Olkiko Wagner yksinvastuussa vanhan järjestyksen kumoamisesta ja uuden musiikin esiripun kohottaja ennen Schönbrgin johdonmukaista atonaalisuutta?
Wagnerin alituisiin kolmi-ja septimisointupidätyksiin ja muunnoksiin perustuva kehittynyt muunnesoinutekniikka johti liukuvaan soinnunkäytöön hävittäen sävellajitunnun tonaalisten keskiöiden kiertämisellä ja tähän liittyvällä jatkuvalla moduloinnilla, ilman harmonisen järjestelmän sanelemaa selkeästi määritettyä siirtymistä soinnusta toiseen tapahtuvaa etenemistä purkautumispakoineen dissonansseiossa, kuitenkaan ilman suoranaista funktionaalisen soinunkäytön hylkäämistä Debussyn johtaman musiikillisen kehityslinjan tavoin, joka perustui jännityksettömiin, pentatonisiin ja kokosävelasteikkoihin.
Oliko sis romantiikan soinnunkäyttö jo aiemmin alkanut horjuttaa sävelajituntua ja kalvaa tonaalisuuden tervettä maaperää ja kuinka kauas taaksepäin on mentävä kohti klassismia löytäksemme alkusysäyksen tälle big bangin kaltaiselle tapahtumasarjalle ja kehityasprosessile kohti Schönbrgin formuloimaa 12-säveljärjestelmää ilman hyppäystä kirkkosävellajeihin?
Oliko kenties Schubert kehityprosessin aikajanalla I vallankumouksellinen vokaaliteoksesaan lied-duetolle ja kuorolle, Scene aus Faust, D 126a ja b, tai laajoissa James Macpherson alias Ossian-balladeissaan, joista ensinmainitussa hän Mefistoteleen tavoin oli profetallinen ennustaja, ja joista jälkimmäisten vapaasti vaeltavassa resitatiivin ja arioson sekoituksen fantasioissaan nuori wieniläinen mestari, Franz Schubert, ennakoi Wagnerin musikkidraamaa ja jopa tämän harmonista sanastoa, rohkeudessaan ja ekspressiivisessä vomasaan, menettämättä mitään identiteetistään ja yksilöllisyydestään.
__
Wagnerin alituisiin kolmi-ja septimisointupidätyksiin ja muunnoksiin perustuva kehittynyt muunnesoinutekniikka johti liukuvaan soinnunkäytöön hävittäen sävellajitunnun tonaalisten keskiöiden kiertämisellä ja tähän liittyvällä jatkuvalla moduloinnilla, ilman harmonisen järjestelmän sanelemaa selkeästi määritettyä siirtymistä soinnusta toiseen tapahtuvaa etenemistä purkautumispakoineen dissonansseiossa, kuitenkaan ilman suoranaista funktionaalisen soinunkäytön hylkäämistä Debussyn johtaman musiikillisen kehityslinjan tavoin, joka perustui jännityksettömiin, pentatonisiin ja kokosävelasteikkoihin.
Oliko sis romantiikan soinnunkäyttö jo aiemmin alkanut horjuttaa sävelajituntua ja kalvaa tonaalisuuden tervettä maaperää ja kuinka kauas taaksepäin on mentävä kohti klassismia löytäksemme alkusysäyksen tälle big bangin kaltaiselle tapahtumasarjalle ja kehityasprosessile kohti Schönbrgin formuloimaa 12-säveljärjestelmää ilman hyppäystä kirkkosävellajeihin?
Oliko kenties Schubert kehityprosessin aikajanalla I vallankumouksellinen vokaaliteoksesaan lied-duetolle ja kuorolle, Scene aus Faust, D 126a ja b, tai laajoissa James Macpherson alias Ossian-balladeissaan, joista ensinmainitussa hän Mefistoteleen tavoin oli profetallinen ennustaja, ja joista jälkimmäisten vapaasti vaeltavassa resitatiivin ja arioson sekoituksen fantasioissaan nuori wieniläinen mestari, Franz Schubert, ennakoi Wagnerin musikkidraamaa ja jopa tämän harmonista sanastoa, rohkeudessaan ja ekspressiivisessä vomasaan, menettämättä mitään identiteetistään ja yksilöllisyydestään.
__
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunkiolle, mokoma ukkonooa-harmonismi. Kyllä Bachkin siihen ajoittain kyllästyi, vaikkakin aika harvoin.