Lauruskalle kerros vähän

Ei kai sillä niin kiire ole jos joululahjaksi menee eli ennen jouluako valmistuu niin hyvä eli anna sinäkin käsiesi levätä ja osta suklaa konvehteja itsellesi ja ota rennosti ja nauti sinäkin

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai sillä niin kiire ole jos joululahjaksi menee eli ennen jouluako valmistuu niin hyvä eli anna sinäkin käsiesi levätä ja osta suklaa konvehteja itsellesi ja ota rennosti ja nauti sinäkin

Valmis kirjottu työ ei ole automaattisesti valmis lahja. Siis tarkoitan sitä, että tämä työ on tarkoitettu seinälle laitettavaksi, ja tarvitsee siksi kehykset. Eikä kankaan laittaminen kaupasta ostettuihin kehyksiinkään ole niin helppoa kuin paperivalokuvan laittaminen, vaan sekin vaatii tarkkuutta ja siistiä jälkeä. Sekä sitä, että kankaan kehyksiin laittaja on kehystänyt kankaita aiemminkin.

Jos haluaa oikeasti hyvännäköisen taulun laittaa seinälleen, siis mikä tästäkin on tarkoitus tulla, niin se vaatii jo sellaista joka tekee sitä ammatikseen, ja joka tietää mitä tekee ja miten tekee. Siinä on vain yksi pikku juttu. Sen lisäksi että ammattilaisella kehystyttäminen ei ole halpaa lystiä, on ammattilaisella myös muita asiakkaita, joten kehystäminen ei onnistu päivän tai kahden varoituksella.

Koska joulun alus on kehystäjillä yhtä kiireistä aikaa kuin muillakin aloilla juuri ennen joulua, pitää työn valmistumisen ja joulun väliin jäädä riittävästi aikaa, jotta tilaaja ehtii kehystyttää työn ennen sen antamista lapselleen jouluna, jos siis tilaaja haluaa käyttää ammattilaista kehystämisessä.

Parhaimmillaan olen joutunut odottamaan 6 viikkoa siitä kun vein kankaan kehystäjälle, ennen kuin sain valmiin kehystetyn työn takaisin. Joten vastaus on: kyllä, työllä on todellakin kiire, koska jouluun ei ole enää kuin reilu 4 viikkoa, ja kiireisillä kehystäjillä saattaa olla kaikkien tilaustensa takia viikkojen jonot jopa normaalina aikana, saati sitten juuri ennen joulua.

Mulla ei ole mitään muuta kuin aikaa vetää lonkkaa sen jälkeen, kun olen saanut työn pisteltyä valmiiksi. Sitä ennen ei ole aikaa lepuutella ylimääräisiä, ja syödä suklaata.

L.

Anonyymi kirjoitti:

Valmis kirjottu työ ei ole automaattisesti valmis lahja. Siis tarkoitan sitä, että tämä työ on tarkoitettu seinälle laitettavaksi, ja tarvitsee siksi kehykset. Eikä kankaan laittaminen kaupasta ostettuihin kehyksiinkään ole niin helppoa kuin paperivalokuvan laittaminen, vaan sekin vaatii tarkkuutta ja siistiä jälkeä. Sekä sitä, että kankaan kehyksiin laittaja on kehystänyt kankaita aiemminkin.

Jos haluaa oikeasti hyvännäköisen taulun laittaa seinälleen, siis mikä tästäkin on tarkoitus tulla, niin se vaatii jo sellaista joka tekee sitä ammatikseen, ja joka tietää mitä tekee ja miten tekee. Siinä on vain yksi pikku juttu. Sen lisäksi että ammattilaisella kehystyttäminen ei ole halpaa lystiä, on ammattilaisella myös muita asiakkaita, joten kehystäminen ei onnistu päivän tai kahden varoituksella.

Koska joulun alus on kehystäjillä yhtä kiireistä aikaa kuin muillakin aloilla juuri ennen joulua, pitää työn valmistumisen ja joulun väliin jäädä riittävästi aikaa, jotta tilaaja ehtii kehystyttää työn ennen sen antamista lapselleen jouluna, jos siis tilaaja haluaa käyttää ammattilaista kehystämisessä.

Parhaimmillaan olen joutunut odottamaan 6 viikkoa siitä kun vein kankaan kehystäjälle, ennen kuin sain valmiin kehystetyn työn takaisin. Joten vastaus on: kyllä, työllä on todellakin kiire, koska jouluun ei ole enää kuin reilu 4 viikkoa, ja kiireisillä kehystäjillä saattaa olla kaikkien tilaustensa takia viikkojen jonot jopa normaalina aikana, saati sitten juuri ennen joulua.

Mulla ei ole mitään muuta kuin aikaa vetää lonkkaa sen jälkeen, kun olen saanut työn pisteltyä valmiiksi. Sitä ennen ei ole aikaa lepuutella ylimääräisiä, ja syödä suklaata.

L.

No ei tullut tuollainen mieleen ja ja ja mistäs sitä tietää kun saat lahjan tehtyä ja vietät pikku jouluja niin tapaatkin kivan sinkkumiehen ja teetkin jonkun pienen käsityön hänelle

Anonyymi kirjoitti:

No ei tullut tuollainen mieleen ja ja ja mistäs sitä tietää kun saat lahjan tehtyä ja vietät pikku jouluja niin tapaatkin kivan sinkkumiehen ja teetkin jonkun pienen käsityön hänelle

Käsitöihin liittyy paljon sellaisia asioita joita ei tiedä, ellei itse tee niitä. Itse asiassa ihan työelämässäkin on jokaisessa työssä paljon sellaista, mikä ei tule muille kuin tekijöilleen mieleen, tai suurin osa ei edes tiedä sellaisen asian olemassaolosta. Joten no problem.

