Millä metodiikalla luotaat musiikin metafyysisiä syvyyksiä? Meditoitko musiikkia kuunnellessasi syvän levollisessa tilassa jossa tahto on tungettu ulos tajunnasta vai kuunteletko musiikkia vain rentoutuaksesi, rauhoittuaksesi vai viihdykkeenä taustalla soivan äänitapetin muodossa kun teet jotakin muuta vai kuunteletko musiikkia pakahtuneena suu auki rävähtäneenä, silmät tapillaan tai tiukasti kiinni puristuneena ja hengästyneenä huohottaen ? Sitten olet juuri kuunnellut Melartini9n tai Tuukkasen sinfonioita. Tai mikäs siinä, kyllä minäkin pystyn kuuntelemaan niitä näyttämättä mitään tunteita aivan coolina.
Miten kuuntelet musiikkia?
Anonyymi
7108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse kuuntelin tänään Tuukkasen Meri sinfonian myrsky osaa edellä kuvailemallani tavalla kiihtyneenä ja silmät miltei ulos kuopistaan pullistuneena ja sen jälkeen tiukasti kiinni puristuneena, suu auki revähtäneenä ja katse ylös kohti kattoa kohottautuneena ja jonkin verran pakahtuneena huohottaen kun juuri sitä ennen kuuntelemani Karelia sarjan Alla marcia sai kepeässä rallattelussaan jalkani hieman vipattamaan ja pääni nyökyttämään mutta ei haltioitumaan tai pakahtumaan henkeä haukkoen vaan ko. kappale jäi vaikutukseltaan täysin Tuukkasen pakahduttavaa hengenpaloa, metafyysistä kauhua ja hengästyttävää draivia ilmentävän musiikin jalkoihin.
Kuuntelen musiikkia aika paljon Youtubesta, joskus yös radiosta ja Cd-levyiltä. Yritän monesti keskittyä siihen mitä kuuntelen, mutta joskus musiikki on myös taustamusiikkina.
Välillä katon Tubesta kappaleen liveversiona (esim. jonkun mun suosikki artistin tai bändin esityksen tai kun vaikka klassisenmusiikin orkesteri esiintyy ja soittaa vaikka jotain barokkimusiikkia).
Itse kuuntelin jälleen pakahtuneena, silmät kiinni puristuneena, suu ammollaan ja katse kohti kattoa Kalervo Tuukkasen Meri sinfonian Myrsky osaa kun taas karelian Alla marcia meni ihan kevyenä viihteenä kuten tuo uudenvuoden konserttikin Wienistä.
En jaksa kahtoa uudenvuoden konserttia viinistä. Olen joskus kahtonut ja kuunnellut, mutta jotenkin olen kyllästynyt, ehkä se isä ja poika Straussien valssimusiikki on niin unettavaa. Jonkun aikaa voin kuunnella Straussia ja muuta vastaavaa, mutta yleensä klassisen musiikin kuuntelu painottuu mulla keskiajasta 1700-luvulle. Jotain 1800-luvun klassistakin voin kuunneella tai 1900-luvun kuten vaikka Camille Saint Seansin "Eläinten karnevaali" tai jotain Tsaikovskia. Sibeliusta en minäkään kauheasti kuuntele.
Korjaus: ei Viinistä vaan Wienistä.
Kuuntelin aikoinaan sodan järjettömyydestä surullaan kertovaa Lauri Saikkolan sinfonista kuvaa pakahtuneena ja samaa tunnekarakteria edustanee myös hänen muodoltaan 1-osainen 2. sinfoniansa lisänimeltään Traaginen joka on tavallaan valituslaulu menetetylle Viipurille ja karjalalle pateettisine ja lyyrisine molliteemoineen.