Joulua ei ole pakko nykysuomessa viettää millään tavalla

Haukion Jentsa muistaa runoilla meille tippa silmäkulmassa miten jokainen niistä luomupossuista olisi halunnut elää elämänsä.

Koska hän on humaani ihminen.

Minulle joulu on vain päivä muiden joukossa. En kerjää jouluna tukia sen enempää kuin muulloinkaan.
Kela tuet tulee tammikuun alussa, silloin on aihetta taas juhlaan, nyt kaapissa on sen verran ruokaa että pärjään tammikuuhun.

Tuntuu että Suomessa pidetään jotenkin epänormaalina ihmistä joka ei vietä joulua.

Kaupoissa muuten alkaa alennukset jo jouluaattona siinä kello: 14-15 jälkeen.

Silloin on kaupoissa rauhallista ja saa halvalla tarjousruokia kun joulu-uskovaiset on poistuneet koteihinsa joulua viettämään.

Kaupassa saattaa aattoiltana olla kassalla vaikka joulupukki myymässä, ja henkilökunta järjestää siellä jotain pientä jouluntuntua muille yksinäisille jotka on asiakkaina aattoiltana.

On selvää että aattoiltana kaupassa myyjän vuoroja tekevät ajattelevat joulunviettoon yhtä vähän kuin silloin kaupassa käyvät asiakkaat.

Kiirettä ei ole ja toisten tervehtiminen kaupoissa alkaa aattona alkuillasta joulu-uskovaisten vetäydyttyä koteihinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle joulu on vain päivä muiden joukossa. En kerjää jouluna tukia sen enempää kuin muulloinkaan.
Kela tuet tulee tammikuun alussa, silloin on aihetta taas juhlaan, nyt kaapissa on sen verran ruokaa että pärjään tammikuuhun.

Tuntuu että Suomessa pidetään jotenkin epänormaalina ihmistä joka ei vietä joulua.

Kaupoissa muuten alkaa alennukset jo jouluaattona siinä kello: 14-15 jälkeen.

Silloin on kaupoissa rauhallista ja saa halvalla tarjousruokia kun joulu-uskovaiset on poistuneet koteihinsa joulua viettämään.

Kaupassa saattaa aattoiltana olla kassalla vaikka joulupukki myymässä, ja henkilökunta järjestää siellä jotain pientä jouluntuntua muille yksinäisille jotka on asiakkaina aattoiltana.

On selvää että aattoiltana kaupassa myyjän vuoroja tekevät ajattelevat joulunviettoon yhtä vähän kuin silloin kaupassa käyvät asiakkaat.

Kiirettä ei ole ja toisten tervehtiminen kaupoissa alkaa aattona alkuillasta joulu-uskovaisten vetäydyttyä koteihinsa.

"Kiirettä ei ole ja toisten tervehtiminen kaupoissa alkaa aattona alkuillasta joulu-uskovaisten vetäydyttyä koteihinsa."

Käytkö sä siis kaupoissa jouluisin jotta kassamyyjät pääsevät tervehtimään sinua?

Hesenkään myyjät eivät nykyisin myy herkullisia hamppareita ja rapeita rapsuja normaaleille asiakkailleen. Hesen myyjät myyvät nykyisin "tärkeitä kohtaamisia" meille säälittäville, yksinäisille surullisille asiakkailleen. Koska joillekin meistä murheellisista, säälittävistä ihmisraunioista se hesen laupias myyjä "voi olla päivän ainoa ihminen jolle se juttelee".

https://www.youtube.com/watch?v=sIQ3ZTmHdrE

Normaalit hamppari- ihmiset käyvätkin sitten ilmeisesti mäkkärissä.

Minä haluaisin joskus elämäni aikana kokea millaista shoppailu on. Ei sellainen shoppailu että pitää miettiä shoppaileeko vessapaperia vaiko pyykinpesuainetta koska kumpaankin ei ole varaa.

Olisi jännittävää joskus kokea millaista sellainen shoppailu on mitä esim. suurten ikäluokkien edustajat omat vanhempani ja heidän sukupolvensa pääsivät harrastamaan. Hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen, kolmevuotias isäni pääsi ostelemaan kaikenlaisia autoja pihan täyteen. Bensarahoista ei ollut pulaa, ja etelässä pääsivät käymään joka kesä. Millaista olisi mennä ihan vain tavalliseen ruokakauppaan arkena, ja pistää ruokakärrit ääriään myöten täyteen kaikkea mitä mieli tekee. Kuten äidilläni oli tapana tehdä kun hän kävi shoppailemassa eurospaarissa. Äidillä ei ollut vain vaatekaappi täynnä kuteita. Hänellä oli kokonainen vaatehuoneellinen vaatteita täynnä. Ja kenkälaatikko. Minulla on yhdet lenkkarit. Nekin rikki. Yhden farkut. Nekin rikki. Ainoasta talvitakista vetoketju rikki ja eilen putosi viimeinen nappi. Äidillä oli kylppärin peilikaappi täynnä hajuvesiä. Mulla on kahden euron market- edt. Sekin oli turhuus koska senkin olisi voinut käyttää makarooniin. Mutta jotenkin sitä ajattelee että nyt kun on vielä edes suhteellisen nuorehko nainen, naisella täytyy olla edes yksi edt.

