasta (ego)

halusta hallita toisten tietoisuutta

Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.


Historiallisia esimerkkejä pakottavasta uskonnollisuudesta

Pakottava uskonnollinen malli ei ole poikkeus historiassa, vaan toistuva ilmiö, kun uskonto yhdistyy valtaan ja kontrolliin.

Tyypillisiä piirteitä:

“Oikea oppi” määritellään ulkoisesti

Poikkeaminen tulkitaan uhkana

Pelko toimii järjestyksen välineenä

Historiallisesti tämä on näkynyt mm.:

uskonsotina

pakkokäännytyksinä

harhaoppisyytöksinä

yhteisöllisen häpeän ja rangaistusten käytössä




Gaudiya-vaishnavismin mukaan nämä ilmiöt eivät synny Jumalasta vaan:

ihmisen ahankārasta (ego)

halusta hallita toisten tietoisuutta

Krishna ei tarvitse pakkoa – ihmiset käyttävät Jumalaa tekosyynä pakottamiseen.

Lue lisää

Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

Turvattomuus

Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

he kaipaavat absoluuttista varmuutta

pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



Kontrollin tarve

Pelko on tehokas keino:

ohjata käyttäytymistä

estää kyseenalaistamista

Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



Ego naamioituna moraaliksi

Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.



Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Anonyymi00187 kirjoitti:

Pelkoon perustuva uskonnollisuus syntyy usein kolmesta syystä:

Turvattomuus

Kun ihmiset kokevat maailmankaikkeuden kaoottiseksi:

he kaipaavat absoluuttista varmuutta

pelottava Jumala tarjoaa “järjestyksen”, vaikka hinnalla



Kontrollin tarve

Pelko on tehokas keino:

ohjata käyttäytymistä

estää kyseenalaistamista

Uhkaukset korvaavat sisäisen oivalluksen.



Ego naamioituna moraaliksi

Kun ihminen samaistuu “oikeassa olemiseen”:

eri mieltä oleva koetaan vaaralliseksi

Jumalasta tehdään rangaistuksen lähde

Gaudiya-ajattelussa tämä on rajoittunutta tietoisuutta (tamo-guṇa), ei hengellistä kypsyyttä.



Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon



Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Lue lisää

Miksi ei ole ikuista helvettiä

Koska:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan


Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Vain kolmas vapauttaa sielun.

Anonyymi00188 kirjoitti:

Miksi ei ole ikuista helvettiä

Koska:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan


Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Vain kolmas vapauttaa sielun.

Lue lisää

Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

Tämä on kaunein ja vaikein kohta.

Krishna:

antaa vapauden unohtaa Hänet

koska ilman vapautta ei ole rakkautta

Unohtaminen ei ole rangaistus,
vaan itsenäisyyden kokeilu.



Silti:

Paramātmā pysyy sydämessä

muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Filosofiamme sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Miksi Jumala sallii myös unohtamisen

Tämä on kaunein ja vaikein kohta.

Krishna:

antaa vapauden unohtaa Hänet

koska ilman vapautta ei ole rakkautta

Unohtaminen ei ole rangaistus,
vaan itsenäisyyden kokeilu.



Silti:

Paramātmā pysyy sydämessä

muistamisen mahdollisuus ei koskaan katoa

pienikin kosketus bhaktiin voi herättää kaiken uudelleen

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Filosofiamme sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Lue lisää

Filosofiamme sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”

Anonyymi00190 kirjoitti:

Filosofiamme sanoo:

“Saat unohtaa, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein -pelastut
Et usko - kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos


Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Anonyymi00191 kirjoitti:

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein -pelastut
Et usko - kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos


Muttaa tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Lue lisää

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Vallan tarve

Pelko on tehokkain keino:

estää kysymykset

säilyttää hierarkia



Ego + moraali

“Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

“Jumala on puolellani”
mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Anonyymi00192 kirjoitti:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.



Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Pelkoon perustuva teologia ei synny jumalallisesta ilmoituksesta, vaan inhimillisestä tarpeesta kontrolloida.

Vallan tarve

Pelko on tehokkain keino:

estää kysymykset

säilyttää hierarkia



Ego moraali

“Olen oikeassa” muuttuu muotoon:

“Jumala on puolellani”
mutta tämä on ahankāra, ei hengellisyys.


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava


Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa vapautta



Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Lue lisää

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.

Anonyymi00193 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.

Lue lisää

Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.

Lue lisää

Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.

Anonyymi00195 kirjoitti:

Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.

Lue lisää

Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.