jos suhteessa ei kerrota mitään tunteita, mies on toivottoman hiljainen suhteesta puhuttaessa, yhdessä ollessa on mukavaa, harrastetaan seksiä ja nauretaan ja on siis mukavaa, mutta emme ole rakastuneita. tai minä olen enemmänkin mutta toinen ei, itseasiassa on sanonut suoraankin ettei ole rakastunut, mutta ei ole ollut koskaan aikaisemminkaan vaikka on jo 26.
minusta tuntuu pahalta kun olemme erossa, kun hän ei ikävöi, eikä tule rakkauden tunnustuksia ei mitään. yhdessä ollessa tunnen sen että hän välittää, mutta en tunne että hän olisi rakastunut. pelkään myös kokoajan että hän rakastuu sitten johonkin muuhun.
olen niin rasittunut. en tiedä pitäisikö lähteä vai jäädä.
mies haluaa jatkaa koska se tuntuu hyvältä ja oikealta, muttei rakastua! mitä sekin sitten on...
tekisi niin mieli saada rauha tästä asiasta itselle. toisaalta mietin että halaun eron, ettei tämä anna minulle sitä mitä on, mutta toisalta pelkän tekeväni virheen, koska luulen myös että minulla on joku asennevamma yhdessäolon suhteen, aina pitäisi olla yhdessä ja olla kuin paita ja perse.
ja ei sekään tervettä ole.
huhhuh. kylläpä ihmissuhteet on vaikeita.
ainakin minulle.
minusta tuntuu pahalta kun olemme erossa, kun hän ei ikävöi, eikä tule rakkauden tunnustuksia ei mitään. yhdessä ollessa tunnen sen että hän välittää, mutta en tunne että hän olisi rakastunut. pelkään myös kokoajan että hän rakastuu sitten johonkin muuhun.
olen niin rasittunut. en tiedä pitäisikö lähteä vai jäädä.
mies haluaa jatkaa koska se tuntuu hyvältä ja oikealta, muttei rakastua! mitä sekin sitten on...
tekisi niin mieli saada rauha tästä asiasta itselle. toisaalta mietin että halaun eron, ettei tämä anna minulle sitä mitä on, mutta toisalta pelkän tekeväni virheen, koska luulen myös että minulla on joku asennevamma yhdessäolon suhteen, aina pitäisi olla yhdessä ja olla kuin paita ja perse.
ja ei sekään tervettä ole.
huhhuh. kylläpä ihmissuhteet on vaikeita.
ainakin minulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota happee, hyvä ihminen... ; )
Kuulostaa siltä kuin teillä olis vaan hiukka erilainen intohimon taso tai miten sen muotoilisi...
Mies ei ehkä osaa kuvailla tunteitaan sanoin ja nolostuu kun sitä häneltä "intät". Ei tiedä onko rakastunut vai ei kun ehkä odottaa, että se on jotakin suihketta ja sähinää niinku telkkarissa tms.
Mitäs jos se onkin hänessä tuollaista asteittaista, rauhallista toisesta pitämistä vaan ilman sen kummempaa loimuamista? Mitä jos se juuri on sitä rakastamista hänessä?
Me kaikkihan olemme yksilöitä.
Sä taas kuulostat vaan olevan hiukka epävarma kun et saa tarpeeksi todisteita, paijausta, vakuuttelua ja tunteiden selkeää osoittamista kumppaniltasi. Yhdistät sen rakkaudettomuuteen, ja niin yhdistää ehkä hänkin kun kantaa syyllisyyttä siitä, että ei tunne tarvetta paijata sua koko ajan tai puhua rakkaudesta niinku joku...ridge.
Mistä mä mitään tiedän, kunhan tulkitsen kertomaasi täältä ulkopuolelta.
Mutta jos teillä kerran on kivaa yhdessä, niin eikös siitä vois nauttia ihan sellasenaan ilman alituista mittailua ja analysointia...? Hyväksyisitte vaan toisenne sellaisina kuin olette ja katsoisitte hetki kerrallaan kuinka kauas se kantaa. Niinhän tässä itse kukin tekee - jo toista kymmenettä vuotta putkeen.
Kuulostaa tutulta.Oon seurustellu neljä vuotta mieheni kans,ja ekat kolme vuotta hän jakso toistaa kui paljo mua rakastaa,mut sit yhtäkkii hän jätti mut.Ei kuulemma enää rakstanu.No me kuitenki palattii yhtee,mut en tuu ikinä olee varma rakastaako se mua oikeesti enää vai ei.Eikä se varmaa enää edes sanois mul et rakastaa mua,ellen olis melkei "pakottanu" sen sanoo.
Joten mun mielestä aika näyttää.Kyllä mä tiedän et miehet on erilaisia ku naiset,eikä niistä ota koskaan täysin selkoo.
Mut täs sitä ollaa,mä ainaki rakastan miestäni enemmän ku laki sallii,ja toivon et hänki mua.
Kirjoittelenko jo unissaakin foorumille...? Tuohan voisi olla kuin suoraan minun kirjoittamani teksti =/
Voi että se onkin raskasta... tiedän sen varsin hyvin... Vaan ei muuta ku tsemppiä sinnekki! *huoh*