Siivous ja nalkutus

Niin. Opitko koskaan ratkaisemaan ongelmat pakenematta vanhempien luokse. Avopuoliso oli sotkusta raivoissaan ja joku oli ne aiheuttanut.

Ei se mutu malin on saanut kotinsa äidiltä ja äiti taas äidiltä jos ei äitiä lähikasvatajalta. Palaa itsenäisesti asuman koirasi kanssa muualle.Teet silloin elämäsi fiksuimman päätöksen!Jos taas olet hänestä taloudelisesti riipuvainen kärsi ja hanki korvatulpat. Se ei muut!

Tuo on naisen luonto. On paha tilanne muuttaa naisen luokse koiran kanssa.

Yhteinen asunto voisi kenties toimia paremmin?

Jotkut on vaan tuollaisia. Esimerkkejä matkan varrelta: Yhdelle oli tosi vaikea pitää minun muutamaa vaatekappaletta vaatekaapissaan siivous ja järjestelysyistä. Toinen taas kiristi, että juuri hänen autossaan on hänen säännöt. Sattui vaan asumaan minun asunnossa ilmaiseksi ja kulkemaa myös minun autolla ;)

Toisaalta sitten taas yhden mamman kotityövalitus loppui kerrasta, kun selitin miten tuo valitus kuuluu naisen elämään eikä se oikein tuo lisäarvoa mihinkään.

Kaikkea sitä jotkut miehet kestää pimpan vuoksi:D. Onneksi olen enimmäkseen aseksuaalimies. Koiria on kaksi ja kissoja kolme sekä yksi minipossu. Omassa talossa on tilaa kaikille. Paitsi sille nalkuttajalle.

Eikö se tyttökaveri tiennyt ennen hänen luokseen muuttoasi, että sulla on koira? Etkö sinä tiennyt ennen hänen luokseen menemistä, että hän tykkää siististä ja karvattomasta kodista? - Nm. Kandee avata suu (ja aivolohko) kaikista ensimmäiseksi

Onneksi olkoon että haluat asua psykonaisen kanssa yhdessä vaikka mukaviakin naisia olisi tarjolla

Ihmiset jotka raivoo jostain siivoamisesta niin se on tapa käsitellä omia psykologisia häiriöitä koska ne ei halua kohdata niiden traumoja. Siivoukseen purkavat tuota ahdistusta. Tuollainen akka ei muutu ikinä.

Nykyään naiset luulee ja tekee itsestään tärkeitä. Onhan nyt johtajat ministerit naisia. Nalakuttavat akat ei koskaan muutu. On koettu. Ja se että menkkojen aikaan he luulevat jopa että se on sallittua. ...

Riippuu kokonaisuudesta. Jos olet viikolla tehnyt oikeasti oman osasi asioista etkä vain odottanut passaamista/sotkenut jne., niin kuulostaa oudolta. Jos taas oletat, että huushollin pito kuuluu naiselle (vaikka olisitte molemmat töissä), niin ei ihme. Jostakin luin, että suhteen roolit määritellään kahden ensimmäisen viikon aikana saman katon alle muuttamisesta. Either way, voi olla että tämä oli paras ratkaisu teille. Ette ehkä olleet edes valmiita. Meillä minä tein miehelle täysin selväksi ennen yhteen muuttoa, että epäjärjestys on vallitseva olotila (huom! Ei likaisuus) ja turha kuvitella, että saa jonkun kodin hengettären. Se oli ok. Tosin minä se meillä yleensä aina siivoan ja jos mies joutuu siivoamaan, se on just tuollaista huuto/raivoussiivousta, joka on todella rasittavaa. Lähden yleensä pois sitä kuuntelemasta mutta eipä tuo yleensä edes siivoa. Muuten ihan hyvä mies.

Nainen on terve kun se nalkuttaa, se on heille tullut geeneissä. Heivaa akka mäkeen ja rupee eleleen yksin on muuten paljon helpompaa. Käyt sitten vain nakuttelemassa niitä nalkuttajia aika ajoin ja pyyhkäset tyynyliinaan lähtiessä.

Hyvin toimittu 👌 ei opi jos jo viikon yhdessäolon aikana huutaa noin pahenee vaan. Ja miksi sulla on tuollainen avokki, koska hakeudut automatic miten sun isä on toiminut..

Muuta tapoja ja rakasta toisenlaista naista mitä sun isä on rakastanut, ainakin sen aikaa kun te olitte pieniä 🤔

Ymmärrän hyvin. Jos mun koirani ei olisi tervetullut mun kotiini niin se ei olisi enään mun kotini.

Joo, eipä tosta siivomisesta keuhkoamisesta yleensä ole hyötyä. Senkin tunteen kyllä tiedän, kun toisen sottasuus meinaa keittää yli.

No voi se muuttua, kun ikää tulee lisää ja siivoaminen ei ole enää niin ihmeellinen juttu. On myös naisia, jotka siivoilee mielellään ja ihan hissukseen 😊 Sulle voisi sopia vähän rauhallisempi ja tasaisempi kumppani. Tsemppiä!

Itse olen naisena sitä mieltä että monet naiset puutuvat liikaakin miehen siivoamiseen . Ei se mies tee kun sille urputtaa että tekee kaiken väärin. Sen voi itse tehdä eritavalla jos ei miellytä. Enkä ymmärrä miksi luopua lemmikistä kumppanin takia jos ei syynä ole joku allergia yms. Akka vaihtoon mieluummin.

