Sapattina kunnia Jumalalle

Tämä sapatti kiinnostaa. Onko se todella lauantai?

Islamilla se on Perjantai
Juutalaisilla se on Lauantai
Krsitityillä se on Sunnuntai

Siitä sen voi valita,minkä otat ?

Monet tutkijat myös katolinen kirkko sijoittaa tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364 jKr. jolloin katolisessa Laodikean konsiilissa Paavi Liperiuksen johdolla kehoitettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta alkamaan kunnioittaa sunnuntaita.
Kirkolliskokouksessa oikean Jumalan sapatin viettäjät julistettiin pannaan. Mutta jos joku havaitaan olevan juutalaisuuden kannattaja, julistettakoon hänet pannaan, eroon Kristuksesta. - Index Canonum.

Kuka muutti ? Vuonna 325 jKr. Rooman piispa Sylvester muutti nk. apostolisella vallalla sunnuntain viikon ensimmäisen päivän nimen Herran päiväksi.

Jumalan antama sapatti kuuluu pyhäpäiväksi myöskin Uuden Liiton kristityille. Ilm.14:12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

1234567---

Vanha liitto on siis jutkujen hommia?

Anonyymi kirjoitti:

Monet tutkijat myös katolinen kirkko sijoittaa tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364 jKr. jolloin katolisessa Laodikean konsiilissa Paavi Liperiuksen johdolla kehoitettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta alkamaan kunnioittaa sunnuntaita.
Kirkolliskokouksessa oikean Jumalan sapatin viettäjät julistettiin pannaan. Mutta jos joku havaitaan olevan juutalaisuuden kannattaja, julistettakoon hänet pannaan, eroon Kristuksesta. - Index Canonum.

Kuka muutti ? Vuonna 325 jKr. Rooman piispa Sylvester muutti nk. apostolisella vallalla sunnuntain viikon ensimmäisen päivän nimen Herran päiväksi.

Jumalan antama sapatti kuuluu pyhäpäiväksi myöskin Uuden Liiton kristityille. Ilm.14:12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

1234567---

Monet tutkijat myös katolinen kirkko sijoittaa tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364 jKr

Pedofiili kirkko,kuten lahkot amerikasta.
Te tulette paljastumaan vielä---s-sikiöt!
Teistä on paljon mediaa jo tehty! Amerikan rotat!

Apostolien teoissa on kolme kuvausta asiasta:

"Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat." (Apt. 2:40)

"Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin." (Apt. 2:46)

"Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka." (Apt. 20:7)

Kaksi ensimmäistä jaetta kertoo Jerusalemin seurakunnan alkumetreistä. Vielä ei jumalanpalvelus ollut muotoutunut nykyisenlaisekseen eikä ehtoollisen sakramentin liturginen vietto vahvasti muotoutunut. Mutta tuossa on jo kristillisen jumalanpalveluksen ensiaskeleet ja selkeät tuntomerkit: Seurakunnan kokoontuminen yhteen, opetuksen kuuleminen, leivän murtaminen ja rukous. Tuo vielä viittaa, että ehtoollista vietettiin ruokailun yhteydessä, mutta siitä se eriytyi hiljakseen erilliseksi rituaaliksi.

Jälkimmäisessä jakeessa ollaan Vähässä-Aasiassa Troaksessa kreikkalaisessa seurakunnassa. Nyt ollaan siis pääasiallisesti pakanakristittyjen parissa, joilla ei monellakaan ollut yhteyttä juutalaisuuteen. Tässä jo tulee ilmi leivän murtaminen erityisyys - kyse ei ole rituaalista ruokailun yhteydessä, vaan ilmaus seurakunnan kokoontumisesta leivän murtamiseen, eli ehtoollisenviettoon. Ajankohta ei ole enää sapatti tai muu päivä, vaan selkeästi viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä.

Apostolien teoissa ja Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Korintin seurakunnalle ehtoollisenvietto on seurakunnan kokoontumisessa vietettä rituaalinen ateria. Paavali sekä nuhtelee että ohjeistaa korinttilaisia ehtoollisenviettämisestä oikein (1. Kor. 11:17-34). Paavalin tekstissä ilmenee, miten ruokailu ja leivän murtaminen sujuisi oikealla tavalla, ja leivän murtaminen oli selkeästi rituaalinen ja merkityksellinen asia, pyhä asia jota täytyi kunnioittaa. Juuri leivän murtaminen seurakunnan kokoontumisissa oli vahva keskus, yhdistävä tekijä, jonka ei pitänyt saada aikaan närää.

