hei.mitäs mieltä olette tästä ratkaisusta.
avoliitossa asuttu 12 vuotta lapsia ei ole suhde toiminut ns rutiinilla viimeset vuodet suhteeseen mahtunut kaikki mahdollinen pettämisineen ja myös pitempi aikaisia suhteita.
joita ei koskaan kyetty selvittämään ne jäi kaappiin.nyt sitten ero tulossa jota olen miettinyt viimesen vuoden tosissani en aio hypätä toiseen suhteeseen vaan tuntuu,että näin on pakko tehdä.avovaimo olis vielä tahtonut koittaa,mutta minä en silti pelottaa jättää ihminen joka välittää itsestä tuntuu etten välitä tarpeeksi enkä ole ennenkään välittänyt koska niin paljon ollut muita juttuja.
ero vain nyt tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta
olen käynyt jopa psykologilla kun ajattelin,että sieltä saisin ratkaisun käytökseeni.
itse tulin siihen johto päätökseen,että paska käytökseni pettämisineen ja ainaiseen pahaan olooni johtuu siitä etten rakasta enkä arvosta toista tarpeeksi.nyt tuntuu,että ensimmäisen kerran olen rehellinen toiselle ja itselleni myös.syyllisyys on kyllä kova ehkä huomaan esim vuoden päästä oliko ratkaisu oikea,mutta muuten ei käytökseni kyllä muutu sen tiedän.
avoliitossa asuttu 12 vuotta lapsia ei ole suhde toiminut ns rutiinilla viimeset vuodet suhteeseen mahtunut kaikki mahdollinen pettämisineen ja myös pitempi aikaisia suhteita.
joita ei koskaan kyetty selvittämään ne jäi kaappiin.nyt sitten ero tulossa jota olen miettinyt viimesen vuoden tosissani en aio hypätä toiseen suhteeseen vaan tuntuu,että näin on pakko tehdä.avovaimo olis vielä tahtonut koittaa,mutta minä en silti pelottaa jättää ihminen joka välittää itsestä tuntuu etten välitä tarpeeksi enkä ole ennenkään välittänyt koska niin paljon ollut muita juttuja.
ero vain nyt tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta
olen käynyt jopa psykologilla kun ajattelin,että sieltä saisin ratkaisun käytökseeni.
itse tulin siihen johto päätökseen,että paska käytökseni pettämisineen ja ainaiseen pahaan olooni johtuu siitä etten rakasta enkä arvosta toista tarpeeksi.nyt tuntuu,että ensimmäisen kerran olen rehellinen toiselle ja itselleni myös.syyllisyys on kyllä kova ehkä huomaan esim vuoden päästä oliko ratkaisu oikea,mutta muuten ei käytökseni kyllä muutu sen tiedän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on sama tilanne. Mielestäni ei ole oikein vaatia toista nielemään tällaista. Parempi erota, jos ei pysty olemaan uskollinen eikä pysty muuttumaankaan sellaiseksi. Syyllisyyden tuntojahan se väistämättä aiheuttaa, mutta ainakin itselleni katson sen olevan täysin oikein!
Jep, kun itte tietää ja on varma niin se riittää. Sitten vaan keksimään miten sen hienotunteisimmin voi toiselle kertoa. Voitte myös muutes olla varmoja että kun tällä kanavall tuollaista laukasee niin kimppuun hyökkää seittemän eri sortin moralisoijaa syyttelemään. Pitäkää pintanne! Ratkaisu ainakin mun mielestä on oikein myös puolisoa kohtaan.
Totta, se on selvää, että täällä saa heti ryöpytystä, mutta senkin uhalla kirjoitin tuon äskeisen vastauksen. Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Eikä tämä ole mikään petettyjen ja jätettyjen palsta, vaikka siltä joskus tuntuu.
Miksi kukaan tuosta kivittelemään.
Jos ei puoliso hyväksy muiden kanssa pelehtimistä, eikä itse pysty/halua tapojaan muuttaa on oikein erota.
Rehellisintä tekstiähän tuo on näihin valehtelijoiden juttuihin, jotka vuosikausia touhuaa omiaan aikomattakaan paljastaa totuutta.
Kaikista ei ole yksiavioisiksi ja kun sen tietää, niin tekee omat ratkaisunsa elämänsä suhteen.
Jatkoja!
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että totuus on loppujen lopuksi armeliaampi ja reilumpi ratkaisu, kuin suhteen venyttäminen ja epämääräiset "On niin vaikeaa, haluan selvittää pääni, en tiedä mitä haluan" Kun loppujen lopuksi tilanne oli se, että uusi ja rakkaampi kumppani oli jo odottamassa. Silloin, kun itse on se rakastuneempi osapuoli, ei välttämättä pysty/osaa vetää tarpeeksi kovia johtopäätöksiä, vaan haluaa uskoa (suhteen katkeraan) loppuun asti.
Hienotunteisuus on ok, kunhan se ei hämärrä sitä missä suhteessa mennään.
Vähintä mitä kumppanillesi voit tehdä on lähteä vaikka hän ei haluaisi. Ei ole oikein pitää häntä "sidottuna" suhteeseen missä ei ole toivoa paremmasta.
Itsekkin olen katkera miehelleni kun hän petti minua pitkän aikaa. Se on nyt selvitetty ja yhdessä jatkamme, paremmassa suhteessa ja molemmat viisastuneina mutta silti ottaa päähän kun niin pitkä aika meni tamplatessa suossa.
Rehellisyys kannattaa vaikka se joskus toista loukkaakin, eipä loukkaa niin paljoa kuin kaikki valheet.