Mulla on tämmönen ongelma.
Olen seurustellut yli 4 vuotta saman ihmisen kanssa, ollaan kihloissa ja asutaan samassa asunnossa. Suhteemme on liian rutinoitunut, enkä tiedä jaksanko enää tätä samaa rinkiä kiertää. Rakastan miestäni, siitä ei ole kyse.
Päivämme on seuraavanlainen, mieheni (autonkuljettaja)lähtee yöllä klo 3 ja 4 välillä töihin ja tulee kotiin siinä klo 12 ja 18 välillä. Hän käy suihkussa, syö ja alle puoli tuntia niin hän on täydessä unessa. Tätä jatkuu joka arkipäivä.
Viikonloput menee yleensä baarissa istuen ja viinalla läträten, jolloin emme muuta tee kuin tappelemme.
Ymmärrän kyllä, että mieheni on väsynyt pitkistä päivistä ja haluaa päästä nopeasti nukkumaan, koska seuraavana yönä taas töihin.
Minä käyn myös itse töissä (kaupanala), mutta työaikani ovat hieman paremmat. Minä olen myös mieheni "kotiorja", minä siivoan, teen päivittäin ruokaa, pesen pyykit.
Mieheni ei tee koskaan näistä mitään, vaan aina tulee sama vastaus, "minä tein taas pitkän päivän/viikon töissä, en minä jaksa".
Mitä makuuhuoneen puolelle taas tulee, niin siellä menee myös heikosti. Silloin kun rakastelemme, se on aivan taivaallista (tosin mieheni on alkanut haluamaan minua vain takaapäin, josta itse taas en pidä ja hän tietää sen), siitä ei olekaan kyse. Vaan kyse on siitä, että meillä rakastellaan vain silloin kun hän haluaa.
Jos minun tekee mieli ja alan ehdottelemaan miehelleni, niin hän kääntää kylkeä ja sanoo, "minun pitää päästä nukkumaan, mul on pitkä päivä taas huomenna".
Silloin kun häntä haluttaa, niin aina pitää saada. Ei haittaa vaikka itse olisin väsynyt ja aamulla aikanen herätys. Hän kiihottaa minua niin kauan, että lopulta olen jo niin pirteä ettei unesta ole enää toivoakaan, ja silloin ajattelen että samapa tuo nyt sitten on kun kerran ei enää väsytä.
Olen alkanut tuntemaan itseni pelkäksi panopuuksi. Miehelleni olen puhunut asiasta ja hän sanoo aina, että hän lupaa muuttaa tapansa, eikä hän ole tarkoituksella käyttäytynyt sillä tavoin.
Olen miettinyt jo pitkään eroa, mutta toisaalta en halua koska rakastan häntä. Ja toisaalta taas olen saanut tarpeekseni. Samalla ajattelen, että mihin menisin. Rahaa ei juurikaan säästössä ole, asunto jossa olemme vuokralla on mieheni isän omistuksessa, joten tuskin tänne saisin jäädäkään asumaan. Kaupunkia en voi vaihtaa, koska sain juuri vakituisen työn.
Kertokaa siis hyvät ihmiset, että miten minun pitäisi toimia. Olen kuin pakotettu selkä seinää vasten. Voimani ovat jo aivan lopussa, mikään ei enää kiinnosta, ainakaan täällä kotona. Mieli tekee koko ajan vain nukkua.
Olen seurustellut yli 4 vuotta saman ihmisen kanssa, ollaan kihloissa ja asutaan samassa asunnossa. Suhteemme on liian rutinoitunut, enkä tiedä jaksanko enää tätä samaa rinkiä kiertää. Rakastan miestäni, siitä ei ole kyse.
Päivämme on seuraavanlainen, mieheni (autonkuljettaja)lähtee yöllä klo 3 ja 4 välillä töihin ja tulee kotiin siinä klo 12 ja 18 välillä. Hän käy suihkussa, syö ja alle puoli tuntia niin hän on täydessä unessa. Tätä jatkuu joka arkipäivä.
Viikonloput menee yleensä baarissa istuen ja viinalla läträten, jolloin emme muuta tee kuin tappelemme.
Ymmärrän kyllä, että mieheni on väsynyt pitkistä päivistä ja haluaa päästä nopeasti nukkumaan, koska seuraavana yönä taas töihin.
