poika. Miksi ihmeessä otatte/saatte sellaisen miehen, jolla on äiti? Kysykää ensimmäiseksi, että onhan sinun äitisi varmasti kuollut. Voi kuinka ihanaa teidän onkaan selittää lapsillenne, ettei teillä.. hmm onneksi ole mummia. Ja jos kuitenkin miehenne valehtelee, ja hänellä on äiti onkin, te nykynaiset omalla käytöksellänne saatte hänet pian hengiltä. Jos ei muuten, niin hän ei jaksa, ja tekee itsarin. Yksi mahdollisuus on myös, että hän saa teidän takia hermoromahduksen, ja joutuu hoitoon, jonne te kuuluisitte. Karmeaa on lukea näitä teidän haukkumisia miehenne ehkä hyvinkin rakkaasta äidistä. Tehän olette mustiksia, eikä miehenne elämään saa kuulua edes hänen äitinsä. Huh nykyminiöitä, jollaisen valitettavasti olen saanut itsekin riesaksi. Poikani ja lastenlasten kanssa meillä menee ihanasti, mutta miniän luuska saa olla aivan omissa oloissaan. Olen lapsenlapsille kamalan rakas, samoin pojalleni. Hän tuo heidät viikottain luokseni, kun he ikävöivät minua.
valitkaa äiditön
anoppi
242094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tosi vähissä, jos täytyy miniän takia harkita itsaria. Tai no eihän sitä tarvitse kuitenkaan tehdä, koska miniä muutenkin saa anopin hengiltä tai ainakin saa hänet pehmustettuun huoneeseen. Ja kas kummaa, kun se miniänluuska on kuitenkin saanut niin ihanat lapsenlapset kasvatettua.
No, ehkä ei olisi kannattanut provosoitua näin raskaasti =) Toivottavasti sinulla on vain huono päivä, niitä sattuu itse kullekin.
Harvempi miniä anoppiaan hengiltä haluaa, vaikka minäkään en omani kanssa kovin hyvin toimeen tule, enpä ole häntä ollut hoitoon ajamassa tai hengiltä ottamassa. En myöskään ole mitenkään estänyt vaan enemminkin kannustanut miestä ja lapsia olemaan anopin kanssa tekemisissä minun erimielisyyksistäni huolimatta. Että jos poikasi ja lapsenlapsesi kuitenkin joka viikko käyvät niin eikös sinulla ole vallan mainiosti asiat? Ei tarvitse miniän naamaa katsella, mutta silti saat olla sinulle tärkeiden kanssa tekemisissä?
naimisiin meno tarkoita, että pojan pitäisi luopua äidistään! Siis kirjaimellisesti olla olematta missään tekemisissä sen jälkeen kun on naimisiin mennyt.Ei todellakaan.
Mites on miniät itsenne laita? Olettehan muistaneet laittaa välit poikki oman äitinne kanssa sen jälkeen kun papin aamen on lausuttu?;)
Tietenkin on olemassa sellaisia miehiä jotka ovat äidin käskettävissä ikänsä, mutta sellaisista onkin paras ehkä pysyä erillään. Tai ainakin tunnistaa ongelma ja elää sen mukaan , jos haluaa...koska, täälainen mies tuskin koskaan muuksi muuttuu.
Mutta kyllä normaali kanssakäyminen omien vanhempien kanssa on puolisolle suotava, vaikka ei itse tulisi toimeen heidän kanssaan.
Totta kai saa ja pitää olla tekemisissä ns. normaalisti. Täällä vaan aika monella tuntuu olevan ongelma siinä rajan vedossa, mikä on normaalia. =)
Eli mulla esim. anoppi ihan oikeasti repi multa lapsen sylistä, jopa rinnoilta (uskokaa vaan!) ja vaati, että hänen pitää saada ostaa lapselle kaikki tavarat ja vaatteet ja lelut, viedä lapsi matkoille jne. Ja jos se ei mulle äitinä sovi, niin so what koska hän on isoÄITI, kuten painottaa aina.
