aina vitsaillaan miesten anopeista,siis naisten äideistä.
mutta kyllä minusta tuntuu että todellisuudessa nämä miesten äidit ovat poikiensa vaimoille paljon ilkeämpiä kuin naisten äidit tyttäriensä miehille..
tuntuu kuin he olisivat mustasukkaisia ja kateellisia poikiensa nuorille naisille..
mutta kyllä minusta tuntuu että todellisuudessa nämä miesten äidit ovat poikiensa vaimoille paljon ilkeämpiä kuin naisten äidit tyttäriensä miehille..
tuntuu kuin he olisivat mustasukkaisia ja kateellisia poikiensa nuorille naisille..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Etkö ole kuullut sitä, että tyttölapset ovat isilleen hiukan rakkaampia kuin poikalapset ja pojat taas äideilleen.
Kyllä ne appiukotkin voivat aika mörtsejä uusille vävykokelaille olla.
olen yli kolmekymppinen ja yhden lapsen äiti, mutta yhä isille sen pikkutyttö. Nykyisenkin suhteen alussa isä hiukan vierasti miestäni, mutta on sentään oppinut ottamaan miehen osaksi perhettä vuosien aikana.
Appiukot saattavat murahdella vävyilleen, mutta varmasti hyvin harvassa tapauksessa puuttuvat vävyn tapaan huoltaa autoa/kotia ja tapaan olla isä. Kun jostain syystä anopit tuntuvat aika useinkin (ei koske todellakaan kaikkia anoppeja, tiedän!) tekevän näin miniöilleen.
Ja vaikka vitsit tosiaan kertovat naisen äideistä anoppeina, niin itse asiassa en lähipiiristäni tiedä yhtään vävyä, jolla olisi huonot suhteen anoppiinsa, mutta ihan liian monta miniää, jolla on ongelmia anoppisuhteessaan...
Minä olen inhottava anoppi. Sanon nyt suoraan, joskin en miniöilleni ole sanonut, että en ole pitänyt heistä.
Yhdestä miniästä tykkään, kahdesta en.
Johtuu luultavasti luonne-eroista.
Se miniä, josta pidän, on hiljainen ja elää omaa elämäänsä. Kun tulee kylään, on kohtelias, pitää minua tasaveroisena ihmisenä muiden kanssa. Ei kai ajattele, että olen nimenomaan anoppi.
Ne kaksi, joista en pidä ( eivätkä he minusta ) ovat tavaranpalvojia.
Toinen antaa lapsilleen ( lapsenlapsilleni ) tukkapöllyä, kiskaisee niin että jalat irtoavat lattiasta. Toinen taas ei vierailulla anna antaa lapselleen yhtään mitään, ei ole omiakaan eväitä mukana, lapsi ( 1 v. ) saa katsoa sivusta, kun aikuiset herkuttelevat kahvipöydässä. Kaikkein tärkeintä elämässä näille miniöille on sisustaminen ja yhteen soveltuvat värit sekä sohvatyynyissä että vaatetuksessa.
En pakota itseäni pitämään poikieni vaimoista. Jos en pidä, en ota siitä syyllisyyttä. Ei heidänkään tarvitse minua miellyttää.
Sen yhden miniän pitäminen taas tulee luonnostaan.
Sen verran lojaali olen kaikkia kohtaan, että lahjat ja muistamiset hoidan tasapuolisesti.
Täällä palstalla moititaan ihan hirveästi anoppeja, mutta sanon, että miniöissäkin ja heidän asenteissaan on parantamisen varaa.
..sisustamisessa ja kauniista väreistä ja vaatteista pitämisessä?? Minä olen juuri tuollainen miniä, haluan että kotini on kaunis ja välitän sekä omasta, mieheni että lapseni ulkoisesta olemuksesta. En nyt menisi sanomaan että se minulle on elämässä tärkeintä, monet asiat ovat toki tärkeämpiä mutta kuten ehkä sinulle voi olla viherkasvien hyvinvointi tai pitsinnypläys tärkeää, on toisille kodin viihtyvyys tai itsestään huolta pitäminen juuri sitä samaa. Minä toisaalta kohtelen anoppiani kuin ketä tahansa, olen kohtelias, vaikkei hän aina minulle sitä olisikaan. Mitä tulee tähän toiseen miniään, on hän minun vastakohtani (taitaa muistuttaa anoppia enemmän ja siksi kai anoppi hänestä enemmän pitääkin) Tästä olenkin tehnyt vapaasti sen johtopäätöksen että anoppini kärsii jonkinasteisesta kateudesta minua kohtaan, toista miniää hän ei ehkä koe itsensä uhaksi ja siksi pitää hänestä enemmän?? En tiedä miksi näin, mutta on erilaisia anoppeja kuin miniöitäkin ja sen vaan sanon että niin metsä vastaa kuin sille huutaa....
