Olen seurustellut poikakaverini kanssa 1,5 vuotta. Suhteemme alkoi siitä että tapasimme baarissa... Olimme aikaisemmin kyllä 'tunteneet' toisemme mutta ei sen kummemmin oltu kuitenkaan tutustuttu. Sitten sinä iltana vaan aloimme juttelemaan ja kaikki sai alkunsa. Asumme eri paikkakunnilla, välillämme on matkaa 250km. Tapaamme 1-3 kertaa kuukaudessa, muuten olemme yhteyksissä toisiimme tuntikausia messengerin ja puhelimen välityksellä. Kaikki ne ajat mitä olemme yhdessä Juhlimme. Aina laitetaan sauna lämpimäksi ja otetaan olutta... lähettään toisinaan baariin jne.... Oikeastaan ikinä kun olemme yhdessä emme ole selvinpäin. Ainoastaan krapulapäivinä..ja silloin kun toisen pitää lähteä pois. Ei tässä mitään todellisuutta ole, ei mitään tulevaisuudensuunnitelmia... ei mitään. Kaikki vaan päivä kerrallaan. Ikinä ei puhuta mistään tunteista tms. Ollaan vaan. Oikeastaan olemme varmaankin paremminkin kavereita kuin mikään 'pariskunta'. Paitsi että kaverit nyt ei yleensä pane keskenään. Mutta silti en osaa ajatella muuta. Ajattelen jotenkin vain mielessäni että ehkä kaikki vielä muuttuu... Minusta itsestäni tuntuu että rauhallisempi elämä olisi hyvä... Tavallinen arki -kyllä se mukavaa voi olla muutenkin. Mutta tämä kaveri haluaa vaan juhlia. Olen koettanut sievästi puhua asiasta mutta semmoinen elämä ei kiinnosta häntä. Olen 25 ja mies 26. Neuvokaa?!
Mitä teen?
Rikki
4668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinusta tulee juoppo akka, mies näyttää olevan jo juoppo. Eihän tuollainen ole mitään seurustelua, olet miehelle vain mukava panopuu ja ryyppykaveri.
Jos jatkat tuota menoa ja muutatte yhteen, arvaa kuka hoitaa kotityöt, kuka vain juo ja rilluttelee?
Etsi itsellesi mies joka lähtee kanssasi vaikkapa koiranäyttelyyn, kävelemään meren rannalle, piknikille puistoon ja uimaan...ja tämän kaiken aivan selvin päin. Sen sijaan että nyt suuntaatte vain kaljakorille!
vastaava tapaus. Onneksi sitä ei kestänyt kuin joku pari kuukautta, jätkä humaluspäissään sai jonkun kohtauksen ja alkoi mätkimään. Siihen viimeistään loppui se ns. seurustelu. Juuri samanlaista baarista baariin,tai sitten kotona nupiturvoksiin, ei ikinä selvinpäin joka viikonloppu-touhua se oli.
Onneksi pääsin eroon!
Sievä ilmaus ei riitä. Ennen kuin alat suoraan
ilmaisemaan omia tunteita, mieti etukäteen
kaikki jutut. Jos sä haluat olla rehellinen ja
pyrkiä avoimesti kertomaan omista tunteista,
olisi hyvä jos kundikin tekisi sen.
Oletetaan, että kerrot tuon jutun, ja kaveri
raivostuu. So what? Älä roiku messissä jutussa,
jossa viinan veto vain jatkuu.
Yritä löytää itsestäsi halut ja haaveet omalle
elämällesi, kyllä sitten helpommin osaa sanoa,
mitä haluat suhteelta.
Minä tahdon... -leikkiä voit kirjoitella itsesi
kanssa tunnin ajan, jolloin aika paljon tiedät, mitä
sä haluat...
Tsemppiä.
Minusta tuo näyttää ihan siltä ettei miehesi todellakaan halua muuta kuin ryypätä. Jos todella haluat olla hänen kanssaan. Sano suorat sanat, älä rupea kainostelemaan. Ihmeellistä, minä en edes ajattelisi suhdetta ilman mitään suunnitelmia. Kyllä jokaisella sellainen on jos toista rakastaa.
Tunteet, nehän kuuluvat suhteeseen.. puhukaa asiat halki ennenkuin se on liian myöhäistä.
Jos miestäsi ei kiinnosta ns.normaali elämä, voit hyvin unohtaa hänet. Tämä on minun mielipiteeni. Ehkä se jättäminen tuossa vaiheessa vielä on helmpomaa kuin sitten myöhemmin jossa asutte yhdessä.