Eli ei mielestäni ihme, että jossain vaiheessa mulla meni hermot. Nyt en ole enää tekemisissä anopin kanssa, mutta mies ja lapset on ja saavat ollakin. Eihän anoppi heille ole mitään pahaa tehnyt, jos nyt äidin ja puolison mollaamista ei huomioida. Varmasti on ihan hyvä äiti ja anoppi, enkä vaadi miestä häntä hylkäämään.
Mutta huomatkaa te anopit, jotka olette miniät pois ajaneet, että jotain varmasti tekin olette siinä suhteessa väärin tehneet? Itse yritin pitkään asiallisesti kertoa, miltä musta tuntui, mutta kun vuosien nättin puhe ei auttanut niin sitten tuli räjähdys. Enkä tosiaan suostu ainoastaan itseäni syyttelemään.
No anoppi on ainakin nykyään tyytyväinen: näkee poikaansa ja lapsenlapsiaan mutta ei tarvi kamalaa miniää, joka ei suostunut lastaan antamaan hänelle omaksi, kattella.
että varmasti anoppi on hyvä äiti ja isoäiti
Vähinpä perustein kuvittelet miniöiden laittavan välit poikki jos pelkästään siksi, että on miehen äiti.
Minä laitoin erään ihmisen kanssa välit poikki siksi, että se ihminen ei osannut käyttäytyä ja aiheutti pahaa mieltä koko meidän perheelle. Siinä kun keskustelu usein ihmissuhteiden kiemuroissa auttaa, tässä tapauksessa tilanne vain paheni, eikä lopulta enää tiennyt oliko ilkeys tahallista vai tahatonta vai peräti sairautta. Sattumaa ei ole se, että tuo ihminen oli mieheni äiti. Eihän me sattumalta sen kanssa niin paljon tekemisissä oltu.
Miksi tilanteet sitten usein menevät niin pahaksi juuri sen miehen äidin kanssa?
Siksi ainakin meillä, että yritin pitkään vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä on miehelleni läheinen ihminen.
Välejä ei siis laitettu poikki sen vuoksi, että myrkynkylväjä ja perheeseensekaantuja oli mieheni äiti, vaan pakon edessä siitä huolimatta.
viestissä tarkoitettiin MINIÄN äitiä. Ja sitä, että välit häneen pitäisi laittaa poikki, jos kerran vaaditaan, että mieskään ei saa olla tekemisissä äitinsä kanssa naimisiin menon jälkeen.
Tämä heitto oli käjistäen, puoli leikillä sanottu,eikö?.Mutta totta toinen puoli.
Luin viestin uudelleen ja siihen oli kirjoitettu se sama teksti kuin aikaisemminkin. Kirjoittaja yksinkertaistaa asioita ja rinnastaa keskenään asioita, joiden välillä on vain näennäinen yhteys.
Sitä minä tarkoitin, että eikö se välirikon syy nyt ole ihan muualla kuin siinä sukulaisuussuhteessa. Joten miksi pitäisi maksaa samalla mitalla jollekin, johon satutaan olemaan myös sukulaisuussuhteessa, jos tuo toinen sukulainen on käyttäytynyt ihan asiallisesti?
Kyllähän minunkin mieheni tuota joskus suutuspäissään ehdottaa (siis kun emme ole tekemisissä hänen äitinsä kanssa niin ei sitten minunkaan äitini kanssa). Olen todennut miehelleni, että jos katkaisemme välimme minun äitiini (eli mieheni anoppiin), mieheni menettää ihmisen, joka todennäköisesti pitää miehestäni enemmän kuin mieheni äiti on koskaan pitänyt.
Olisi kauheaa ajatella, ettei se paha vielä riittäisi, mitä anoppini on jo meidän perheessä saanut aikaiseksi, vaan pitäisi kostaa anopin teot ulkopuolisille viattomille ihmisille.
