ihmiset eivä muuta työnperässä vaikka kerskuvat vuokralla ollessaan miten helppoa on muuttaa tilanteen mukaan???
Ihmisillä joilla "omistuasunto" eivät muuta sitä rahaksi vaan kiduttavat tarviten itseään nälissään ja pikavipeillä kunnes selkä katkeaa ja perheen onni hyytyy talvipakkaseen ja hankeen?...
Tunnen useita jotka tehneet elämänmuutoksen ja muuttaneet työnperässä!
Yhtään en tunne joka sitä olisi katunut. Aina voi myös palata mistä lähti.
Sama kuin tupakoinnin lopetus, kukaan ei kadu ja jos kaduttaa niin voi aloittaa alusta pitämään ikävää...
Ihmisillä joilla "omistuasunto" eivät muuta sitä rahaksi vaan kiduttavat tarviten itseään nälissään ja pikavipeillä kunnes selkä katkeaa ja perheen onni hyytyy talvipakkaseen ja hankeen?...
Tunnen useita jotka tehneet elämänmuutoksen ja muuttaneet työnperässä!
Yhtään en tunne joka sitä olisi katunut. Aina voi myös palata mistä lähti.
Sama kuin tupakoinnin lopetus, kukaan ei kadu ja jos kaduttaa niin voi aloittaa alusta pitämään ikävää...
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ja vielä lisäksi! Hyvää ja parempaa vuotta 2022 kaikille!
Päätöksiä on tehtävä ja mieluiten hyviä päätöksiä!
>> Tunnen useita jotka tehneet elämänmuutoksen ja muuttaneet työnperässä! <<
Kerropa sitten minullekin, miten toteutetaan muutto monen sadan kilometrin päähän Helsinkiin. Kumpi on ensin oltava, työ vai asunto Helsingistä?
Jos vastaanottaa ensin työn, mutta ei ole asuntoa, työsopimus saattaa raueta, sillä ei ole takeita asunnon saannista, koska Helsigissä on paitsi asunnottomuutta, niin myös kalliita asuntoja, joihin ei pysty. Luultavasti kävisi niin, että olisi käytävä satojen kilometrien päässä töissä nykypaikkakunnalta, kunnes asuntö löytyy, mikä on aivan mahdoton ajatus.
Jos sitten hankkisi ensin sen asunnon, se on aivan liian kallista satojen kilometrien päähän muuttaa työttömänä. Korvauksethan menettää, jos vaihtaa paikkakuntaa ilman Helsingissä odottavaa työtä.
Olisi siis oltava omia säästöjä, jolla kattaa karenssiajan, muuttamisen kustannukset (autoton tarvitsee muuttofirman), vuokravakuuden, vuokrat ym. Minun nähdäkseni paikkakunnan vaihto ei voi onnistua kuin siten, että tilillä on omia säästöjä.
Paljon puhutaan työn perässä muuttamisesta. Kukaan ei kuitenkaan kerro, miten se toteutetaan käytännössä.
Jopa siihen työn saamiseen tarvitaan käynti siellä uudella paikkakunnalla, mikä maksaa. Työttömälle haastattelumatka voi olla liian kallis. Samoin asuntoa hakiessa on sinne paikkakunnalle reissattava niitä asuntoja katsomaan, ehkä montakin kertaa, mikä sekin maksaa.
Miten oli raha-asioitten laita niillä sinun tutuillasi? Veikkaan, että oli rahaa omasta takaa toteuttaa muutto.
Puhuit "työn perässä" muuttamisesta. Eli heillä oli ensin työ sillä toisella paikkakunnalla. Kävivätkö he sitten ensin matkatöissä, kun ei asuntoa vielä ollut siltä paikkakunnalta? Missä he asuivat matkatöiden aikana sillä työpaikkakunnalla? Vai onnistuivatko he saamaan asunnon jo ennen sen työsuhteen alkua?
Taidat puhua jostain komennusmiehistä yms., joille firma hankkii katon pään päälle. Siten onkin helppo hankkia oma, vakituinen kortteeri siinä ohessa työskentelypaikkakunnalta ja sitten virallisesti muuttaa.
Hyvä huomio.
