erotuskaa miellä

Päätä pystyyn , elämä jatkuu.

Riippuu varmaan eron syistä. Omalla kohdalla ero oli jotenkin niin selvä, että se oli suuri helpotus. Tuskaa tuotti ero lapsista.

Yksinäisyys iskee tajuntaan todella lujaa, kun yhteiset asiat niputetaan kylmästi ja alkaa taistelu talouden realiteettien kanssa yksin. Vasta eron kohdalla huomaa ne kylmimmät piirteet toisesta, itsekkyys on aikamme syöpä, empatiakyvyt loistavat poissaolollaan. Joululauluja kuunnellessa tulee kyynel silmään, kun muistaa lasten naurun aattoiltana vatsat pinkeinä jouluruokaa. Minulle perhe on ikuinen ja pyhä asia, joka ei papereita kirjoittamalla katoa mihinkään, se mikä on sydämeen painettu, ei koskaan häviä.

Sama tässä!:( Ja vielä vaikempa kun vaan toinen päätti! :(((((

kiitos että sain jonkin sortin kommentteja
olen jotenkin luullut olevani *kova kundi yk joukot ym ikävät asiat nähty*
mutta kyllä toi nyt noin 15v vuoden jälkeen koittelee!!!! eikä nyt kyse ole muusta oikeesti kuin toisen läsnäolosta itse pystyn suojelemaan tai ainakin luulen lapsia heidän äitiään ja perus oletuksena että valmennan kamppailulajeja...
no turha koittaa pönkittää itseään
tarvitsisin vain kenen kainalossa nukkua......

kiitos kaikille jotka jakoi ajatuksia ja oli positiivisessä hengessä mukana

Moi.
Sama tilanne minulla. Olisi niin ihanaa pötkötellä jonkun kivan ihmisen vieressä ja jutella vaan. Ja nukkua siinä. Tuntea, että siinä on joku aito
elävä ihminen.
Yksin on ihan kivaa olla, mutta välillä olisi ihanaa olla jonkun vieressä. En kuitenkaan ole missään nimessä valmis uuteen parisuhteeseen, että sellaista en edes hae, en edes laastaria.
Olisi vaan kiva jakaa asioita jutellen. Huoh.

Kiitos kivasta vastauksesta miten saan sinuun yhteyden tai sinä minuun ??? Saako tänne kirjoittaa e-mailia puh num tai ………..

Moikka!
en ollut vielä saanut sähköpostia saitko sen viestin vai keksitkö miten voimme saada yhteyden toisiimme

046 6893498 jos voit textata esim niin pääsisimme tutustumaan

Hei kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja asiallisista vastauksista
Joitain häirikköjä nyt näyttää aina olevan ja siksi laitoin luukun e-mailin kiinni
Jos joku nuori terveppäinen matkailusta ym olis kiinnostunut tutustumaan kirjoitatko eturp74(at)gmail.com

Eron jälkeen voi joko jäädä vellomaan siihen kainalon puutteeseen, ja väkisin yrittää etsiä uutta ihmistä rinnalle.

Tai sitten voi tehdä niin kuin minä tein, eli löytää itsensä, ja huomata että kainalon kaipuu vähenee ja vähenee. Tajuta että elämä on paljon muutakin kuin pelkkä parisuhde.

Eron jälkeen kipuilin noin vuoden verran, ajattelin ensin että teen mitä tahansa että löydän naisen, ja että olen tälle sitten niin täydellinen kuin ihminen voi olla. Kunnes jokin päässäni kysyi, "onko se tosiaan elämän tarkoitus" ja "onko siinä mitään järkeä". Kenelle elän, tässähän on vain yksi elämä. Miksi kuluttaisin siitä seuraavat vuodet johonkin etsimäntään ja simppaamiseen. Ei, ei ja ei. Hoksasin, että elämässähän on paljon kaikkea muutakin. Parisuhde on yksi kokemus, nyt voi nauttia välillä siitä vapaudesta ja tehdä jotain ihan muuta.

Toki vanhemmuus ei mihinkään häviä. Itseasiassa pääsen näin miehenä jopa parempaan isän rooliin, mitä se oli parisuhteen aikana, jossa ex-vaimolla oli tietynlainen henkinen yliote ja hänen hengityksensä tahtiin piti elää ja hengittää.

Ja siis tulin jätetyksi, siten että exä hyppäsi lennosta uuteen. Oli ollut jo selän takana kieroa peliä ennen eroa. Totesin etten jää väittelemään asioista, ja vänkäämään, mikä johtui mistäkin. Vaikka hänhän veti minua retkuun kuus nolla. Mitä väliä, oma valinta sekin. Täytin eropaperit ilomielin, ja päätin että otan oman elämäni haltuun, enkä jää rääkymään epärehellisen naisen perään. Menkööt seuraavan ongelmaksi.

Nyt myhäilen tyytyväisenä, oman elämäni herrana. Joku yhdenillan juttu piristää joskus, mutta en lähde koskaan mihinkään vakavampaan, ja teen sen heti selväksi. Mitään kainaloa en kaipaa. Nukun yksikseni kaikkein parhaiten, kun ei ole ketään liikuskememassa ja kolhimassa polvillaan. Muutaman kerran olen eron jälkeen ollut jonkun yhdenillan heilan kanssa intiimisti, mutta olen todennut että oma käsi on paras. Ei se seksi naisen kanssa nyt niin ihmeellistä ole, kun sitä on elämän aikana niin monta kertaa tullut koettua. Oma käsi on paras ja helpoin, ja mielikuvitushan sen parhaimman nautinnon takaa. Ei se saman naisen jyystäminen pidemmän päälle hääviä ole, taikka siitä katoaa jokin kipinä, siinäkin usein moni on silmät kiinni ja antaa mielikuvituksen parantaa tunnelmaa.

Et näin mulla...

Kurjalta tuntuu, kun tottunut siihen ihmiseen vieressä nukkumassa. Minutkin vaihdettiin lennosta uuteen, oli eksä ahdistunut jne. Silti kaipaa.. Pahinta tämä yksinäisyys ja tyhjä talo. Viikot lasten kanssa auttaa jaksamaan.

Voi perse teidän kanssa.
Päästät peiton alla suhupierun, siinä sulle tuhinaa.
Ite erosin 22v pitkästä liitosta ja elämäni paras asia. Loppui se naputus ja en ole pillua saanut nuorenakaan niin paljon kuin nyt.