Ja muuten; jos oma äitini käyttäytyisi samalla tavalla kuin anoppini, niin minä en todellakaan käyttäytyisi samalla tavalla kuin anopin aivopesemä mieheni.
syy ole siinä, että kyseessä on anoppi, vaan siinä, että joku on mennyt pieleen siinä suhteessa ko. anoppiin. Eli miksi laittaa välit poikki sellaisiin ihmisiin, jotka eivät mitään pahaa ole tehneet?
Mulla lapset ja mies on ihan joka viikko yhteydessä anoppiin. Jossain vaiheessa, kun välirikko minun ja anopin kesken tuli, mies kanssa intti, että ei sitten hänkään tule mun vanhempien luo. Minä siihen totesin ihan rauhallisesti, että jos hänestä tuntuu siltä, että mun vanhemmat on hänelle jotain sellaista tehneet, että hän haluaa lopettaa vierailut, niin sitten lopettaa ja sillä selvä. Kummasti vaan mies kuitenkin yhä itse haluaa tulla kyläilemään mun vanhempien luo.
Ei ne kaikki miehet ole niin kiintyneitä äitiinsä. Ja mitä tohon haukkumiseen tulee niin olen minäkin anopistani muutaman kerran sanonut pari valittua sanaa. Mieheni on niistä asioista samaa mieltä kanssani. Mies välillä esim: sanoo vihaavansa äitiään tai ettei enää koskaan päästä meidän lapsia sinne yöksi.
Niin että oletkos anoppi aivan varma että oma poikasi ei sinusta ajattele samalla tavalla?
Ei minunkaan mieheni näitä asioita mene äidilleen päin naamaa sanomaan, eihän halua loukata äitiään. Sama koskee minuakin en minäkään mene omalle äidilleni sanomaan että vähänkös olet idiootti kun tollai teet.
Niin ja ei, ei minun anoppini nyt mikään kamala ole. Pahoja tapoja sillä on (esim kiroilu, josta me miehen kanssa ei pidetä).
ovat hiljaa ja "samaa mieltä" sun kanssas kun haluavat säilyttää RAUHAN. Etkö tajua. Mutta kerron sulle, että tajuat kyllä sitten kun oma poikas on lähtenyt pois kotoa, ole sitten mallianoppi itse -
miehesi saa rakastaa äitiään? Kyllä sinäkin vanhenet, ja olet anoppi myös itse. Miltä tuntuu kun huomaat, että oma poikasi vihaakin sinua? Ei poikani vihaa minua missään nimessä. Hän on joutunut vain naisensa tossun alle. Ainoa hyvä asia onkin miniästä, että hän synnytti lapset. Kasvatun onkin ollut poikani vastulla, ja hän on onnistunut siinä. Voi miten paljon lapset rakastaakaan isäänsä. Koskaan he ei puhu edes äidistään, isistä vaan.
Anteeksi tuo yksi ilkeä sana miniästä.
on täysin mahdoton ajatus että poika voisi vihata äitiään? En aio kertoa tässä yksityiskohtia miksi näin ja sehän ei teille kuulukaan vaan on mieheni ja hänen äitinsä välinen asia.
Tosiasia se kuitenkin on että mieheni käyttää äidistään paljon pahempia sanoja kun minä. En edes ole hänen kanssaa samaa mieltä kaikista asioista. Että äiti olisi hänet hylännyt ja puhuisi hänestä paskaa selän takana. Joskus jopa puolustan anoppiani miehelleni.
Mutta te jotka ette usko että näin voisi olla niin olkaa ihan rauhassa uskomatta. Meillä mennään hyvin pitkälle kuitenkin miehen pään mukaan ja kyllä minä olen se joka viime kädessä on tossun alla.
olen kirjoittanut että mieheni ei saa rakastaa äitiään? Tottakai saa ja pitääkin. Tai siis pitäisikin. Hän vaan ei rakasta. Olen yrittänyt hänelle tosiaan sanoa että ei se sun äitis nyt niin kamala ole mutta onhan aikuisella miehellä omat mielipiteet ja niitä on kenenkään turha ilmeisesti yrittää muuttaa. Mieheni on vihalleen kertonut syynkin.