Minä käyn myös itse töissä (kaupanala), mutta työaikani ovat hieman paremmat. Minä olen myös mieheni "kotiorja", minä siivoan, teen päivittäin ruokaa, pesen pyykit.
Mieheni ei tee koskaan näistä mitään, vaan aina tulee sama vastaus, "minä tein taas pitkän päivän/viikon töissä, en minä jaksa".
Mitä makuuhuoneen puolelle taas tulee, niin siellä menee myös heikosti. Silloin kun rakastelemme, se on aivan taivaallista (tosin mieheni on alkanut haluamaan minua vain takaapäin, josta itse taas en pidä ja hän tietää sen), siitä ei olekaan kyse. Vaan kyse on siitä, että meillä rakastellaan vain silloin kun hän haluaa.
Jos minun tekee mieli ja alan ehdottelemaan miehelleni, niin hän kääntää kylkeä ja sanoo, "minun pitää päästä nukkumaan, mul on pitkä päivä taas huomenna".
Silloin kun häntä haluttaa, niin aina pitää saada. Ei haittaa vaikka itse olisin väsynyt ja aamulla aikanen herätys. Hän kiihottaa minua niin kauan, että lopulta olen jo niin pirteä ettei unesta ole enää toivoakaan, ja silloin ajattelen että samapa tuo nyt sitten on kun kerran ei enää väsytä.
Olen alkanut tuntemaan itseni pelkäksi panopuuksi. Miehelleni olen puhunut asiasta ja hän sanoo aina, että hän lupaa muuttaa tapansa, eikä hän ole tarkoituksella käyttäytynyt sillä tavoin.
Olen miettinyt jo pitkään eroa, mutta toisaalta en halua koska rakastan häntä. Ja toisaalta taas olen saanut tarpeekseni. Samalla ajattelen, että mihin menisin. Rahaa ei juurikaan säästössä ole, asunto jossa olemme vuokralla on mieheni isän omistuksessa, joten tuskin tänne saisin jäädäkään asumaan. Kaupunkia en voi vaihtaa, koska sain juuri vakituisen työn.
Kertokaa siis hyvät ihmiset, että miten minun pitäisi toimia. Olen kuin pakotettu selkä seinää vasten. Voimani ovat jo aivan lopussa, mikään ei enää kiinnosta, ainakaan täällä kotona. Mieli tekee koko ajan vain nukkua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lähtisin hetkeksi pois..pakkaisin kamat ja menisin kaverin nurkkiin hetkeksi aikaa.Oppisipahan mies laittamaan itse ruokansa ja pyykkinsä ja arvostamaan sinua enempi.Miehesi kuulostaa niin rutinoituneelta että hän kaipaa potkua persuksiin.
Hauskaa kevättä!
Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa ja lähtisin heti jos voisin ,mutta erinäisten sattumusten kautta olemme kiinni toisissamme rahallisesti joten nyt juuri en voi lähteä mutta heti kun saan työssäni sen pidemmän sijaisuuden edes jollen saa vaki tointa/virkaa jostakin lähden!
Sinulla on vakituinen työpaikka joten en näe estettä sille että saat vaikkapa lainaa pankista jolla maksaa asunnon takuut saat asunnonkin juuri siitä syystä että sinulla on vakituiset tulot jossei luottotiedoissasi ole mitään häikkää?
Arvosta itseäsi ja elä oikeasti omaa elämääsi ei kukaan ole toisen orja eikä toisen tahdon alla ellei sitä itse salli!
Rohkeasti eteenpäin ei eron tarvitse olla lopullinen asukaa erossa toisistanne jonkin aikaa niin mieskin huomaa mitä menetti ja sinä saat rauhan miettiä mitä elämältäsi oikeasti tahdot!
TSEMPPIÄ !!!
miten kestät ? olet nainen ja luulet olevasi alistettu teet niin kuin mies sanoo paska puhetta olet itsenäinen ja sinulla on vapaat valinnat elä omaa elämääsi piittaamatta muiden mielipiteitä ja jos sulla on jotain lisää kysyttävää niin kysy vierus kaveriltasi
Tekisi mieli tavata, mutta en oikein ole tottuntut tuohon orja hommaan vaan minulle se on aika tuttua tavataanko