Jos mennään ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulle, niin Didakhe (Kahdentoista apostolin opetus) on tavallaan meidän päiviimme asti säilynyt ensimmäinen kirkkojärjestys, jossa annetaan jo selkeästi rituaaliset ohjeet ehtoollisen viettämisesta. Didakheen luvut 9-10 ovat ehtoollisohjeet ja sisältävät selkeän rituaalisen rukouksen. Tässä vaiheessa ehtoollinen oli jo selvästi eriytynyt seurakunnan yhteisestä ruokailusta erilliseksi ja saanut vahvan tunnustuksellisen ja paikan muualla kuin ruokailussa, nimittäin jumalanpalveluksessa. Didakheen tekstin voi lukea tästä linkistä: https://www.apokryfikirjat.com/didakhe.htm

Didakhe on yksi Apostolisina isinä tunnetuista teksteistä. Nämä varhaiskristilliset kirjoitukset on suomennettukin pariin kertaan, viimeisin versio taidettiin julkaista viime tai toissa vuonna. Apostolisilla isillä tarkoitetaan apostolien jälkeistä sukupolvea ja apostolien oppilaita, eli näillä henkilöillä oli vielä hyvin suora kontakti Jeesuksen lähipiiriin. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että Didakheella oli aikoinaan mahdollisuus päätyä Raamattuun ja se on Raamatun nuorimpien tekstien ikäinen, samoihin aikoihin muotoutunut. Tämä kertoo sen, miten historiallisesti pakanalähetys tuotti tulosta ja kuinka kristinusko alkoi saamaan selkeästi omaleimaisuutta.

Sunnuntain viettäminen viimein kristillisenä juhlapäivänä, sillä on pitkä historia, mutta siitä on viitteitä jo Raamatussa selvästi, ainakin hellenistikristittyjen parissa (esim. Paavalille se ei ollut ongelma). Sapatti alkoi vähitellen menettää merkityksensä ja sunnuntai vakiintui pyhäpäiväksi 600-luvulle mennessä. Sunnuntaita vietettiin jo varhain sapatin rinnalla kristillisenä pyhäpäivänä ja niissä kokoontumisissa ehtoollisella oli tärkeä paikka.

-DeadManWalks

Anonyymi kirjoitti:

Apostolien teoissa on kolme kuvausta asiasta:

"Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat." (Apt. 2:40)

"Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin." (Apt. 2:46)

"Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka." (Apt. 20:7)

Kaksi ensimmäistä jaetta kertoo Jerusalemin seurakunnan alkumetreistä. Vielä ei jumalanpalvelus ollut muotoutunut nykyisenlaisekseen eikä ehtoollisen sakramentin liturginen vietto vahvasti muotoutunut. Mutta tuossa on jo kristillisen jumalanpalveluksen ensiaskeleet ja selkeät tuntomerkit: Seurakunnan kokoontuminen yhteen, opetuksen kuuleminen, leivän murtaminen ja rukous. Tuo vielä viittaa, että ehtoollista vietettiin ruokailun yhteydessä, mutta siitä se eriytyi hiljakseen erilliseksi rituaaliksi.

Jälkimmäisessä jakeessa ollaan Vähässä-Aasiassa Troaksessa kreikkalaisessa seurakunnassa. Nyt ollaan siis pääasiallisesti pakanakristittyjen parissa, joilla ei monellakaan ollut yhteyttä juutalaisuuteen. Tässä jo tulee ilmi leivän murtaminen erityisyys - kyse ei ole rituaalista ruokailun yhteydessä, vaan ilmaus seurakunnan kokoontumisesta leivän murtamiseen, eli ehtoollisenviettoon. Ajankohta ei ole enää sapatti tai muu päivä, vaan selkeästi viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä.

Apostolien teoissa ja Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Korintin seurakunnalle ehtoollisenvietto on seurakunnan kokoontumisessa vietettä rituaalinen ateria. Paavali sekä nuhtelee että ohjeistaa korinttilaisia ehtoollisenviettämisestä oikein (1. Kor. 11:17-34). Paavalin tekstissä ilmenee, miten ruokailu ja leivän murtaminen sujuisi oikealla tavalla, ja leivän murtaminen oli selkeästi rituaalinen ja merkityksellinen asia, pyhä asia jota täytyi kunnioittaa. Juuri leivän murtaminen seurakunnan kokoontumisissa oli vahva keskus, yhdistävä tekijä, jonka ei pitänyt saada aikaan närää.

