Kihloihin?

Ennen kirkollisen siunaamisen tapaa, joka meillä tuli pakolliseksi v. 1734, kihlaus oli laillisen avioliiton alku. Se salli myös seksuaalikanssakäymisen.

Kihlaus oli alkujaan morsiamen isän ja sulhasen välinen sopimus, mutta muuttui morsiamen ja sulhasen väliseksi, yhtä lailliseksi. Kun kirkollinen siunaus oli tullut pakolliseksi, kirkko alkoi vaatia, että koko avioliitto alkoi vasta siunauksesta. Myös vasta siitä seksikin olisi muka ollut sallittu. Kansa säilytti kuitenkin vanhan kannan, ja seksi alkoi kihlauksesta.

Lopulta seksi ja kihlaus saivat suorastaan saman merkityksen. Kihlaus oli vain seksin kiertoilmaus. Pari esimerkkiä kansanperinteestä, missä mies puhui naisen suostuvaksi seksiin puhumalla kihlauksesta.

"Nuorin niistä kreiveistä kaikista tuli minua kihlaamaan." Tyttö oli siis antautunut seksiin ja puolusteli sanoen, että kreivi oli kihlannut hänet. Yhtä hyvin hän kuin kreivikin tiesivät, että kyse oli puhtaasta irtoseksistä, josta käytettiin hienompaa nimeä kihlaus.

"Aseman kello löi kaksi kertaa, silloin se juna vislas / Ja silloin se hulivili hummeripoika sen torpantytön kihlas. / Aseman kello löi kolme kertaa, silloin se juna lähti / Ja silloin se hulivili hummeripoika sen torpantytön jätti."

Kyse on siis pikaseksistä, jota saadakseen hummeripoika teki valeellisen kihlauslupauksen, jonka torpantyttö uskoi (tai oli uskovinaan).

Nykyihminen ei enää ymmärrä, mikä merkitys kihlauksella oli kansan mielessä, kun se on heikentynyt nykyisen lain ilmaukseksi: henkilöt, jotka ovat aikeissa mennä naimisiin, ovat kihloissa. Ei enää oikeastaan tarkoita mitään, kun naimisiin voi mennä ilman kihlaustakin, ja jos on mentykin kihloihin, ei sen purkautumisella ole enää mitään laillisia seurauksia. 🌹👀