Kun itse muutin aikoinani ensimmäistä kertaa elämässäni toiselle paikkakunnalle se oli kyllä silmiä avaavaa. Vuokranantajat tivasivat kerta toisensa jälkeen onko minulla töitä. Ihmettelin että mitä helvettiä se niille kuuluu. Kun sanoin etten ole vielä saanut töitä koska minun pitää ensin saada asunto ennen kuin voin ottaa työtä vastaan. En voi muuttaa kirjoille toiselle paikkakunnalle jos minulla ei ole siellä asuntoa, enkä voi käydä töissä ja nukkua taivasalla.
Kun hain töitä ja rekrytoija sai tietää minun olevan vasta muuttamassa kys. paikkakunnalle minulta tivattiin onko minulla asuntoa. Ilmoitin että on vaikea saada asuntoa koska vuokranantajat ovat sitä mieltä että ensin minulla pitäisi olla työpaikka. Vuokranantajat kuvittelivat että työtön on epäilyttävä vuokralainen joka jättää vuokrat maksamatta koska hänellä ei ole tuloja.
Tämä tapahtui jo 90- luvun lopussa jolloin työttömyysongelma oli aikamoinen. Silti sekä työnantajien että vuokranantajien asenteet ja asenteet yhteiskunnassa muutenkin työttömiä kohtaan oli sama kuin joskus kivikaudella. Tilanne oli mahdoton. Ei saanut asuntoa jos ei ole työpaikkaa, ei saanut työpaikkaa jos ei ole asuntoa. Oli kyllä todella sellainen olo että olen ei- toivottu henkilö eikä minun haluta muuttavan kys. paikkakunnalle. Emme halua sinua tänne, oli viesti rivien välistä. Ongelma korjaantui tuolloin sillä että löysin kaverin sohvan jonne majoituin jotta sain kirjat muutettua kys. paikkakunnalle. Ja sitten oli pakko "työllistyäkseni" mennä työllisitämisyhdistykseen pajalle. Tämä katsottiin työpaikaksi, vaikka elin tietysti silloinkin työttömyyskorvausten varassa.
Suomalaiset ovat aika helvetin pässejä ihmisiä,
Ja sitten jos erehdyit asumaan yksityisellä vuokranantajalla, vuokranantaja voi heittäytyä hankalaksi ja vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Itse jouduin nuorena sinkkuna katastrofiin asuessani yksityisellä vuokranantajalla. Kun olin muuttamassa pois toiseen asuntoon, vaativat sekä entinen vuokranantaja että uusi vuokranantaja asunnoistaan samalta kuukaudelta sekä vuokran että uusi vielä kahden kuukauden vuokratakuut. Vanhan asunnon yhden kuukauden takuun vanha vuokranantaja maksoi vasta myöhemmin. Mutta siitäkin yritti keksiä jotakin tekosyytä miksi ei tarvitsisi maksaa niitä takaisin. Olin silloin sen verran nuori etten osannut pitää puoliani koska en tiennyt vuokraukseen liittyvistä lainsäädännöistä mitään. Minulle tuli maksettavaksi sekä vanhan asunnon vuokra, että uuden asunnon vuokra kahden kuukauden takuut päälle. Eli neljän kuukauden vuokrat yhteensä samalle kuukaudelle. Plus muuttokustannukset. Näitä yritin maksella osa- aikaisen siivoojan palkoista.
Vuokranantajat voivat olla todellisia kusipäitä. Ainakin tässä tapauksessa tuntui että etenkin se vanhempi vuokranantaja nautti tilanteesta kun sai hankaloittaa nuoren köyhän vuokralaiset tilannetta. Suomalaiset eivät ole sisäsyntyisesti mitenkään joustavia ja avuliaita ihmisiä. Kun joku on kusessa suomalaiselle kasvaa pirunsarvet päähän ja toisen ahdinkoa syvennetään mahdollisuuksien mukaan entisestään ihan vain kiusaamisen ilosta. En tiedä mitenköhän sen kusen saisi suomalaisen päästä pois.
Sitten vielä koeajalla voi aina saada koeaikapurun ilman omaa syytä!
Muuttakaa nyt sitten siinä; ensin erittäin kallis muutto (muutto jo Helsingin sisällä maksaa monta sataa. Voi vain miettiä paljonko tulee maksamaan muuttoauto ja muutama muuttomies Helsingistä vaikkapa Pohjois-Suomeen…). , sitten työnaloitus, viimeistään koeajan viimeisenä päivänä koeajan purku ilman omaa syytä ja siinä sitä taas ollaan: työttömänä ja vieläpä vieraalla paikkakunnalla.
Puhumattakaan että työnantaja ja työpaikka on todennäköisesti täysin paska. Työpaikan saaminen ei ole välttämättä mikään onni.
