ei ole helppo!Vaikka elämä voikin palautua elämisen arvoseksi,silti siinä taistellaan henkisesti vuosia jos on tunteet.Siksi en kyllä sano helposti enää kellekkään että erotkaa.Halusin vaan keroa että töitä joutuu tekemään vuosia eron jälkeenkin.Mikä sitten on hyvä?
avioero
kaikki keinot käyttänyt
51486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luulin olevani onneton parisuhteessa, mutta olikin kyse omasta 30-kriisistä. Nyt olen vielä onnettomampi eronneena. Tosin ero oli yhteinen päätös ja enää en pysty edes keskustelemaan mieheni kanssa. Elämässä ei aina saa uusia mahdollisuuksia!Kannattaa arvostaa kultakimpaletta, jonka on löytänyt, etsiä onnea itse itsekseen ja miettiä elämän suuria totuuksia.Toivon, että en ole menettänyt vielä mahdollisuuttani onneen ja rakkauteen, vaan että ihmisellä on mahdollisuus oppia virheistä ja saada toinen mahdollisuus.
Samaa mieltä. Jo kolme vuotta mennyt erosta ja vieläkin tunteet mylläävät väliin puolelta toiselle.
Tuntuu että meillä molemmilla vähän sama juttu vaikka hän lähtikin aikoinaan.
Välillä oikeasti yritettiinkin uudestaan ja sillä kertaa minä lopetin suhteemme.
Kaiken kaikkiaan yhdessä olimme yli 15v emmekä
ees taas veivanneet ennen vasta kun ero tuli.
Olen käynyt eroterapiassa ja vaikka millä tavoin yrittänyt päästää irti ja haluankin sitä mutta
mikä auttaisi????
Kaipaan niin ja ikävöin ja väliin vihaan ja exän kanssa riidellään aina kun asiat kääntyy arkijutuista tunneasioihin.
Minua kaduttaa kaikki asiat miten tuli haukuttua exää. Olin varsinainen pirttihirmu.
Hän taas sellainen erakkotyyppi mutta
muuten ok.
En halunnut ymmärtää hänen huomionosoituksiaan.
Hänellä kun oli omat tapansa.
Nyt osaan arvostaa niitä. Myöhäistä???
Meillä on yhteisiä lapsia siksi "joudumme" olemaan tekemisissä tämän tästä.
Tuskaa...
kenties näyttää hänelle, mitä tunnet ja ajattelet a) itsestäsi b) hänestä c) yhteisestä elämästänne?
Jep, tiedän: on vaikeaa. Aina ei edes viisasta.
Itsellesi tunnut olevan rehellinen. Olet myöntänyt omalta osaltasi "virheesi". Nostanpa sille hattua.
Sitten se ikävämpi puoli: hän ei välttämättä tunne/ajattele samoin.
Äitini hyvä ystävä ja kummitätini erosi aikoinaan alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta puolisostaan. Muistan silloin vanhempieni välisistä keskusteluista oppineeni sen, että jokaisella ihmisellä on oikeus suojella itseään ja lapsiaan. Ihmisellä on lupa erota silloin, kun perhe-elämä on helvettiä.
Vanhempani eivät kuitenkaan hyväksyneet uudelleenavioitumista. Liitto oli riittävän vaikea (täytti avioeron oikeutuksen) vain silloin, kun eroaja oli valmis eronsa jälkeen sitoutumaan yksineläjäksi. Yksinelämiseen sitoutui myös kummitätini. Minua nämä vanhanajan opit ovat kantaneet yli vuosienkin mittaisten rakkaudettomien kulissivaiheiden, aviokriisien ja omien kriisien.
enää uudestaan mennä avioon jos eroaa väkivaltaliitosta,pitääkö vielä rankaista itseään ja elää yksin vaikka ei haluaisi?Ja pitääkö elää väkivaltasen juopon kanssa kun vanhemmat haluaa että erota ei saa!Kenen elämästä on kysymys ja pitäskö aikuisena olla jo napanuora poikki!