..Jaksaa, ennekuin mitta täyttyy lopullisesti?
Vietän lapseni kanssa Vappua kun mieheni viipottaa ties missä. No, onhan Vappu työväen juhlaa, joka ei ole suotu kotona olevalle.. Millä saisi itselle niin paljon voimaa, että uskaltaisi vaan pakata ja lähteä lapsen kanssa? Jatkuvat kännäilyt, haukkuminen ja välinpitämättömyys alkaa jo vähitellen riittämään..
Ihmettelen oikeasti, miten niin lämmin ja mukava ihminen voi muuttua lapsen syntymän jälkeen (Lapsi erittäin toivottu!) niin ilkeäksi ja inhottavaksi.. Kaksi vuotta olen kestänyt ja monet itkut on itketty. Kun uskaltaisin niin lähtisin..
Onko kokemuksia? Selvisittekö?Miten?Erositteko? En varmasti ole ainoa, enhän...? =(
Vietän lapseni kanssa Vappua kun mieheni viipottaa ties missä. No, onhan Vappu työväen juhlaa, joka ei ole suotu kotona olevalle.. Millä saisi itselle niin paljon voimaa, että uskaltaisi vaan pakata ja lähteä lapsen kanssa? Jatkuvat kännäilyt, haukkuminen ja välinpitämättömyys alkaa jo vähitellen riittämään..
Ihmettelen oikeasti, miten niin lämmin ja mukava ihminen voi muuttua lapsen syntymän jälkeen (Lapsi erittäin toivottu!) niin ilkeäksi ja inhottavaksi.. Kaksi vuotta olen kestänyt ja monet itkut on itketty. Kun uskaltaisin niin lähtisin..
Onko kokemuksia? Selvisittekö?Miten?Erositteko? En varmasti ole ainoa, enhän...? =(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen viettänyt monet juhlapyhät ilman miestä lasten kanssa tai töissä. Erehdyin kaksi kertaa valitsemaan epäkypsän miehen, jolle bailaaminen ja olut maistui paremmin kuin perheen kanssa eläminen. Ensimmäinen oli kiltti ja elätti perheen. Mitta täyttyi vieraiden naisten astuttua kuvioon. Toinen oli avioliiton solmimisen jälkeen väkivaltainen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Eroon noista mokomista pääsee, onneksi. Yksin olen pärjännyt aina paremmin kuin huonossa suhteessa. Isojen asioiden kanssa kuitenkin painiskelet. Osaako miehese keskustella? Jos yrittäisit vielä.. selvinpäin. Kännisen kanssa ei pysty puhumaan. Vappua sinulle ja lapsoselle!
narsistienuhrientuki.info ja keskustelut
mielenterveys-taimi.fi ja keskustelut
myös kaksplus sivuilla keskustelut,parisuhde
Itsellä myös menevä,itsekäs mies ja olen saanut voimaa lukiessani esim. tuon toisen linkin sivuilta mm. keskusteluja samassa tilanteessa olevilta naisilta.
Olen tavallaan lukiessani toisten samassa tilanteessa olevien naisten havaintoja miehistään myös havahtunut ja kirjannut paperille vastaavia "vikoja" miehessäni ja olen todella joutunut miettimään annanko enemmän suhteessani, kuin siitä saan.
Monesti juuri tuo lähteminen on vaikeinta, mutta kun on käynyt läpi sen eroamisen surun, kivi vierähtää syämmeltä ja on vapaampi olla.
Kannattaa todella harkita onko onnellinen nykyisessä tilanteessaan.
Tietysti aluksi sitä on ns. "tapojensa orja" , että kaipaa sitä toista, tuntee ikävää kaikkeen siihen "hyvään" toisen kanssa.Voi olla että sitä "sokaistuu", näkeekin toisen parempana, kuin toinen onkaan. Koska on tavallaan tottunut tyytymään edes siihen vähään mitä toiselta saa.
Itsellä tilanne, jossa olen raskaana ja mies muuttunut hyvin meneväksi ja elää nyt villiä poikamies elämää, koska raskaus oli ei-toivottu.
Jaksamista kaikille "hankalien" miehien kanssa eläville.
Kirjoittele kuulumisiasi..
