TÄSTÄ SAIN LOHTUA

Tarinasi on hirveä ja kauhea ja vilpittömästi onnittelen jos olet tuosta selvinnyt.
Ja nyt Sesse Koivistoon: Sesse Koivisto olisi aikanaan voinut pitää itsestään huolta: avioeron jälkeen ilmestyi Eeva yms. lehtiin kuvia hoikistuneesta ja itsestään huoltapitävästä naisesta...toisin kuin avioliiton aikana.
En väitä että kaikki naiset jotka ovat avioliitossa ovat läskejä ja huolimattomia, mutta muutama esimerkki on tästä, että sitten kun ero kilahtaa, niin sitten sitä kyllä käydään itsestään vasta huolehtimaan.
Ja olen huomannut itsessäni saman asian, sinkkuaikoina kävin vähintään 2 kertaa kuussa kampaajalla, pari kertaa kuussa kosmetologilla, karvat oli ajeltuna....nyt sitä menee niin helposti siihen verkkari, tukka ponihännällä muottiin, että herätys tapahtuu itsellenikin just nyt.
Miehet ovat ihania, mutta miehet ovat visuaalisia ihmisiä.

Kyseinen Sesse Koiviston kirja on yllättävän viisas ja rehellinen kuvatessaan miten avioeroprosessi etenee ja vaikuttaa laaja-alaisesti.
Siteeraan kirjasta minua puhutelleen kohdan jossa lainattiin perheterapeutin kirjoitusta, missä käsiteltiin "avioliittojen hautoja".
Niitä siteerattiin seuraavasti:
"Työnarkomania on eräänlaista uskottomuutta, pakoa puolison luota ja kotoa. Siinä kärsivät myös perheen lapset, mutta ennen kaikkea puoliso"

"Itsekkäästi ylläpidetty vapaa-ajan harrastus, jossa puoliso syytä tai toisesta ei ole mukana,voi myös koitua parisuhteen haudaksi jos se vie kaiken ajan ja ajatukset."


"Pahin hauta on uskottomuus.Se loukkaa niin syvästi, ettei sen yli ehkä ollenkaan päästä.Joskus uskottomuutta edellyttää pettymys jota uskoton ei ole voinut antaa anteeksi."

"mutta jos puoliso ei tiedä uskottomuudesta, ja sen jälkee palataan takaisin avioliittoon,on armeliaampaa jättää tunnustus tekemättä. Kun kuorma sälytetään petetyn niskaan, helpotetaan omaa oloa mutta vaarannetaan parisuhde."

"Aviopuolisoon voidaan kohdistaa myös liiallisia odotuksia . Kukaan ei voi antaa toiselle itsetuntoa, jokaisen on otettava vastuu itsestään."

"Toisaalta aviopuoliso voidaan leimata, hänellä on toisen mielestä jokin huono ominaisuus jota hän ei voi korjata, koska se johtuu syntyperästä tai kasvatuksesta.
Puoliso on leimannut hänet mahdottomaksi vaikka hän kuinka yrittäisi."

"Avioliiton hauta sekin että ihmisillä on epärealistinen käsitys avioliitosta. Kuvitellaan että kaikilla muilla on helpompaa."

"Jokin näistä haudoista on nielaissut avioliittomme, ehkä useampikin . Mutta vaikka meillä oli tunne että olemme menettäneet kaiken, emmekä koskaan voisi olla todella iloisia, tiedämme nyt että se ei ollutkaan totta. Ihminen on myös oman onnensa seppä, tietyissä rajoissa."

En tiedä onko tämänkaltainen siteeraaminen luvallista, mutta laitan tähän loppuun vielä lähteen mistä kirjasta kirjoitukset olen ottanut, eli kirjan tiedot : Kevät tuli elokuussa/Sesse Koivisto/Otava1997 sivut 214-215.