Aika moni on traumatisoitunut suomalaisessa työelämässä. Yhtään liioittelematta, yhtään dramatisoimatta. Tiedän yhden tapauksen kun nuori lähihoitajaopiskelija oli työharjoittelussa pistetty yksin tilanteeseen jossa potilas oli lähes kuollut hänen käsiinsä eikä kukaan ollut tullut apuun. Ei uskalla enää soster-. alalle. Toisen jutun kuulin sairaalasta jossa opiskelija oli pistetty näyttämään vainaja omaisille harjoittelun alussa. Nuori opiskelija uudessa työpaikassa, ei tuntenut sen enempää henkilökuntaa saati potilaita. Ei ollut koskaan itse edes nähnyt kuollutta ihmistä. Kusipäinen henkilökunta oli tämän uuden harjoittelijan pistänyt yksin näyttämään vainajan omaisille.
Siinähän sitten muuttelet vieraalle paikkakunnalle jota et tunne kodiksesi etkä enää edes uskalla yrittää työelämään kun siellä on niin saatanan pelottavaa.
Naisvaltaisilla aloilla ei yleensä ole sellaista mahdollisuutta lainkaan, että työnantajan kautta saisi asunnonkin. Vain Sagan palvelutaloissa on joskus työhakemuksessa tarjottu asuntoa toiselta paikkakunnalta tuleville hoitajille ko. palvelutalon asunnoista. Eli pääsisi työpaikkansa asuntoihin asumaan. Ainoastaan jollain tuolla tavalla paikkakunnan vaihto työn perässä voisi sujua.
vuokralla asuva nuori työtön sinkku voi tehdä nopeitakin päätöksiä. Työpaikan perässä liikkuminen on simppeliä kun on vain oma napa tuijoettavana. Naps vaan ja menoksi. Haaste on paljon isompi jos on perhettä, omistusasunto muuttotappiokunnassa ja toisella puolisolla työpaikka koti-paikkakunnalla ja toinen aviopuoliso työtön. Siitä linkusta ei niin notkeasti ampaistakaan työnperässä toisellepuolen maata. Valtava määrä ihmisiä on muuttanut maalta kaupunkeihin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä työn perässä. 50-70 luvuilla yli puoli miljoonaa muutti Ruotsiin.
Olet tyhmä ihminen. Et tiedä lainkaan mistä puhut. Sinulla ei ole kokemusta asiasta.
Yksi kaveri ajatteli muuttaa muuttotappiokuntaan kauas isoista kaupungeista, koska ajatteli että maaseudun rauhassa pienellä paikkakunnalla saisi elää rauhassa. Ja että sinne olisi helppo vain muuttaa. Julkisuudessa kys muuttotappiokunta ruikuttaa koko ajan että miten saisi pidettyä kaupungin elinkelpoisena ja asuttuna, miten saisi houkuteltua asukkaita. Kun tämä kaveri yritti muuttaa sinne tuli juuri tuo sama ongelma eteen kuin aikaisemmin kuvailtiin. Vuokranantajat katsoivat kieroon kun he eivät halua työttömiä asukkaikseen. Ja työpaikat joita oli hyvin vähän tarjolla, katsoivat kieroon koska ei ollut asuntoa, ja oli jo etukäteen työtön.
>> Valtava määrä ihmisiä on muuttanut maalta kaupunkeihin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä työn perässä. 50-70 luvuilla yli puoli miljoonaa muutti Ruotsiin. <<
Se oli silloin se. Nyt on kalliit asunnot ja omaisuuskin roudataan mukaan. Luultavasti lähtivät myös jostain omasta torpasta, eli ei ollut kahden asunnon vuokraloukkuja, vuokratakuita yms.
Ei se sinkullekaan simppeli juttu ole. Iso kuluerä yksineläjällekin tulee sellaisesta elämänmuutoksesta.
Ne irtioton tehneet, joita olen youtubesta seurannut, on lähes tai kokonaan ilman omaisuutta lähtenyt ja rahaa säästänyt etukäteen.
Joo ja kun sitä rahaa ei ole niin sitä ei OLE. Itse jouduin muuttamaan olosuhteiden pakosta enkä saanut kohtuuhintaista asuntoa. Koska uusi asunto oli liian kallis ei kela eikä sossu auttanut muuton eikä takuiden kanssa. Olisin tällä hetkellä kuollut pakkaseen asunnottomana jos minulla ei olisi ollut iäkästä tätiä joka suostui lainaamaan takuurahat ja muuton. Olen jo ennestään korviani myöten veloissa kaikille sukulaisille. Niitä nyt sitten makselen hiljalleen joka toimeentulotuestani pois. Palkkatyöstä ei ole mitään toivoa koska työtön ei saa töitä koska on työtön. Työtön ei kelpaa.
