Olen monasti miettinyt seuraavanlaista asiaa:
Kun mies löytää toisen naisen, vaihtaa arjen, lapset ja vaimon toiseen naiseen. Useinhan mies on täysin vapaa lähtemään, sillä vaimo pitää kynsin hampain kiinni lapsistaan. Mies voi sitten viettää ihanaa aikaa uudessa lemmenpesässään rakastettunsa kanssa vapaana arjen huolista. Miten olisi, jos pakottaisikin miehen ottamaan lapset mukaansa tai lähtisi itse ja jättäisi kodin, lapset ja huomattavasti arkisemman ja raskaamman lemmenpesän miehelle ja tämän uudelle rakastetulle? Miten uusi lempi toimisi, kun vastassa olisi heti rankka arki lasten ja kodinhoidon kanssa? Haluaisiko uusi nainen tätä vai lähtisikö heti pois, sillä pyykkääminen, ruuanlaittaminen ja lapsiperheen rankka arki ei varmasti olisi sitä mitä hän uudelta suhteeltaan heti alussa haluaisi? Voisi kiihkeät himot laantua saman tien, kun kakarat kiljuisivat yötä myöden ja vierellä olisi kulahtanut ja väsynyt perheenisä, joka nopeasti kaiken lisäksi pakenisi töihin.
Te naiset pidätte kynsin hampain kiinni lapsistanne ja marttyyrinkruunuistanne ja teette jättävälle miehelle kaiken turhan helpoksi. Onhan teillä tapaamisjäynänne ja elatusmaksunne, mutta eivät ne riitä. Kummastakin voi kaiken lisäksi luistaa.
Luonnollisesti lasten jättäminen vaatisi sen, että naisella pitäisi olla elämää kodinhoidon ulkopuolella ja hänen olisi pärjättävä omillaan, maksettava elatusmaksut jne. Rohkeutta pitäisi olla.
Kun ukko lähtee uuden naisen luokse, helpoin ja nopein tapa tuhota uusi suhde voisi olla se, että sanoo: "Ukko-kulta, sinä lähdet mutta et yksin, sinä otat lapset mukaan." Sitä voisi monen äijän naama vääntyä aika pahasti puhumattakaan toisesta naisesta.
Kun mies löytää toisen naisen, vaihtaa arjen, lapset ja vaimon toiseen naiseen. Useinhan mies on täysin vapaa lähtemään, sillä vaimo pitää kynsin hampain kiinni lapsistaan. Mies voi sitten viettää ihanaa aikaa uudessa lemmenpesässään rakastettunsa kanssa vapaana arjen huolista. Miten olisi, jos pakottaisikin miehen ottamaan lapset mukaansa tai lähtisi itse ja jättäisi kodin, lapset ja huomattavasti arkisemman ja raskaamman lemmenpesän miehelle ja tämän uudelle rakastetulle? Miten uusi lempi toimisi, kun vastassa olisi heti rankka arki lasten ja kodinhoidon kanssa? Haluaisiko uusi nainen tätä vai lähtisikö heti pois, sillä pyykkääminen, ruuanlaittaminen ja lapsiperheen rankka arki ei varmasti olisi sitä mitä hän uudelta suhteeltaan heti alussa haluaisi? Voisi kiihkeät himot laantua saman tien, kun kakarat kiljuisivat yötä myöden ja vierellä olisi kulahtanut ja väsynyt perheenisä, joka nopeasti kaiken lisäksi pakenisi töihin.
Te naiset pidätte kynsin hampain kiinni lapsistanne ja marttyyrinkruunuistanne ja teette jättävälle miehelle kaiken turhan helpoksi. Onhan teillä tapaamisjäynänne ja elatusmaksunne, mutta eivät ne riitä. Kummastakin voi kaiken lisäksi luistaa.
Luonnollisesti lasten jättäminen vaatisi sen, että naisella pitäisi olla elämää kodinhoidon ulkopuolella ja hänen olisi pärjättävä omillaan, maksettava elatusmaksut jne. Rohkeutta pitäisi olla.
