Olen ihan tosissani, sillä se on loputon kierre. Oma kierteeni katkesi, kun lopetin laihduttamisen, ja päätin, että enää en itseäni kiduta. Sen sijaan olen vain tehnyt pieniä muutoksia, sellaisia, jotka eivät vaikuta elämän laatuun juuri mitenkään.
Painoni on pudonnut noin kaksikymmentä kiloa puolessatoista vuodessa. Ei siis mikään huima tahti, mutta en ole myöskään ollut laihdutuskuurilla.
Avain onkin, että ensin pitää lakata laihduttamasta, sillä kun viikkokaudet piinaa itseään, niin sitten repeää.
Loppujen lopuksi: jos joskus syö aivan hillittömästi sillä ei ole merkitystä, jos se ei ole jatkuvaa.
Kannattaa siis panostaa ruuan laatuun ja vähentää määriä, eikä ajatella että kuukaudessa viisi kiloa. Kilo vähemmän kahdessa kuukaudessa on parempi kuin kilo lisää, ja se taas ei tarvitse kuin noin sadan kalorin energiamäärän "vajeen" päivässä, eli noin yhden leivän verran.
Kilot eivät ole tulleet hetkessä eivätkä ne siis katoakaan. Painonvartijoiden dieetissä on aivan liian vähän energiaa ja seuraus on jatkuva nälkä ja ruuan ajatteleminen, tyyliin mitä vielä voisin syödä.
Minulla on tepsinyt seuraava resepti, kahden perunan sijaan yksi, leivän päälle vain yksi siivu leikkelettä, vaalea leipä tummaksi ja niin edelleen. Lisäksi liikuntaa, sellaista, josta tulee hyvä mieli.
Karkit minimiin, mutta kiellettyjä ne eivät ole. ainoa, minkä suhteen olen ehdoton, ja mikä on ollut vaikeaa, on se, että en syö televisiota katsellessani. Jääkaapille ja takaisin mainostauolla -lenkin jättäminen oli vaikeaa, mutta sitä kesti vain pari viikkoa, enää ei tee edes mieli ruokaa töllön vieressä.
Painoni on pudonnut noin kaksikymmentä kiloa puolessatoista vuodessa. Ei siis mikään huima tahti, mutta en ole myöskään ollut laihdutuskuurilla.
Avain onkin, että ensin pitää lakata laihduttamasta, sillä kun viikkokaudet piinaa itseään, niin sitten repeää.
Loppujen lopuksi: jos joskus syö aivan hillittömästi sillä ei ole merkitystä, jos se ei ole jatkuvaa.
Kannattaa siis panostaa ruuan laatuun ja vähentää määriä, eikä ajatella että kuukaudessa viisi kiloa. Kilo vähemmän kahdessa kuukaudessa on parempi kuin kilo lisää, ja se taas ei tarvitse kuin noin sadan kalorin energiamäärän "vajeen" päivässä, eli noin yhden leivän verran.
Kilot eivät ole tulleet hetkessä eivätkä ne siis katoakaan. Painonvartijoiden dieetissä on aivan liian vähän energiaa ja seuraus on jatkuva nälkä ja ruuan ajatteleminen, tyyliin mitä vielä voisin syödä.
Minulla on tepsinyt seuraava resepti, kahden perunan sijaan yksi, leivän päälle vain yksi siivu leikkelettä, vaalea leipä tummaksi ja niin edelleen. Lisäksi liikuntaa, sellaista, josta tulee hyvä mieli.
Karkit minimiin, mutta kiellettyjä ne eivät ole. ainoa, minkä suhteen olen ehdoton, ja mikä on ollut vaikeaa, on se, että en syö televisiota katsellessani. Jääkaapille ja takaisin mainostauolla -lenkin jättäminen oli vaikeaa, mutta sitä kesti vain pari viikkoa, enää ei tee edes mieli ruokaa töllön vieressä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika tavalla saman olen huomannut. Kokeilin kaikenlaisia kaalikeittojuttuja ym, Painonvartijoita en aivan lyttyyn löisi vaikken kokeillut sitä pistelaskusysteemiä kuin viikon. Siinä oppi kivoja kevyitä reseptejä ja sen mistä tulee yllättävän paljon rasvaa muu terveellinen ruokavalio alkoi kiinnostaa ja iskostua mieleen.