Itselle puhdas ja siisti koti on yksi keskeisimmistä mielihyvän aiheista. Ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan vieras toisi lemmikkinsä mukanaan. En tosin huolisi sitä miestäkään...näin on juuri hyvä..:)

AP, hanki oma tupa oma lupa.

Aina voit pyytää ystäväsi ulos lenkille koirasi kanssa. Tuosta ei pitäisi tulla sanomista; olettehan kaikki 3 ulkosalla. Siinä kerkiää ihmeesti parantaa maailmaa, saada happea, tuulettaa aivoja ilman raivokohtauksia.

Ystäväsi ei tule hyväksymään koiraa kodissaan.

Se on täysin OK.

Paha asia on ettei tuo tullet selville, kumpikaan saanut suutaan auki ennen raivokohtausta, joka olisi ollut täysin tarpeeton!

Pidä koirasi ja hanki oma asunto . Ystäväsi ei sinne tulisi kuitenkaan joten se on vain sinun ikioma.
Siihen loppuu riita, syyttelyt ja (toivottavasti) yhdessäolo.

Suhde ei kuulosta hyvältä. Parempi erota? Joku toinen ilmaisee itseään rauhallisemmin. Huusiko toinen usein sinulle vai oliko ainoa kerta? Hänen olisi pitänyt ajatella koiran henkistä tilaa ja herkkyyttä kuitenkin, eläin voi säikähtää pahasti huutoa. Ihan hyvin voi asua erillään. Nuorena jotkut naiset huutavat herkemmin jos on muualta saatu malli tai kotoa, mutta jos se on kroonista.

Ei kukaan normiälyllä varustettu mies ota muijaksi jotain siivooja akkaa....nyt näet syyt.

Eläimistä lähtee karvaa, valitettavasti. Itse sain tottua mieheni pitkäkarvaiseen kissaan. En kyllä pystyisi olemaan kenenkään sellaisen kanssa, joka välittää puhtaudesta enemmän kuin eläimestä.
Minulla ja miehellä on kummallakin mielenterveysongelmia, hänellä myös lievä autismi, ja täytyy sanoa, että välillä sitä omaa pahaa oloa tulee purettua esimerkiksi juuri nalkutuksen kautta. Siinä voi sitten katsoa peiliin, myöntää että meni yli/oli täysin turhaa ja jos osaa, niin selittää mikä oikeasti on pielessä ja pyytää anteeksi. Joskus ne tilanteet voivat jopa lähentää kun kumpikin yrittää ymmärtää toista. Mieheni on aika sokea sotkulle ja usein unohtaa roskia jälkeensä, hänellä saattaa joskus jopa olla maitotölkin korkkeja taskussa kun ajatuksissaan vaan tunkee ne sinne.... Vaikka tiedostankin, että hän on vain erittäin hajamielinen niin joskus tulee väkisinkin tunne, ettei hän välitä minusta. Hänelle taas tunne, ettei hän tee mitään oikein, vaikka kuinka yrittää. Nämänkin voi sanoa ääneen ja sitten puhutaan.
Äitinikin oli aina siivotessa vihainen ja isäni aika samanlainen kuin mieheni. Ainoa ero vain ettei heillä koskaan ollut kunnon puheyhteyttä. Ymmärrän nyt aikuisena paremmin, että isäni oli varsinkin omille puutteilleen ja ongelmilleen sokea, ehkä se myös vaikeutti yhteyden muodostamista. Kumpikin oli todella yksin kun ei pystynyt ymmärtämään toista tai edes itseään.
Jos avokkisi ei pysty katsomaan peiliin, osaa ymmärtää ja selittää tuota oman huutamisensa todellista syytä niin se todennäköisesti jää sinne muhimaan eikä siitä hyvä seuraa.
Me olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta, mutta täytyy sanoa, että jatkuvasti saa oppia ja haasteita on.

Olitteko sopineet jo ennen yhteenmuuttoa, että koira kuuluu pakettiin? Yleensä huomaa suhteellisen nopeasti toisesta ihmisestä, onko lainkaan eläinihminen. Mikäli elämästä tehdään näin vaikeata, suosittelen, että otat koiran , kimpsut ja kampsut ja toivotat tyttökaverille hyvää loppuelämää.
Itselläni ollut aina eläimiä eikä ole häirinneet siivousta. Toki eläimistä lähtee karvoja ja hilsettä ja koirien tassut pitää pestä kun on rapakeli, mutta hei, sehän on vain elämää ja tuleekin näkyä. Meille ovat aina tervetulleet myös lasten elikot ja kaikki lastenlapset. Aina olen hoitanut perheen puhtaana kouluun ja töihin vaikka voirasiassa löytyykin joskus pari karvaa!!

Ei se miksikään muutu.

Oot aika nössö valitettavasti. Naisesi on nähnyt että annat periksi liian helposti. Toinen asia on naisen tehtävä on juuri siivota ja kokkaa mutta siihen tarvitaan mies että nainen tietää paikkansa. Olen itse ollut 10v uotta naimisissa ja kyllä niitä riitoja tulee mutta naiseni tietää missä hänen paikka ja rajansa on joten neuvon sinua laittaa akka vaihtoo tai sitten kerrot hänelle mitä odotat häneltä.

Nojaa, harvoin kuka ihan syyttä nalkuttaa mutta toki asiat voi nätistikin sanoa, erityisesti kun olette tai olitte vastayhteen muuttanut pari.

