Jorma raapi päätään. Poistoelin oli jälleen poistanut Jormalta elimen tältä lupaa kysymättä. Jorma kokeili tyhjää kohtaa itsessään. Iholla oli selvästi erottuva kuoppa, jonka poikki kulki pikatikkijono. Jorma oli ryöstön jälkeen naputeltu kasaan automaattitikkaajalla; automaattitikkaaja oli kuin nitoja, jolla saattoi kursia kokoon ihmisen riekaleita. Kuka tahansa osasi käyttää nitojaa, jolla oli kädet tallella ja vähän taiteellista silmää.
Jorma tarkisti, oltiinko häneltä viety mitään muuta, esimerkiksi raajoja tai korvia. Jorma vaikutti kuitenkin suhteellisen ehjältä ja kokonaiselta pinnallisen tarkastelun jälkeen, jos ei laskettu mukaan jo ennestään poistettuja elimiä ja tätä uutukaista, joka tuntui nyt olevan tiessään. Elin matkusti varmasti jo lounasrasiassa lentokoneella kohti sellaisia maita, jotka eivät olleet näitä kuuluisia kolmansia, vaan niitä ensimmäisiä. Jossain luksussairaalassa odotti potilas ilman elintä koneen varassa, tai sitten vedellen viimeisiään tuhoutuneen omansa kanssa, Jorma tuumi ja yritti nousta kujalla seisomaan. Roskakasassa rapisi ja liikkui.
Jorman teki mieli lattea.
(hirn)
Jorma tarkisti, oltiinko häneltä viety mitään muuta, esimerkiksi raajoja tai korvia. Jorma vaikutti kuitenkin suhteellisen ehjältä ja kokonaiselta pinnallisen tarkastelun jälkeen, jos ei laskettu mukaan jo ennestään poistettuja elimiä ja tätä uutukaista, joka tuntui nyt olevan tiessään. Elin matkusti varmasti jo lounasrasiassa lentokoneella kohti sellaisia maita, jotka eivät olleet näitä kuuluisia kolmansia, vaan niitä ensimmäisiä. Jossain luksussairaalassa odotti potilas ilman elintä koneen varassa, tai sitten vedellen viimeisiään tuhoutuneen omansa kanssa, Jorma tuumi ja yritti nousta kujalla seisomaan. Roskakasassa rapisi ja liikkui.
Jorman teki mieli lattea.
(hirn)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jorman kannattaisi vakavasti tutkiksella alkoholikäyttönsä rajoja. Noin siinä saattaa käydä kun juo liikaa viinaa. Meksikolaiset elinkauppiaat irtiottivat Jorman poistoelimen myyden sen kalliilla hinnalla venäläiselle oligarkille, jonka poistoelimelle tuli litramäärät täyteen.
Olet käsittänyt väärin.
Poistoelin on se instanssi, joka poistaa elimiä Jormasta. Luulisi tuon nyt olevan varsin yksinkertainen kuvio ymmärrettäväksi, vaikkakin traaginen.
(hihitystä)
Siinä tapauksessa jos asianlaita on noin niin Jorman pitää ottaa yhteyttä pikimiten ihmisoikeusjuristille. Jorma on kohdannut vääryyttä kun "instanssi" on poistanut poistoelimen. Ei niin saa tehdä ja tähän asiaan palataan seuraavassa työmarkkinaosapuolten välisessä turpakäräjäneuvottelussa.
Instanssi on itse poistettava ja poistoelin palautettava sekä sen lisäksi Jormalle tyköistuva uusi koronarokote.
Mjaa
Muistaakseni mä vastasin tähän mielenkiintoiseen kommenttiin, mutta en nyt näe vastaustani missään.
Saatan myös kärsiä dementiasta, aistiharhoista tai muista palavista pensaista.
(hirn)
Ai jaa, joo niin.
Palatkaamme alkutilanteeseen, mikä sijainnee jossakin main jossakin. Alkutilanteessa on Jorma ja Jorma oli täydellinen mies aina siihen asti kunnes häneltä poistettiin poistoelin ( kusiputki ). Samanlainen tapaus sattui aikoinaan Simsonille vaan se on vallan eri tarina eikä kuulu tähän.
