Petin miestäni pidempiaikaisen kaverini kanssa. En ole teostani ylpeä, itseasiassa teko oli täysin sitä vastaan mitä uskon. Mutta yllätyin samalla, että en ole yhtään kyyneltä asian tähden vuodattanut ja nautin todella seksistä tämän ystäväni kanssa.
Historiaa sen verran, että mieheni on kerran pettänyt minun luottamukseni ja samaisen jutun seurauksena hän myös halusi erota minusta. Jättiköhän tällainen vanha juttu omat arpensa ja jollain älyttömän lapsellisella tavalla halusin vieläkin kostaa? Itse uskon, että kyse oli lähinnä antautumisesta...toteamukseen, että edes minä en ole tässä suhteessa täydellinen vaan ihminen.
Kysymys kuuluukin, pitäisikö kumppanille kertoa mitä on käynyt? Tämä ei tule toistumaan, siitä olen aivan varma...tein virheen ja en aijo sitä toistaa. Mutta mitä jos kerron? Pilaan hyvän suhteen ja särjen mieheni sydämen. Entäpä jos en kerro? sitten elän valheessa..? En usko että pystyisin siihen!
Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia tai muuten vaan järkeviä kommentteja siitä miten pitäisi toimia? Mitään moraalisaarnoja en tarvitse, sillä tiedän tehneeni väärin ja inhoan itseäni tämän tekoseni takia. Eli oloani ei enää pahemmaksi saa vaikka kuinka haukkuisi. Kertokaa vaan miten nyt pitäisi toimia? Haluaisitko sinä tietää?
-suvi-
Historiaa sen verran, että mieheni on kerran pettänyt minun luottamukseni ja samaisen jutun seurauksena hän myös halusi erota minusta. Jättiköhän tällainen vanha juttu omat arpensa ja jollain älyttömän lapsellisella tavalla halusin vieläkin kostaa? Itse uskon, että kyse oli lähinnä antautumisesta...toteamukseen, että edes minä en ole tässä suhteessa täydellinen vaan ihminen.
Kysymys kuuluukin, pitäisikö kumppanille kertoa mitä on käynyt? Tämä ei tule toistumaan, siitä olen aivan varma...tein virheen ja en aijo sitä toistaa. Mutta mitä jos kerron? Pilaan hyvän suhteen ja särjen mieheni sydämen. Entäpä jos en kerro? sitten elän valheessa..? En usko että pystyisin siihen!
Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia tai muuten vaan järkeviä kommentteja siitä miten pitäisi toimia? Mitään moraalisaarnoja en tarvitse, sillä tiedän tehneeni väärin ja inhoan itseäni tämän tekoseni takia. Eli oloani ei enää pahemmaksi saa vaikka kuinka haukkuisi. Kertokaa vaan miten nyt pitäisi toimia? Haluaisitko sinä tietää?
-suvi-
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä sulla on omatunto kohdallaan, kun asiaa näytät katuvan noin paljon. Älä kerro. Joku totesi vähän aikaa sitten tällä kanavalla, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo - jaettu paska on kaksinkertainen paska.
Nyt nuole haavasi, pidä suu supussa ja jalat vast'edes ristissä. Jokainen mokaa elämänsä aikana tavalla tai toisella. Ja anna anteeksi myös itsellesi: rypemisestä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
ettei asia tule ikinä julki? huom, minullakin on ollut tilanteita joiden uskoin viimeiseen asti pysyvän salassa. asiasta kuitenkin tietää jo kaks. jos miehesi saa tietää, pahempi virhe siinä vaiheessa on,että olet elänyt valheessa.se loukkaa vielä enemmän. mieti..
...elät valheessa. Tyttöystäväni petti minua, mutta kertoi asiasta ja katuu sitä hirveästi. Kunnioitan rehellisyyttä, mutta anteeksianto onkin sitten oma asiansa. En tiedä, haluanko jatkaa, kun on luottamus mennyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hän teki oikein kertoessaan.
Kysy siis itseltäsi haluatko elää kaksikasvoista elämää kumppanisi kanssa vai puhtaalla omallatunnolla laittaa suhteen vahvuus koetukselle. Itse olet tilanteen aiheuttanut, joten kärsi seuraamukset tavalla tai toisella.
Jos nautit siitä seksistä, kyseinen tyyppi on yhä ystäväsi eivätkä välinne tuosta juuri muuttuneet, pidät juttua vaan inhimillisenä erehdyksenä, eikä tuo nyt niin hirveästi kaduttanut kun ei itkettänytkään niin sanoisinpa että et tiedä mistä puhut kun sanot että et aio sitä toistaa. Aioitko sitä ensimmäistä kertaa ?
Onnittelut uudesta panokaverista, veikkaan että tästä eteenpäin harrastatte tätä säännöllisen epäsäännöllisesti, aina silloin tällöin kun siltä tuntuu. Kun se jääkin on nyt rikottu.
Vain kerran pettäneitä on häviävän pieni määrä. Uskollisiakin on suhteellisesti enemmän.
älä ihmeessä kerro jos homma jäi siihen.