Kun ukko lähtee uuden naisen luokse, helpoin ja nopein tapa tuhota uusi suhde voisi olla se, että sanoo: "Ukko-kulta, sinä lähdet mutta et yksin, sinä otat lapset mukaan." Sitä voisi monen äijän naama vääntyä aika pahasti puhumattakaan toisesta naisesta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nainenhan on tietysti hirviö, jolla ei ole, eikä tule olemaan omia lapsia? Herää jo, ihmisiä ne toisetkin ovat...
Nimenomaan seuraukset ovat inhimillisiä. Jos uudella naisella on valmiiksi omia lapsia, sen rankemmaksi menee, kun lapsilukua heti lisätään.
Jos ei uudella naisella omia lapsia ole, voi olla, että ei niitä arkea pakenevan uuden äijän kanssa ikinä tulekaan. Voi olla niin kauheaa katseltavaa, kun mies on vaihtunut väsyneeksi, kulahtaneeksi perheenisä-paraksi vaikka piti saada ihana uros yhteisiin lemmenleikkeihin ja aikuisten yhdessäoloon.
Enkä minä tässä ole pettävän miehen tai toisen naisen parasta ajatellutkaan, että hyvin tajusit juttuni ytimen...
Erossa lapset nykyään menevät sen vanhemman luo, jonka luo tahtovat. Jos isä on kelvoton, kyllä lapset sen tietävät. Ja vaikka ei kunnoton olisikaan, jos kuvioissa on toinen nainen, eivät lapset tahdo vieraaseen kuvioon. Näinhän käy yleensä silloinkin, kun vaimo löytää uuden, lapset palailevat paluujunalla isänsä luo.
Olenkin kiinnostunut kuulemaan jutun heikot kohdat ja muutenkin kaikenlaisia ajatuksia asian tiimoilta.
siinäkin..
12 vuotiasta lasta on kuultava häntä koskevassa asiassa; siis missä haluaa asua jne.
Todella harvoin lapset vaihtaa paikkaa ihan tuosta noin vaan; vaatii papereiden uudelleen laatimista ym. Totta on, että aina katsotaan lapselle paras paikka, mutta alkoholismi ja väkivaltaisuus sekä luonnollisesti insesti ainoat asiat, jotka heti sulkevat pois mahdollisuuden olla huoltajana. Taloudellinen tilanne, oli se kuinka huono tahansa, ei tee huoltajana kelvotonta.
Tiedänhän toki tuon, olen itsekin yh, mutta kyllä lapsiaan rakastava vanhempi antaa lapsen asua sen vanhemman luona, jonka luona tahtoo jo pienempänäkin kuin 12-kesäisenä.
Minä en pitäisi yh-isyyttä mitenkään ylitsepääsemaättömänä juttuja. Mutta minähän pidänkin lapsista ja nuorista. En oikeastaan ymmärrä ollenkaan sitä, että lapset olisivat jokin - asia. Ajatus ilmeisesti lähtee oletuksesta, että lapsi tuottaa vain työtä ja harmia, niin oma kuin vieraskin. Pitää ottaa sekin huomioon, että joskus siitä vieraankin lapsesta voi tulla rakas ja rakastava. Onni voi asua pikku riiviössäkin. Onni ja harmi ovat yleensäkin elämässä melko sekaisun.
Voin kuvitella, että joku nuori nainen (bimbo) karkaisi tilanteesta. Aikuisten rakkaus on muutenkin realistisemmalla tasolla, lapsilla tai ilman.
Työskentelen itse lastensuojenlun parissa ja luulen nähneeni ja kuulleeni jo kaiken mahdollisen eroista, joihin liittyy lapsia.
