Suzuki ignis hybridi ainoa vakavasti otettava uuden osto auto

Talvivaara?

Totta, en ole huomannut korkojen suuruutta kun en niitä seuraa. Osake ketkuilu ole minun laji ei kiinnosta mutta rahaa niissä tuntuu palavan ja voitot rikkaiden sukujen taskuun enimmäkseen. Miksei niillä osakkeilla pärjää kyllä taviskin kunhan tietoa on ja kiinnostusta sekä hyvät unenlahjat velka painamassa mieltä. Itse en ole rento jos on velkaa ja se on kuitattu jo, oma omakotitalo. Tuo ignis hybridi parannettu hybridi kevyt hybridi on kyllä hyvä vaikka ei sillä pärjää 2000kg sähköauton kanssa nokkakolarissa mitkä kiihdyttelee turhake tyylillä luontoa kuluttaen. Mitä suurempia tehoja käytetään sen suurempi on luonnon saastutus ja rajallisten malmien käyttö syystä että joka ikinen kohta täytyy mitoittaa raskaammin ison tehon tähden,fysiikan laki. Jep ignis ei ole kedon kaunein kukka mutta loistava liikkumisväline moneen ajoon.

"Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kolumni ilmestyy TM:n verkkosivuilla viikottain.

***

Viime viikon Oho!-kolumnissa muistelin sitä, kun koeajossa ollut Suzuki Ignis täysin yllättäen kaatui väistötestissä.

Kun Suzuki Ignis oli kaatunut, ryhdyimme aktiiviseen sähköpostiviestittelyyn Suzukin tehtaan kanssa. Kaksi tehtaan edustajaa lensi heti seuraavana päivänä Suomeen, ja tapasin heidät silloisen Suzukin maahantuojan Simetronin tiloissa. Tilaisuudessa oli läsnä yhtiön johtaja Mikko Ennevaara, myyntijohtaja Miska Tammelin ja huoltopäällikkö Pauli Keskinen.

Kun olin antanut suullisen raportin tapahtumasta, oli japanilaisten vuoro puhua. Heidän mielestään Simetron oli antanut Ignisin väärillä vanteilla koeajoomme. Siinä oli 5,5 tuuman sijaan 5,0 tuuman vanne. He halusivat, että koe tehdään uudestaan heidän testiradallaan Unkarissa, ja oikean kokoisilla vanteilla.

Seuraavana päivän matkustimme toimituspäällikkö Velimatti Honkasen ja Miskan kanssa Budapestiin, josta oli kahden tunnin ajomatka Ignisin kokoonpanotehtaalle.

Perillä oli vastassa kaksi japanilaista herrasmiestä, joista toinen oli pääsuunnittelija ja toinen tehtaan johtaja. Menimme ensiksi isoon neuvotteluhuoneeseen, jossa pääsuunnittelija piti pitkän alustuksen Suzuki Ignisin valmistuksesta. Tehtaan johtajaa ei suuremmin jännittänyt, sillä hän nukkui lähes koko esityksen.

Tämä jälkeen olimme valmiita väistökokeeseen. Testirata ei ollut tehtaan yhteydessä, vaan taas matkustettiin kaksi tuntia. Kun pääsimme perille, näkymä oli karu. Olimme tulleet vanhalle moottoriradalle, jossa kukoistuksesta ei ollut enää tietoakaan, ellei keskivertoa rehevämpää rikkaruohon kasvua pidetä sellaisena.

Ajoimme sisälle portista sisälle, josta löytyi kuitenkin riittävän suuri asfalttialue koetta varten. Joku oli käynyt laittamassa pujottelukeilat paikoilleen, mikä väritti ja samalla piristi aluetta kummastuttavan paljon.

Sää oli erittäin kolea, mutta onneksi joku tehtaan kavereista oli hoksannut ottaa kaikille talvitakit matkaan. Kun kaikki olivat pukeutuneet lämpimästi, alkoi Suomi-tiimi ihmetellä, että missä se Suzuki Ignis on.