EHkä erilleen asuminen on teidän kannaltanne paras ratkaisu

Jaa. Minä siivoan vaimoltani salaa. Niinpä hommassa on kielletyn hedelmän maku.

Jos hän on paikalla, hommasta ei tule mitään, häiritsen häntä, teen väärin ja niin edelleen. Hänelle on jostain periytynyt käsitys, että siivotessa pitää olla vihainen ja vitkasteleva, minulle taas siivous on mielihyvää tuottava suoritus, joka tehdään huolellisesti, mutta nopeasti.

Kyllä mää jättäsin imurin, ja luuttut siihen paikkaan jos muijja rupeisi nalkuttamaan.... Samoin tiskauksen ja sekin.

Useille naisille siivous ja kodin järjestys on tärkeä asia. Jos kodissa asuu muitakin, niin kyllä heidänkin kuuluu osallistua siivoamiseen ja kotitöiden tekemiseen. Sotkua tulee kuitenkin enemmän, kuin jos tyttöystäväsi asuisi yksin. Miksi naisen kuuluu olla aina se toistenkin sotkujen siivoaja.

Ehkä miesten ja naisten ei sitte ollenkaan kannata muuttaa yhteen, jos siisteysasioista tulee aina riitaa. Miehet voivat asua omassa sikalassaan aivan yksin. En itsekään asu miesystäväni kanssa yhdessä ja hänkään ei pahemmin välitä siisteydestä ollenkaan. Sen huomaa hänen kodistaan. Lattiat aivan tahmaiset, vessanpyttyyn pinttyneet paskat/kuset. Keittiönpöytiä ei vaivata ikinään kunnolla pyyhkimään. Itse en ainakaan hänen siivoojakseen rupea.

Avokkisi valitsi väärin ! Olisi ottanut vain koirasi asuinkaverikseen eikä sinua se olisi ollut sinun voitto .

Siivouspäivän sijaan kannattaa jakaa kotityöt ja sopia miten usein niitä tehdään. Sitten kummatkin hoitaa oman osuutensa kun parhaiten sopii. Vähentää riitelyä kun paineet siivoukselle ei ole yhden päivän niskassa, koska aina ei vaan juuri esim lauantaisin jaksa ja/ tai huvita.

Itselläni on lemmikkejä, miehellä ei ollut omia. Teen suurimmaksi osaksi etätöitä, mies ei.
Etätöiden lomassa saa näppärästi hoidettua pyykit, tiskit, pölyjen pyyhinnät yms. pitkin viikkoa, joten sovittiin että minä otan vetovastuun niistä. Miehelle jää kotimatkalla kaupassakäynnit (yhteiseltä taloustililtä) ja kotona lattioiden imurointi kerran viikossa ja pesu pari kertaa kuussa.

Yhteiset hommat on sitten ikkunan- ja mattojenpesut pari kertaa vuodessa. Mies hoitaa autonsa huollot, minä en juuri aja. Minä hoidan kotona kaikki pikkukorjaukset: viemärit, paikkaus- ja maalaushommat yms. Mies tykkää kokkailla, minä siivoan sitten ruuan jälkeen kokin jäljet.

Miestä aluksi ärsytti lemmikeistä lähtevä karva, mutta löydettiin ratkaisut vähitellen lähes kaikkeen. Pesukoneeseen karvankerääjä, makuu- ja vaatehuoneesta lemmikkivapaat alueet, tarraharjoja joka puolelle, valitaan materiaaleja joihin ei jää niin helposti karva kiinni... Seuraavaksi hankintalistalla robotti-imuri.

Alkuun noista hommista sai kyllä toraa aikaiseksi, mutta vähitellen toisen tapoja oppiessa oli helpompi saada sovittua miten arki rullaa mukavimmin. Huutaminen ja raivoaminen ei vaan auta mitään, ainoastaan rakentava keskustelu saa aikaan ratkaisuja.

Tsemppiä, nuo alkuajat voi olla tiukkaa oppimisprosessia, eikä se aina johda toivottuun lopputulokseen. Joskus siinä oppii ettei halua sen ihmisen kanssa saman katon alla asua, ja sekin on täysin ok!

Nainen on luultavasti saanut mallin käytökseensä lapsuudenkodissaan. Opituista asioista on vaikea enää päästä. Naisellasi voi olla myös menkat, voin sanoa kokemuksesta että silloin kannattaa paeta tieltä eikä jäädä kuuntelemaan nalkutusta yms, puhuminen ei auta siinä hetkessä. Koiran hyväksyminen saman katon alle voi viedä aikaa, mutta se on välttämätöntä yhteiseloa ajatellen. Sopu sijaa antaa, kait? Kannattaa kuulostella ja harkita vielä yhteen muuttoa. Sillä välin olisi hyväksi jos olisi vielä omat asunnot.

Näitä äidin helmoissa päähän taputeltuja laiskamatoja on nykyään yllättävän paljon. En usko että koira on tässä se syypää, vaan se että olet itse laiska mammanpoika ja odotat että puolisosi kohtelee sinua kuten äitisi. Asu siellä äidin helmoissa, kunnes olet kasvattanut pallit itsellesi.

Ihan jopa äitinä ja vaimona voin sanoa, että älä sido itseäsi tuollaiseen ihmiseen. Nalkutus tulee vain pahenemaan. Hän ei arvosta ja kunnioita sinua vaan olet roskis johon voi kaataa kaiken sonnan.