Onhan se väärin mutta jos suhde taas toimii, niin anna olla. Sinullakin on oikeus nauttia jos sitä kotona et saa
älä kerro. mitä turhaan satuttaa toista sen varjolla että saa itselleen puhtaan omantunnon.
kiitos vastauksista!
Mä olen aina ite ollut sitä mieltä, että suhteessa pitää olla avoin ja virheetkin pitää toiselle kertoa. Mutta niin moni nyt kirjotti siitä, että virhe pitäisi antaa itsellekkin anteeksi ja kertominen ei auta ketään, että minä ainakin yritän toteuttaa sitä.
Yritän olla kertomatta, yritän unohtaa ja parannan ehdottomasti tapani.
En todellakaan petä miestäni uudestaan, se on aivan varma! Nyt vaan pitää toivoa että omatunto kestää kertomatta jättämistä vuodesta toiseen...
neuvo-älä kerro!Jos kerrot vaikeaa tulee olemaan,sillä sitä ei unohda.Kun itse tiesin että minua on petetty vuosikausia,tein saman ja kostin,mutta en antanut sitä itselle anteeksi ja lähdin!
Uskon, että onnistut päätöksessäsi. Minä olen pettänyt kerran neljä vuotta sitten, enkä ole uusinut tekoani.
Älä odota, että fiilikset tasaantuisivat hetkessä. Ole kärsivällinen itseäsi kohtaan. Häntä pystyyn!
Hei Suvi,
Minä kerroin - ajattelin että on miehen asia sitten päättää mitä asialla tekee, tai no, itse asiassa olen itse eron kannalla. Mies kuitenkin sanoi toivovansa, etten olisi kertonut... Tahtoisi jatkaa kaikesta huolimatta. No, asia on vielä tuore ja hänenkin mielensä voi muuttua.
Kuitenkin, itse olen kertomisen kannalla. Mitä jos asia tuleekin jotain kautta esille vuosien päästä?
- tiu
Olen itsekin aiemmin ollut sitä mieltä, ettei yhden illan juttuja kannattaisi kaataa petetyn niskaan, koska sillä saa asian vain omalta tunnoltaan ja kärsimys ja jutun vatvominen siirtyy petetylle.
Sain muutama kuukausi sitten selville, että mieheni on pettänyt minua muutaman kerran ystävänsä (=juttu alkoi kaveruutena vuosia sitten) kanssa ja pettäminen on itse asiassa loppunut jo kauan sitten. Nyt kuitenkin tilanne on se, että voisin varmaan antaa anteeksi uskottomuuden, mutta vuosien salailua ja valehtelua en pystyne antamaan anteeksi tai unohtamaan. Toinen asia, joka estää anteeksi antamisen on se, ettei kyseessä ole yhden juttu, vaan mieheni ja toisen naisen selvä tunneside.
Koska aina lienee se riski, että pettämisestä jää kiinni, kannattaa tarkkaan miettiä, jättääkö kertomatta. Anteeksi saaminen on kuitenkin todennäköisempää, jos asian itse kertoo ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Sitä paitsi omalla puolisollakin pitäisi olla mahdollisuus itse päättää, mitä petetyksi tultuaan päättää.
Olen aina ollut sitä mieltä, että miehestä ja naisesta ei ole pelkiksi kavereiksi.
Minä taas puolestani tiedän miltä tuntuu kuulla pettäjän suusta tunnustus.Kaikki tuntuu särkyvän ja oma naiseus ja itsetunto saa melkoisen tällin.Silti vaikka olen rämpinyt läpi sen tuskan ja kivun jonka mieheni pettäminen aiheutti,parempi on että tiedän mitä selkäni takana on puuhattu.Pöytä on puhdistettu ja parisuhteen arvojärjestys on laitettu uusiksi.Saa nähdä miten tässä sitten käy...
Pystytkö katsomaan miestäsi silmiin?Oliko pettäminen sen arvoista että kannatti laittaa omasuhde vaakalaudalle?Voi meitä ihmis raukkoja...
itseasiassa kumppanini näkeminen ei tuntunut pahalta, tuntui vaan siltä että ilmapiiri oli puhdistunut. Olin haaveillut seksistä ystäväni kanssa jo niin kauan, että se kiristi välejäni omaan mieheeni todella paljon. Tusin syyllisyyttä haaveilemisesta ja olin kaikenaikaa kärttyinen. Nyt kun erhe on tullut tehtyä, meidän suhteemme voi paljon paremmin. Hassua mutta totta. vietimme pitkästä aikaa mahtavaa yhdessäoloa vappuna. Enkä muuten miettinyt ystävääni enää pätkääkään.
Todella kauealtaha tämä kuulostaa, mutta minusta tuntuu kun en olisi koskaan mitään tehnytkään. Se asia jäi nyt taka-alalle ja virheeksi sinne kauas. En vaan tiedä sitä tulevaisuutta jos ja ku pettäminen tulee esille jotain muuta kautta? Mitäs sitten kun olen pettämisen lisäksi vielä valehdellutkin?