Tosiaan paljon tärkeämpää kuin saada rääkillä äkkiä tuloksia, on muuttaa ihan pieniäkin asioita tottumuksissaan. Itsellä paino putosi tuon painonvartijaviikon aikana jonkin verran, mutta sitten ajattelin että nyt vain pyrin edes pitämään tämän painon (painoa oli sitä ennen ruvennut pikkuhiljaa vain kertymään lisää, kun surkuttelin miksi lihon ja enkö enää pääse entisiin mittoihini koskaan kun ikääkin alkaa kertyä...) Paino pysyikin sitten aika hyvin paikallaan, olin iloinen pienestäkin saavutuksestani, se jo vähän tuntui siinä että liikkuminen oli helpompaa eikä housut kiristäneet niin paljon vyötäröltä.
Yksi hyväksi havaitsemani muutos oli että aloin syömään 2-3 tunnin välein. Ennen olin syönyt pikkuhiljaa melkeinpä koko päivän ajan, silloin kun en ollut työpaikalla. Töissä oli taas liian vähäiset eväät ja kotiin tullessa kiljuva nälkä. Tasasin syömistä: otin enemmän evästä mukaan ja kotona ollessa katsoin kellosta mihin aikaan söin ja siitä 2-3 tunnin päästä vasta sai pistää suuhunsa muuta. Senkin mitä söin, päätin etukäteen: esim. nyt syön voileivän, jossa on kurkkua ja tomaattia päällä, kupin kahvia ja banaanin, eikä sitten muuta.
Ähkyksi ei kannata syödä koskaan eikä päästää itseään hurjan nälkäiseksi - molemmista on haittaa painonhallinnalle. Ihan satunnaisesti ei tietenkään vaarallista, esim jouluna, kunhan sitten taas palaa tasaisen syömisen malliin. Ja ähkyksi kun on syönyt pitkästä aikaa, sitä olotilaa kyllä mielellään karttaa! Usein helpottaa kun muistaa, jos on jotain herkkuruokaa tarjolla ja tekisi mieli ottaa vielä lautasellinen, että nyt on hyvä olo enkä pilaa sitä syömällä liikaa. Sekin on hyvä muistaa että kylläinen olo tulee hieman jälkijunassa: vaikka pöydästä noustessa tuntuu että olisi vielä voinut syödä, 10-15 minuutin jälkeen huomaa syöneensä ihan tarpeeksi, ellei liikaakin!
Paljon pieniä niksejä on: runsas veden juonti, ei sitäkään ylettömästi tarvitse mutta tasaisesti päivän mittaan ja ennen ruokailua myös auttaa täyttämään mahan muulla kuin sokerilla ja rasvalla. Salaatti kannattaa syödä ennen muuta ruokaa, mieluummin silläkin täyttää vatsaa.
Ulkoilu on todella hyvä lääke. Joskus tympäisee lähteä ulos, mutta koskaan ei kotiintullessa harmita miksi lähdinkään! Kun vain saa itsensä ovesta ulos niin se on jo hyvä, päättää vaikka että kierrän edes korttelin, mutta raitis ilma ja se että sai lähdettyä yleensä sysää tekemään pidemmänkin lenkin. Joskus ulkoilun voi korvata vaikka kiertelemällä kaupoissa. Ei tosiaankaan tarvitse tehdä mitään hikilenkkejä, parempikin kun aloittaa liiankin rauhallisesti, varsinkin jos on runsaasti ylipainoa eikä ole tottunut liikkumaan. Liikunta ei sinänsä laihduta, mutta piristää, ja se vähentää ruokahalua, jos syöminen on ollut ongelma ja lääke masennukseen. Ulkona kulutettuna aikana ei myöskään tule syöneeksi mitään! Mikä tahansa liikunta ja puuhastelu on hyväksi, paino putoaa kummasti kun innostuu siivoamaan vaikka autotallin. Jokin käsillä näpräily vie ajatukset hyvin pois syömisestä, minulla se on neulominen.