Jos oma poika joskus alkaa minua vihaamaan niin yritän varmasti tehdä kaikkeni asian selvittämiseksi.
Ei mieheni äitikään tiedä että mitä hänen poikansa hänestä TODELLISUUDESSA ajattelee.
Miksi olet kasvattanut pojasta niin "heikkotahtoisen" että on joutunut naisensa tossun alle? No ilmeisesti olet ollut hänelle kuitenkin hyvä äiti jos poikasi on itse onnistunut kasvattamaan lapset hyvin. Millainen anoppi itse olet miniällesi?
olen. Voi miten onnellinen olinkaan, kun poikani tapasi rakkaansa. Otin heidät avosylin, siis heidät, miniän ja hänen lapset edellisestä liitosta vastaan. nämä lapset pitivät, en puhu rakkaudesta, minusta hyvin paljon, pitävät vieläkin. Sitten syntyi pojalleni lapsia, ja autoin perhettä hyvin paljon. Sanoin pojalleni ensimmäisen synnyttyä, että rakasta heitä yli kaiken. kaikki meni hyvin. Meillä oli miniän kanssa hauskaa monta kertaa, kun kunnostimme heidän kotiaan. Sitten kun heillä oli lapset syntyneet, ja elämä vähän helpotti, niin minä haukkui minut. Syytä en tiedä vieläkään. En ole käynyt heillä kahteen vuoteen, kun hän kielsi käymästä. Poikaani ja hänen lapsiaan, jotka ovat yökylässä luonani, näen noin kaksi kertaa kuukaudessa. Se on ihana asia.
Lapsenlapseni kysyy joka kerta, miksi mummi et koskaan käy meillä, ja vaikka pahalta tuntuu, niin on pakko vedota omiin kiireisiin. Voisitteko neuvoa, mitä sanon hänelle? Hän järjestelee minulle jopa nukkumapaikkaa, kun menen kylään. Salaa pyyhyn kyyneleet pois, sillä tuntuu niin pahalta. Hän, pieni poika, sanoo että kun mummi tulet vanhaksi, niin hän tulee imuroimaan minulle. Aikoi jopa käydä kaupassa.
Siinä olet oikeassa, että poikani on pehmo. Kai se on kasvatusvirhe, mutta minäkin olen luonteeltani liika nynny, ei voi mitään.
Siis mitä sanoi? Voisin ainakin yrittää auttaa näin miniän näkökulmasta. Oma anoppi nyt on mikä on mutta silti "pidetään kulissia yllä" eli vieraillaan ja yövytään puolin ja toisin...
täytyy sanoa että viestisi tuntuvat erittäin lapsellisilta. Et voi vakavissasi kirjoittaa ja kärjistää.."miksi miehesi ei saa rakastaa äitiään"?
tottakai miehet rakastavat äitiään onhan hän aina äiti. Anopit kuitenkin saisivat myös mennä vähän itseensä jos suhde miniään on huono, mielestäni anopeilla on liian suuret odotukset miniöistään tai sitten he hakevat "mustasukkaisuuksissaan" näistä kaikki huonot ominaisuudet..kukaan ei ole täydellinen, ei edes anoppi! Millainen on mahtanut olla anoppinsa itsensä suhde aikanaan anoppiinsa?
Lasten kasvatuksesta sen verran että kyllä se useimmiten on enemmän äidin vastuulla, vaikka he kuinka puhuisivat isistään. Näin ainakin kaikissa tuntemissani perheissä!
niin, että en ole lapsellinen. Poikani tosiaan ei saanut moneen vuoteen muistaa eikä olla missään tekemisissä äitiinsä, isäänsä kyllä. Eron takia asumme siis erillään. En totta vie (lue kaikki viestini) ole mustasukkainen pojasta, olisinhan sairas.Ei, en ole täydellinen, myönnetään, mutta olen rakas pojalleni, ja muille lapsille, myös pojanpojille, ja se toki riittää. EN HALUA, EN MISSÄÄN NIMESSÄ OLLA MINIÄN KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Poikai ja hänen lasten vuoksi hoidan heitä myös sentakia, että he pääsevät yhdessäkin, siis yhdessä edes joskus, juhlimaan. Minä kunnioitin anoppiani, ja hoidin heidät, apen myös, kotona kuolemaan asti, enkä tee siitä numeroa, mutta kun kysyit, vastaan.