Sitä en koskaan tule kuitenkaan ymmärtämään, miksi aikuisen itsekkyys on oikeutetumpaa kuin lapsen suru ja viha. Me aikuiset haluamme oikoa vinoutuneita nuoria, mutta koska ymmärrämme sen, ketkä heidät kasvatti?
suunnitteli jo samaa, kun miehensä rinnakkaissuhde paljastui. Ja siinä oli kyllä puolensa: lasten ei olisi tarvinnut (kolme, iät 7-14) muuttaa kotoaan mihinkään, idilä ei olisi ollut yksin varaa jäädä taloon lasten kanssa. Äiti oli myös itse sitä mieltä, että se olisi hyvä ratkaisu, koska mies oli liikkuvan työn varjolla saanut irtiottoja koti-arjesta ja rauhassa luoda suhdetta kahden lapsen yksinholtajaan.
Siinä todellakin tuli miehelle hätä käteen: viisi lasta ja kaksi aikuista samassa talossa.
Tilanne on vielä auki, mutta ystävättäreni on sanonut, että huoltajana voi toimia nykyään kumpi vaan. Lapset ovat sen sijaan sosiaalitoimistossakin ilmoittaneet, että uusi nainen lapsineen ei heille muuta..
Viestissäsi on kyllä todellakin se juju, mitä harvoin lähtijä ajattelee. Ja jos kerran arkistunutta suhdetta lähdetään pakoon, niin niin eihän silloin oikeastaan haluta muuta kuin vaihtaa perhe kahden aikuisen taloudeksi.
Tasa-arvoa voisi todellakin kokeilla tässäkin asiassa.
Itse tunnen yhden yh-isän, joka eli avioliitossaan miten sattui. Vaimo heitti ulos ja lapsen mukana. Miehen oli pakko ottaa vastuuta. Lapsi olisi halunnut jäädä äidin luokse (silloin noin 5-vuotias) mutta äiti teki selväksi, että asiat ovat niin kuin ovat. Rankan arjen tullessa vastaan mies olisi halunnut palata takaisin yhteen, mutta vaimo oli saanut tarpeekseen. Tilanne on sinänsä erilainen, että mies ei lähtenyt toisen naisen matkaan vaan piti avioliittoaan ja kotiaan itselleen täysihoitohotellina (rivien välistä luettua). Hän on nimittäin usein ihmetellyt, miksi naiset eivät tajua, että miehen pitää saada mennä kavereiden kanssa, kun haluttaa vaikka olisi pieniä lapsia. Sillä tavoin avioliitot kuulemma voisivatkin kestää. Edellinen siis tämän nykyisen yh-isän mielipide. No, nyt ei sitten mene senkään vertaa kuin ennen, koska lapsi on suurimman osan ajastaan hänen luonaan. Mies on kuitenkin ottanut vastuuta pakon edessä ja myöntää, että välillä on rankkaa.
jos voisin olla päivittäin lapseni kanssa.Eiköhän ne miehet vielä jossain vaiheessa kadu,jotka jättävät lapsensa jonkun toisen naisen takia,se ihanuus kun loppuu yleensä aika pian ja arki alkaa.
Nauti sinä lapsiesi seurasta nyt kun siihen on mahdollisuus,seurustella ehdit sitten myöhemminkin.
No olen tässä itse miettinyt tuota eroamista ja olen mies. Löysin elämäni naisen 10 vuotta liian myöhään,ja.. No olen monessa asiassa paskiainen, mutta en koskaan viidentoista vuoden aikana minkä olen nykyisen vaimoni tuntenut koskaan pettänyt häntä (aiemmin), nyt ainoa syy joka pitää minut avioliitossa on lapset. Jos saisin lapset mukaani lähtisin heti! Eli tuo ontuu siinä mielessä etteivät kaikki miehet lapsia pelkää, mutta tasatilanteessa lapset menevät vielä edelleenkin äidille. Mutta kunhan aika kuluu niin ehkä saan lapset :} ja elämäni nainenkin on silloin vapaa eikä ole siihen mennessä löytänyt toista, mutta se on elämää se.
Hei.
Olen nainen,äiti,ja vaimo vielä hetken.
Kun eroan lapset jäävät isälleen,koska hänellä on paremmat mahdollisuudet hoitaa heidän arkeaa.