En voi tietenkään sanoa että kaikille juuri nämä jutut tehoaisivat, mutta sekin auttaa että kokeilee kaikenlaisia pieniäkin juttuja ja ottaa ne rutiiniksi jos tuntuu hyvältä ja tuntuu auttavan. Kannattaa kiinnostua ottamaan selvää siitä mikä on terveellistä, mutta ei ihan liikaa kuitenkaan kieltäydy mistään. Minulla oli tapana vetäistä levyllinen suklaata 2-3 kertaa viikossa - vaihdoin sen suklaapatukkaan 2-3 kertaa viikossa, sekin auttaa huimasti! Eikä nälkäisenä ruokakauppaan...
Ja mitä hitaammin laihtuu, sen parempi. Vähitellen ja hitaasti ruokavaliota ja tottumuksia muuttamalla ne jäävät paremmin jokapäiväisiksi, jos yhtäkkiä muuttaa lähes kaiken, paljon helpommin masentuu pian ja harmistuneena jättää kaiken uuden ja palaa täsmälleen entiseen...
Kiitos viisaista sanoistanne. Olen itse juuri tajunnut, minkälaiseen kierteeseen laihdutuskuurit johtavat. Minä olen aina ollut ylipainoinen ja erilaisia alihdutuskuureja, paastoja, fanaattista urheilua, lääkkeitä ja ties mitä olen kokeillut niin moneen kertaan, etten pysty sitä enää edes laskemaan saatika muistamaan kuinka monella eri metodilla olen kiloja karistanut. Ensimmäisen laihdutuskuurini taisin aloittaa n. 10-vuotiaana ja viimeisen kolme viikkoa sitten. Eli kaksikymmentä vuotta on nyt laihdutettu. Ja minä olen hyvä laihtumaan. Onnistun aina pudottamaan huimia määriä lyhyessä ajassa ja itsekurini sotilaallisen tarkka, kun kuurin aikana vahdin syömistäni. MUTTA.. sitten kun alihdutuskuuri on ohi ja palaan takaisin arkeen, kilot hiipivät huomaamattomasti takaisin ja viimeistään puolen vuoden tai vuoden päästä olen taas lähtötilanteessa ja mikä pahinta lopputulos on ollut kahta kauheampi eli paino on loppujen lopuksi aina noussut vieläkin korkeammalle kuin alkutilanteessa. Ja sehän johtuu vain siitä, ettei nälkäisenä voi laihduttaa. Eikä uhrautumalla. Mitä tiukempi kuuri, sitä varmempi repsahdus ja tiukan nälkäkuurin jälkeen elimistö HUUTAA ravintoa eikä silloin pienet määrät riitä. Eli ei kovin kaukokatseista touhua.
Nyt olen tosiaan viimeisen laihdutuskuurini, johon olen varannut reilusti aikaa (puuolitoista vuotta) ja periaatteinani pidän noita edellisessä viestissä olleita ajatuksia hyvin pitkälti. Lasken tosin PV-pisteitä, mutta mitään en kiellä itseltäni ja tai pode syyllisyyttä, jos jonkun herkun joskus suuhuni pistän. Ei haittaa mitään, jos silloin tällöin syö suklaata, jos ei sitä joka päivä tee ja pitää huolen jokapäiväisen arkiruuan laadusta ja määristä. Ja niin kauan, kun ruoka pyörii koko ajan mielessä, on vaikea laihduttaa, sillä silloinhan se on enemmänkin pakkomielle ja ainoa tarkoitus elämälle. Ja siihen auttaa tasainen verensokeri eli pitää syödä tarpeeksi usein jotain pientä, ettei sudennälkä yllätä. Ja yleensä ns- repsahdukset johtavat sellaiseen morkkikseen, että koko hyvin alkanut laihdutuskuuri jää siihen.
Tosiaan malttia ja tervettä järkeä syömiseen ja ja itsensä tarkkailuun. Ja oikein mukavaa kevättä kaikille!
Minulla sama mentaliteetti. Viis vuotta yritin milloin mitäkin ja epäonnistuin. Olen tuntenut itseni lihavaksi 13-vuotiaasta asti. Nyt ensimmäistä kertaa olen saanut tuloksia ja juuri tuolla tavalla kun tekin puhuitte. Ei mitään radikaalia, vaan vähän järjenkäyttöä peliin :)
Mulla tuli tuo sama oivallus tässä yksi päivä ja nyt muutaman päivän olen siis ollut ei-laihduttaja, paljon parempi ja rennompi mieli heti kun sen päätöksen tein. En tietenkään mene toiseen ääripäähän ja ala mussuttaa ihan armottomasti ja olla täysin välittämättä seuraamuksista, vaan yhdyn täysin kahteen edelliseen viestiin ja elän normaalia elämää pienin muutoksin.