Silloin tehtaan johtaja ojensi kätensä kaukaiseen horisonttiin, josta selvästi oli auto lähestymässä. Mitä lähemmäksi se tuli, sitä oudommalta se näytti. Kun Suzuki kaartoi varikolle, selvisi outouden syy. Auton takaovet olivat poistettu, ja niiden tilalle oli hitsattu jättimäiset apupyörät. Autossa istui tehtaan ykköstestikuljettaja, joka näytti viluiselta mutta myös vähän pelokkaalta.

Jatketaan tästä ensi viikolla.
"
Voi kun löytyisikin jatkoa TM lehden oho Robert Koistisen tapahtumia missä mentiin ei ihan strömsö tyylillä. Kyllä ajaisin ignisillä mutta ne originaalit 175/65/16 renkaat poistaisin ja leveämpää tilalle esim 205-50-16 tai 195/60/16 vanteet taitaisi mennä uusiksi koska leveämpää J profiilia laittaisin. En ole koskaan ajanut ignisillä mutta ehkä tulevaisuudessa enne sähköauton minulle sopivan ilmestymistä tai sitä hyvää akkua.

Se kaatunut suzuki on ihan eri auto.

"Teksti Robert Koistinen

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa sähköpostilla

Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kolumni ilmestyy TM:n verkkosivuilla viikottain.

***

Menimme lokakuussa 2003 autotoimituksen kanssa isolla autoryhmällä Malmin lentokentällä suorittamaan väistökoetta. Autoja oli niin paljon, että värväsimme myös muita toimituksen henkilöitä tuomaan autoja testipaikalle.

Kysyin verkkotoimittaja Markus Kasesmaalta hänen kiireistään ja mahdollisuuksistaan. Hän suostui tuomaan auton, jos pääsee suhteellisen nopeasti takaisin ”oikeisiin töihin”.

Olimme pian kiitoradan päässä, jossa meillä vallitsi yhä henkilökuntapula. Osa autotoimituksesta hupeni samaan aikaan käytävään valo- ja videokuvaukseen. Kysyin Markukselta, suostuisiko hän vielä kartanlukijaksi, ei menisi kuin puoli tuntia. Markus suostui, joten ryhdyttiin väistämään.

Aloitimme Suzuki Igniksellä, joka oli meillä koeajossa. Ensimmäisessä väistössä auto ohjautui hyvin, mutta sen alusta tuntui huteralta, jopa pelottavalta. Kysyimme ulkopuolisilta tarkkailijoilta, miltä tämä heidän silmissään näytti. Heistä auto näytti kiikkerältä.

Mutta ei siinä ihmettely auttanut. Laitettiin kamerat käyntiin, ja homma jatkui. Ignis kääntyi taas ensimmäisessä käännössä terävästi, mutta vastakäännössä tapahtui jotakin odottamatonta.

Horisontti kääntyi edessämme päälaelleen, ja tuulilasi pirstautui palasiksi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että meni hetki tajuta, että olimme juuri pyöräyttäneet Ignisin katon kautta ympäri. Menimme kokonaisen kierroksen, joten auto palasi takaisin pyörilleen.

Markus valitteli niskaansa, mikä on aina vakava asia. Hän odotti autossa liikkumatta, kunnes ambulanssi saapui paikalle. Markus asetettiin varovasti paareille, ja vietiin sairaalaan tutkittavaksi.

Sairaalasta tuli nopeasti tieto, että kaikki on hyvin. Tämä oli minulle todella huojentava ilmoitus. Markuksesta tuli viaton uhri vain ja ainoastaan itseni pyynnöstä.

Suzuki meni lunastukseen, mutta sehän on vain auto.

Sen sijaan auton kaatuminen väistökokeessa on aina vakava juttu, eikä tämäkään tähän jäänyt. Seuraavassa Oho!-kolumnissa muistellaan sitä, kuinka minut kutsuttiin Unkariin Suzuki Ignisin tehtaalle selittämään tapahtunutta.

Asia naurattaa jälkeenpäin paljon enemmän kuin silloin. (Lue lisää ja katso lisäkuvia myös TM:stä 5/2004.)"