Muutin mieltä lapsista

Kun pari vuotta sitten aloimme tapailemaan mieheni kanssa, hän ilmoitti heti alkumetreillä ettei sitten pysty lasta minulle antamaan koska on pistänyt piuhat poikki, syystä ettei missään nimessä itse lisää lapsia halua saattaa maailmaan. Hänellä on kaksi aiemmasta suhteestaan, ainakin ensimmäinen oli vahinko, toisesta en ole kysynyt että miten sai alkunsa. Mutta ei siis ole ikinä isäksi halunnut ja teki lopullisen ratkaisun omalla kohdallaan ettei vahinkoja enää uudelleen voisi tapahtua.

No, minä olin silloin kamppaillut lapsi asian kanssa jo pitkään koska olin aina haaveillut äidiksi tulemisesta mutta kun ei elämä suonut parisuhdetta perästäkään niin "päätin että en lapsia tarvitse ja selviän elämästä ilmankin. Ja kun sitten viimein Löysin miehen, joka ilmoitti ettei lapsia voi minulle antaa, ajattelin olevani täysin sujut asian kanssa ja etten tosiaan itsekkään niitä lapsia enää halua.

Nyt kuitenkin olen jo jonkun aikaa kamppailut tunteideni kanssa, jotka sanovat että haluan lapsia, haluan oman perheen. Ja valitettavasti se että ikä alkaa tulemaan vastaan, ei tee asiasta helpompaa koska päätös on oikeasti tehtävä nyt. Minun on yhä vaikeampi hyväksyä mieheni lapset, ja mieheni tunteet omia lapsiaan kohtaan kun ainut ajatus päässäni on se että miksen minä saa kokea samaa.

En ole asiasta vielä puhunut mieheni kanssa, koska tiedän hänen kantansa asiaan, hän on useasti ilmaissut sen että jos joskus koen tarvetta hankkia lapsia, niin se on sitten ero. Vaikka hän on tämän selkeästi ilmaissut, sekä sen että ymmärtää kyllä että minun ikäisellä naisella saattaa se sisäinen kello alkaa tilittämään. Niin tunnen itseni silti aivan älyttömän pahaksi ja kamalaksi ihmiseksi, syystä että olen sanonut aiemmin etten lapsia halua, enkä tiedä miten päin asian ilmaisisi että Hei anteeks, haluanpas sittenkin.