Jos mennään ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulle, niin Didakhe (Kahdentoista apostolin opetus) on tavallaan meidän päiviimme asti säilynyt ensimmäinen kirkkojärjestys, jossa annetaan jo selkeästi rituaaliset ohjeet ehtoollisen viettämisesta. Didakheen luvut 9-10 ovat ehtoollisohjeet ja sisältävät selkeän rituaalisen rukouksen. Tässä vaiheessa ehtoollinen oli jo selvästi eriytynyt seurakunnan yhteisestä ruokailusta erilliseksi ja saanut vahvan tunnustuksellisen ja paikan muualla kuin ruokailussa, nimittäin jumalanpalveluksessa. Didakheen tekstin voi lukea tästä linkistä: https://www.apokryfikirjat.com/didakhe.htm

Didakhe on yksi Apostolisina isinä tunnetuista teksteistä. Nämä varhaiskristilliset kirjoitukset on suomennettukin pariin kertaan, viimeisin versio taidettiin julkaista viime tai toissa vuonna. Apostolisilla isillä tarkoitetaan apostolien jälkeistä sukupolvea ja apostolien oppilaita, eli näillä henkilöillä oli vielä hyvin suora kontakti Jeesuksen lähipiiriin. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että Didakheella oli aikoinaan mahdollisuus päätyä Raamattuun ja se on Raamatun nuorimpien tekstien ikäinen, samoihin aikoihin muotoutunut. Tämä kertoo sen, miten historiallisesti pakanalähetys tuotti tulosta ja kuinka kristinusko alkoi saamaan selkeästi omaleimaisuutta.

Sunnuntain viettäminen viimein kristillisenä juhlapäivänä, sillä on pitkä historia, mutta siitä on viitteitä jo Raamatussa selvästi, ainakin hellenistikristittyjen parissa (esim. Paavalille se ei ollut ongelma). Sapatti alkoi vähitellen menettää merkityksensä ja sunnuntai vakiintui pyhäpäiväksi 600-luvulle mennessä. Sunnuntaita vietettiin jo varhain sapatin rinnalla kristillisenä pyhäpäivänä ja niissä kokoontumisissa ehtoollisella oli tärkeä paikka.

-DeadManWalks

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Anonyymi kirjoitti:

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Eikä ylösnousemuksen päivä vietto näytä olleen mikään ongelma varhaiskristillisyyden aikana, eikä ylipäätään sapatin jääminen sivuun.

Kyse on uudesta liitosta ja sen merkeistä. Vanha liitto on kristityiltä jo jäänyt taakse. Jos joku haluaa viettää sapattia, niin kaikin mokomin, mutta sallikoot he muiden kristittyjen juhlia Kristuksen ylösnousemusta joka sunnuntai.

Sapatin vietto on liittoon kuulumisen merkki juutalaisille, kristityillä on uudet liitonmerkit (Kristuksen ylösnousemus, kaste, ehtoollinen), jotka pidetään ja joita käytetään. Jesaja kirjoittaa tuolla tavoin, mutta siitä huomaa sanat: Iankaikkisen liiton, joka on Israelin kansan kanssa solmittu liitto. Tätä liittoa ei solmittu muiden kansojen kanssa.

Toisessa Mooseksen kirjassa on erittäin oivallinen teksti tähän liittyen:
"Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni... Sukupolvesta toiseen israelilaiset viettäkööt sapattia ja pitäkööt sen kunniassa. Se on heidän ikuinen velvollisuutensa. Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt..." (2. Moos. 31:13, 16-17)

Tästä tulee ilmi selvästi, että sapatti kuuluu Israelin kanssa solmittuun vanhaan liittoon ja tarkoitettu israelilaisille. Se ei ole liitonmerkki kristityille.

-DeadManWalks

Anonyymi kirjoitti:

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Kuten ystäväiseni siis huomaat tuosta tekstistä, niin sapatti ei ole annettu pyhäpäiväksi kristityille, sillä kristityt eivät juhlista vanhaa liittoa, vaan uutta liittoa. Sen pohjana on Jeesuksen pelastusteko, hänen persoonansa tosi Jumalana ja tosi ihmisenä, ja hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa.

Kristuksen ylösnousemus, kaste, ehtoollinen, uuden liiton jumalanpalvelus ja kristillinen uskontunnustus. Nämä ovat uuden liiton näkyvät merkit nykypäivänä edelleen, kuten ovat olleet apostolien ajoista lähtien.

-DeadManWalks

Anonyymi kirjoitti:

Kuten ystäväiseni siis huomaat tuosta tekstistä, niin sapatti ei ole annettu pyhäpäiväksi kristityille, sillä kristityt eivät juhlista vanhaa liittoa, vaan uutta liittoa. Sen pohjana on Jeesuksen pelastusteko, hänen persoonansa tosi Jumalana ja tosi ihmisenä, ja hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa.