Millaista olisi ollut joskus jouluna -edes yhtenä vuonna - voida antaa perheenjäsenille lahjoja joita ei olisi tarvinnut hävetä? Kun niitä vertasi suurten ikäluokkien kaikki- mulle- heti- nyt- sukupolven vanhempieni meille elämässämme epäonnistuneille lapsilleen antamiin lahjoihin. Miltä olisi joskus tuntunut käydä vanhemmilla jouluna syömässä ihan vain joulun ilosta, eikä siksi, koska oli nälkä, ja jouluna vanhemmilla syömisessä säästi vähän omia joulukuun ruokakustannuksia.

Olisi se vain hienoa ollut joskus elämässään kokea jostakin sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Minä haluaisin joskus elämäni aikana kokea millaista shoppailu on. Ei sellainen shoppailu että pitää miettiä shoppaileeko vessapaperia vaiko pyykinpesuainetta koska kumpaankin ei ole varaa.

Olisi jännittävää joskus kokea millaista sellainen shoppailu on mitä esim. suurten ikäluokkien edustajat omat vanhempani ja heidän sukupolvensa pääsivät harrastamaan. Hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen, kolmevuotias isäni pääsi ostelemaan kaikenlaisia autoja pihan täyteen. Bensarahoista ei ollut pulaa, ja etelässä pääsivät käymään joka kesä. Millaista olisi mennä ihan vain tavalliseen ruokakauppaan arkena, ja pistää ruokakärrit ääriään myöten täyteen kaikkea mitä mieli tekee. Kuten äidilläni oli tapana tehdä kun hän kävi shoppailemassa eurospaarissa. Äidillä ei ollut vain vaatekaappi täynnä kuteita. Hänellä oli kokonainen vaatehuoneellinen vaatteita täynnä. Ja kenkälaatikko. Minulla on yhdet lenkkarit. Nekin rikki. Yhden farkut. Nekin rikki. Ainoasta talvitakista vetoketju rikki ja eilen putosi viimeinen nappi. Äidillä oli kylppärin peilikaappi täynnä hajuvesiä. Mulla on kahden euron market- edt. Sekin oli turhuus koska senkin olisi voinut käyttää makarooniin. Mutta jotenkin sitä ajattelee että nyt kun on vielä edes suhteellisen nuorehko nainen, naisella täytyy olla edes yksi edt.

Millaista olisi ollut joskus jouluna -edes yhtenä vuonna - voida antaa perheenjäsenille lahjoja joita ei olisi tarvinnut hävetä? Kun niitä vertasi suurten ikäluokkien kaikki- mulle- heti- nyt- sukupolven vanhempieni meille elämässämme epäonnistuneille lapsilleen antamiin lahjoihin. Miltä olisi joskus tuntunut käydä vanhemmilla jouluna syömässä ihan vain joulun ilosta, eikä siksi, koska oli nälkä, ja jouluna vanhemmilla syömisessä säästi vähän omia joulukuun ruokakustannuksia.

Olisi se vain hienoa ollut joskus elämässään kokea jostakin sellaista.

Tänäkin jouluna suurten ikäluokkien kaikki- mulle- heti- nyt- sukupolven edustajat, jo ikääntyneet vanhempani ja heidän ystävänsä kolauttavat laupiaat päänsä yhteen ja tekevät suunnitelman miten voivat tänä vuonna antaa itse itselleen ja toisilleen hyvän joulumielen. Tämä tapahtuu joka joulu meidän elämässään epäonnistuneiden lankeilevien lastensa sukupolvien kustannuksella kun meillä menee niin huonosti. Tai no, kenen tahansa muunkin surkean, säälittävän rassukan kustannuksella, joka ei ole onnistunut elämässään samalla tavoin kuin he itse. He ovat sentään hoitaneet asiansa hyvin. Ja silkasta omasta hyvyydestään he nyt sitten jakelevat runsaudestaan meille kaikille muille jotka emme ole hoitaneet asioitamme yhtä hyvin kuin he itse, vaan eläneet leväperäisesti ja epäonnistuneet kaikessa.

Juoneet vain pussikaljaa kaduilla ja nostelleet tukia. Mitään emme ole yrittäneet koskaan.

Koska me ei olla haluttu tehdä töitä, niin siksi olemme köyhiä. Me ei olla osattu mitään, he ovat osanneet kaiken. Mutta onneksi ovat nuo ahkerat ja toimeliaat sukupolvet vielä hengissä, ja olemassa, että me laiskat sukupolvet saamme turvautua heidän apuunsa vielä nyt keski- iän kynnyksellä. Siellä ne jakelevat ruokakasseja köyhille ja kurjille.

