Näin 4 vuotta yhdessäoloa takana. Aviomieheni kärähti siitä että on kirjautuneena treffipalstoilla edelleen vaikka olemme toista vuotta naimisissa. Väittää että on muka unohtanut lopettaa tilit. Silti oma luuri tuntuu tärkeämmältä kuin yhteinen aika. Asiasta on puhuttu ja hetken aina keskusteluiden jälkeen tilanne on parempi, mutta taas epävarmuus saa itselläni voiton kun toinen piilottelee puhelintaan ja ajoittain käyttäytyy poissaolevasti. Välillä tuntuu että tekee kaiken tahalleen, jotta saisi "syyn" sulkeutua toiseen huoneeseen puhelimensa kanssa. Kun huomaan käytöksessä muutosta ja kysyn mikä on vialla (outoon käytökseen) vastaus on aina "ei mikään"kieltää kaiken ja syyttää minua vainoharhaiseksi hulluksi.
Erityisesti päähän ottaa suoraan päin naamaa valehtelu ja syyttely siitä, että olen vainoharhainen "hullu"ns. kuvittelen aina kaiken.
Koita tässä nyt sitten olla luottavainen ja rakastava vaimo, kun mies tuntuu pitävän minua vain itsestään selvänä elättäjänä. Samalla itse toteuttaa omaa seikkailevaa nettielämäänsä.
Ollaan suhteen alussa sovittu että se mitä toinen haluaa tehdä on myös toiselle sallittua.....mutta mitens toimit samalla tavalla kun toinen ei myönnä ikinä mitään vaan syylistää toista?
-takki alkaa olla aikas tyhjä-
Erityisesti päähän ottaa suoraan päin naamaa valehtelu ja syyttely siitä, että olen vainoharhainen "hullu"ns. kuvittelen aina kaiken.
Koita tässä nyt sitten olla luottavainen ja rakastava vaimo, kun mies tuntuu pitävän minua vain itsestään selvänä elättäjänä. Samalla itse toteuttaa omaa seikkailevaa nettielämäänsä.
Ollaan suhteen alussa sovittu että se mitä toinen haluaa tehdä on myös toiselle sallittua.....mutta mitens toimit samalla tavalla kun toinen ei myönnä ikinä mitään vaan syylistää toista?
-takki alkaa olla aikas tyhjä-
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuttua-erottu on
Eipä karvoistaan päässyt hän. Vanhat tavat vaivaa.
Sanoisin vaan että nyt riitti, jää sitten puhelimesi kanssa. Tuollaista peliä en katsoisi hetkeäkään
Miksi olet valinnut puolisoksesi miehen, johon et voi luottaa?!
Ydinkysymys on, mitä sinä teet sen eteen, että elämäsi olisi parempi. MIehesi tuntuu elävän omaa elämäänsä ja siihen ei sinulla tunnu olevan paljonkaan sanomista; miksi siis annat miehesi tekemisten vaikuttaa niin paljon omaan elämääsi?
Mitä teillä on yhteistä, mikä tuntuu mukavalta, miten viihdytte toisenne seurassa? Mitä hyvin puolia miehessäsi on, joita arvostat?
SInä itse olet vastuussa elämästäsi ja siitä, että se on sinunnäköistäsi. Onko se?