Mikä sinua tuossa harmitti? Anoppi sanoi suoraan, mikä häntä risoo miniöissä, lapsen huono kohtelu ja alituinen tavaran palvominen.
Kuitenkin hän sivistyneenä ihmisenä antaa miniöittensä olla eikä puutu asiaan. (Itse kyllä lapsenlapseni puolesta saisin hepulit.)
Sinusta se on kateutta. Mitähän anoppi mahtaa kadehtia.
Mitä sinulla muuten on pitsinnypläystä vastaan?
Tämä anoppi on pitänyt mielessään sinunkin ohjeesi "Niin metsä vastaa, kuin ..jne" Eikä hänellä ole välit poikki miniöihin päin.
Minulla ei ole niin mitään pitsinnypläystä vastaan (ei myöskään viherkasvien hoitoa), otin sen vaan esimerkkinä siitä miten jokainen pitää eri asioita itselleen tärkeänä ja toiselle se voi olla vaikka pakonomainen tarve siivota ja toinen tykkää sisustaa... Älä nyt vaan taas ymmärrä väärin, ei minulla ole mitään siivousta vastaan! Lähinnä kirjoitin omasta tilanteestani ja miten sen koen, ja kyllä, olen minäkin sivistynyt ihminen; En ota kuuleviin korviinikaan anoppini kommentteja ja vihjailuja siitä, minkälainen minun tulisi olla tai mitä teen väärin. En minäkään puutu hänen elämäänsä. En tiedä onko hänen käytöksensä kateutta vai mitä lie, en ole ainakaan antanut aihetta moiseen käytökselläni, päinvastoin, yritän aina olla ystävällinen ja välttää riitelyä. Pointtina siis se että miksi ihmeessä anopit eivät voisi olla hieman avarakatseisempia ja hyväksyä miniänsä sellaisena kun he ovat? Niin minäkin olen tehnyt anoppini suhteen!
Minä en pysty anoppina näitä kahta kyseessä olevaa miniääni "hyväksymään sellaisena kuin he ovat".
Mikään laki ei pakota minua hyväksymään sellaisia piirteitä heissä, jotka eivät mahdu arvomaailmaani, kuten lasten ruumiillinen kuritus tai älytön tavaranpalvonta.
Enemmän kuin ulkoista kodin sisustamista ( mikä ei sinänsä ole pahasta ) arvostan perheen sisäistä kasvua.
Joten en luulottele itselleni, että olisin kiva anoppi. En ole. En kuitenkaan sotkeudu heidän asioihinsa. Heillä on oikeus tehdä omat virheensä, mutta heillä ei ole oikeutta vaatia minua "siunaamaan" virheitään. Tai mitkä minun näkökulmastani katsoen koen virheiksi.
Kerron omista miniöistäni, mikä ei tarkoita että yleistän tämän koskemaan nimimerkki Asiallista miniää.
Joten en ihan huomenna ala avarakatseiseksi anopiksi. Pysyn mieluummin kireäpipoisena!
miniänä unohtaa hyvät käytöstavat ja sen, että anoppi on mieheni äiti (kuten sinä näyt unohtavan, että miniäsi ovat poikiesi vaimoja). Eli koska meillä anoppi on se tavaranpalvoja ja muutenkin hänessä on piirteitä, jotka eivät sovi arvonmaailmaani. Kun mikään laki ei vaadi minua hyväksymään erilaisuutta.
Pääpointti on, että en hyväksy lasten ruumiillista kuritusta, joten en hyväksy kahta miniääni täysin sellaisena kuin he ovat. En heidän tapaansa kohdella lasta!
Silti en kiellä miniöitten sukulaisuussuhdetta minuun. En vain ole oppinut pitämään kahdesta miniästäni. Yhdestä pidän.