Hyvä että yritit siivota naisesi kanssa mutta jos nainen on kuvailemasi tapainen siivotessa kehoitan pysymää poissa osoitteesta vaikka olisi kuinka rakas. Järkyttävää sellainen kohtelu toista ihmistä kohtaan.

Parempi hyvä koira tai kissa kuin nalkuttava puoliso.
No, enpä ketään miestä ottaisikaan omaan kotiin määräilemään miten pitää asua. Enkä muuten neuvoisi miestäkään hänen omassa kodissaan.
Paras tapa meille on se, että kummallakin oma asunto.

Juu laittakaa nks nyt heti kun se vielä onnistuu ilman suurta draamaa ilmeisesti. Älä hyvä mies pilas elämääsi turhalla siivous hössötyksellä. Siivousfrikki voi olla vielä hyvin häijy akka. Itse olin naimisissa 37 v. Nyt siivosn jos muistan ja kerkiän yhdessä pojan räksykoiran kanssa ou jee kyllä se siitä lutviutuu.

Naises on täys kusipää,siis ihan oikeesti,aloittaja,älä suostu sen kotkotuksiin.Heitä helvettiin tommonen lehmä.

Itse oon nainen ja asun kolmen koiran (ja miehen)kanssa. Miestä ei juuri koirienkarvat häiritse, mut kun koirat on otettu, tulee mukana myös karvat. Siivotaan kun huvittaa, elämässämme on muutakin sisältöä kuin karvattomuus. Varmaan ihmiset, jotka ei ole eläinrakkaita, ei tätä tajuu, mut se ei oo meidän ongelma. Eläköön kukin tyylillään. En itsekään tykkää kissan kusen lemusta, edes kylässä. Siksi minulla ei olekaan kissoja.

Kumpi on parempi vaimo? Nalkuttava siivoushullu vai älykäs seksihullu? Täytyy olla astetta tyhmempi jos haluaa elää jonkun siivouksesta nalkuttavan idiootin kanssa. Sitten ei saa syyttää kuin itseään jos pilaa oman elämän.

Jos teet keittiössä ruokaa, niin siivoat sotkusi. Jos syöt, niin laitat omat astiat tiskikoneeseen. Jos paskot pitkin pöntön reunoja, niin siivoat paskasi. Ihan perusjuttuja, mitkä luulisi kuuluvan ihmisen elämään. Jokaisen miehen pitäisi asua jonkun aikaa yksin, että oppii normaalit kotityöt. Jos mies asuu jo yksin ja hänen kotinsa on aivan hirveän paskainen, niin semmoista miestä ei kannata ottaa, koska ei hän muutu suhteessakaan. Ellet sitten ole valmis siivoamaan kahden sotkuja, ellet jopa kolmen, jos koira kuuluu pakettiin.

Ei parane 30v ikävuoden jälkeen sen ku pahenee....VAIHTOON

Asiaan auttaa pari lausetta : Heippa ja kiitos. Oli kiva tavata.

"Kysyn vielä, että oppiiko nainen pois tollasesta nalkutulsesta"
Ei opi. Uutta vaan hakuun tai toinen vaihtoehto elelet vaan rennokseen sen luppakorvan kanssa kaksisteen. Itse suosittelen jälkimmäistä, ei hermot kulu.

Liittyikö nalkutus vain siivoukseen vai oliko jatkuvaa? Minä vihaan siivousta ja useimmiten meillä saa villakoirat ja hiekat pyöriä ihan vapaasti viikkotolkulla. Keittiö ja vessa pitää olla siistit muulla ei niin väliä. Se pikasiivoaa, jota sotkut häiritsee ja muutaman kerran vuodessa on isompi siivous, joka on sitten raivosiivousta. Puoliso ja lapset tietää, että silloin tehdään just niin kuin minä sanon tai saa myös poistua päiväksi. Se ei ole nalkuttamista tai kenenkään arvostelua ja sen olen myös avoimesti sanonut. Se on vaan aggressiivista siivoamista. Että meitä on moneen junaan.

Minun eukko aloitti huutamisen kans heti, mutta minulla meni hermot ja luutusin lattian eukkoparallani ja kas suhde parantui kuin taika iskusta. Kaikkea ei kannata nieleskellä, jos ei osaa huutamatta asioita hoitaa. Joku arabi ukko saattaa vaientaa muijan kokonaan, mikä on tiete väärin. Mies on perheen pää, mutta se pitää ansaita asiallisella käytöksellä ja jos huuto jatkuu, niin suosittelen minunkin käyttämää konstia.

Vähänpä sinäkin ajattelet. Siistiin elämään tottunut kyllä sanoo asiasta tuossa tapauksessa. Helpompi naisen on ykin asua jos mies on porsas. En minäkään hyväksyisi koiran sotkuja talossani joka on ihmisten asumus.
Että hänen olisi pitänyt siivota vielä koirankin jäljet yksin kun on tottunut siistimpään asuntoon yksin asuessaan?
Olen itse siivonnut aina yksin, koira ei asu sisätiloissa mutta miehen sotkut kyllä joskus kiusaa toden teolla. Kuka ei halua asua siistissä kodissa? En ihmettele äitisi reaktiotakaan. Kyllä - myös meillä asuu miesporsas talossa ja kaipaan siistimpää kotia kun yksi talossa jatkuvasti siivoankin vaikka täällä asuu myös se mies mutta minä en huuda hänelle siitä. Hän itse kyllä kehtaa arvostella toisten koteja jos vaatteita lojuu joka puolella, ettei edes häpeä. Joku päivä saan tästä tarpeekseni!

