Katharsiksen kokemisen edellytys

Tuukkasen Meri sinfonia, jonka laajamittainen ja impressionismista inspiraationsa saanut avausosa loistaa poissaolollaan spotifysta ja tuubista, on ehdottomasti merkittävin ja pakahduttavin meri aiheinen teos sekä suomessa että kansainvälisesti ottaen ja jota olen kuunnellut makuulla rintani miltei musertuessa sängynpatjaa vasten musiikin pakahduttavasta voimasta joka on vaikutus jollaista en ole saanut mistään muusta musiikista vässystä ja frigidistä Oceanides , Aallottaret teoksesta puhumattakaan joka häviää murskaavasti tuukkasen voimakkaan visionääriselle mestariteokselle emotionaalisella voimalla mitattuna. hieno on myös palmgrenin preludi meri. Kansainvälisesti muiota merkittäviuä meri aiheisia teoksia ovat mm. deliuksen sea drift, vaughan williamsin meri sinfonia, hugo alfvenin ja atterbergin sekä nystroemin samaa aihepiiriä koskevat sinfoniat.

Ei todellakaan pidä paikkaansa se että meri sinfonia olisi melodiaton sillä sen 16 ja puoliminuuttisessa laajamittaisessa ja miltei impressionistisen pehmeässä avausosassa jota ei voi kuunnelle yhdeltäkään musiikkipalvelimelta on hivelevän kaunista liikkeeltään aaltomaista melodiikkaa jota seuraa ylimaallisen kaunis sopraanon ja tenorin duettovokaliisi ja eteerinen kuorojakso kunnes jossain vaiheessa ilmestyy uusi tarttuva teema joka johdattaa myrskyisämpään kehittelyyn jossa kuoron laulamissa säkeissä mm. salakarit vaanivat merenkulkijaa jne.

Meri sinfonian myrskyävää merenkäyntiä kuvaamassa osassahan mainingit nousevat vaahtopäille ja Tuukkanen rakentaa mahtavan nousun trumpettien ilkkuvin aksentein ennen keskitaiteen auvoisampaa sopraanon ja tenorin duettovokaalisia kunnes myrskyisämpi jakso palaa kuorolla vahvistettuna jossa se on toisinaan pelkkää väriä ja miltei hukkuu orkesteriin.

" G.Malmsten ja Mikki Hiiri merihädässä on ylivoimainen ykkönen "

Liekkö, olen aina ihmetellyt siinä laulussa sitä kohtaa jossa ensin meripeikko, mikäköhän se lienee, iskee kaarnapurrellaan merelle lähteneen mikin kimppuun, ja niin Mikki on melkein joutumassa surmansuuhun eli Tuonelaan, mutta onneksi Suomen Joutsen, joka oli ja on aseistamaton purjealus, tulee hätiin ja niin meripeikko perääntyy ja mikki-hiiri pelastuu. Mitä pelkäämistä meripeikolla jossain purjepaatissa muka oli?

Anonyymi kirjoitti:

" G.Malmsten ja Mikki Hiiri merihädässä on ylivoimainen ykkönen "

Liekkö, olen aina ihmetellyt siinä laulussa sitä kohtaa jossa ensin meripeikko, mikäköhän se lienee, iskee kaarnapurrellaan merelle lähteneen mikin kimppuun, ja niin Mikki on melkein joutumassa surmansuuhun eli Tuonelaan, mutta onneksi Suomen Joutsen, joka oli ja on aseistamaton purjealus, tulee hätiin ja niin meripeikko perääntyy ja mikki-hiiri pelastuu. Mitä pelkäämistä meripeikolla jossain purjepaatissa muka oli?

Lue lisää

Kyllähän nyt suuri ja vaikuttava sinfonia joka on länsimaisen taidemusiikin täydellisin muotoilmentymä ja absoluuttisen musiikin korkein muoto päihittää tuollaisen naiivin ja viihteellisen lastenlaulun mikki hiirestä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän nyt suuri ja vaikuttava sinfonia joka on länsimaisen taidemusiikin täydellisin muotoilmentymä ja absoluuttisen musiikin korkein muoto päihittää tuollaisen naiivin ja viihteellisen lastenlaulun mikki hiirestä.