Kristuksen ylösnousemus, kaste, ehtoollinen, uuden liiton jumalanpalvelus ja kristillinen uskontunnustus. Nämä ovat uuden liiton näkyvät merkit nykypäivänä edelleen, kuten ovat olleet apostolien ajoista lähtien.

-DeadManWalks

Oli Majesteettinen rikos siirtää sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, viikon seitsemänneksipäiväksi, ja sapatti kuudenneksi päiväksi.

Nyt ei tule keskiviikkokaan keskelle viikkoa.

1234567---

Anonyymi kirjoitti:

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Oleppas varovainen lahko hörhö,Raamatun kirjoituksista ja siteeramisesta Päivi Räsänen on syytteessä!
Hän Päivi on kuitenkin Kristitty ja oikea suunta,ei amerikan lahko porsas!

Anonyymi kirjoitti:

Jesaja kirjoittaakin: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait muuttaneet käskyt hyljänneet iankaikkisen liiton.

1234567---

Oleppas varovainen lahko hörhö,Raamatun kirjoituksista ja siteeramisesta Päivi Räsänen on syytteessä!
Hän Päivi on kuitenkin Kristitty ja oikea suunta,ei amerikan lahko porsas!

Vastaan 1700-luvun Luterilaisen virsikirjan virren sanoin.
Virsi 136. 1. NÄÄ KÄSKYSANAA KYMMENEN, ne meille kautta Mooseksen Jumala itse ilmoitti, ja Siinailla kirjoitti. Ah Herra armahda.
136. 1. Ken tahtoo olla kristitty ja kristittynä kuolla, ei sille outo, PEITETTY saa Herran laki olla, jonk' antoi itse Jumala.

1234567---

Anonyymi kirjoitti:

Oli Majesteettinen rikos siirtää sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, viikon seitsemänneksipäiväksi, ja sapatti kuudenneksi päiväksi.

Nyt ei tule keskiviikkokaan keskelle viikkoa.

1234567---

Se ei ole kirkon vika, vaan muutos tapahtui yhteiskunnan taholta. Sunnuntai on yhä kirkollisessa viikossa viikon ensimmäinen päivä, ei seitsemäs.

Asiasisältö perustelee sunnuntain vieton kristityillä pyhäpäivänä ja liitonmerkkinä. Mitä sisältöä kristityillä on viettää sapattia?

-DeadManWalks

Katekismus vuodelta 1948. Artikkeli: Sapatti ja sunnuntai: Sunnuntai alkoi VÄHITELLEN MUODOSTUA kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi SYRJÄYTTÄEN lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton.

Arvostettu Piispa Eero Huovinen kirjoitti 5.11.1999 Ilta Sanomissa Vapaa sana seuraavasti: Vuoden 1973 Alusta virallinen maallinen viikkokalenterimme on alkanut maanantaista. Vielä 1970-luvun alussa viikkomme alkoi sunnuntaista. Kristityt olivat jo VARHAIN KEKSINEET TEHDÄ sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.

1234567---

Anonyymi kirjoitti:

Katekismus vuodelta 1948. Artikkeli: Sapatti ja sunnuntai: Sunnuntai alkoi VÄHITELLEN MUODOSTUA kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi SYRJÄYTTÄEN lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton.

Arvostettu Piispa Eero Huovinen kirjoitti 5.11.1999 Ilta Sanomissa Vapaa sana seuraavasti: Vuoden 1973 Alusta virallinen maallinen viikkokalenterimme on alkanut maanantaista. Vielä 1970-luvun alussa viikkomme alkoi sunnuntaista. Kristityt olivat jo VARHAIN KEKSINEET TEHDÄ sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.

1234567---

Nyt tipahti peite pois silmiltä, ja näen kirkkaasti. Se onkin lauantai näköjään sapatti.

Anonyymi kirjoitti:

Katekismus vuodelta 1948. Artikkeli: Sapatti ja sunnuntai: Sunnuntai alkoi VÄHITELLEN MUODOSTUA kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi SYRJÄYTTÄEN lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton.

Arvostettu Piispa Eero Huovinen kirjoitti 5.11.1999 Ilta Sanomissa Vapaa sana seuraavasti: Vuoden 1973 Alusta virallinen maallinen viikkokalenterimme on alkanut maanantaista. Vielä 1970-luvun alussa viikkomme alkoi sunnuntaista. Kristityt olivat jo VARHAIN KEKSINEET TEHDÄ sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.

1234567---

Oletko miettinyt yhtään, että mikä on sapatin ja sunnuntain sisältöjen ero? Miksi niitä vietetään? Minkä tunnusmerkkejä ne ovat?

-DeadManWalks