Ainahan akat siivoamisesta mäkättävät niin kuin monesta muustkin asiasta. Se kuuluu parisuhteen molemminpuoliseen uuvutustaisteluun. Miehen on tärkeintä mäkätyksen alkaessa sanoa "joo joo, ihan just" ja antaa toisen mäkättää ihan rauhassa. Kyllä se akka siitä vähitellen rauhoittuu. Välillä sitten suoritat jonkun kotiaskareen, kuten vaikkapa roskapussin viemisen, ja teet siitä niin ison numeron, että akka huomaa sinunkin tekevän yhteisen kotitalouden eteen jotakin. Näin emäntäsi pysyy tyytyväisenä, kun on saanut sinut tekemään jotakin.

Missään tapauksessa ei kannata poistua akan asunnosta pitkäksi aikaa, koska silloin hän huomaa ettei pysty hallitsemaan sinua. Naiset rakastavat valtaa, siksi heidän pitää antaa elää illuusiossa, että mies tekisi heidän vuokseen ihan mitä tahansa, jopa kotityötkin.

Minä en ehkä hyväksyisi tuollaista avokkia. Olen nainen itsekin, mutta viestistäsi tuli sellainen olo, että naisellasi on jotain patoutuneita tunteita, jotka siivotessa purkautui. Terapiaahan tuo tarvitsisi.

Kannattaa varmaan jättää se yhteenmuutto väliin. varatkaa ainakin se muutama kuukausi siihen, että kasvatte aikuisiksi.

avovaimon asunto ja toinen tulee sinne ruokittavaksi suuksi valmiiseen pöytään.
Pellolle heittäisin semmoisen turhakeukon.

Valitsepa omin neuvoin https://youtu.be/kNHxLxotQDY
tietysti luterilaisuuden liitto on toinen vaihtoehto. vaikka nekin aina suunitelee kaiken. Ihan kaiken 😂😎😆😅 aivan kaiken.

Jos osta pihalle. Koiratarhan ja sinne kopin. Tai ajelisi karvat pois... 🤣

Henkilönä, jonka vanhempien suhde on hyvin toksinen ja he ovat erittäin pahoinpiteleviä tunteellisella tasolla: ota ero ja vähintään älä ikinä mene hänen kanssaan naimisiin.

Hakeudu itsesi ja hänet heti parisuhdeterapiaan. Jos hän ei sinne halua, niin on aika jättää hänet sillä hän ei halua kommuikoida terveellisesti. Tälläinen käytös EI ole normaalia tai suvaitsettavaa. Kumppanisi saattaa piilotella jotain tai hänessä saattaa olla jonkinlainen ongelma (esim. jotkin ihmiset reagoivat stressiin tai sairastuessaan heidän käytöksessään voi olla suuria muutoksia. Esim. aivokasvaimet, jos kasvavat sellaisessa kohdassa, voivat aiheuttaa tällaistä.)

Paras on että asut joko vanhemmillasi ja säästät rahaa omaa tulevaisuutta varten tai muuttaisit takas itsenäiseen asumiseen. Kumpikin näistä on ihan hyvä vaihtoehto.

Itse en täältä kyselisi ohjeita, koska suurin osa ihmisistä olisi ilmeisesti jäänyt huutamaan päätään irti. Tähän ei ole koskaan tarvetta. Jos toinen aikuinen ei osaa rauhoittua tilanteessa, on vain arvokasta itse rauhoittua ja antaa toisenkin ottaa iisisti.

Toivottavasti voit viettää laatuaikaa lemmikkisi kanssa nyt rauhassa!

Itse kyllä nalkutin ja huusin edelliselle miehelle, koska oli sottapytty ja työtön. Itse kävin töissä ja sen jälkeen piti kotityöt hoitaa ja toisen jäljet siivota. Aikaa tästä on about kymmenen vuotta, jolloin olinkin nuori naikkonen. Koiraa meillä ei kyllä ollut. Ymmärrän nuorta itseäni kyllä, että hermot oli miehen kanssa tuolloin riekaleina.

Vastaus kysymykseen, voiko nainen muuttua. Voi muuttua. Olen kymmenessä vuodessa muuttunut aika paljon rauhallisempaan suuntaan. On enemmän elämänkokemusta takana ja olen siedättynyt paremmin kestämään mielipahaa. Tosin olen eri miehen kanssa naimisissa nyt, joka ei koettele hermojanikaan samalla lailla kuin tämä entinen mies. En huuda ollenkaan miehelleni, vaikka olen meistä se siistimpi. Miehestä on sentään muuta arvoa, koska on luonteeltaan ihan paras ja henkinen tuki ja turvani. Jo näistä syistä kestän aika paljon pieniä lipsahduksia, kuten jos ei nyt ole ihan tiptop siisti. Siivoan itse, koska ajattelen, että itse tekemällä tulee paras. Jos olisi koira, niin se kyllä lisäisi työmäärää hurjasti, olisi varmasti joka päivä siivottava. Vaikka rakastan eläimiä, niin itselläni vaan ei aika riittäisi kaikkeen, mitä eläin tuo tullessaan.

Ei opi. Sitä samaa se on hautaan saakka. Naiset vaan ovat sellaisia, että eivät ajattele muiden tunteita pätkääkään. Ihan sama vaikka tekisit mitä korjataaksesi ovat virheesi. Naiset etenkin tietyissä vaiheessa kuuta tykkäävät mollata miestä. Mikä mahtaa olla tilanne tyttöpareilla? Onkohan niillä jatkuvaa mäkätystä puolin ja toisin? Töissähän naiset eivät monissa työpaikoissa tule keskenään toimeen.