...Se lähteminen oikeasti pelottaa.. Eikä se minua haittaisi vaikka mies kaikki juhlat juoksisikin, käytös on se, mikä on pistänyt miettimään, mitä järkeä tässä enää on kun molemmilla on paha olla. Kun sitä alkaa ajatella, miten lapsi joutuu erkanemaan isästään ja taloudellista puolta ja suurinta asiaa, mistä asunto jne. Silloin tuntuu, että ei oikeasti jaksa ja on valmis `kitumaan` suhteessa jossa ei enää ole mitään järkeä. Käyn katsomassa linkit, kiitos teille. =)
tämä on nyt hatustavetoa, mutta onko sinulla mahdollisuutta tehdä niin, että mies lähtisi, etkä sinä itse??
Ei onnistu. Tiedän ettei mieheni suostu lähtemään, ainakin sanoi kerran että jos joku täältä kämpästä lähtee, niin se olen minä.. Lapsen kanssa asunnon varmaan saisin, mutta vaikka hän on minua kohtaan ilkeä ja inhottava ainakun huomaa minut, lasta kohtelee kuitenkin kun minua ennen, kuin `kukkaa kämmenellä` . Kerran sanoin harkitsevani lähtöä, hän totesi: Mene vain, mutta lapsi jää tänne. Tiedän, ettei hän saa lapsen huoltajuutta, hän juo, minä en,mutta pelottaa kuiteskin ajatus että hän veisi lapseni..
Mulla on jo viides vatkaamisvuosi menossa ja pian alkaa tuntua että voimaa lähtemiseen olisi tarpeeksi. Samassa tilanteessa olevien kanssa olisi mukava vaihtaa ajatuksia. Olisitko sinä Jyvässeudulta?
..mutta on lohduttavaa kuulla, etten ole yksin.. =)
Kiva olisi vaihtaa ajatuksia ihan henk.koht. Toiset asiat on niin arkoja, ettei ihan kaikkea viitsi yleisesti julki tuoda..
minä ainakin reilusti maustettuna ja höystettynä laitoin vappukokemukseni tuonne ylempään keskusteluun. kokemusta on myös tässä keskustelussa ilmi tulleista menevistä ja pettävistä miehistä. niitä ompi myös kaikkialla. tre.
Annan nyt vähän poikkeavan neuvon näihin "jätä se paskiainen" -kommentteihin verrattuna:
tämmöisissä tilanteissa toinen toimii niin kuin hänen antaa toimia. Ts. jos siedät juopottelun, herjaukset sun muun ja "pahin" mitä siitä voi seurata on riitaa tai motkottamista, niin tilanne jatkuu varmasti tällaisena.
Sinun on rauhallisella hetkellä (saattaa vaatia useammankin) istuttava alas miehesi kanssa ja kerrottava hänelle, että jos meno jatkuu tällaisena, se on ero edessä. Asiat harvoin muuttuvat yks kaks ja veikkaan, että jos miehesi suostuu sinua kuuntelemaan, hän ja te tarvitsette ulkopuolista apua ja välittäjää ongelmiinne. Pitkällä juoksulla tämä saattaa pelastaa liittonne ja perheenne, jossa on pieni lapsi.
Jos miehesi ei sinua kuuntele, roihuaa vaan, niin silloinkin on mahdollista ottaa asumusero ja katsoa miten tilanne siitä etenee, tokeneeko mies, kun tajuaa todella menettävänsä perheensä jos ei korjaa tapojaan.
Liian usein (olen itsekin ollut samassa tilanteessa, siis jätettynä, joka tajusi liian myöhään virheensä) odotetaan liian pitkään toisen toilaillessa, odotetaan hiljaa, kunnes kaikki tunteet ovat kuolleet eikä apua enää edes kannata hakea ja taas on yksi eroperhe lisää. Kaikki ihmiset, jotka näitä palstoja lukevat: hakekaa ajoissa apua ongelmiinne, kun ne ovat vielä ratkaistavissa. Jos olette hiljaa tai vain riitelette, asiat eivät korjaannu. Te jotka huolehditte, olkaa niitä järkeviä osapuolia, jos rakastatte kumppanianne ja lapsianne, pankaa asiat liikeeseen ja hakekaa ulkopuolista apua (sos. tsto, perheneuvola, neuvola, kriisiapu, seurakunta). Ero ei ole ensimmäinen ratkaisu, vaan se viimeinen.