Minulla 5 vuorotyö,mies tekee työtä kotoa käsin.Hänellä paremmat tulot.
Lapset jäävät kotiinsa,kaverit,koulu,harrastukset,mikään ei muutu sensuhteen.
En koe olevani mitenkään huono äiti,vaikka näin olemmekin päättäneet.
Opetan miehelleni ruuanlaitoa,pyykinpesua,aikataulujen laatimista kuljetuksia varten,kimppakyytisysteemiä...näistä mistään hänellä ei ole ollut hajuakaan,ja välillä hänellä on usko hukassa.
Tulen varmasti kaipaamaan lapsiani,mutta ajattelen asiaa heidä,en itseni kannalta.
Kaikki selviämme ihan varmasti,koska me aikuiset olemme ymmärtäneet asian lastan kannalta katsottuna.
Ei päätös mitenkään itsestäänselvä tai helppo ollut,mutta kun pannaan realiteetit kummankin puolelta puntariin niin järkevä ihminen myöntää tosiasiat.
Totta kirjoittelit. Myönnän, että katsantokantani on hieman yksioikoinen: Nuoruuttaan etsivä hulivili isä ja katkeroitunut marttyyriäiti. Ei elämä ole ihan niin yksinkertaista, mutta valitettavasti joskus tuokin on totta.
Joo enköhän mä kuitenkin vähemmistössä ole eroavien isien keskuudessa. Valitettavasti.
olen samaa mieltä et myös lapset voivat jäädä isän tykö.kokemusta on tälläisesta siitä on kyllä aikaa jo 12 toista vuotta.hyvin se onnistui lapset oli kyllä jo pahimman iän ohittaneita.mut olihan se arki mistä piti huolehtia.kyllä mies joskus sanoi et eihän tämä ole kuin pyykinpesua siivousta ja ruuanlaittoa ym.näihän se on.saanotaa et se vaatii naiselta tietyn laista rohkeutta tehdä tälläinen ratkaisu.Asiahan riipuu tietenkin myös millainen isä on.
Silloin aikoinaan, kun llähdn avioliitosta, minulla oli vuoden ikäinen vauva kainalossa, niin saate sanoiksi mies sanoi, että tekee kaikkensa, että tuhoaa elämäni.
Ja sitä se oli. Jos jonkun kanssa aloin seurustella, niin ex soitti yleensä tapailemani miehen vanhemmille ja puhui mitä halusi. Vaihdoin jopa paikkakuntaa, mutta ex tuli perässä. Sain tappo uhakauksia, edelleen uusille kumppaneilleni soitetiin, hän vieraili jopa näiden työpaikoilla.
Minusta tehtiin alkoholisti, prostituoitu ja ties mitä. Ex:ällä syyte pahoinpitelystä ja minä kävin lääkärissä, kun ennen eroa ja eron jälkeen kävi käsiksi ja hakkasi.
Kun olin maksanut 5000 euroa (ja on vielä kotivakuutus, joka kuittaa suurimman osan oikeudenkäyntikuluista!) ymmärsin, että tämä ei lopu koskaan. 13 vuotta erosta ja minä luovutin. Mies sai tyttären ja minä en pidä lapseeni enää mitään yhteyttä. Ei ole enää voimia. Ehkä jonain päivänä alan iloita siitä, että olen ylipäätänsä elossa.
Ei siinä mitään, mutta nyt tämä ex etsii suomi24 treffipalstalla kuvan kera lapsi rakasta naista. Olkaa naiset varovaisia! Minun helvetti alkoi -89. Nyt on lähestymiskielto haettu.
ei ole lainkaan sitä, mitä haettiin takaa ketjun aloituksessa. Etkö ymmärrä luettua tekstiä?
sinulle jaksamisia ja parempaa loppuelämää. Toivottavasti saisit myös jonkinlaisen yhteyden tyttäreesi ja hän äitiinsä.
Tuli selvästi ilmi, että irjoittaja on kyseisen lapsen äiti.