Nainen vuoteella oli nimeltään Tatjana. Tämä selvisi Jorman kirkaisun jälkeen, sillä nainen vuoteella oli säikähtänyt Jorman reaktiota ja oli tullut esitelleeksi itsensä, ikään kuin ensiapuna. Sekava mies makuuhuoneessa oli turvallisuusuhka, hän tuntui päätelleen ja tullut käyttäneeksi vahvinta koodisanaa, joka tunnetaan: omaa nimeään. Hän tuli näin personoineeksi itsensä nimellä Tatjana, eikä hän näin tehdessä ollut vain 'joku' tai 'somebody', jotka potentionaalisten psykopaattien mielen perukoilla tarkoittivat samaa kuin tavara tai hyödyke. Ihminen, jolla on nimi, oli olemassa. Hän oli olemassa siten, että tällä oli hallussaan henkilökohtainen historia ja suku, kenties myös lemmikki ja tulevaisuus. Naisella saattoi myös olla kasveja kotona, Jorma tuumi näki naisen ensimmäistä kertaa laajempana kokonaisuutena, eikä vain pöllähtäneenä... sinä.
Kuitenkin oli niin, että Jorman mielestä naisen nimi viittasi peitenimeen. Tämä saattoi olla maksullinen, tai sitten vieraan vallan agentti, vaikka Moldovan tai Ukrainan, Jorma tuumi ja tarkasteli vaivihkaa ja rennon oloisena, ja huoletonta esittäen, naisen olemusta etsien tästä viitteitä moiseen, mutta mikään hänessä ei tällaiseen suoranaisesti viitannut. Hän saattoi olla vain nainen, josta Jorma ei tiennyt juuri mitään. Juuri tällaisten tietojen puute oli salaperäisten uhkien lähde, Jorma filosofoi ja istahti sängylle. Hän katsoi Tatjanaa silmiin. Tatjana näytti aivan kauriilta, joka ei tiennyt mitä sanoa eteen ilmestyneelle sudelle, Jorma ajatteli ja yritti etsiä totuutta naisen kasvoista. Silmissä asui, väitteiden mukaan, ihmisen totuus, mutta Jorma ei nähnyt Tatjanan silmissä mitään totuudellisuuteen viittaavaa, jos ajateltiin salakähmäisiä juonitteluja ja vakoilujuttuja. Silmät vain katselivat Jormaa ja antoivat sellaisen vaikutelman, että ne odottivat jotain. Pallo oli ikään kuin Jormalla.
Tatjana saattoi olla niin hyvin koulutettu vieraan vallan agentti, että hän osasi peittää todelliset tunteensa ja aikeensa. Tai ehkä hän oli niin rutinoitunut prostituoitu, että hänen sielustaan ei ollut mitään jäljellä, Jorma puntaroi ja päätti tiedustella varovasti, mitä oli tapahtunut. Jormalla ei ollut tapahtumien kulusta mitään käsitystä. Ehkä Tatjana toisi Jorman pimeyteen hieman valoa, Jorma tuumi, mutta tuumimisensa jälkeen ymmärsi että hänellä saattoi olla jo jokin fataali ja aivot lahottava sukupuolitauti. Jorma näki itsensä tuhkattavan ja ripoteltavan mereen. Kukaan ei paikalla olleista itkenyt.
Oli toisaalta onni, että ei muistanut mitään, mutta taas toisaalta sellainen oli kauhistuttavaa, sillä muistijälki on todellisuuden markkerijono, kuin polku, jota seurata selvittääkseen olevaisuuden illuusion nyanssit, Jorma tuumi ja vilkaisi minkä kokoiset rinnat Tatjanalla oli. Alitajuinen refleksi, Jorma pohti.
(hihitystä)
Kuitenkin oli niin, että Jorman mielestä naisen nimi viittasi peitenimeen. Tämä saattoi olla maksullinen, tai sitten vieraan vallan agentti, vaikka Moldovan tai Ukrainan, Jorma tuumi ja tarkasteli vaivihkaa ja rennon oloisena, ja huoletonta esittäen, naisen olemusta etsien tästä viitteitä moiseen, mutta mikään hänessä ei tällaiseen suoranaisesti viitannut. Hän saattoi olla vain nainen, josta Jorma ei tiennyt juuri mitään. Juuri tällaisten tietojen puute oli salaperäisten uhkien lähde, Jorma filosofoi ja istahti sängylle. Hän katsoi Tatjanaa silmiin. Tatjana näytti aivan kauriilta, joka ei tiennyt mitä sanoa eteen ilmestyneelle sudelle, Jorma ajatteli ja yritti etsiä totuutta naisen kasvoista. Silmissä asui, väitteiden mukaan, ihmisen totuus, mutta Jorma ei nähnyt Tatjanan silmissä mitään totuudellisuuteen viittaavaa, jos ajateltiin salakähmäisiä juonitteluja ja vakoilujuttuja. Silmät vain katselivat Jormaa ja antoivat sellaisen vaikutelman, että ne odottivat jotain. Pallo oli ikään kuin Jormalla.