Onko aloittaja jo muuttanut pysyvästi takaisin äitinsä hameen alle? Se vaikuttaisi sopivalta paikalta, jos on kerran kykenemätön siivoamisen kaltaiseen perustoimintaan.

Yksi koiran karva jossain jokainen päivä siivousta suurennuslasin kanssa

Ostin Sinille siivousvälineet silmille lensivät

Vuosi 2022 ja joku miehistä ei vieläkään viitsi OMA-ALOITTEISESTI ruveta siivoamaan, laittamaan ruokaa, hoitamaan pyykkejä jne. kotona, vaan odottaa naisen hoitavan ne. Tai odottaa naisen vähintäänkin kertovan, kun miehenkin pitäisi jotain tehdä kotona.

Sama lastenhoidon kohdalla.

Niiden lisäksi naisen on nykyään käytävä vielä töissäkin ja tuotava rahaa "yhteistalouteen".

Minun mielestäni sen osapuolen, joka ei kotona mitään tee oma-aloitteisesti, kuuluisi maksaa kodinhoitorahaa omasta palkastaan sille tekevälle puolisolleen siitä hyvästä, että hän ylläpitää vielä yhteistä kotiakin sen oman palkkatyönsä lisäksi. Ja kipurahaa siitä, että mies vielä syytteleekin ym.

Kyllä se vaan niin on, että Aadamien sijaan ne ovat ne Eevat, jotka otsa hiessä raatavat tässä maailmassa.

"Ja Aadamille hän sanoi: --- Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi --- Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi,"

Mutta Aadam istahti syömään, juomaan ja iloa pitämään.

>> arabi ukko <<

Lähi-idässähän miehet usein kokkaavat. Kyllä siinä jo mielellään tiskaa tai siivoaa sivussa, ettei mies joudu kaikkea tekemään.

Ortodoksijuutalaiset miehetkin hoitavat lapset kotona ja käyvät osotoksilla sillä välin, kun nainen on töissä.

Jos oma-aloitteinen siivous ja kodinhoito ei onnistu, ei kannata muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Anna kumppanillesi vapaa kuukausi niin, että sinä vuorostasi siivoat yksin kuukaudet päivät aivan kaiken, mitä eteen tulee. Siivoat siis kumppanisi jäljet pytystä, ruokapöydältä, keittiötasoilta, olkkarista, makkarista... Lisäksi käyt töissä, teet ruoat, hoidat myös omien jälkiesi siivoukset, normaalit yleissiivoukset jne. Kumppanisi saa olla sormeaan nostamatta koko sen kuukauden ajan kotona. Ehkä sitten ymmärrät.

Vie turha rakki piikille niin helpottaa.

Olet tyyppiesimerkki toksisesta maskuliinisuudesta. Henkilö alinta kastia, valkoihoinen, hetero ja takuulla syöt lihaa. Häpeä itseäsi!
Pyydä olemassaoloasi anteeksi, siivoa, palvele ja pehmoile. Ja muista nöyryys. Ja muista olla ymmärtäväinen kun puolisosi hakee "vaaraa" tai "jännitystä" hiukan eksoottisemmasta sylistä, koska olet tuollainen kotihiiri vätys.

Koiran karvat ovat ällöttäviä,ymmärrän hyvin naista. Eläimet kuuluvat ulos/luontoon ei ihmisasuntoon!!!

Vaikuttaa siltä, ettei yhteisasumista olla mitenkään etukäteen valmisteltu, ei olla puhuttu käytännön asioitten hoitamisesta mitään yhdessä, jos heti tuli yllätyksiä, kun siivous tuli ensimmäisen kerran ajankohtaiseksi.

Alkuinnossa ja -huumassa moni antaa periksi omasta vaatimustasostaan, siksi ne vaatimukset vaikuttavat nousevan suhteen edetessä. Mutta kysymys on oikeasti vain siitä, että ollaan alussa lipsuttu siitä omasta vaatimustasosta toisen mieliksi. Mutta se päivä koittaa aina, jolloin ne oikeat vaatimustasot selviävät ja nousevat pintaan riitana, jos ristiriita käytännön ja sen oman ihanteen välillä on iso.

Yhteistaloudessa ei todellakaan usein auta kuin tarttua siihen luutaan ihan vapaaehtoisesti, eli käskemättäkin, jos meinaa jonkun ihmisen kanssa onnistua samaa taloutta pyörittämään.

Yksin on hyvä asua. Saa siivota, kun huvittaa, jos huvittaa. Saa päättää mutenkin tekemisistään, tai tekemättömyydestään.

Onhan siinä huonotkin puolensa, kuten se, että aina joutuu kaiken tekemään yksin. Mutta sitten kun tulee lukemaan tämmöisille palstoille, niin tajuaa, että pahimmassa tapauksessa sitä voisi olla tilanteessa, jossa itseni lisäksi joudun vielä toisenkin jälkiä siivoamaan ja pomppimaan toisen pillin mukaan muutenkin. Ja johan taas maittaa yksinasuminen.

Ei ilmeisesti opi. Mutta OPPImattomuus on ihan yhtä paljon miesten ongelma.. Sellaista tilannetta ei ole, että toinen on täysin oppinut ja toinen oppilas. Sellainen liitto on kauhea ja huonosti siinä käy. Ideaaliunelma on, että kaksi opettelee yhdessä.