Kyllä poikani hoitaa lapsiaan, sillä jäi "perhevapaalle" kotiin. Mietippä ja puhu sitten.
on tapahtunut, täytyy sanoa, ettet kyllä kauhean mukavalta ihmisenä tunnu näiden kirjoitustesi perusteella. Minäkin olen kokenut anopin puolelta niin uskomattomia juttuja että, mutta aina yhä vaan miehen ja lapsen vuoksi edes yritän unohtaa ja antaa anteeksi. Samaa yritystä en mitenkään huomaan sinun kirjoituksistasi, vrt. "EN HALUA, EN MISSÄÄN NIMESSÄ OLLA MINIÄN KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ."
Ja hienoa, että poikasi hoitaa lapsiaan, niin pitääkin. Tekeekö se sinun miniästäsi huonon, että on antanut miehelleen tämän mahdollisuuden, mennyt (luultavimmin?) itse töihin elantoa ansaitsemaan? Moni mies ei halua käyttää, mutta ei välttämättä jokainen nainenkaan luopua mahdollisuudesta olla lapsien kanssa kotona, mielestäni hiénosti miniältäsi tehty...
kyllä minäkin miniänä ymmärrän että poikaystävän äiti on pojalle tärkeä mutta sitä minä en ymmärrä että anoppi haukkuu minut miniänä lyttyyn ja vieläpä sellasilla asioilla jotka ei pidä paikkaansa ja toki osaan mennä itseenikin ja nään kyllä omatkin huonot puoleni, että tiedän kyllä olevani oikeassa tämän asiani kanssa. Olen tullut siihen tulokseen että anoppi itse on liian omistushaluinen poikaansa kohtaan ja siksi toimi tällä tavalla minua kohtaa. Olen uhka hänelle ja toinen syy miksi hän yhtäkkiä alkoi käyttäytyä todella rpäsoveliaasti on se että hän pelkää minun olevan samanlainen kuin poikaystäväni ex! Ei pidä yleistää! Jokainen ihminen on omanlaisensa! Näköjään sinullekkin on tullut sellanen päähänpinttymä että kaikki miniät on huonoja jos nyt et nykyisestä pidä. Kaikki ei tykkää kaikista mutta ei sitä aina tarvi tuoda julkikaan, jos haluaa että perhesuhteet pysyy kasassa. Voi käydä niin että poika kääntä selän äidilleen. Paha saa aina palkkansa!
Teillä voi olla sama näytelmäkuvio kuin meillä oli vuosia sitten. Anopin pojat luulivat pitkään äitiänsä virheettömäksi madonnaksi, kunnes pikkuhiljaa pojilleenkin valkeni anopin todellinen luonne. Lpsenlapset oli ostettu tavaroilla ja herkuilla, mitä sitten menivät "ikävissään" anoppilaan hakemaan. Muutama vuosi tuota sirkusta pyöritettiin ja hups, kun lapsenlapset kasvoivat eivätkä olleet enää ostettavissa jäi anoppi yksinänsä itsesääliin ruikuttamaan.
Sanavalintasi jo paljastavat ettet todellakaan ole mikään ihanne anoppi itsekään vaan haluat vain syyllistää miniääsi ja nähdä viat vain hänessä. Lapsenlapset ovat kuitenkin lojaaleja äidilleen etkä millään pysty lapsenlapsiasi äitiään vastaan käännyttämään. kohtalona lienee sinullakin, että kun lapset kasvavat alkavat vieroksumaan äitinsä vihaajaa.