Kun mä olin viisitoista ja olisin halunnut hakea kesätöihin, äitini ei suostunut siihen. Se on aina ollut sitä mieltä etten minä kuitenkaan osaa mitään, eikä minun tarvitse tehdä mitään. koska äiti auttaa. Ja kolmevuotias isi.

Anonyymi kirjoitti:

Tänäkin jouluna suurten ikäluokkien kaikki- mulle- heti- nyt- sukupolven edustajat, jo ikääntyneet vanhempani ja heidän ystävänsä kolauttavat laupiaat päänsä yhteen ja tekevät suunnitelman miten voivat tänä vuonna antaa itse itselleen ja toisilleen hyvän joulumielen. Tämä tapahtuu joka joulu meidän elämässään epäonnistuneiden lankeilevien lastensa sukupolvien kustannuksella kun meillä menee niin huonosti. Tai no, kenen tahansa muunkin surkean, säälittävän rassukan kustannuksella, joka ei ole onnistunut elämässään samalla tavoin kuin he itse. He ovat sentään hoitaneet asiansa hyvin. Ja silkasta omasta hyvyydestään he nyt sitten jakelevat runsaudestaan meille kaikille muille jotka emme ole hoitaneet asioitamme yhtä hyvin kuin he itse, vaan eläneet leväperäisesti ja epäonnistuneet kaikessa.

Juoneet vain pussikaljaa kaduilla ja nostelleet tukia. Mitään emme ole yrittäneet koskaan.

Koska me ei olla haluttu tehdä töitä, niin siksi olemme köyhiä. Me ei olla osattu mitään, he ovat osanneet kaiken. Mutta onneksi ovat nuo ahkerat ja toimeliaat sukupolvet vielä hengissä, ja olemassa, että me laiskat sukupolvet saamme turvautua heidän apuunsa vielä nyt keski- iän kynnyksellä. Siellä ne jakelevat ruokakasseja köyhille ja kurjille.

Kun mä olin viisitoista ja olisin halunnut hakea kesätöihin, äitini ei suostunut siihen. Se on aina ollut sitä mieltä etten minä kuitenkaan osaa mitään, eikä minun tarvitse tehdä mitään. koska äiti auttaa. Ja kolmevuotias isi.

Pienen kotikaupunkini katuja mittailee ästeepeen eläköitynyt entinen humaani kansanedustaja. Se kuluttaa eläkepäivänsä vittuilemalla kotikaupunkinsa työttömille toimeentulotukiorjille. Se haukkuu toimeentulotukiorjia, jotka ovat hänen omien äveriäiden mersuilla kruisailevien kavereidensa lapsia pääosin, "freelancereiksi". Sellainen tietäväinen, vittuileva virne kurttuisella naamallaan se kuittailee työttömille kun nämä eivät halua tehdä töitä. Koska haluavat mieluummin olla vapaamatkustajia, koska se on niin paljon helpompaa. SDP:n eläkettä nauttiva kansanedustaja kuittailee työttömille, jotka joutuvat turvautumaan paikallisen seurakunnan jakelemiin ruokakasseihin, että he ovat freelancereitä.

Koska SDP:n sopeutumisrahoilla ja kansanedustajan eläkkeillä loisiva eläköitynyt kansanedustaja on sitä mieltä, että toimeentulotukiorjat elelevät leveästi vapaamatkustajina hänen omilla verorahoillaan. Ja käyttävät hänen oman sukupolvensa edustajia, iäkkäitä vanhempiaankin vielä hyväksi näin aikuisiässä. Riistävät. Se tietää kavereidensa perhesuhteet syvällisesti sieltä etäisyyden päästä. Näkee. Todistaa. Sieltä etäisyyden päästä. Kuinka ne paskat lapset vaan jaksavat riistää kovia kokeneita suurten ikäluokkien vanhempiaan vielä aikuisiässäkin. Hauraita vanhuksia. Elää siivellä.

Kun ei viitsi tehdä töitä.

SDP:n entinen kansanedustaja, suurten ikäluokkien edustaja, joka itse oli eduskunnassa aktiivisesti edesauttamassa tempputyöllistämistoimenpiteitä ja 9 euron poppanankutomispajatoimintaa omien lastensa sukupolvelle, kokee että hän on ainakin ansainnut kaikki ne verorahatsunamit joilla hän itse pääsi mässäilemään likimain koko elämänsä. Ja nyt vapaamatkustelee sopeutumisrahoilla ja kansanedustajan eläkkeillä plus muilla herkuilla loppuelämäsnä.

Mutta hänen mielestään toimeentulotukiorja on vapaamatkustaja.

Freelanceri.

Ja jos ei se lähihoitajan duuni paikallisella vanhainkodilla kelpaa, pitäisi tässä kai lähinnä tappaa itsensä. Kun ei naapurin tyttöä suurten ikäluokkien omien perseiden pyyhkintä jotenkin nyt ihan nappaa. Niillä on nyt kauhea huoli oman vanhuutensa hyvinvoinnista, että kuka heidän perseet pyyhkii jos ei omia lapsia työnteko hoitsuna hotsita?