Kävin www.kutri.net (elämäntaparemontti asiaa) ja löysin sieltä sellaisen kuin teemavuoden. Pitäisi kuulemma suunnitella itselleen teemavuosi (se voi alkaa vaikkapa toukokuusta), se piirretään suurelle paperille (siinä kannattaa hieman käyttää lapsenmielisyyttä, koristella vaikka tusseilla ja tarroilla, senhän pitää olla motivoiva ja piristävä). Siis tehdään kaksitoista suurta ruutua, joissa voi olla vaikka viikkokohtaisesti suunnitelmia tulevalle vuodella. Niitä pitää olla vähintään joka kuukausi: toukokuussa käyn ainakin kerran teatterissa... heinäkuussa reissaan autolla ympäri suomen.. syyskuussa aloitan uuden kielen opiskelun.. helmikuussa aion oppia laskettelemaan..
Näin siis pistetään paljon tavoitteita. Teemavuosijulisteeseen voi liittää ihan mitä vain tykkää: kuinka paljon hoikempi aiot olla pikkujoulukautena? aiotko säästää rahaa matkustaaksesi johonkin uuteen paikkaan? Kuinka paljon laitat säästöä kuussa ja milloin avaat säästötilin?
Teemavuotesi voit ripustaa vaikkapa vaatekaappisi sisäpuolelle jolloin näet sen aina pukiessasi tai tietokoneen työpöytäkuvaksi.
Minuakin odottaa ero, elämä pienen lapsen yh-äitinä. Ensin itkin yöt ja illat, välillä päivälläkin. Ikäänkuin joku läheinen olisi kuollut ja niin monta yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa hänen mukanaan..
Mutta sitten löysin vahingossa netissä surffailessani kutrin sivut ja teemavuodesta sain lisäpontta. Päätin, että en jää hautautumaan tuskaani: lapsikin siitä kärsisi. Aion näyttää exälleni, maailmalla ja ennenkaikkea itselleni, että nämä vuodet ovat tärkeitä minulle. Että en tuhlaa niitä miettien menneitä ja surren tulevia. Häntä pystyyn! Kyllä tästä on muutkin selvinneet! Ensi kuussa aloitan uudelleen ratsastusharrastukseni, jonka jätin murrosiän kynnyksellä, kesäkuussa pidän suuret juhlat poikani yksivuotissynttäreillä ja kutsun kaikki, KAIKKI : nekin joista en pidä ja opettelen etsimään ihmisistä ne hyvät puolet, enkä muistele menneitä. ...jne...
Nyt minä suunnittelen, etsin netistä tietoa: milloin kannattaa paneutua mihinkin. Koristelen suurta julistettani, leikin poikani kanssa, teen kotityöt, nauran enemmän kuin silloin, kun en edes tiennyt eron tulevan. Mieheni etsii asuntoa itselleen ja ihmettelee hyväntuulisuuttani. Hän on varma, että juonin jotain: piristyinhän minä yht´äkkiä. Mutta niin minä juoninkin. Suunnitelmiini vain ei kuulu enää riitainen suhde ja monet valvotut yöt. Niitä en jää kaipaamaan. Nyt en ajattele muuta kuin itseäni. Ja lastani tietysti, mutta hänkin varmasti nauttii siitä, että äiti voi hyvin eikä lautaset enää lentele (isi oli muuten se joka niitä heitteli, itse en posliinejani edes riidellessä menisi särkemään :-)
Ajattelin myös kokeilla hypnoosia ( tai induktiota) ihan kasetilta vaan. Ostan sellaisen rentoutuskasetin ja kuuntelen sitä, jos joskus tulee huonoja hetkiä.
Mutta suunnittelu siis kannattaa. Vielä on vuosia edessäpäin, jotka voi elää ja kokea (esim. tänä vuonna säästän ja opettelen ranskaa ja ensivuonna nostan säästöni ja menen pariisiin)
Kyllä tästä selvitään.. ollaan jopa jo selvitty. Ensimmäinen askel on kai se tilanteen hyväksyminen..

Hauskaa kevättä kaikille! Kyllä eron voi muuttaa myös positiiviseksi asiaksi niinkuin kaiken muunkin, vaikka se kuinka sattuu ja on väärin!

Miksi kaikki on sen toisen naisen syytä.
On aika katsoa peiliin,ja tutkailla puolisoaan.
Nostaa kissa rehellisesti pöydälle.
Huomaamme,ettei se "toinen nainen" ole syyllinen yhtään mihinkään.
Omasta kodista lähtee tarve mennä muualle.
Hoidettu liitto ei hajoa,ei kaipaa piristystä ystävättäristä.

Parisuhteen hoitamiseen tarvitaan kaksi - vaikka toinen puoliso hoitaisi suhdetta kuinka, se ei riitä, jos toinen ei ole kunnolla sitoutunut. Voimia kaikille eron kanssa ponnisteleville, se avaa mahdollisuuksia myös uuteen!

Minulta lähti mies myöskin yhteisen tuttavan mukaan tammikuussa 2012.
Olin todella pettynyt ystävääni ,että vei mieheni. Lohtua sain naapurin mieheltä
joka oli todella avulias asioissa. Ihmettelin kun hän yleensä soitti kun hänen
vaimonsa lähti töihin. Arvelin ,että pannaan vahinko kiertämään ,niinpä päädyin
sänkyyn hänen kanssaan. Tätä on jatkunut tammikuusta >ja jatkuu edelleen.
Naapuri sanoi ,että onpas hyvä kun löysin sinut kun oma vaimo on sexi kiellossa.
Hän kertoi viellä ,että nyt oma vaimo saa lakkoilla pillun suhteen vaikka kuinka
pitkään.