Toisekseen omaan tässä iässä käytöstavat: tervehdin, annan käsipäivää, muistan miniöitteni merkkipäivät, hymyilen ym.
MUTTA en ole maininnut sanallakaan ylitsekäyvästä kurinpidosta miniöilleni enkä pojilleni.
Jos katsot, että SINUN on unohdettava hyvät käytöstavat sen vuoksi että kirjoitan tällä tavoin kesk.palstalle, on se täysin sinun asiasi.
En missään vaiheessa ole puhunut SINUSTA tai anopistasi! :) Hyvää Wappua!
Sitähän tämä anoppikin haluaa sanoa, että hän ei voi hyväksyä miniöittensä maailmankatsomusta, mutta hän kunnioittaa toisten oikeutta valita itse. Hän on pysytellyt takavasemmalla eikä ole puuttunut. Hänellä on kuitenkin oikeus pitää välimatkaa miniöihinsä. Siinä hän tekee viisaasti, sillä liian lähelle tunkeminen herättäsi halun puuttua ainakin sanoin lasten kasvatukseen tai tavaran "palvontaan", mitä se sitten lieneekin.
Miniänä sinun pitäisi antaa asialle arvoa eikä sanoa, että haluat unohtaa käytöstavat.
Tässä on tietenkin nyt muistettava, että kaikki me kolme olemme eri puolilta Suomea kirjoittamassa, emme ole toistemme miniöitä eikä anoppeja.
Jokainen meistä elää omien suhteittensa keskellä.
Älä nyt vaan sotke nimimerkkejä, 'taidan minäkin' on eri kirjoittaja kuin nim. miniä eli minä, joka sain sanani jo sanottua ja edelleen jatkan hyviä käytöstapojani anoppiani kohtaan :)
paha päivä kun kirjoittelin tuota edellistä viestiäni, pahoittelut! Olen samaa mieltä lapsen ruumiillisesta kurituksesta, itse en sitä hyväksy.
Mutta olen ennenkin tällä palstalla kysynyt, minne anopit unohtavat isien (eli poikiensa) olemassaolon? Jos itse et hyväksy ruumiillista kuritusta, olet varmaan opettanut niin lapsillesikin? Miten siis poikasi hyväksyy lapseensa käsiksi käymisen? Ja kun niin monet anopit tuntuvat sanovan asioista, joissa ei ole edes mitään sanottavaa, miksi ihmeessä et sentään näin tärkeässä asiassa keskustele nätisti poikasi (miniän kanssa voi tulla heti riita, koska hän asettuu puolustamaan itseään) kanssa, kun on kyse lapsen ruumiillisesta kurittamisesta?
Keskustelut pojan kanssa miniän kasvatusperiaatteista käydään kahden kesken eikä kahvikutsuilla kaikkien kuullen.
Väliin voi tietenkin mennä rauhallisesti ja harkitsevin äänenpainoin, jos miniä nostaa jälkikasvunsa ilmaan tukasta, kuten jossakin aikaisemmassa kirjoituksessa sanottiin, mutta keskusteluun on löydyttävä oikea hetki. Se ei ole siinä tilanteessa, jossa miniä on kiivastuksissaan, lapsi huutaa ja muut aikuiset kauhuissaan.
Anoppina ottaisin pikaisesti poikaani yhteyden ja vaatisin häntä puuttumaan.
Jos anoppi puhuu vain miniälle ei tulosta synny, koska miniä aivan oikein kokisi anopin puheet moittimiseksi. Puolustuskannalle jouduttuaan miniä vain pitää tiukasti kiinni omasta oikeudestaan kasvattaa lapsensa kuten viisaimmaksi näkee. Anoppi saattaisi tehdä lapsenlapselleen karhunpalveluksen, koska kypsymätön miniä saattaisi jopa koventaa otteitaan ihan vaan näyttääkseen anopille valtaansa.
Eivät nämä sukupolvien väliset suhteet ole mitenkään helppoja hoidettavia. Diplomatiaa soisi löytyvän kaikilta osapuolilta.
Lastenlasten etu kuitenkin tulisi olla päälimmäisenä mielessä.