Se ottaa muuten tosi paljon psyykeen päälle jos on alituisella laihiksella, ja varsinkin jos laittaa riman liian korkealle.
Suosittelisin vielä sitä että laittaa vaa´an piiloon, tai käy puntarilla korkeintaan kerran viikossa, mulle myös se osottautui yhdeksi masentavaksi tekijäksi, jos sitä nimittäin liikaa tuijottaa..
Aurinkoista kevättä kaikille :)
Olen varmasti seniori joukossanne mutta monta monta onnistunutta nopeaa erilaista kuuria kokenut, mutta aina takaisin lihonut. 70- ja 80-luvulla oli mies ja kaksi lasta ja työ ja opiskeluakin. 80-luvulta muistan, miten onnistuin n. vuodessa pudottamaan Painonvartijoissa 15 kiloa, mutta en saanut jäädä ainaisjäseneksi, koska silloin vielä vaadittiin pudotusta sääntöjen mukaiseen ihannepainoon! Kyllä lihavia vedätetään monella lailla! Olin syönyt ison kulhollisen kaali-kurkku-tomaattisalaattia joka päivä ja porkkanoita monta päivässä. Kun nälkä alkoi tuntua, oli töissäkin mukana kaalinpala järsittäväksi.
Kun jäin pois P-vartijoista, alkoi paino nousta 5 kg/puoli vuotta ja muistan miten työkaveri säälitteli, että hukkaan taisi mennä koko homma... Hirveä masennus siitä päälle, kun naurettiin. Tästä edellinen vastaava kuuri 80-luvun alussa konkreettisesti hiipui, kun muutimme uuteen asuntoon, jossa piti tietysti kokeilla, tuleeko uudessa uunissa hyvää pullaa! Muistan sen suloisen katkeruuden, kun itsekin monta kuukautta kaikesta vaaleasta leivästä kieltäytyneenä söin ainakin yhden ellei kaksikin korvapuustia sinä viikonloppuna ja sitä rataa seurasi kun uuni näytti paistavan oikein hyvää pullaa! Sitten seurasi kummia: vatsa meni sekaisin, tuli äkillisiä ripuleita, ja luulin että sairastan jotain vakavempaakin. Olin kehittänyt ohessa laktoosi-intoleranssin.
Jos ei erittäin hyvin varaudu kuurin lopettamisen jälkeiseen painon tarkkailuuun, ja harkitse syömisiään juuri siinä vaiheessa tarkasti, ei paino pysy alhaalla vaan hiipii takaisin. Joku lääkäri sanoikin ohimennen, kun kuuli miten usein olen laihtunut ja lihonut, että just tuo suuri painonvaihtelu on elimistölle haitallista.
Teidän ajatuksissanne on todella järkeä ja hyviä neuvoja, jotka kaikki olen lukenut täältä. Silloin kun opettelee samalla järkevää ruokavaliota mutta samalla muistaa esim. pitää tietyn ateriavälin ja "sanoo" itselleen, ettei nyt enää tai taas kuulu syödä mitään, ennenkuin koittaa ateria-aika. Ja ruoan määrän vähentäminen niin, ettei tule liikaa energiaa, joka jäisi kuluttamatta. TÄMÄ SOPII MULLEKIN, HIP HEI! Jos tähän joku Atkins-friikki yrittää tarjota ajatusta hiilihydraattien vähentämisestä minimiin, sanon kiitos EI! Miten taas kerran kävisikään, kun Atkinsin lopetettuani alkaisin lisätä leipää ja perunaa? En enää halua mitään vuoristorata-painokäyrää vaan tasaisen vakaan hitaasti alaspäin laskevan ja järkevän ruokavalion ja elämäntapojen oppimisen ja OSAAMISEN! Minun pitää kyllä pudottaa painoa verenpaineeni ja kolesteroliarvojen takia. Mutta koska tunnen sudenkuopat ja muistan miten kävi aiemmin nopeille pudotuksille, haluan tehdä sen nyt niin, että sillä ruokavaliolla voin elää jatkuvasti ja normaalia elämää, syöden ruisleipää ja perunaakin päivittäin ja herkullisen pullankin joskus! Ja näin vapun kynnyksellä kallistaa kuohuviinilasin keväälle ja teille viisaista viisaammille keskustelijoille! Tuntuu ihan siltä, kuin olisitte perustaneet mullistavan uutuusdieetin nimeltä Lopeta Laihduttaminen!