Kaikkien naisten pitäisi tehdä lojaliteetti sopimus jossa ei kosketa varattuihin miehiin.
Varattu mies ei ole käsitellyt mitään asioita jos hän suoraa hyppää uuteen suhteeseen.
Huomattavasti helpompaa ja hedelmällisempää on erota ilman kolmansia osapuolia.
Itsellä on myös tuskallinen ero takana toisen naisen vuoksi. Olen hakenut syitä ja syyttänyt myös itseäni mutta olen samaa mieltä kaikkien kanssa siitä, että asioihin tarvitaan kaksi. Ja silloin kun yht'äkkiä vaan jätetään niin ei siinä voi paljon mitään enää tehdä tai yrittää. Ihmisillä on varmaan vaan vaikeaa kestää arkea ja vaikeita aikoja, niin paljon ihmiset eroavat ja baarit on täynnä varattuja ihmisiä. Mikään ei ole reilumpaa toista kohtaan kun sanoa jos suhde ei enää ole kunnossa. Eikö se pitäisi sille kumppanille kertoa eikä jollekkin puolitutulle? Onneksi on olemassa kirjoja ja yhteisöjä joista saa apua vaikeissa tilanteissa. Kirja vinkit on hyviä! Yksi hyvä kirja on myös "Revitty sydän" (Buchert/Kiianmaa/ Ulja). Kirja käsittelee uskottomuutta monelta kantilta. Mutta silti mielestäni suurin vastuunkantaja on kyllä se pettäjä. Mutta se ei ole niin helppoa katsoa peiliin myöntää itselleen minkälainen on. Todella ikävä tapa lopettaa parisuhde pettämisellä. Se satuttaa toista ihmistä todella paljon. Ja siitä kestää väkisinkin toipua. Joten hyvä ihmiset puhukaa niissä parisuhteissa! Ja lopettakaa suhteet ensin ja sitten vasta uusiin juttuihin. Ja miettikää asioita ensin ennenkuin toimitte. Voihan sitä puolisoa sentään kunnioittaa vaikka se rakkaus loppuisikin.

Minunkin mieheni päätti aivan yllättäin lähteä ja jättää minut ja lapsemme. Olimme olleet yhdessä melkein 20 vuotta ja luotin häneen täysin mutta näköjään turhaan. Mieheni alkoi pettämään minua kun kolmas lapsemme oli 4 kk vanha työkaverinsa kanssa, olisin antanut tämän anteeksi, koska olin ollut niin hukassa vauvan kanssa mutta mieheni ei anteeksiantoa halunnut vaan halusi mennä ja elää vapaana ja vastuuttomana. Tekstiviestillä minulle ilmoitettiin halusta erota ja siinä on kaikki mitä asiasta tiedän. Lapset ovat minulla ja isä ei juurikaan yhteyttä heihin ole pitänyt ilmeisesti tämä uusi vie kaiken ajan ja huomion häneltä. Luulen, että mies katuu ratkaisuaan vielä jokupäivä joskin paluu takaisin taitaa sitten olla jo myöhäistä liian monesti rikotun sydämeni vuoksi ja lasten sydämien vuoksi. Toivon vain, että miehelläni tai siis ex-miehelläni on nyt hyvä olla ja hän kokee saaneensa sen mitä on halunnut elämältään, minulla on paha mieli mutta ehkä joku kaunis päivä minäkin löydän rinnalleni miehen jolle olen se tärkeä lapsistani ja eläimistäni huolimatta.

Ei kaikki eroprosessit lähde liikkeelle pettämisestä ,itse olen aina sallinut vaimolleni kaikki mahdolliset jannut jotka se vaan haluaa ,en halunnut rajoittaa ,ihan tapaamisestamme lähtien, mutta tällä tapauksella onkin taas periaate se, että mä teen mitä haluan mut sä teet mitä sallin tekevän, meidän eroprosessi on lähtenyt liiikkeelle muista syistä ,en ole koskaan petttänyt vaimoani kenenkään naisen kanssa fyysisesti musta se olisi ollut moraalisesti väärin

Kiitos teille (Eronnut mies ja tyu.......) sanoistanne, olen positiivisesti ajatteleva ihminen ja uskon ja toivon että elämässä on aina valoisampaa edessä, Kokemus on ollut tähän mennessä elämäni kamalin ja rankin, toisaalta jossain vaiheessa ajattelin, että kuolemakin olisi ollut helpompi käsitellä kun ei tarvitsisi olla exän kanssa missään tekemisissä enää. Onneksi olen yh joten asiat ovat osaltaan helpompia mutta lasten puolesta suren edelleen koska en voinut pitää heille kokonaista perhettä kasassa vaikka voinkin heitä katsoa silmiin ja sanoa´, että yritin kaikkeni mutta se ei riittänyt jotta perheemme olisi selvinnyt voittajana tästä kriisistä.
Ei tässä auta kuin nostaa pää pystyyn ja mennä tuulen kanssa eteenpäin etsien aurinkoa:) Ehkä joku päivä löydän kaltaisenne miehen kulkemaan meidän kanssa eteenpäin ja tuomaan sisältöä elämääni lisää.
Iloa elämäänne ja voimia kaikille kanssatovereille.

Aika kauan tuo katkera nainen eli.