Nainen näkee lenkillä tienvarressa asuntovaunun, asuntovaunu tutisee lumipenkan vieressä kuin kerrosvanukas kuin jokin crem brulee tai jokin pannacotta. Nainen ajattelee eihän sitä tuohon voi jättää kiskaisen sen pois haen vain nelivetoni. Hän kiinnittää vetokoukkua. Nainen ei huomaa vaunun verhot alkavat heilua mikä kumma koskee vetokoukkuuni vetokoukkuni on naisen kädessä vaunun sisällä ähisee mies naama punaisena minun vetokoukkuni näpit irti minun koukustani huitoo mies vaunussa. Nainen räplää koukun kiinni ja lähtee vetämään. Koppi pomppii ja vatkaantuu edestakaisin. Oikealle vasemmalle. Nainen pysähtyy no niin nyt se on hyvällä paikalla. Vaunun ovi aukeaa sisältä putkahtaa mies munakokkelit rinnuksilla. Nainen kiljahtaa mikä huuhkaja luukusta katsoo. Älä ikinä enää koske vetokoukkuuni tai kenenkään muun vetokoukkuun, moneenko vetokoukkuun olet koskenut kuulitko huutaa huuhkaja kopperon ovelta minä teen täällä munakasta tajuatko omelettia! Skrämlet ekks Puhuuko se ruotsia huudan lujumpaa pannkakes vit ginipig vatkaan munaa tajuaako se täällä kokataan tosissaan. Paikalle tulee pian poliisi, täällä ei kokata ilman rokotustodistusta asiakirjat eivät ole kunnossa ei hätää neiti viemme tämän vesikauhuisen lähimpään b&b:hen eli pitäjän putkaan. Poliisimaija häviää ruskearaidallisen asuntovaunun kanssa Riihimäen horisonttiin, vaunun, jonka takaikkunassa on keskikokoinen, voidaanko sanoa, jopa suurehko SKOP 1987-tarra. Nainen huokaisee helpotuksesta ja jatkaa venyttelyään. Muistoksi naiselle jää käteen antenni. Kai tällä voi kaivaa vaikka korvaa?
Lenkkeilyretkellä
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pannukakkuja hamsterilla 😂
Tännekö sinä olet nyt alkanut kirjoittamaan? Ihan selvästi Jormasta kirjoittava nainen.
Miksi minä kirjoittaisin kaupan ilmoitustaululle tai yleisö WC:n peiliin?
Huulipuna on loppu.
Kyllä se on joku muu :) Mutta sanotaanko että hämmennyin tästä niin, että lähdin mietiskelemään, mutten ole valaistunut vieläkään :)
t.sxth
Ehkä tämä ansaitsee tänää juuri sen mikä tuli ensimmäisenä mieleen :) En ehkä pysty muuten järjestäytymään :)
https://youtu.be/tolm-07if3c
t.sxth
Tähti ja sen lento. Musiikki ja sen tempo.
Ne piirtää, joilla on punaa!
Kyllä sinutkin joku Jorma taskulampullaan valaisee.
No heh heh. Hyökkäys on joskus paras puolustus :)
Jorma näkyy nyt tuolla signaalinsa kadottaneet televisiossa :)
t.sxth
😂😂
Mjoo
Kiva herätä uuteen aamuun ja saada eteensä uudenlaista proosaa. Alun omistussuhteisiin liittyvien ongelmien jälkeen rullaava tunnelma lähti hienosti ja vaivattomasti liikkeelle miellyttävän kaoottisena. Pidän kaoottisista teksteistä, tuli mainita.
Kuitenkin alun omistussuhteiden sekavuus jätti minulle tunteen siitä, että tekstissä oli vain yksi ihminen, eli päähenkilö. Pollarit, eli skoudet, olivat marginaalisessa sivuosassa ja siten häviävän pieni lisä.
Rakentelen tähän pienen aamuesitelmän tekstissä olevasta ongelmasta, josta on vaikea sanoa, onko se ongelma vai ei. Mene ja tiedä, sanoi Pallas Athene.
Kun nainen päättää hinata asuntovaunun pois nelivedollaan, ja asentelee vetokoukkua paikoilleen, niin kirjoittaja on taluttanut lukijansa autotalliin, jossa tämä seuraa sivusta kuinka tarinan päähenkilö asentaa nelivetoonsa irrotettavaa peräkoukkua. Eli lukija on autotallissa, koska pihalla pakkasessa tällainen toimitus on epämukava ja osittain jopa mahdoton, ellei työläs.
Kesken asennustoimituksen autotallin verhot alkavat liikkua, joka on käsittämätöntä. Verhot sijaitsevat aina ja poikkeuksetta rakennuksen sisäpuolella, eikä ulkopuolella. Eli siis autotallissa on joku taho, joka heiluttelee verhoja ja väittää asennettavana olevan peräkoukun olevan tämän omaisuutta. Tässä vaiheessa tulee ilmi, että peräkoukun omistaja on mies.
Mitä lukija tekee tällaisessa tilanteessa?
Lukija päättelee, että mies ja nainen on aviopari, koska he ovat saman katon alla vailla selkeää käsitystä siitä mitkä ovat ne hyvän tavan tai juridisen käytännön rajat suhteessa toisen omaisuuteen koskemiseen, tämän lainaamiseen tai käyttämiseen. Huomille pantavaa on myös se että lukija kadottaa käytännössä hallintansa tässä vaiheessa tekstiä, ja teksti muuttuu luonteeltaan abstraktiksi. Käy nimittäin niin että mies siirtyy kuin salamaniskusta sisälle asuntovaunuun ja nainen saa sillä samalla hetkellä, kun on onnistunut asentamaan peräkoukun paikalleen autoonsa, ja saanut lähtöluvan itseltään vetää asuntovaunu pois paikoiltaan.
Eli siis nainen ei koskaan poistunut autotallista, vaan teleporttasi itsensä ja autonsa (jota ei nähdäkseni omistanut) metsänreunaan, jossa kiinnitti peräkoukun osittain oman asuntovaununsa vetoaisaan, jonka sisällä mellasti hänen oma aviomiehensä.
Seuraava episodi romuttaa kuitenkin tämän teorian, ja saattaa lukijan entistä enemmän hämilleen: Tekstistä käy näet ilmi, että nainen ja mies eivät tunne toisiaan.
Onneksi paikalle saapuu poliisi.
(hirn)
Mjoo
Ajatellaanpa hetki sitä että tämä ei olisikaan proosaa, vaan kuvaelma jostain tapahtuneesta.
Jos näin olisi, niin mitä oikein tapahtui ja kumman vastuu on kuvaa muodostettaessa suurempi: kirjoittajan vai lukijan?
(hihitystä)
Peräkoukku on irti hangessa asuntovaunun veto(aisan) vieressä, nainen näkee ihan siinä tienlaidassa ”come and take me”-tilanteen. Missään h lvetin tilanteessa tämä porukka ei ole suhteessa toisiinsa.
Olit ottanut hyvin koppia vastuusta. Jappastaan ja jumpataan näillä pitkässä juoksussa niin homma on hiilineutraalia.
Kummallinen nainen kun menee kiskomaan toisten asuntovaunuja ilman lupaa. Hulluhan sen täytyy olla, hoitoon pitäisi passittaa.
-harmiseikirj-