Aika paha...mutta rakastan miestäni todella paljon, enkä missään nimessä tee hänelle tätä enää koskaan..enkä itsellenikään!
Toivon ettet käryä joskus...ja se että olet valehdellut pettämisen lisäksi sekin satuttaa.
Vannothan ettet tee enää ikinä tuollaista toista ketaa vaikka edessäsi olisi vaikka prinssi ja puoli valtakuntaa.
pakkohan se on vannoa! en halua olla mikään paatunut pettäjä. Ja jos ajaudun toistamiseen siihen tilanteeseen, että haluan aivan älyttömästi toista ja meinaan toteuttaa haluni, niin siinä vaiheessa en näe muta vaihtoehtoa kuin erota miehestäni!?
Joten pidän housut jalassa..en halua erota
Pidä asia omana tietonasi.. Teit aivan oikein. Ihmisellä on vain yksi elämä ja se pitää käytää siten kuin itse sen parhaaksi näkee. Ei niin, että elää toisen puolesta/toisen elämää.
ihme jengiä. kannustaa oikein porukkaa pettämään ja sitten ole vielä siitä hiljaa. mottona teillä vissiin: petä ensin ja ole hiljaa... hyvä perusta suhteelle ..... oikein hyvä..... voi itku ja hammasten kiristys..... kaikenlaisia tallaajia täällä
HEippa Suvi!
Olen nyt samassa tilanteessa kun sinä ennen kuin harrastit seksiä ystäväsi kanssa. Olen halunnut jo pitkään harrastaa seksiä tuttavani kanssa ja tunne on molemminpuolinen. Molemmat seurustellaan. Olen jatkuvasta kärttyinen omalle miehelleni ja tunnen syyllisyyttä toisen kanssa haaveilusta.
Olen muutaman kerran tavannut tämän tuttavan, muuten pidämme yhteyttä tekstiviestein. Aina kun esim baarissa näemme, kipinöitä lentää!!
Olen kertonut hänestä poikaystävälleni ja hän tietää, että olemme tavanneet muutaman kerran. Sanoin hänelle sen olevan ohi. Siinä valehtelin!!
Nyt suunnittelemme tapaamista ensi viikonlopulle ja " pelkään" että jotain "pahempaa" tapahtuu.
Pelkään myös, että jos me emme harrasta seksiä asia kiusaa ja häiritsee minua aina. Se on häirinnyt jo vuoden, vaikka olen yrittänyt unohtaa!!!
Onko joissain tilanteissa pettäminen parempi ratkaisu, kuten sanoit suvi. Nyt sinun on helpompi olla omasi kanssa!!
Rakastan omaa miestäni, enkä TAHDO erota!
Hei Pingping
Siis olemme kanssasi olleet todella samankaltaisessa tilenteessa. Minä lähdin ystäväni kanssa laivamatkalle ja en todellakaan suunnitellut toteuttavani haaveitani...ajattelin että olen vahva ja en petä miestäni. Toisin kävi, no jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut edes lähteä sinne laivalle...koska tilaisuus tekee varkaan. Mutta sitten taas toisaalta, oloni on nyt niin paljon helpottuneepi kun en ajattele seksiä ystäväni kanssa jatkuvasti. Sillätavoin tuo syrjähyppy puhdisti ilmaa ja nyt annan täyden huomion miehelleni kun olen hänen kanssaan. En tiedä mitä vaurioita tämä jättää suhteeseeni tai tekee niitä tulevaisuudessa, mutta sen riskin olen nyt ottanut. En voi neuvoa sinua oiken mitenkään... toki toivon, että sinä pystyisit vastustamaan kiusausta. Ja et ajaisi itseäsi tilnetisiin missä kiusaus käy liian suureksi niin kuin minulla.
No mutta minua tämä tapahtuma ei henkisesti tappanut, vaan vapautti. en siltikään aijo muuttaa suhtautumistani pettämiseen, se on edelleen väärin ja olen edelleen sitä mieltä että en aijo tehdä sitä enää koskaan... vaikka yöstä "vieraan" kanssa jäi hyvät muistot
Hei taas Suvi!
Olen koko viikon pähkäillyt, että menenkö viikonloppuna tämän tuttavan luo vai en. Tiedän, että jos menen se johtaa seksiin. Jos en mene häiritsee se minua jatkuvasti. VIestitellään koko ajan ja sekin kiusaa minua.
Luultavasti en mene, mutta todellakaan en vielä tiedä! Tiedän, että päätös on vain minun, mutta se tuntuu liian isolta päätökseltä!
Varsinkaan kun en tiedä mitä siitä seuraa!
Tuntuu tyhmältä ja haukun itseäni jatkuvasti, koska tiedän tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan!!! Koska poikaystäväni on maailman kiltein ja ihanin mies, en ansaitse häntä!!!
Elä ja anna muidenkin elää & "ja satavuotinen sota loppui kun käsitettiin että yhden ihmisen mielipide on yhden ihmisen mielipide" :)
Miksei ihminen voi tehdä ainoalla elämällään mitä haluaa? Pitäisikö se käyttää kuten toinen haluaa.