Kuulostaa hyvältä marssijärjestykseltä, että ensin veit koiran suojaan tilanteelta ja palasit yrittämään vuorovaikutusta ilman sitä. Kuulostaa myös siltä, että ehkä tästä parisuhteesta ei ole jatkoon teidän tämän hetkisillä taidoilla olla ja hienoa, että mietit omia ja koirasi tarpeitasi.

Jatkoa varten ottaisin tästä suhteesta pohdittavaksi sen millaisia toiveita sinulla on tulevaisuuden suhteilta, millaista vuorovaikutusta haluat, miten voit huolehtia rajoistasi ja miten kannat vastuuta suhteessa. Jos sinulla ei vielä juuri ole kokemusta oman kodin pyörityksestä, niin yrittäisin muuttaa asumaan yksin tai kaverin kanssa, sillä silloin voit ottaa kotityöt ym. haltuun ilman parisuhteen tai vanhemmuussuhteen tuomia oletuksia vastuunjaosta ja on helpompi sitten olla tasavertainen jossain tulevassa parisuhteessa.

Muista että sinulla on oikeus rajoihisi ja siihen, että vuorovaikutus tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Keskusteleva, tasavertainen suhde on ihan mahdollista löytää ja luoda, eikä sinun tarvitse toistaa vanhempiesi esimerkkiä. Jos toinen ei halua samaa, niin kannattaa vaihtaa parisuhdetta. Ja matkanvarrella hioa myös itse rohkeutta ja taitoja olla suhteessa läsnäoleva, osansa tekevä ja keskusteleva henkilö.

Kannattaa heti kättelyssä seuraavalle neitokaiselle ilmoittaa, että käsky siivota on sinusta nalkutusta ja koirankarvat taas ylen ihania, niin ei tule mitään vääriä olettamuksia.

Meillä ei ole koskaan ollut "siivouspäivää". En itse naisena edes suostuisi semmoiseen pakkopullaan.

Meillä on aina lika siistitty sitä mukaa pois, kun sitä tulee. Kotiin tullessa eteisen vaatteet, kengät ym. jätetään omaan paikkaansa. Kengillä ei kuljeta eteistä kauemmas. Tiskit hoidetaan ja pöydät ym. pyyhitään heti syötyä tai jos jotain ylimääräistä lojuu niillä. Jos jotain tippuu lattialle, tahrat pyyhitään heti pois. Illalla olkkarista laitetaan kaukosäätimet, lehdet ym. paikalleen ennen nukkumaanmenoa. Peti petataan heti herättyä ja jos lakanat kaipaavat vaihtamista, niin ne vaihdetaan ennen petaamista jne. Imuriin tarttuu se, joka näkee roskaa ja ehtii. Ja pyykkikoneen hurauttaa päälle se, jolta alkaa vaatteet loppua. Ja niin edelleen. Isommat siivoukset tehdään nekin tarpeen vaatiessa, ei pakkopullana, kaikkea yhdellä kertaa, jonain siivouspäivänä.

Naisen valitus aste kannattaa ottaa selville ennen yhteenmuuttoa.

Vastauksia lukematta sanon että ei opi, nalkutus vaan pahenee iän myötä. Oli oikein lähteä.

Tuollainen ämmä ei opi vaikka sen pieksäisi joka lauantai.

Toinen omistaa ja maksaa asunnon. Vapaamatkustajaltakin voi edellyttää omatoimista osallistumista. Ilman erillistä pyyntöä. https://www.youtube.com/watch?v=Q8Tiz6INF7I

Joittenkin mielestä nalkutus on äänen korottamista.
Joittenkin mielestä nalkutus on asioitten toistamista.
Joittenkin mielestä nalkutus on asioista huomauttelua.
Jne.

Se on siis ihan subjektiivinen juttu, mitä sillä tarkoitetaan, kun mies sanoo naisen nalkuttavan. Oikeasti siis onkin kysymys miehen omasta sietokyvyn puutteesta jonkun ominaisuuden suhteen.

Hyvä kun jätit nalkuttajan raivoamaan yksinään. Löydät varmasti paremman. Ei ne muutu koskaan. Päinvastoin.

Noh eikö se ole niin et poika valitsee äidin kaltaisen ja tytär isän😂🤗! Noh empä usko et nalkutus muuttuu!!!!?. Jos perus luonne on sitä!!. Mut onnee uusiin tuuliin kannattaa harkita !!!.

Valitettavasti joillekin suomalaismiehille koti on vieläkin huoltamo, jossa eletään Tankki täyteen-elämäntyyliä.

Miten veit tavarasi vanhempien luo vaikka ne on eronneet? Vai hajasijoititko koirankin osina.

Oikein teit, noin minäkin olisin tehnyt. Vaikka olen nainen ja minullakin on koira josta karvaa lähtee niin kuin koirista lähtee, kuulostaa oudolta moinen meteli.

Meillä minä kyllä siivoan ja jos muuttaisin pois niin koira lähtisi mukaani ilman muuta. Ei ole ukko-kulta metelöinyt mutta jos, niin koira muuttaisi myös.

>> Muutin yhteen tyttökaverin kanssa sen rivitaloon, minä otin oma koirani mukaan muuttaessa. <<

Tyttökaverin asunto siis, eli hänen lattiansa ja seinänsä, huonekalunsa, tavaransa ja laitteensa ym.