Ja sitten ruikutetaan työvoimapulaa.
Itse muutin syrjäseudulle juuri työttömyyden vuoksi. Täällä saa olla rauhassa työttömänä.
Mikä tarkoittanee että pystyit ostamaan asunnon syrjäseudulta.
Edes syrjäseudut eivät halua työttömiä verorahaloisia riesakseen. Työttömän on vaikea saada vuokra- asuntoa edes syrjäseudulta jos hänellä ei ole työpaikkaa. Työttömiä ei haluat yhtään mihinkään koska he tulevat kaupungeille ja kunnille kalliiksi, ja heistä joutuu maksamaan sakkomaksuja jos eivät saa työllistettyä. Jam itä syrjemmälle seudulle menet sitä huonommat ovat työllistymismahdollisuutesi.
Aivan täyttä paskaa on väittää että työtön voi tuosta noin vain helposti muuttaa mihin tahtoo.
Tottakai voi. Syrjäseudulla saa jo muutamalla kymppitonnilla jo asuttavan töllin. Kasvukeskuksissa joudut maksamaan yksiöstäkin yli sata tonnia.
Tampio elää maailmassa jossa kaikki voivat tuosta noin vain ostaa muutamalla kymppitonnilla asunnon. Mistä näitä riittää?
Kellä työttömällä on se 10 000 e? 550 e tulee Kelalta korvauksia 4 viikon ajalta. Teeppäs taulukko meillekin, missä ajassa on tuo summa säästetty siitä rahasta, kun kaikki menee mitä tuleekin. Asumistuen kanssa jää muutama kymppi extraa. Jos laittaa elämän risaiseksi ja ostaa perheelle jäätelöt, sekin menee.
Työhallinto ihan saatanan tyhmä työssäkäyntialeuineen, kun ei sellaista "työn perässä muttamista" pysty mitenkään toteuttamaan käytännössä. Paperilla on kaikki niin helppoa!
Jos se oikeasti onnistuisi, MONI olisi jo muuttanut työn perässä. Minä olisin.
>> Jos se oikeasti onnistuisi, MONI olisi jo muuttanut työn perässä. Minä olisin. <<
Luoja, anna mulle toiselta paikkakunnalta asunto ja tekemistä!!!!!
Mikään ei ole kamalampaa kuin oman pikkupaikkakunnan asuntotarjonta ja paskaduunit. Samat naamat aina edessä, työssä ja vapaalla.
Ihan oikeasti. Esimieheni oli myös naapurini.
Muutin työnperässä noin 200km, ostin omakotitalon. Mitä nyt jos työt loppuu niin ei mulla ole varaa lähteä täältä mihkään ennen kuin talo maksettu pois?
Saahan sen talon laitettua myyntiin.
Asuin yhdellä pikkupaikkakunnalla. Siellä kerrottiin joka kk paikallislehdessä kuinka monta työtöntä kunnassa. Kaikki ohjattiin Kierrätyskeskukseen töihin, pesulaan töihin tai autoja korjaamaan ammatista riippumatta. Toimipisteen seinässä "pimpin" kuva.
Jotenkin tuntuu, että täällä kaupungissa saa olla " oma itsensä".
Tarkoitatko "muiden elätettävänä"?
Mitä sinä itse teet ansaitaksesi elantosi?
Itse lorvit kaiket työpäivät suomi24.fi:n työttömyyspalstoilla vittuilemassa työttömille kustannuksellasi elämisestä samalla kun vastikkeettomat korvaukset tulvivat tilille? Välillä käyt työpaikalla mokailemassa krapulassa kaikki työvelvoitteesi ja aiheutat tuhoa kuin tsunami. Ja siinä ohessa juokset joka välissä tupakalla raapimassa persettäsi ja luulet että sillä on se palkka sitten ansaittu omalla raavaalla työllä ja tuskan hiellä. Pääasia että on veroja maksettu niin voi sitten kuvitella olevansa olemassaolonsa ansainnut yhteiskuntaa pystyssä pitävä voima. Että on varaa vittuilla niille jotka ovat tukien varassa selvitäkseen hengissä.