Olen 20-vuotias, ja varmaan jo lähes 7 vuotta elämästäni olen halunnut olla hoikempi. En ole koskaan ollut ylipainoinen, saavutettuani nämä mitat (162cm/60kg) olen niissä pysynyt. Kuitenkin "unelmani" on aina ollut laihtua 5, mieluummin 10 kg. Itsekuria minulla ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi, että olisin pystynyt esimerkiksi jättämään karkit ja suklaan pois. Liikuntaa olen harrastanut silloin tällöin, on ollut kausia jolloin on jaksanut käydä lenkillä ja treenata vatsalihaksia, ja sitten on taas kausia, kuten mennyt syksy ja alkutalvi, jolloin ei kerta kaikkiaan liikkunut juuri nimeksikään.. Joskus olen pitänyt itseäni nälässä päivän, syönyt kuin lintu, mutta se sitten yleensä kostautuu illalla hirveällä nälällä. Ja illalla on vaikeampaa enää olla syömättä. Viime talvena lisäksi söin lämmintä ruokaa ehkä vain kerran viikossa, elelin lähinnä pelkällä leivällä. Nyt olen kuitenkin yllättäen alkanut muuttaa elintapojani. Pari kuukautta sitten aloin käydä spinningissä, ja pikku hiljaa olen lisännyt treeniä, niin että nyt käyn spinningissä 4-5 kertaa viikossa, ja lisäksi muutaman kerran viikossa treenaamassa lihaskuntoa. Olen alkanut syödä kunnolla, sillä niin jaksaa treenatakin. Pyrin nykyään syömään joka päivä lämpimän aterian, olen lisännyt todella huomattavasti hedelmien määrää ruokavaliossa, jättänyt vaalean leivän kokonaan pois ja siirtynyt syömään pelkkää ruisleipää (ennen tilanne oli täysin päinvastainen), ja sokerin ja makean määrä on sekin vähentynyt olemattomaksi. Olen päättänyt, että saan syödä makeaa korkeintaan kerran viikossa, eikä sekään ole pakko, jos ei erityisemmin tee mieli. Ennen kun tuppasin herkuttelemaan aina viikonloppuisin jo pelkän tavan vuoksi.. ja toisinaan viikollakin. Kun ennen saatoin lisäksi olla tuntejakin syömättä (huonolla seurauksella), pyrin nyt tankkaamaan jotain kevyttä aina kolmen tunnin välein. Tavoitteenani on edelleen hoikistua ja kiinteytyä, ja toivon että tämä muutos elintavoissani, joka nyt ainakin tähän asti on kestänyt hyvin, vielä vie minut tuohon tavoitteeseeni. Olen kuitenkin ehkä vihdoinkin tajunnut, että kestävän tuloksen saaminen edellyttää juuri sitä kokonaisvaltaista muutosta ruokailu- ja liikuntatottumuksissa ja vaatii KÄRSIVÄLLISYYTTÄ...
Olipa hyvä viestiketju ja kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta elämästäni.
Omaa jatkuvaa jojoilulaihdutusta tosin kesti vielä kauemmin, 32v päätin kuitenkin että jatkuva laihdutuskuureilla olo ja taas entisin syöpöttelykausiin sortuminen saa vihdoin loppua.
Mitat olivat tuolloin 160/60 ja tavoitteena se timmimpi olo ja hyvinvointi.
Nyt olen 42v ja tavoite on pitänyt melkeen 10v ja mitat ovat 160/50.
Aloitin elämäntaparemontin samoin jättämällä turhat pullamössöt ja vaaleat leivät, karkit pois, niiden syönti oli sallittua vaan kerran viikossa jos ihan pakko.
