Mulla on masennusvoittoinen kaksisuuntainen ja skitsofrenia (eli skitsoaffektiivinen häiriö). Masennus syvenee taas ja mietin itsemurhaa yhä useammin. Lääkäri on alkanut ehdottaa mulle sähköhoitoa masennukseen. Lisäksi hän haluaisi, että psykoosilääkkeet annettaisiin injektiona eli piikkinä määräajoin poliklinikalla, koska en tahtois syödä lääkkeitäni.
Mullehan on aiemmin annettu sähköä, toimenpide on siis tuttu. Pelottaakin, että samat virheet toistuu. Olin välillä puoliksi hereillä anestesian aikana, enkä lihasrelaksanttien takia voinut sitä ilmaista. Pelkään, että olen jonakin kertana vielä pahemmin tajuissani, jolloin saan sähköiskusta valtavat kipukokemukset. Tiedän, että tämä on harvinaista, mutta mulle kehittyy nopeasti toleranssi lääkkeeseen kuin lääkkeeseen.
Uskallanko enää ottaa sähköhoitoa? Toisaalta oon niin epätoivoinen, että suhtaudun suorastaan pakkomielteisesti itsemurhaan. Harhojakin taitaa olla, kun usein pelkään, että esim. mun ajatuksia luetaan ja puhelimessa on vakoiluohjelma ja kaikki ihmiset inhoo mua. Kuulen mua haukkuvia ja musta keskustelevia ääniä jne. Sellaiseenkin sähkö vois auttaa, mut entä jos anestesia menee pieleen?
Lääkäri ehdotti sähköhoitoa
19
877
Vastaukset
- Anonyymi
Pistää pikkuisen miettimään tuo nukutuksen aikainen " välillä hereillä olo ", koska sähköhoidossa nukutus on todella lyhytaikainen, muutamia minuutteja.
Kerrot itse harhoistasi, tuli mieleen, olisiko kenties ollut harhaa tuo nukutuksen aikainen herääminenkin.
En tarkoita pahalla, mutta en tahdo uskoa, että niin lyhyessä unessaolo ajassa ehtisi edes herätä.
Ja olen itsekin saanut sähköhoitoa takavuosina.- Anonyymi
No siis on tietysti mahdollista kai nähdä nukutusaineissa unta siitä, että on hereillä, mutta mä muistan, kun kuulin, miten kuorsasin ja mulle laitettiin juuri suusuojusta jne. ja kerroin näistä yksityiskohdista sitten heti, kun olin sähköhoidon jäljiltä hereillä. (Aivojen sähköisku vetää aina tajuttomaksi.)
Mua pelottaa niin paljon nykyisin sähkö, että haluaisin jonkin esilääkityksen siihen, mut bentsot ainakin pilais sen epileptisen purkauksen. Ja on myös pelottavaa, miten sähkö vie muistia ilman, että sitä aluksi edes tajuaa.
- Anonyymi
Ootko kysässy, että saisko sen hoidon magneetilla? Ei pitäs olla enää mikään harvinaisuus nykysuomessa.
- Anonyymi
Valitettavasti sitä saa täällä Tyksin neuromodulaatioyksikössä vain, jos on opiskelemassa tai työelämässä jollakin tasolla. Sen ei siis katsota hyödyttävän näin vaikeasti masentuneita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti sitä saa täällä Tyksin neuromodulaatioyksikössä vain, jos on opiskelemassa tai työelämässä jollakin tasolla. Sen ei siis katsota hyödyttävän näin vaikeasti masentuneita.
Ei se hyödytä töissä olevaakaan. Ihan turhaa, mutta tulipa käytyä. Mieti, joku naputtelee kynän päältä tuntuvia naputuksia sun päähän puoli tuntia ja sitä kutsutaan goidoksi. No ehkä 20v historia auttoi; aikaisemmin jos olisi kokeiltu olisi voinut tehdäkin jotain.
- Anonyymi
Oletan, että ap.n kokemukset sähköhoidosta ovat kuvitteellisia. Vaikea kaksisuuntainen mielialahäiriö on kuitenkin hänellä diagnosoitu.
- Anonyymi
Siis mulla on skitsoaffektiivinen, mutta joka tapauksessa mun kokemat asiat sopii täysin siihen, mitä sähköhoidon esivalmisteluissa tehdään. Löysin myös joskus englanninkielisen artikkelin, jossa oli ect:n haittavaikutuksia. Erittäin harvinaisena oli hereilläolo toimenpiteen aikana. En ollut kuin osin tajuissani muutenkaan tuona aikana.
- Anonyymi
En suosittele. Omassa huoneessa oli kerran sähköhoitoa saanut ja hän oksenteli öisin hoidon jälkeen kielien siitä että jonkinlaista aivovauriota oli päässyt syntymään.
- Anonyymi
Älä ota tuollaista hoitoa mikä vie muistin. Ala syödä lääkkeesi ja hae vaikka terapiaa?? Minua karmii että tuollainen hoito on vielä käytössä, en käsitä
- Anonyymi
Minulla on ollut samanlaisia vainoharhaisia ajatuksia. Ne johtuvat kehon ylijännityksestä ja siitä että aivohermot jotka välittävät aistitietoa, ovat puristuksissa kehon jännityksen takia. Yritä olla paikallasi ja levätä. Anna itsesi olla levossa, yritä olla mahdollisimman rennosti ja anna kehon vain olla. Se auttaa itselläni psykoottisiin ajatuksiin
- Anonyymi
Näen lääkärin perjantaina. Silloin puhutaan tarkemmin sähköhoitoon menosta. Oon edelleen kahden vaiheilla tän asian suhteen. Jos vaan saisin jotenkin muuten masennukseni pois. Juttelin tänään eräässä etäryhmässä voinnistani, se helpotti oloa kyllä, mut epäilen, että apu on hetkellistä.
