Aika ajaa ohi

loistava elokuva..
kohta 30, no ei se mitään vaikkei olekkaan suhdetta. sellaista elämä joskus on.
omasta viitsimisestä se yleensä johtuu jos ei ole suhdetta saanut aikaiseksi.

miehen menneisyydessä on? Kaikilla meillä on elettyä elämää takanamme, sitä ei kukaan voi estää tai kiistää.

Ehkä sinun kannattaisi miettiä, miksi rakkauden kohteesi tulisi olla koskematonta ja puhdasta. Se ei ole realistinen vaatimus. Mutta ehkä juuri tämä vaatimus on rakentamasi este rakkauden tielle...Joten se kannattaa murtaa ASAP.

Ja vielä: kaikki kohtaamamme ihmiset jättävät meihin jälkensä. Hyvä tai huonolaatuisen. Keskity siihen, että sinä jätät hyvän jäljen kaikkiin, jotka kohtaat elämäsi aikana.

Tuohon aika ajoi ohi käsitteseen en kyllä usko. Yli kolmikymppisenä tunnen eläväni elämäni parasta aikaa vaikken nk. ydinperhettä ole perutanutkaan ja tätä rakennetta rikkonut. Olen löytänyt elämääni vain toisenlaisia tarkoitusperiä kuin puoliso ja lapset enkä tunne kateutta tai kaihoa nk. vaikken sovikkaan stndardeihin. Yritän ymmärtää niitä jotka elävät parisuhteissaa ei aina kovinkaan onnellisena enemmän olen saanut ystävien kautta tuntea parisuhteiden tuskaisuuden kuin ilon ja onnen valitettavasti.

Kuitenkin nykyään olen vetäytynyt tästä lohduttajan roolista, jolloin kelpaan seuraksi kun omat ongelmat painavat. Miksi kantaisin taakkaa muiden suhteista kun en itsekkään joudu moista stressiä kantamaan?? Valitettavan itsekkäitä nämä parisuhteissa elävät ihmiset.

Eräs hyvä kaverini meni naimisiin 18-vuotiaana ja tyttö oli saman ikäinen. Kun olivat 25 vuotiaita, heillä oli tehtynä 3 lasta ja sitten tuli ero, kumpikin alkoi sitten elämään sitä nuoruutta jota yleensä eletään 2-kymppisenä, alkoivat käymään kapakassa, viinaa meni paljon, riidat lasten huoltamisesta olivat kovia, kyllä he lapsista huolehtivat, ei siinä mitään, mutta joutuivat kuitenkin sosiaaliviranomaistenb silmälläpidon alaisiksi.
Tätä vauhdikasta biletysvaihetta kesti kummallakin 4-5 vuotta, pitihän se perhe-elämälle uhrattu nuoruus ottaa takaisin.
Nyt kummallakin elämä sujuu aivan normaalisti, ovat taas kunnon kansalaisia, ja ovat löytäneet uudet kumppanit ja ovat taas tahoillaan vakiintuneet, ja lasten kasvattaminenkin sujuu taas sopuisasti.
Tällä esimerkillä elävästä elämästä haluan vain sanoa että ei pidä vakiintua liian nuorena, pitää nähdä ja kokea elämää eri kanteilta, matkustella, tutstua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin, ja sitten kun tuntuu siltä ettei enää menojalka vipata, sitten voi vakiintua ja alkaa elämään tyyntä ja rauhallista perhe-elämää.