Morjesta. Ketä pidätte suomen suurimpana ja ennen kaikkea emotionaalisesti vaikuttavimpana sinfonikkona jonka musiikissa on metafyysistä ja emotionaalista syvyyttä? kysymys lienee hieman hankala koska on epätodennäköistä että tämän sukupolven edustajat ovat päässeet tutustumaan siihen unohdettuun säveltäjäsukupolveen joka vaikutti 1950-1970 luvulla esitysten ja levytysten vähäisyydestä johtuen Melartinia ja Madetojaa lukuun ottamatta jotka mielletään yleisesti 1900 luvun alun kultaisen kauden edustajiksi .
Emotionaalisesti vaikuttavin suomalainen sinfonikko?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyään kuuntelen vain klassista musiikkia, joka saa mieluiten olla suomalaista, jota ei kuitenkaan ole juurikaan levytetty, mitä monien jo unohdetun sukupolven säveltäjien sinfonioihin tulee, mikä on valtava pettymys ja huutava vääryys ja sanalla sanoen suorastaan rikos suomen säveltaidetta kohtaan.
Siis kuuntelen kyllä muutakin taidemusiikkia kuin vain suomalaista mutta toivoisin että nimenomaan suomalaista mm. 1950 luvun klassista olisi enemmän levytetty mutta tyydyn kyllä Melartiniin ja Tuukkaseen paremman puutteessa kun muutakaan ei ole saatavilla jolla en siis tarkoita kuitenkaan sitä etteikö edellä mainittujen säveltäjien musiikki olisi laadukkainta olemassaolevaa suomalaista musiikkia mutta käy pidemmän päälle tylsäksi tyytyä vain kahden säveltäjän osittain taltioituun tuotantoon kun potentiaalista tarjontaa olisi paljon enemmänkin mutta hei, unohdin myös Helvi Leiviskän.
Unohdetun säveltäjäsukupolven säveltäjistä Lauri Ikonen aloitti sinfonikon uransa v. 1919 ensimmäisellä Madetoja, Tsaikovski ja Sibelius vaikutteisella sinfoniallaan, Bengt von Törne aloitti sinfonikon uransa jo 1921 sibelianisoidulla 1. sinfoniallaan, Lauri Saikkola aloitti sinfonikon uransa v. 1938 La Campale sinfoniallaan, Erkki Aaltonen v. 1938 ensimmäisellä sinfoniallaan kun taas esim. Kalervo Tuukkanen vasta 1944 säveltämällään 1., mm. Tsaikovski ja ehkä Sibelius vaikutteisella sinfoniallaan ja mm. Ahti karjalainen v. 1948 säveltämällään sotamuistoja sisältävällä polyfoniaan pyrkivällä 1. sinfoniallaan kun sen sijaan Helvi leiviskä sävelsi 1. sinfoniansa 1947 ja Linko 1949 ja Eric Fordell nähtävästi vieläkin myöhemmin, vasta 1950 luvulla.
Saikkolan sinfonikon ura kesti vuoteen 1989 jolloin syntyi hänen 10. sinfoniansa ja hän siirtyi säveltämään sinfoniettoja, Eric Fordellin 44. sinfonia lienee valmistunut v. 1980 kun Tuukkasen 6. ja karjalaisen 3. sinfonia näkivät päivänvalon v. 1978 kun taas Aaltosen 5. sinfonia valmistui v. 1964, von Törnen 6. sinfonia v. 1966 ja Leiviskän 3. sinfonia valmistui v. 1971.
Kuulemistani suomalaisista sinfonikoista tähän mennessä vaikuttaisi siltä että Melartin kuudella levytetyllä lyhennettyjen versioiden sinfoniallaan joista tuubissa voi kuunnella ainakin 3. sinfonian uuden edition, Tuukkanen Meri sinfonialla, Fougstedt Trittico sinfonicolla, Leiviskä 3. sinfonialla, Karjalainen Sääski sinfonialla ja Saikkola sinfonisella kuvalla Karjala palaa ovat emotionaalisesti vaikuttavimmat sinfonikkomme ja kansallissäveltäjä jää heistä kauaksi jälkeen.