- Anonyymi
Olisiko sulla mahdollisuutta jutella jossain vaikka säännöllisesti? Se kannattaisi, kun olet kokenut keskustelun auttavan.
Mä olen saanut vuosia sitten sähköhoitoa, ja kokemus oli sellainen, että jos tarvitsisi, niin suostuisin kyllä uudestaan.
- Anonyymi
No kantsii nyt ne lääkkeet kuitenkin ottaa, jos ne auttaa, niin menis nuo muut oireet pois.
- Anonyymi
Huomenna on tosiaan se lääkäriaika. Jännittää, vaikkei siellä sähköä annetakaan. Oon nyt yrittäny syödä lääkkeet säännöllisesti. Tuntuu, että oon vähän hidastunut fyysisesti. Että mulla ois lieviä katatonisia oireita. Esimerkiksi eilen havahduin keittiössä siihen, että seisoin vesilasi kädessä tuijottaen eteeni. Tiedän, että siihen auttais sähkö, mut toimenpide pelottaa valtavasti.
Toisaalta miten uskallan esim. hirttäytyä (toimenpiteeseen voi mennä aikaa jopa 10 min), jos pelkään hereilläoloa sähkössä, jossa kipu kestää sähkönannon ajan oletettavasti korkeintaan eli n. 5 sekuntia? Oon kai vähän ristiriitainen tässä asiassa. Pelkään myös kanylointia, koska mulla on tosi hankalat suonet.- Anonyymi
Mene hyvä ihminen mieluummin sinne sähköhoitoon kun hirteen.
Jos olet aiemminkin kokenut sähkön auttavan, niin turhaa pelätä.
Eikä sitä oikeesti tunne nukutuksessa, sitä sähköiskua, edes viittä sekuntia tai mitä ikinä kestääkään.
Kanylointikaan ei tapa, vaikka ikävältä tuntuukin, jopa ehkä sattuukin jonkin verran.
- Anonyymi
Nyt lääkäri laittoi viestiä: "Teen lähetteen neuromodulaatioyksikköön." Viesti oli vastaus mun viestiini, jossa pohdin ja emmin kovasti asiaa. Pelottaa, mutta toisaalta en mä jaksa tätäkään oloa. Nyt vaan sitten opinnot jää kesken taas kerran ja vanhemmat pettyy muhun.
- Anonyymi
Parempihan se on saada itsensä kuntoon, eikö ?
Onko sun vanhemmat sanonut sulle pettyvänsä sinuun, vai onko se vain sun oma ajatus asiasta ?
Voisin ajatella, että vanhempasikin varmasti pitävät tärkeämpänä sitä, että tulet kuntoon.
Opinnot kesken..,no joo, mutta ehkä tärkein ensin. Opintoja pystyy jatkamaan myöhemmin, vaikkei se välttämättä kivaa olekaan niitä siirtää.
Tsemppiä sulle, toivotaan, että kaikki kääntyy paremmin päin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempihan se on saada itsensä kuntoon, eikö ?
Onko sun vanhemmat sanonut sulle pettyvänsä sinuun, vai onko se vain sun oma ajatus asiasta ?
Voisin ajatella, että vanhempasikin varmasti pitävät tärkeämpänä sitä, että tulet kuntoon.
Opinnot kesken..,no joo, mutta ehkä tärkein ensin. Opintoja pystyy jatkamaan myöhemmin, vaikkei se välttämättä kivaa olekaan niitä siirtää.
Tsemppiä sulle, toivotaan, että kaikki kääntyy paremmin päin.Isä on epäsuorasti ilmaissut pettymyksensä äänensävyillään, kun se on puhunut musta ja mun niin usein kesken jääneistä avoimen yliopiston opinnoista. Ja totta, vanhemmat luultavasti haluaa mieluummin, että tuun kuntoon, mutta kun en parane kuitenkaan koskaan näistä sairauksistani, niin se varmasti tuottaa pettymystä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Isä on epäsuorasti ilmaissut pettymyksensä äänensävyillään, kun se on puhunut musta ja mun niin usein kesken jääneistä avoimen yliopiston opinnoista. Ja totta, vanhemmat luultavasti haluaa mieluummin, että tuun kuntoon, mutta kun en parane kuitenkaan koskaan näistä sairauksistani, niin se varmasti tuottaa pettymystä.
Oikeastaan on turhaa potea syyllisyyttä omasta mielen sairaudesta.
Jos jatkuvasti ajattelee tuottavansa muille pettymyksen tunteita, se ei tee hyvää omalle mielenterveydelle. Aiheutuu ehkä ylimääräistä ahdistusta, jopa masennustakin, jos kääntää kaiken ns. omaksi syyksi.
Jo siitäkin syystä, kun näille sairauksille ei ihan aina itse pysty tekemään mitään, estämään niiden syntyä, tai edes välttämättä täysin parantumaankaan, niin on helpompi elää hyväksymällä asia, että ajoittain on psyyken kanssa vaikeampaa, ja taas ajoittain parempiakin aikoja.
Ja vaikka ei täysin paranisikaan kaikesta, niin silti on mahdollista elää ihan tyydyttävääkin elämää, kun ei itse aseta sairaudesta liian suurta estettä itselleen.
Jos joitain juttuja ei pysty tekemään, niin kannattaa keskittyä sellaisiin juttuihin, jotka onnistuu.
Pääsee vähän helpommalla, kun ei ota kaikkea niin vakavasti, eikä vaadi itseltään liikaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel103010- 1172184
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431594- 2601408
- 731057
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47921Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44805
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93746