kuten otsikosta jo voidaan päätellä, mä en ymmärrä sitä, että mieheni vanhemmat haluavat olla joka paikassa päällänsä.. Valitettavaa tässä on se, että hekin asuvat ikään kuin syytingillä samalla tontilla, vaikkakin eri talossa.
Mä en jaksa enää kuunnella heidän nalkutustaan siitä, mitä töitä maatilallamme (jonka ostimme) on tehty tai jätetty tekemättä... Tämä appipariskunta kiertää perässä kaikenaikaa, menen minne tahansa tällä tontilla.
Olen asiasta puhunut puolisolleni, mutta hän ikäänkuin asettuu vanhempiensa asemaan, ja toteaa, että mitäs kummallista siinä oikein on.
Mä en jaksa enää kauaa tätä, vaan teen päätöksen, jolla minä ja lapset lähdemme... Olkoon sitten hyvä niin.
t. epätoivoinen miniä
Mä en jaksa enää kuunnella heidän nalkutustaan siitä, mitä töitä maatilallamme (jonka ostimme) on tehty tai jätetty tekemättä... Tämä appipariskunta kiertää perässä kaikenaikaa, menen minne tahansa tällä tontilla.
Olen asiasta puhunut puolisolleni, mutta hän ikäänkuin asettuu vanhempiensa asemaan, ja toteaa, että mitäs kummallista siinä oikein on.
Mä en jaksa enää kauaa tätä, vaan teen päätöksen, jolla minä ja lapset lähdemme... Olkoon sitten hyvä niin.
t. epätoivoinen miniä
Vastaukset 10
Vanhimmat
sentään, senkus otat ja lähdet.Kuka tuommoista kestää. Mikä ihmisiä nykyään vaivaakaan, kun pitää tulla ihan puhe etäisyydelle kokoajan. Ei siis mitään rauhaa missään. Ajattelisivat vähän!
Kunhan vaan et sitten vie puolta tilasta mennessäs.
Jää katsos entiselle miehelles ja uudelle vaimolleen elinkelpoinen tila asuttavaksi.
mähän vien vaika tuhkatkin pesästä... Mulla ja tuolla aviopuolisolla menee ihan hyvin, lukuunottamatta noita appivanhempia.
Jos ja kun lähden, niin puolet kuuluu mulle.. Miettikööt sitten noi muut, mitä saivat aikaan
Se maatila jää, sinä saat korkeintaan rahaa.
Reippaasti velkaa teillä, saat nimittäin niistäkin puolet. Niin, että nautiskele sitten vaan niistä.."tuhkista":))
mitä sitten ?.. Onko sillä väliä, sillä raha on vain loppujen lopuksi paperia... Senhän aika näyttää, kuinka neuvotteluissa tilasta edetään - tosin tila on lähestulkoon velaton - ja iso.
Erossa ei appivanhemmilesi seuraamuksia tule. Sille nykyiselle puolisollesi siinä velkaa ja kärsimystä tulee. Lähtemisellä et appivanhemmille saa kostettua mitään. He voivat jopa toivoa sitä.
Olet ilmeisesti tuonut taloon vain v...usi.
appivanhempasi eläkeikäisiä? He ihan selvästi haluavat vieläkin osallistua maatilan hoitoon ainakin puheen asteella. Eivät he siinä kotitilallaan varmaan muuta asennette tiedäkään. Tilanne taitaa vaatia asenne muutosta sinulta itseltäsi, koska muita et pysty muuttamaan. Kuuntele ja koita välttää asennetta, he nalkuttavat. Joku päivä voi kirkastua ja todella näet ihmiset siellä nalkutuksen takana.
Ottakaa yksi tai useampi ilta ja istukaa samaan pöytään miehesi ja appivanhempasi kanssa.
Keskustelkaa avoimesti asiasta. Kerrot ongelmasi asiaa kärjistämättä. Päätä jo ennakkoon että et anna itseäsi provosoida riitelyyn.
Kerroit että miehesi kanssa menee hyvin. Hän varmasti tukee sinua jos on sitä mieltä että liittoonne kannattaa panostaa. Ellei tue, on sinun tehtävä omat johtopäätöksesi.
Jos tukea ei löydy, älä silti alennu riitelyyn taikka uhkailuun.
Jos koet että keskustelu ei johda mihinkään, niin pistä avioeropaperit sisään.
Silloin alkaa harkinta-aika, joka varmasti pistää kaikki osapuolet miettimään. Harkinta-aikahan ei automaattiseti johda eroon.
Pahimman varalta pistä eroasia vireille hiljaisessa hengessä. Kun harkinta-aika on alkanut, vihelletään talouden ja osituksen osalta peli poikki harkinnan alkamishetkellä.
On tapahtunut sellasta että puoliso on tehnyt talous järjestelyitä, ja onnistunut siirtämään omaisuutta toisen ulottumiin kun on saanut tietää että puoliso aikoo hakea eroa.
Jos ero tulee, hommaa ehdottomasti asianajaja, ja siirrä asia hänen hoitoonsa. Näin vältyt riitelyltä ja mahdolliselta kusetukselta. Älä pistä nimeäsi mihinkään sopimukseen ennenkuin olet keskustellut asianajajasi kanssa.
Ongelmahan on periaatteessa miehesi ongelma. Hänen tulisi tiedostaa mikä on hänen perheensä ja ketkä sukulaisia.
Miksette lähde miehesi kanssa kahdestaan "lemmenlomalle", tai jos se ei onnistu, niin mene yksin.
Antaa appivanhempien raataa ja hoitaa asioita kun kerran osaavat.
Soittelet viikon välein kotiin. Kyllä äänestä kuulee milloin olet tervetullut takaisin.
Suunnilleen näin minä toimin. Tuli se aika kohtuullisen pian kun anoppi "kosi" vävykseen.
Pidä sen jälkeen koko ajan matkaesitteitä näkyvillä muistutuksena, niin pysyy appivanhempien suu kiinni.
siinähän sitten itkevät omaa surkeuttaa.
saat puolet maatilasta,heh,hee..
saavat maistaa omaa lääkettään.