Jos vain koiran kanssa muutit toisen ylläpitämään ja kustantamaan asuntoon, jonka laittamisesta et pennin hyrrääkään ole maksanut, niin mikä oikeus hurtallasi on liata hänen sohvaansa? Todellakin vähin, mitä voit tehdä avokkina, on imuroida joka ainoa koirasi karva hänen omaisuudestaan pois.

>> jos koirankarvat on niin kova asia, niin ostetaan vaikka yhdessa robotti-imuri sitten <<

Sinä voisit ostaa ja maksaa sen ihan yksinäsi. Koska sinun koirasi karvoistahan se ylimääräinen siivo hänen asunnossaan johtuu.

Ei opi nalkutuksesta eroon, pahenee vain ajan kuluessa. Etsi uusi parempi tyttöystävä.

Niin, minä lähdin paljon vähemmästäkin uutta etsimään. Ja käsittämätöntä, se todella oikea löytyi ja molemmat huomasivat se heti. 1v 2kk kuluttua oli jo 3 henkinen perhe ja totta kai se vielä lisääntyi.

Tunsitko sitä Elliä pidempään kuin päivän ennen muuttoa??

Nalkuttaja on kuten mustasukkainen ihminen, ei muuta toimintaansa. Se on sitä myrkyllistä naiseutta ja alistamista viime vuosisadalta, ei kenenkään tarvitse tänä päivänä sitä sietää.

Aloittaja mainitsee, että vei koiransa vanhemmilleen. Ja lopulta meni vanhemmilleen itsekin. Toisessa kohtaa kertoo vanhempiensa eronneen. Tällaisiin tarinoihin syytä suhtautua varauksella. Kun asiat ei täsmää, niin täsmääköhän ihan kaikki muukaan kerrottu? Jospa tilanne ei ole ihan noin edennytkään. Sitä emme voi tietää, mutta tuo tarinan epäloogisuus saa epäilemään, että tarinassa mukana muunneltua totuutta, kun peilistä voisi muutoin näkyä jotain, mitä aloittaja ei uskalla tai halua nähdä.

Miten voi ihmiset yhdestä asiasta nalkuttaa. Ei kai tuo ole ensimmäinen kerta ku äijä luikkii pakoon raivoavaa siivoojaa. Me Naiset ollaan sellasii.

Tee elämäsi paras ratkaisu ja etsi itsellesi uusi parempi siippa.

Tuommoiseen suhteeseen jääminen vain kuihduttaa toisen ihan täysin.

Siivous ja nalkutus

Akka kaapiin ja turpakii,mene koiran kanssa lenkille.

Eipä kuulosta yhtään hyvältä tuollainen alku. Ei tosiaankaan anna hyviä odotuksia tulevaisuudelle, jos tuolla tavalla räyhää eikä osaa nätisti keskustella. Miten edes haluaisit jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa? Itse sanoisin kyllä pysyvät heipat.

Mielestäni ennen kun virallisesti muuttaa yhteen, olisi hyvä ensin pidemmän aikaa testata yhdessäeloa, ettei turhaan tee muuttoprosessia. Me teimme kumppanini kanssa niin useamman kuukauden ajan ja hyvin on sujunut.

Koiran kanssa elo on vähän sellaista, että toiset jaksavat olla jatkuvasti siivoamassa, mutta toiset ottavat sitten vähän rennommin, kuten esimerkiksi minä itse. Ihan ok kummin vaan, mutta kumppanin olisi tietenkin hyvä olla samaa mieltä tai sitten tehdään kompromisseja, jos niin halutaan.

Vaihda muijaa ja nopeasti.EI tuollaisesta mitään tule.Hän tiesi koirasta ja jos ei koiraa hyväksy niin kohta ei hyväksy sulta mitään muutakaan vaan olet tahdoton tossukka hänen narussaan. Naisia riittää, myös niitä, jotka tykkää koirista.Ja koiranomistajalla ei ole siivouspäivää,se on periaatteessa joka päivä kun saa imuroida yms.

Ei se siitä premmaksi tule. Ja aika vähästä näyttäs olevan kiinni tuo draaman aloitus.
Jos tuommosesta pikkujutusta alkaa tommonen show niin mites kun jotain oikeesti vaikeeta tulee kohdalle.

Jos on koira niin on melkein pakko imuroida päivittäin. Se karvan määrä on muuten jotain käsittämätöntä. Plus se koiran haju on myös jotain hirvittävää.

Naisystävä olisi voinut ilmaista asian hieman eritavalla jos on siis ylipäätään huutanut. Vähän ketjun aloittajalla selittelyn valituksen maku... Taitaa olla, että mies ei ole suostunut siivoamaan koiran karvoja kämpästä ja kun nainen on tästä huomauttanut, niin on hikeennytty ja lähdetty karkuun. Jos asunnossa ei ole ollut elukoita, niin karvojen ynnä muun elukasta johtuvan paskan ja kusen siivous kuuluu ilmanmuuta miehelle.

Kannattaa valita seuraava tyttöystävä paremmin

Usein toisen luonne selviää vasta tuossa vaiheessa. Asiat voi hoitaa raivoamatta. Raivoojalle on vaikea sanoa mitään rakentavaa. Siitä raivoaminen vaan jatkuu. Tein oikean ratkaisun, kun lähdit. Jännä, että naiset ei ymmärrä, että raivoaminen ja mököttäminen heikentävät suhdetta. Asiat voisi käsitellä muutenkin.