Tatjana saattoi olla niin hyvin koulutettu vieraan vallan agentti, että hän osasi peittää todelliset tunteensa ja aikeensa. Tai ehkä hän oli niin rutinoitunut prostituoitu, että hänen sielustaan ei ollut mitään jäljellä, Jorma puntaroi ja päätti tiedustella varovasti, mitä oli tapahtunut. Jormalla ei ollut tapahtumien kulusta mitään käsitystä. Ehkä Tatjana toisi Jorman pimeyteen hieman valoa, Jorma tuumi, mutta tuumimisensa jälkeen ymmärsi että hänellä saattoi olla jo jokin fataali ja aivot lahottava sukupuolitauti. Jorma näki itsensä tuhkattavan ja ripoteltavan mereen. Kukaan ei paikalla olleista itkenyt.
Oli toisaalta onni, että ei muistanut mitään, mutta taas toisaalta sellainen oli kauhistuttavaa, sillä muistijälki on todellisuuden markkerijono, kuin polku, jota seurata selvittääkseen olevaisuuden illuusion nyanssit, Jorma tuumi ja vilkaisi minkä kokoiset rinnat Tatjanalla oli. Alitajuinen refleksi, Jorma pohti.
(hihitystä)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luojan kiitos
Luojan kiitos, Tatjana osasi puhua samaa kieltä kuin Jorma, sillä Jorman ulkomaantaidot rajoittuivat vain uimarannoille ja kasinoille sellaisissa paikoissa, joissa ei satanut koskaan lunta. Tällaisissa paikoissa kaikki valkoinen vedettiin nokkaan, ja vasta sitten hiihdeltiin ja laskettiin mäkeä.
- Siis et muista mitään?
- En. En sitten yhtään mitään.
- Kumma juttu, mutta minäkään ne muista yhtään mitään. Kuka sinä oikein olet?
- Jorma.
- Minä olen Tatjana.
- No hei vaan, Tatjana.
- Moido, Jorma. Kiva tavata.
- Kieltämättä tunnelma on hieman... epäselvä.
- Saisinko sen kahvini?
- Tosiaan! Tämä on kyllä jo sulanut ja lämmennyt.
- Ei se haittaa, Tatjana sanoi ja hymyili valloittavasti, Jorma tuumi.
(naurua)
Huolimatta siitä, että yksityiskohtien penkomisesta ei saatu aikaa minkäänlaista kokonaiskuvaa, Tatjana ja Jorma tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään. He olivat match in heaven -tyyliin kirjoitettu käsikirjoitus. Heillä synkkasi. Heillä synkkasi huumorintaju, tietynlainen älyllinen keveys - ja sen mukanaan tuoma hattaramainen piittaamattomuus niistä asioista, joiden kimpussa jo hääräsi aivan tarpeeksi porukkaa. Ei tällaisissa paikoissa Tatjanaa tai Jormaa tarvittu. Tatjana ja Jorma olivat oma galaksinsa omine juttuineen, ei sinne muita mahtunut. Se oli loistava galaksi.
Koska he eivät kumpikaan muistaneet mitään, he päättivät lähteä selvittelemään asiaa ensin puhelimitse, sitten poliisiasemalle. Molemmat soittelivat kaikkialle ja kyselivät, mitä oli tapahtunut. Kukaan ei tiennyt mitään. Pikkujouluporukka oli niin huonossa hapessa, että heidän muistinsa ja muistikuvansa olivat vähintäänkin arveluttavia. Todennäköisintä oli, että he olivat ottaneet tolpalta saman taksin, sillä he asuivat samassa kaupunginosassa. Tämä johtopäätös oli heidän yhteinen, eikä kumpikaan saanut siitä erityismainintaa tai minkäänlaista palkintoa, saati kunniaa. He seisovat yhdessä ylimmällä palkintokorokkeella, eli podiumilla yhteisen seppeleen alla.