Mä en pikkujouluja ole viettänyt enää vuosiin. Sitä paitsi missä mä muka sen sinkkumiehen tapaisin, kun en käy juuri missään? Vai tuleeko se hakeen mut kotoa? Noup. Toisaalta kun vointi on pysynyt viime aikoina yhtä paskana, kuin mitä se oli kesällä helteiden aiheuttaman kipuhelvetin aikaan, ei mun edes tee mieli juhlia, tai lähteä mihinkään.

Jospa jouluna olisin siinä kunnossa, että pystyis menemään enon luokse aattoiltaa viettämään. Muutamana jouluna viime vuosina en ole huonon kipupäivän takia siellä pystynyt olemaan, vaikka useimpina aattoina olen pystynyt menemään. Jos pystyn menemään, siis en ole niin kipeä että pystyn nauttimaan siellä olosta, menen. Jos en, jään porukoille yksin. Ei olisi eka joulu yksin kivun kanssa, ja tuskin vika. Mut sen tiedän vasta aattona.

Toisaalta vaikka välillä kaipaakin toisen kosketusta, oon todennut että on parempi että olen yksin, niin en estä ketään elämästä elämäänsä, kun omani on tauolla ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen. En pysty lähtemään juuri mihinkään illanviettoihin, kun on pakko mennä ajoissa nukkumaan että saa riittävästi unta, jos edes jaksan valvoa myöhään. En pysty touhuamaan yhdessä jotain kodin ulkopuolella, kun en juurikaan pysty lähtemään edes kotoa, ja kun lähden, olen seuraavana päivänä entistä kipeämpi. Pinna on jatkuvasti kireällä, ja saattaa katketa pienestäkin negatiivisesta kommentista tai väärästä sanasta. Jaksaminen on koko ajan kortilla, ja stressi siitä, että se jaksaminen loppuu sillä tuloksella, että lopulta tapan itseni kun pää ei enää kestä, vaikken sitä haluaisi, on suuri. Ja tuossa on vasta pieni osa siitä, mitä kutsun mun tämänhetkiseksi elämäksi. Suoraan sanottuna mä olen taakka tällä hetkellä. Enkä sitä halua olla kenellekään.

Mä lähden nukkumaan. Palaillaan...

L.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitöihin liittyy paljon sellaisia asioita joita ei tiedä, ellei itse tee niitä. Itse asiassa ihan työelämässäkin on jokaisessa työssä paljon sellaista, mikä ei tule muille kuin tekijöilleen mieleen, tai suurin osa ei edes tiedä sellaisen asian olemassaolosta. Joten no problem.

Mä en pikkujouluja ole viettänyt enää vuosiin. Sitä paitsi missä mä muka sen sinkkumiehen tapaisin, kun en käy juuri missään? Vai tuleeko se hakeen mut kotoa? Noup. Toisaalta kun vointi on pysynyt viime aikoina yhtä paskana, kuin mitä se oli kesällä helteiden aiheuttaman kipuhelvetin aikaan, ei mun edes tee mieli juhlia, tai lähteä mihinkään.

Jospa jouluna olisin siinä kunnossa, että pystyis menemään enon luokse aattoiltaa viettämään. Muutamana jouluna viime vuosina en ole huonon kipupäivän takia siellä pystynyt olemaan, vaikka useimpina aattoina olen pystynyt menemään. Jos pystyn menemään, siis en ole niin kipeä että pystyn nauttimaan siellä olosta, menen. Jos en, jään porukoille yksin. Ei olisi eka joulu yksin kivun kanssa, ja tuskin vika. Mut sen tiedän vasta aattona.

Toisaalta vaikka välillä kaipaakin toisen kosketusta, oon todennut että on parempi että olen yksin, niin en estä ketään elämästä elämäänsä, kun omani on tauolla ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen. En pysty lähtemään juuri mihinkään illanviettoihin, kun on pakko mennä ajoissa nukkumaan että saa riittävästi unta, jos edes jaksan valvoa myöhään. En pysty touhuamaan yhdessä jotain kodin ulkopuolella, kun en juurikaan pysty lähtemään edes kotoa, ja kun lähden, olen seuraavana päivänä entistä kipeämpi. Pinna on jatkuvasti kireällä, ja saattaa katketa pienestäkin negatiivisesta kommentista tai väärästä sanasta. Jaksaminen on koko ajan kortilla, ja stressi siitä, että se jaksaminen loppuu sillä tuloksella, että lopulta tapan itseni kun pää ei enää kestä, vaikken sitä haluaisi, on suuri. Ja tuossa on vasta pieni osa siitä, mitä kutsun mun tämänhetkiseksi elämäksi. Suoraan sanottuna mä olen taakka tällä hetkellä. Enkä sitä halua olla kenellekään.

Mä lähden nukkumaan. Palaillaan...

L.

Sinulle olisi päivänvietto ystävien ja muiden ihmisten kanssa parempi vaihtoehto, ihan kuin minullekin.

"Pelastetaan maailma ennen nukkumaanmenoaikaa."