Jorma saa uuden poistoelimen tetrimaljassa kasvatetussa porisevassa liemessä missä on mukana myös rahtusen verran abortoitujen sikiöiden kantasoluja. Jorma on kuin uudesti syntynyt Jorma. Jorma on Franesteinin koeputkilapsi.
Jorma ja Jorman silmät
Emme tällä kertaa katso ikkunasta ulos, sillä yritämme salata jälkemme. Emme kerro mitään ikkunan takana avautuvista maisemista, tai rakennuksessa työtään tekevistä ihmisistä, emmekä yrityksemme vuokraaman toimiston sisustuksellisista seikoista. Kerromme vain sen, että olemme jossain kerroksessa tässä rakennuksessa, ja että huoneessa ei ole muita kuin minä. En aio kertoa, kumpaa sukupuolta olen, kuinka vanha olen, tai edes sitä, miltä näytän. Minä vain olen tässä tekstissä. Olen olematta tässä. Tiimimme muut jäsenet ovat kukin tahollaan tekemässä sitä, minkä parhaiten osaavat. Minä osaan tämän, siksi olen tässä.
Lueskelin potilastietoja puoleenpäivään asti. Tein muistiinpanoja ja kehittelin suunnitelmilleni varasuunnitelmia. Ei riittänyt vain se, että osasi varautua ongelmiin. Oli oltava varma siitä, että niitä ei esiintyisi, kun itseohjautuva projekti laskettaisiin irti ja sen yksityiskohdat napsahtelisivat paikoilleen yksi toisensa jälkeen. Se oli kuin koneisto, joka osasi ajatella itsenäisesti yhden sille annetun tehtävän vuoksi. Tämän tehtävän, tai operaation, jälkeen koneisto hajosi, katosi ja hävisi taustan väreihin ja yleiseen hälinään. Siitä ei jäisi jälkeäkään. Siitä ei jäisi mitään jäljitettävää, tunnistettavaa ja loogisesti seurattavaa yksityiskohtaa tai kokonaisuuden osaa jäljelle. Se olisi poissa.
Kaiken läpi käydyn datan jälkeen maailmasta oli löytynyt vain yhdet silmät, jotka olivat operaatiomme primääri kohde. Ne oli saatava.
Napsuttelin nitojaani.
(naurua)
Lähetti
Pikalähetti oli pyörähtänyt toimistossani kuin tuulenpuuska. Hän oli tuoksunut raittiilta ulkoilmalta ja lumelta. Ymmärsin kaipaavani ulos toimistosta, mutta minun tuli istua täällä vielä se aika, joka lähetin tuoman kansion lukemiseen ja käsittelemiseen meni. Mikään projektimme osa, yksityiskohta, tai edes muistiinpano, ei ollut sähköisessä muodossa. Siinä mielessä tämä oli erikoisoperaatio, jollaisia harvoin järjestetään minkäänlaisen kuviteltavissa olevan tavoitteen vuoksi. Avasin kansion.
Asiapapereita oli vain muutama. Ne käsittelivät lääketieteellisiä yksityiskohtia, psykologisia arvioita ja oletuksia siitä, kuinka kohteen käyttäytyminen muuttui olosuhteiden muuttuessa laskettuun suuntaan. Projektin ainoa ongelma kulminoitui tähän, eli aikaan. Aika muovasi kohdetta, kohde itse oli varsin stabiili ja ennalta arvattava, mutta vain muuttumattomissa olosuhteissa. Jos mitään erityistä ei tapahtunut, kohde ei muuttanut käyttäytymistään. Lisäksi oli erittäin työläs projekti järjestää kohteelle koetilanne, jossa kohde joutuisi kohtaamaan nämä hänelle järjestetyt muutokset, jotta voisimme analysoida tämän käyttäytymisen muuttumista. Toisin sanoen: meidän tuli olla nopeita. Oli iskettävä kuin käärme: yllättäin ja odottamatta. Jos projektimme jostain syystä lähtisi ajelehtimaan ja ajallisesti venymään, se hajoaisi omaan mahdottomuuteensa, sillä kerätty ja päivitetty viimeinen data ei pitäisi enää paikkaansa, emmekä voisi enää väittää seisovamme minkään relevantin päällä.