Näissä miniäni lapsiin kohdistuvissa kuritustilanteissa poikani on ilmiselvästi ollut nolostuneen näköinen. Koska hän on aikuinen ihminen ja ajattelee toivottavasti itse, en ole lähtenyt hänelle opettamaan nätisti enkä rumasti, miten lapsia kuuluisi kasvattaa.
Hän ei ole omassa lapsuudessaan kokenut fyysistä kuritusta, joten tiedän, että hänen omien lastensa kuritustilanteet ovat hänelle kauhistuksen paikkoja.
Jos alkaisin keskustella, vaikka hyvässä tarkoituksessa kahden kesken poikani kanssa, tulisin puuttuneeksi koko heidän parisuhteensa asetelmiin. Jokin informaatiokatkos pojallani ja miniälläni on, heijastusta heidän perheensä problematiikasta. Sen jättäisin mieluiten ammattiauttajille.
Joten tyydyn vain toistaiseksi olemaan "inhottava" anoppi.
..parilla lauseella ja kuin sivumennen, että olen vähän huolissasi, mutta luotan siihen, että poika jämäköityy.
Jos poikasi pelkää jäävänsä ilman tukea, jos puuttuu vaimon kasvatusperiaatteisiin, niin hän tuntee olonsa aika avuttomaksi. Saattaahan olla, että miniän vanhemmat kannustavat tytärtään tähän kasvatusmalliin.
En toki alkaisi pitää esitelmää kasvatuksesta, sillä kokemuksesta tiedän, että vauvan ensi päivästä lähtien kaikki edellisen polven mielipiteet ovat auttamattoman vanhanaikaisia. Vain neuvola tietää.
Kasvatusneuvoloitakin on.
Kuten sanoin jo kai aikaisemminkin, joka perheessä asiat ovat eri tavalla.
mun mutsi on ihan hullu.. haukkuu kaikki mun naiset peräjälkeen. ja käyttäytyy s-tanan huonosti niitä kohtaan. ja aina marmattaa.. hullu akka.
Miesten äidit ne nimenomaan ovat niitä pahimpia asioihin sekaantujia ja hänen kanssaan on eniten ongelmia. Itselläni on näin, tuttavillani on näin. Omalle äidille yleensä tytär sanoo suoraan asiat niin kuin ne ovat, itsekin teen niin. Mieheni sen sijaan ei henno sanoa äidilleen, tai sitten ei huomaa muka mitään tai ole ymmärtävinään äitinsä sanomisia!
Luitko kaikki kirjoitukset? Olet ehkä ymmärtänyt väärin, sillä nimenomaan on menossa keskustelu siitä, että aviomiehen äiti ei halua sekaantua miniöittensä tapoihin.
Miniöiden tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitäkään.
Sinäkin olet sanomassa äidillesi "suoraan asiat". Jos ne ovat asiallisia asioita, miksi mies ei "henno" puhua samaa äidilleen? Mitä asioita ne ovat?
Mieheni ei nimenomaan uskalla tai halua sanoa mitään äidilleen. Itsekin panen enemmän vastaan anopille kuin mies konsanaan. Omalle äidilleni sanon usein suorat sanat, miehen äidille en aina viitsi koska koen että hän on vieras. Mies sen sijaan ei halua sanoa äidilleen yhtään mitään, ja siitä en pidä!! Jos mies pitäisi puoliamme paremmin, niin minun ei tarvitsisi sanoa mitään...
siinä on varmaan se että anoppi ja miniä on samaa sukupuolta. Miniän äiti ei uskalla tuoda samalla tavalla ilmi vävylle suuttumusta tai omistushaluaan. Tai en minä tiedä mistä se johtuu mutta olen lukenut paljon anopin ja miniän välisistä sopista. ja myös kuullut. Ja miehet ei varmaankaan niin herkästi ota itteensä kun naiset.
Kyllä se on joskus toisinkin. On anoppinikin mustasukkainen pojastaan, mutta samalla sivulla en voisi oikeasti edes puhua apestani. Omalla kohdallani appi on nimittäin se, joka pitää huolen siitä, että miniä tietää paikkansa.
Kommentti väitteeseen, että tyttärien isät olisivat ongelmallisia. Oma isäni rakastaa minua ja toivoo minun olevan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Siksi hän haluaa lähtökohtaisesti kunnioittaa vävyänsä. Käytöstavoista se taitaa olla kiinni eikä sukupuolesta...