Miten edetä pitkän ystävyyden päättämisessä?

Olemme tunteneet toisemme yli 15 vuotta.

Olen viime vuosien itsetutkiskelun myötä havahtunut vahvemmin tunteeseen, että ystävyytemme ei ole lainkaan tasapuolinen ja vastavuoroinen.
Vaikka elämäntilanteemme ovatkin hyvin erilaiset, odotin silti kummankin panostavan suhteeseen omien kykyjensä ja resurssiensa mukaan..
Olen avulias ja empattinen ihminen, joten olen auttanut tätä ystäväälukuisat kerrat vaikeissa tilanteissa: lainannut aina uudestsan rahaa, vienyt ruokaa, kuskannut, ostanut puhelimet lapsille, kuunnellut murheita, antanut neuvoja, jne. Juuri miten ystävien voi olettaa toisiaan tukevan..

Lopulta kieltäydyin lainaamasta enää rahaa, sillä ystäväni oli minulle AINA jonkin summan velkaa. Lyhensi aina vähän ja lainasin sitten lisää.
Tämän jälkeen pahoitin suuresti mieleni parista erilisestä tapahtumasta, jotka mielestäni paljasti ystäväni todelliset, itsekkäät ja ajattelemattomat motiivit, vaikka hän kivenkovaa väitti muuta (Selityksiä ja lupauksia tällä ihmisellä riittää)..

Asioita selviteltiin ja olen antanut hänelle uusia mahdollisuuksia saada luottamukseni takaisin, ja osoittaa, että ystävyytemme on hänellekin tärkeä, mutta mitään hän ei ole tehnyt kuin aiheuttanut lisää pahaa mieltä..

Ei soita enää (ennen juttelimme melkein joka päivä puhelimessa..), ei vastaa puheluihini, eikä soita takaisin.
Vaihtoi numeroa, mutta ei vaivautunut kertomaan minulle.. Ihmettelin monta viikkoa onkohan hän kunnossa kun mitään ei ollut kuulunut..
"Unohdin."

Vannoo rakastavansa minua ja että olen tärkeä, mutta minusta tapa osoittaa se on aika omituinen.
Oloni on niin loukattu ja hylätty. Ja niin typerä..

Ansaitseeko "ystäväni" jättämisen kasvotusten vai pyyhinkö vain kaikessa hiljaisuudessa loput rippeet hänestä elämästäni (tuskin hän edes huomaa..)?