Sinä näet asian ihan varmasti toisin, mutta minä olen nähnyt asian toisenkin puolen. Oma anoppini ei vieläkään ymmärrä mitä tapahtui..
niitä anoppeja, jotka ilman mitään syytä jopa vieroitetaan lapsenlapsistaan!!
Kyllä varmaan suurimassa osassa tapauksista on joku syy, tuskin nyt ihan ilman syytä? Että "eipäs anneta ämmän nähdä lapsenlapsiaan"? Olisko niin, että isoäiti/anoppi on aika painavasti astunut jonkun päälle ennen kuin näin käy? No, en tiedä, meitä on kaikkeen junaan, itse olen kestänyt anopilta vaikka mitä ja ottanut hänen kanssaan yhteenkin, mutta lapsenlapsiaan näkee tosi usein silti. Kyllä kai nyt yleensä on aika painava syy moiseen, jos oikein "vieroitetaan"? Vaiko?
ei viedä lapsilta oikeutta tuntea isovanhempiaan,
jos he viihtyvät yhdessä ja pitävät toisistaan.
Silloin onkin aika itsekästä kieltää tapaamisia, vain sen takia,että välit miniän kanssa on tulehtuneet. Tosin aina syyt eivät ole niin vähäiset, ymmärrän sen.(kokemuksesta)
Myöhemmin lapset helposti sanovat "äiti,miksen saanut mennä mummille.."
Ja siihen on vaikea vastata.
Minun anoppini aiheutti niin paljon mielenterveydellistä ja fyysistä vaaraa lapselleni, että pakko oli laittaa peli poikki.
Yksi esimerkki tästä fyysisestä vaarasta: Poikani oli nuoremman serkkunsa ja appivanhempien kanssa viettämässä muutaman päivän hiihtolomaa hotellissa. Pojallani oli ennen matkaa ollut pitkään kova kuume ja vielä oli edellisiltana ennen matkaa vähän lämpöä ja kova yskä. Pitkään mietimme uskallammeko päästää poikaamme vähän vielä sairaana matkaan. No mieheni vakuutteli, että äitinsä (anoppini) kyllä pitää tosi hyvää huolta pojasta. Raskain mielin annoin pojan matkaan, mutta sillä ehdolla, että uiminen ja muu urheileminen on ehdottomasti kiellettyä. Puhelimessa kuulin kuitenkin, että olivat olleet uimassa, pelaamassa sählyä ja muutakin liikuntaa oli harjoitettu. Ruokaa ei oltu annettu KOKO päivänä kun illalla kuuden aikaan soittelin (nälässä pitäminen on tyypillistä anopille). Anoppi oli kieltänyt poikaa ottamasta jopa yskänlääkettään! Kun sitten olin kauhuissani tästä ja selitin anopille ettei moinen peli vetele, hän ivallisesti vain teilasi kaiken sanomani ja alkoi haukkua minua. Puhelun jälkeen oli haukkunut ja syyllistänyt poikaani ja haukkui myös minut pojalleni. Pojalla oli oma kännykkä mukana, mutta anoppi oli kiristänyt ja uhkaillut poikaani enää soittamasta minulle matkan aikana. Matkalla tapahtui paljon muutakin, mistä sain psyykata poikaani vielä monta päivää matkan jälkeen.
Kaikenlaista psyykkistä vahinkoa anoppi on pojalleni ja muille lapsenlapsilleen aiheuttanut arvostelemalla törkeästi heidän ulkonäköään. Pakottamalla, kiristämällä, manipuloimalla, uhkaamalla ja lahjonnalla on myös saanut lapsenlapsensa tolaltaan.
Miksi ihmeessä antaisin lapseni olla tällaisen käytöshäiriöisen kanssa? Ihan turha tulla moralisoimaan siitä, että riistän lapseltani oikeuden tuntea isovanhempansa. Yhdeksän vuotta ja ksoin uskoa ja yrittää, mutta raja tuli lopulta vastaan.