Vedin esiin Jorman kuvan. Se oli alimpana paperijoukossa.
Kieltämättä ymmärrän tilaajaa, sillä Jorman silmissä oli jotain maagista, ajattelin ja laitoin kuvan pöydälle pystyyn vasten muistojani ja peruutin kauemmas. Kuva oli luonnollista kokoa, ja loi illuusion siitä että, Jorma olisi istunut kanssani toimistossa vastapäätä itseäni. Minulle tuli jostain syystä ahdistava olo. Minun tuli lähes kuuma, eivätkä jäseneni enää olleet niin hillityt kuin ne aina olivat.
Minusta oli kadonnut itsevarmuus, sillä näpläsin kuin teinityttö tuolini verhoilua ja linkuttelin kenkiä jaloissani kuin lapsi.
Jorma oli maaginen mies.
(hihitystä)
Jorma piiloutuu
Saatuaan vasikaltaan ennakkovaroituksen siitä, että poistoelin oli aikeissa lähteä jälleen Jorman perään, Jorma päätti hetken tuumailun jälkeen piiloutua ghettoon. Jorman elimet olivat vähissä, ja niiden kasvattamiseen kului hetki aikaa.
Ghetto oli linnoitus, jonne kenelläkään asiattomalla ei ollut asiaa. Ghetto oli oma, rajattu todellisuus kaupungin laidalla. Ghetossa vallitsivat toisenlaiset lait kuin sen ympärillä, eikä ympäröivän, virallisen lain lonkerot, uskaltautuneet sisään sinne, jonne ne eivät kuuluneet ja jossa kukaan ei niistä piitannut, ja jossa niiden kaltaisille voimille oli äärimmäisen vaarallista operoida.
Näkymättömät muurit olivat sortumattomia kivisiin kyhäelmiin verrattuna. Näkymättömät muurit olivat ikuisia, muu muuttui pölyksi ajan saatossa, Jorma tuumasi ja suunnisti metroasemalle vetäistyään ylleen mustan hupparin, jossa oli abstrakteja kuvioita. Jorma oli naamioitumisen mestari. Kun Jormalla oli huppu päässään, kukaan ei tunnistanut häntä. Jorma sulautui massaan.
Jorma postasi tilansa someen.
Samaan aikaan toimistossa oli meneillään pienoinen kaaos. Oli nimittäin tullut toteen, että Jorma oli liikkeellä, eikä tämän suunnitelmista tiedetty. Viimeinen varma sijainti oli ollutta ja mennyttä, ja nykyisestä ei ollut mitään tietoa. Järjestelmä ajettiin ylös, eli käynnistettiin. Jormaa alettiin haarukoida, kuten poistoelintiimissä leikkisästi sanailtiin. Jormaa skannattiin ja Jormaa keilattiin, peilattiin ja siivilöitiin massasta. Koneet vilkkuivat kuin mielettömät maailmojen holveissa.
(hihitystä)
Kohteen skannailua
Kohteen skannailu tuotti äärettömästi iloa. Sitä oli mukava käännellä ylös ja alas, ravistella niskasta, purea korvasta, tutkia sen sisäelimiä ja psykologiaa ja raahata kohti kissanaisen pesää. Tosin viimeinen suupala oli osoittautunut kovin yllätykselliseksi..*auts* *auts*, josta sitten ärtyneenä kissanainen päätyi loppuillasta lievään "read my lips"-tilaan. Tällainen yksiruokaisuus oli kyllä saattanut hänet kummalliseen pulaan, jonka lisäksi tiedustelujoukoissa toimiva miss tink ei auttanut asiaan, vaan toi lunta tupaan, niin että tassuja jääti ja koko muistikirja mätkähti synkkänä kaarena lattialle, niin että siihen jäi melkein kynnen jäljet. Mutta siellä jossakin jorma näytti olevan hums mums.. Pitäisi kai miettiä lisää..
:)
https://youtu.be/gset79KMmt0
t.sxth
Voi tämä unottettomuus... On niin hiljaista. Kissanainen oli naamioitumisen mestari, se oli käytti tuhatta nimeä, eikä muistellut niistä yhtäkään jälkikäteen...
o
......o
o..o
Noh, mihin nyt kun lunta satelee *