Te, jotka löysitte rakkauden vasta 50-vuotiaina

Ikä 59, ja pysyvää ei ole kohdalle osunut. Ei siis ole oltu "ilman", vaan pysyvää lopun ikäistä kumppanuutta ei ole kohdalle osunut. Vaihtelevasti on luultavasti noin 50 suhdetta elinaikana takana joka tapauksessa.
Ei sitä itsekään tyytyväinen tilanteeseen ole, koska aina on halunnut että nyt oltaisi lopun ikää yhdessä.
Useimmiten nainen hakee aina varakkaampaa ja pieninkin taloudellinen takapakki kaataa aina suhteet.

Kaiken kanssa oppii elämään, oppii mukautumaan tilanteisiin. Harrasteet on hyvä keino selvitä yksin ollessa. Asenne ja motivaatio asioille merkitsee. Periaatteita hyvä olla. Monesti sanotaan, et elämä opettaa ja opettaahan se. Kaikki on itsestä kiinni, mihin halut sinut johtaa? Älä huolestu turhista, ketään et voi pakottaa sinun tahtoosi vaan suhteilut on vapaaehtoisia, ei pakon sanelemia.

Itse 50 ikäisenä olen alkanut mukautumaan tilanteeseen, etten sitä elämäni naista löytänyt rinnalleni, oliko syynä periaatteeni ja jopa ehdottomuuteni asioissa? Olen alkanut nauttimaan yksinolosta ja omasta ajastani. Nautintoa ja hyvää mieltä saa monista asioista, itse tutkiskeluun kannattaa panostaa.

Ehkä persoonassassani oli seikkoja, jotka eivät houkuttaneet riittävästi? Ei voi tietää, kun ei syntynyt syvällisiä keskusteluja, jossa olisi ollut kunnon ajatusten vaihtoa. Erimielisyyttä koin, näkemyseroja, ymmärryksen puutetta ja haluttomuutta ymmärtää minun tapaani ajatella asioita.