Lue lisää

Kuuntelen juuri nyt Ralph Vaughan Williamsin mahtavaa Meri sinfoniaa joka alkaa ylen mahtipontisesti dramatiikkaa huokuen kunnes musiikin tempo muuttuu nopeammaksi ja musiikki kerrassaan lystikkääksi baritonisoolon myötä johon kuoro myöhemmin yhtyy ja on kuin kuuntelisi sinfonian sijaan oopperaa tai oratoriota kun taas Kalervo Tuukkasen meri sinfonia alkaa paljon hillitymmissä merkeissä pikemminkin lyyrisesti kuin mahtipontisesti ja dramattisin äänenpainoin mutta myös vokaali ja kuoro osuuksien vuorotellessa joinekin orkesterivälikkeineen mutta lienee wiliamsin ulkoisilla tehokeinoilla mässäilevää englantilaista kuoroperinnettä ja ehkä händelismiä kumartavaa mammuttiteosta ehkä jotenkin subliimimpi ja arvokkaampi vaikkeivat williamsin gigantismia uhkuvat mammuttimaiset tehot ja kuorot massiiviset sonoriteetitkaan jätä kylmäksi kuten kansallissäveltäjämme pidättyväisempi ja sisäänpäinkääntynyt modaalisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelen juuri nyt Ralph Vaughan Williamsin mahtavaa Meri sinfoniaa joka alkaa ylen mahtipontisesti dramatiikkaa huokuen kunnes musiikin tempo muuttuu nopeammaksi ja musiikki kerrassaan lystikkääksi baritonisoolon myötä johon kuoro myöhemmin yhtyy ja on kuin kuuntelisi sinfonian sijaan oopperaa tai oratoriota kun taas Kalervo Tuukkasen meri sinfonia alkaa paljon hillitymmissä merkeissä pikemminkin lyyrisesti kuin mahtipontisesti ja dramattisin äänenpainoin mutta myös vokaali ja kuoro osuuksien vuorotellessa joinekin orkesterivälikkeineen mutta lienee wiliamsin ulkoisilla tehokeinoilla mässäilevää englantilaista kuoroperinnettä ja ehkä händelismiä kumartavaa mammuttiteosta ehkä jotenkin subliimimpi ja arvokkaampi vaikkeivat williamsin gigantismia uhkuvat mammuttimaiset tehot ja kuorot massiiviset sonoriteetitkaan jätä kylmäksi kuten kansallissäveltäjämme pidättyväisempi ja sisäänpäinkääntynyt modaalisuus.

Lue lisää

Kuuntelen silti jälleen ällistyksestä pakahtuneena Tuukkasen meri sinfonian Myrky osaa jossa mielestäni runsailla detaljeilla herkutteleva orkesterinkäsittely on kuitenkin taidokkaampaa mitä englantilaisen virkaveljen puhtaammin kuorosinfoniaa lähestyvässä konseptissa jossa erillisiä orkesteriosuuksia ei niinkään pistä merkille vaan orkesteri tyytyy enimmäkseen vain säestävän instrumentin rooliin eikä Williamsin meri sinfonia kaikesta sen ylenpalttisesta mammuttitehojen viljelystä huolimatta sisällä yhtä paljon dramatiikkaa kuin Tuukkasen meri sinfonian myrsky osaan vaan on jotenkin suuripiirteisempi ja avarampi suurten mittojen kuoroteos.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelen silti jälleen ällistyksestä pakahtuneena Tuukkasen meri sinfonian Myrky osaa jossa mielestäni runsailla detaljeilla herkutteleva orkesterinkäsittely on kuitenkin taidokkaampaa mitä englantilaisen virkaveljen puhtaammin kuorosinfoniaa lähestyvässä konseptissa jossa erillisiä orkesteriosuuksia ei niinkään pistä merkille vaan orkesteri tyytyy enimmäkseen vain säestävän instrumentin rooliin eikä Williamsin meri sinfonia kaikesta sen ylenpalttisesta mammuttitehojen viljelystä huolimatta sisällä yhtä paljon dramatiikkaa kuin Tuukkasen meri sinfonian myrsky osaan vaan on jotenkin suuripiirteisempi ja avarampi suurten mittojen kuoroteos.

Lue lisää

Tuukkasen taidokas orkesterinkäsittely houkuttelee tutustumaan myös muihin säveltäjän sinfonioihin joiden saralla hänellä lienee paljon annettavaa ja joita en liiemmälti tunne muuten kuin kirjoista lukemalla eikä niitä ole levytetty.

Anonyymi kirjoitti:

Tuukkasen taidokas orkesterinkäsittely houkuttelee tutustumaan myös muihin säveltäjän sinfonioihin joiden saralla hänellä lienee paljon annettavaa ja joita en liiemmälti tunne muuten kuin kirjoista lukemalla eikä niitä ole levytetty.

Lue lisää

Toisen osan "Rannalla yöllä yksin" Williamsin meri sinfoniassa aloittaa lyhyt ja matalien soitinten aluksi synkeästi hautova orkesterisäestys kunnes baritoni alkaa laulaa kuoron liittyessä mukaan lauluun ja musiikin sävy muuttuu toiveikkaammaksi ja tarmokkaammaksi kunnes alun hieman haikea tunnelma palaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toisen osan "Rannalla yöllä yksin" Williamsin meri sinfoniassa aloittaa lyhyt ja matalien soitinten aluksi synkeästi hautova orkesterisäestys kunnes baritoni alkaa laulaa kuoron liittyessä mukaan lauluun ja musiikin sävy muuttuu toiveikkaammaksi ja tarmokkaammaksi kunnes alun hieman haikea tunnelma palaa.

Lue lisää

Vaughan Williamsin meri sinfonian 3. Scherzo osan alaotsikkona on Aallot mutta musiikki on alaotsikostaan huolimatta varsin säyseää verrattuna Tuukkasen meren myrsky osaan jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja meri kuohuu raivoisasti ilkkuvassa hornankattilassa.