Luulin jo että alan selvitä erosta josta on kuukausi aikaa.Lapset ovat nyt vasta ensimmäistä kertaa useamman päivän isänsä luona ja olen totaalisen yksin!Minulla on ollut jo ihan helppoa ja olen ajatellut,että selviänkö todellakin näin nopeasti(eropäätöksestä aikaa 3kk),mutta nyt ahdistaa ihan saakelisti.Voi kun saisin lapset nopeasti takaisin...Kun he ovat luonani,ei tälläisiä ehdi murehtimaan.En voi olla säälimättä lasten isää,joka joutuu olemaan useammin yksin ja kärsimään tälläisestä.En halua olla yksin,en halua lähteä juhlimaan,ulkona on kylmä tuuli,en halua lähteä katsomaan ystävien perheonnea...Elämä potkii päähän...
Luulin jo että selviän
Ahdistus palasi
41223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäinen puolivuotta on juuri tuollaista. Kyllä se ohi menee. Muista että eksäsi on edelleen lapsesi vanhempi myös ja varmasti rakastaa heitä yhtä paljon kuin sinäkin. Etäällä oleminen on vaikeata, myös tilapäisesti.
aika lyhyt aika noin isoon prosessiin,mutta sanotaan 3-5v niin elämän pitäisi alkaa vähän normalisointua
olen sitä mieltä ja kokenut myös että 3-5vuotta ja mieliala tosiaankin muuttuu ylös ja alas,eli vuoristorataa kunnes alkaa rullata tasasesti ja jopa aidosti alkaa iloita ihan tavallisista asioista eikä pakene kiireeseen pahaa oloa joka ajoittain ihan yllättäen iskee vielä 5v jälkeenkin.Tsemppiä!
Suosittelen, että menet johonkin eroryhmään keskustelemaan, se helpottaa selvittämään asioita ja huomaat, että kaltaisiasi on muitakin ja monella vielä pahemmin (uskoakseni) asiat. Kysele seurakunnasta tai mielenterveysseurasta. Riippuu paikkakunnasta, mitä missäkin on. Joka tapauksessa, älä jää yksin murheittesi kanssa. Jaksamista.