Kaikesta päätellen et ole myöskään korkeasti kouluttautunut koska et saa aikaiseksi yhtäkään omaa ajatusta. Hoet samaa laulua kuin muutkin köyhien edessä uhriutuneet nettoveronmaksajat kun et näe omaa nenääsi pidemmälle.
Paljonko sinusta on hyötyä yhteiskunnalle? En näe muuta kuin haittavaikutuksia kaltaistesi olemassaolosta. Mitä olet tänään tehnyt yhteiskunnan hyväsi? Millä tavoin olet kantanut kortesi kekoon yhteisen hyvän eteen? Siis muuta kuin ruikuttanut kohtaloasi kun olet joutunut maksamaan veroja ansaitsemattomasta palkastasi?
Ed. viesti oli osoitettu 14.01.2022 06:49 kommentoijalle.
Työtä.
Joku ei ole ollut työelämään edes sen vertaa kosketuksissa, että tietäisi mitä "yötyö" on :-D LOL!
Ja miksi ihmeessä työtön vittuilisi työttömille? Onko tää jotain työttömän logiikkaa jotai työllinen ei ymmärrä?
TE- toimistossa?
Jollain on aivo solmus.
Nerdrage :D
>>Työtä. <<
Oletko vuorotöissä, kun istut tietokoneella jo aamulla/puolipäivän aikaan?
No, ainakaan ei tartte siellä pesulassa ilmaseksi kunnan pyykkejä pyykätä. Sainkin sitten aika pian oman alani työtä ja palasin omaan kotikaupunkiini 💕.
Millä rahalla köyhä työtön muuttaa ja onko varma että työpaikka on vakituinen?
Ja millainen se työpaikka sitten on? Aika monet kärsivät päivästä ja vuodesta toiseen aivan kammottavissa työskentelyolosuhteissa. Tästä ei puhuta. Jotkut jättäytyvät työttömäksi juuri siksi koska tuntuu että mieluummin vetää itsensä jojoon kuin ikinä enää uskaltautuu edes yrittämään sopeutua johonkin suomalaiseen työyhteisöön jossa sut raadellaan kappaleiksi.
Tästä ei puhuta ääneen. Tabu aihe.
Harhaiset paskiaiset vaativat että pitkäaikaistyöttömän on muutettava kotikonnuiltaan jonkun provikkapalkkaisen puhelinmyyntityön perässä 200km:n päähän kauas pois. Jätettävä ystävät ja perhe, pistettävä koko elämä ylösalaisin ja alettava elämään jossain suurkaupungin vaarallisessa lähiössä ylihintaisessa homeyksiössä koko loppuelämänsä koska siellä olisi puhelinmyyntityötä tarjolla. Buahahah.
Perusoikeuksiin sisältyy oikeus valita asuinpaikkansa.
Itselläni työn perässä muuttaminen 120 km päähän suiui hyvin, kun paikkakunnalle asettautumista helpotti uuden työnantajan vuokra-asunto. Näin ei ollut kiirettä ja vaikeuksia löytää sitten myöhemmin oma vuokrahuoneisto paikkakunnalta.
Onneks ei tartte itte tollaseen jojoon itteään vetää. Kun menee työpaikka, niin menee asunto.
Tunnen yhden tapauksen. Oli ihan hirveä järkytys, kun uskoi vakkaripaikkaan, joka sitten hävisi bum savuna ilmaan 🌪️
Tätä se on tänäpäivänä kun ei työntekijää arvosteta ja työsuhteet voi purkaa heppoisin perustein.
Aloittaja ei ole vastannut, kuinka muutto pitäisi toteuttaa käytännössä. Vastausta odotellaan, kuinka ne mainitut tuttavat ovat toimineet.
Ei se työn perässä muutto onnistu kuin säästöillä ja sillä, että on ensi alkuun joku väliaikaiskortteeri, kuten työnanantajan hankkima asunto tai muu, josta sitten hakee toisen asunnon. Ja sekään ei aina onnistu. Esimerkiksi Helsingissä ei saa helpolla vaihdettua asuntoa, koska kokonaan asuntoa vailla oleviakin on niin paljon.
Jos taas jää työsuhdeasuntoon, siinäkin on riskinsä, eli juurikin se, että menettää työn ja samalla myös asunnon. Tai asunto on joku hirveä mörskä ja meluluola, eikä saakaan parempaa asuntoa tilalle, kuten siellä Hesassa voi käydä.