Herttaisuus luo herttaisuutta.

Palstan riekkuvat taliaivot, joilla toinen aivosolu on jo surkastunu, ja toinen potee fataalia hapen puutetta, veministit, trollit, kupparit ja noilat sun muut elämästä livenneet, latelee tiukkoja ukaaseja, millane miespuolison tarttee niiku olla, et se kelpaa.

On sykologisteilla jääny sykologiaki oppimatta. Ei se sillei mee. Jos joku on kelpuutettu siks, et se on just ja just saanu normin täyteen, ei se kuiteskaan oo siitä ilone ja onnelline, vaan vasta sitten, jos on voinu YLITTÄÄ normin.

Ja siihe ei nää veministisiskot anna mahollisuutta. Soo niiku entiseen aikaan itälokissa. Jos oli pieninkään vaara, et joku ylittäis normin, nii normii suurennettiin. Päättäjät lupas kuun taivaalta ja lisää palkkaa, jos ylitti normin, mut sit normi kasvo, ku siin oliki mukamas löysää.

Mää olin 60-luvulla DDR:ssä kesätöissä auton sisärenkaita valmistavalla liukuhihnalla. Vakiotyöläiset oli karahtanu ansaan. Niille oli luvattu rutkasti lisää palkkaa, jos ne ylittää normin. Ja sillei ne tekiki, mut lisäpalkkaa maksettiin vaan jonku aikaa, ja sit normia suurennettiin.

Ennen kollektiivi oli työstäny 1600 letkuu työvuorossa, mut nyt normi oli 1800. Mut nyt työläiset ei enää menny ansaan. Jos oli vaarassa ylittää normi, pantiin vähäks aikaa koko liukuhihna kii, ja sit myöhemmin jatkettiin.

Ilo romanssiski syntyy siitä, et tekee jotakin yli sen, mitä vaaditaan, mut jos pitää aina vaan elää kasvavien vaatimusten mukaan, ei hotsita. Ja sit noi vähäaivoset veministit ihmettelee, et mihin ja miks ne kunnon miehet on livenny.

No, ne kunnon miehethän kattoo puolisoo HERTTASISTA tytöistä ja HERTTAILEE vastaan niille. 🌹👀