Liikun ja lenkkeilen,käyn kuntosalilla,uimassa,pyöräilemässä ja sulkapalloa pelaamassa.
Ruokailen säännöllisesti,syön mielestäni enemmän mutta paljon terveellisemmin,kasviksia,kalaa,kanaa,hedelmiä ja tummaa leipää. Juustot ja maitovalmisteet rasvattomia ja vähärasvaisia.
Juhlissa saa välillä syödä epäterveellisesti,mutta huomaa miten makutotumukset muuttuvat, ylensyönnistä ja rasvaisesta ruuasta tulee vaan paha olo ja sitä haluaa välttää. Yksi pala kakkua riittää.
Eli kyseessä on lopun elämää kestävä elämäntapa,ei mikään yksittäinen laihdutuskuuri tai määräaika.
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekkin,muutos ON mahdollinen!
Itsellänikin ajatuksena on enemmänkin uudet elämäntavat, kroppa ja paino muotoutuu siinä sivussa -painoon olen jo nyt tyytyväinen mutta lihaksen suhdetta läskiin haluan vielä muuttaa.
MUTTA... Kahden perunan sijaan yksi?! Minä kiskon ateriallani kyllä neljä kunnon perunaa. Eikös se yksi peruna mene nimenomaan kituuttamisen puolelle. Määriä en muutenkaan ole olennaisesti muuttanut vaan laatua. Salaattia (ja ainakin minun kulutuksellani) sitä perunaakin saa syödä reilusti. Sen sijaan mitään sipsejä ja karkkeja en syö ollenkaan (mutta jos joskus tulee syötyä ei se maailmaa kaada -kerran viikossa saa lipsahtaa herkun puolelle).
Se oli yleistys ja esimerkki, eikä niin että peruna olisi pannassa tai että yhdellä pitäisi pärjätä.
Tosiasia kuitenkin on, että minä ainakin soin määrällisestikin liikaa kulutukseeni nähden, ja laatu oli vääränlaista.
Totta turiset, kasviksia runsaasti, mutta sekään ei saa olla pakkopullaa, jos joskus ei maita, niin ei sitten.
Olennaista on se, että en mieti ruokaa juuri ollenkaan nykyään, ja teen aina valinnan kerrallaan.
Kevättä kaikille :)
Olen itse paininut jaakobinpainia tään ylipainon kanssa jo useita vuosia jopa vuosi kymmeniäkin.
Monenlaita olen kokeillut. Jopa sairaalassa osaltolla laihdutusta. Se oli todella pitkästyttävää touhua, makailla siellä osastolla kaksi viikkoa...eikä ollut mitään ohjelmaa kehitelty, ei liikuntaa tai muuta vastaavaa. Tietysti itse sai juosta sairaalan rappuja jne. kuka jaksoi siitä kiinnostua ja 600 kcl sai päivässä nauttia energiaa jne.
Tulos oli että kahdessa viikossa 5kg rasvaa hävisi.
Näihin laihdutusyrityksiin yksin kyllästyneenä ajattelin, että kai jossakin on toisia samojen ongelmien kanssa painivia ihmisiä ja perustin pariviikkoa sitten yhdistyksen nettiin. Ihanat Lihavat Ihmiset.
http://groups.msn.com/IHANATLIHAVATIHMISET
Ajattelin, että jos vertaiseni samojen ongelmien kanssa painivat tai painineet yhditää tietomääränsä ja kokemuksensa, niin siitä on varmasti hyötyä monelle meistä.
Se yhdistys on tarkoitettu kohtauspaikaksi meille Ihanille Lihaville Ihmisille.Se toimii vapaaehtoispohjalta ja siellä ei ole mitään kustannuksia. Alkuun on ovet auki, että kaikki pääsee vapaasti tutustumaan, mutta myöhemmin jos sovitaan, niin sen voi sukea vain jäseneksi liittyvien käyttöön. Keskustelupalstoja on avoinna halukkaille ja odottaa mielipiteitänne jne. Se on sellainen kotikutoinen sivuiltaan, kun en ole vielä kovin taitava näitä sivuja tekemään, muuta opetellaan...
Lämpimästi tervetuloa tutustumaan! Hilmamaria