Poliisiasemalla vanhempi konstaapeli Virtanen tarkasteli edessään istuvaa kaksikkoa. Jormaksi itseään nimittävä mies oli aivan Jorman näköinen kravatteineen ja vanhan viinan lemuineen. Taas nainen ei olisi voinut enempää näyttää venäläiseltä Tatjanalta punaisessa paljettimekossa. Turkikset olivat kuulemma unohtuneet taksiin. Ja toinen korkokenkä. Jormalta oli kadonnut lompakko ja molemmilta muisti.
(hirn)
Jorma ja arki
Saapuessaan uupuneena kotiin raskaan työpäivän jälkeen, Jorma näki hississä unenomaisia näkyjä venäläisestä vieraanvaraisuudesta, joka oli parhaimmillaan silloin, kun naisystävä oli venäläinen, ja olit jo vihdoin ja viimein ja kohta astumassa oman kynnyksesi yli omaan kotiisi nälkäisenä kuin susi.
Heti tällä kuuluisalla kynnyksellä Jorma ymmärsi jonkin olevan vinossa. Jorma heitti yläfemmat Tatjanan kanssa ja kurkisti pataa.
- Mitä laitat ruoaksi? Täällähän on pastaa kiehumassa!
- Avokadopastaa. Se on terveellistä, maistuvaa ja siinä on mahdollisuus loputtomiin variaatioihin. Tämä on niistä yksi.
- Onko avokadopasta venäläinen perinneruoka?
- En minä tiedä, mutta hyvää se on.
- Odotin jotain muuta, Jorma mumisi.
- Mitä muuta? Tatjana tivasi tuimana.
- No en minä tiedä... Jotain.... Jotain venäläistä. Niin kuin villisikaa.
- Villisikaa?
- Niin...
(hihitystä)
Jorman ee-rektio saa kenet tahansa naisen kirkaisemaan sillä on se sen verran komea pölli-jölppi. Naisella oli kuitenkin sen verran älypölyä tilanteessa tallella, jotta älysi käyttää peitenimeänsä. Naisen oikea nimi on liian halposti muistettava. Qwerty tuo on. Tuon niminen nainen jos sattuisi aamuherätyksen aikana samasta sängystä ylösnousemaan niin sellaista ei hevin unohtaisi.
Eikä mikään ollut enää synkronissa.
Oraakkeli nilkutti ja yritti kavuta kohti delfoin huippuja yhä sinnikkäämmin. Se oli todella vaikeaa, koska hän ei voinut lakata nauramasta. Jalasta oli pudonnut toinen kenkä, mutta se tuntui tekevän menon vain helpommaksi. Matkaan oli lyöttäytynyt kesyyntynyt villisika, jota hän rapsutteli levätessään. Niin-no, saattoihan se olla niinkin, että hä oli nähnyt tuon sian ensin ja vaikutti erittäinkin syötävältä, hmm..
Mutta, oli todellakin käynyt niin, että oli kadottanut myös passin. Tai sen siis ilmoitettiin saapuneen eteläiseen suomeen R-kioskille.
- No mutta, miksi te ette ilmoittaneet siitä viranomaisille, kuuli hän konstaapelin Virtasen jylinän korvissansa
-Niin mutta kun minulla on jo oma passi, enkä edes asunut siellä päin silloin
-Hetkinen, niinhän teillä onkin, mutta näytätte olevan Suomen etsityin harmi ja maanvaiva. Teidän ei tule enää liikkua vapaana. Ei muuta kuin käsirautoihin!
- Oi älkää, teemmekö nyt eastwoodit? En ole aikoihin leikkinyt niitä leikkejä, kuuli oraakkeli itsensä parantavan, jääden heti kiinni sanoistaan unohtaessaan irrottaa jorman käsiraudoista, johon hän oli tämän pipareissaan sitonut. Jorma ryki hämillään ja katseli kiinnostuneena varpaitaan.Stop!
Ei! Oraakkeli ravisteli mielikuvaa päästään tarmokkaasti. Kolmijalan ääreen oli vielä matkaa, "Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä, elleivät jopa hämmentävän kaksimielisiä".. Tai no, ei ehkä tuosta viimeisestä siellä mitään mainittu :)
Huh, nyt tarvitaan virkistävää vettä! Varmaan syy tässä helteessä, ettei pää pysynyt asiassa, jota hän oli lähtenyt toimittamaan itselleen
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Collier-priestess_of_Delphi.jpg
t. sxth